Mitä kuoleman jälkeen on tai miltä se tuntuu kun olet kuollut en käsitä sitä millään

Se on uuden alku

Entä jos se on kevyempi olomuoto, mutta kuin nyt. Kirkas ajatus ja näkeminen. Ja koti toisella puolella, valoon menon jälkeen. Jos kokeilet selkounia se voi olla eri tila, mutta myös kevyempi, astraalimainen taas.

Lakkaat vain olemasta. Jos sut on joskus nukutettu niin vähän samalla lailla olet tiedoton. Ihana olotila. Ei huolia, tunteita, kipuja. 

Vierailija kirjoitti:

Se on uuden alku

Siinä mielessä kyllä että sitä tiettyä ihmistä ei enää ole. Hän on lakannut olemasta.

Luultavasti sitä vain on tyhjyys, ikäänkuin nukahtaa. Luulen että kuolema on paha asia vaan jälkeenjääville. 

EI mitään.

Ihminen on atomeja, ja atomit palaavat kiertoon. Sielua ei ole eikä tietoisuutta ole ilman kehoa ja aivoja.

Lohdullinen ajatus siis, ettei tarvitse elää ikuisesti. Se tekee tästä ainoasta elämästä arvokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos se on kevyempi olomuoto, mutta kuin nyt. Kirkas ajatus ja näkeminen. Ja koti toisella puolella, valoon menon jälkeen. Jos kokeilet selkounia se voi olla eri tila, mutta myös kevyempi, astraalimainen taas.

Entä jos se on raskaampi, mutta kuin nyt. Sumeita ajatuksia ja mielen sokeutta. Hirvittävän vieras paikka, pelkkää pimeyttä. 

No se on ihan sama kun nukut sikeästi, et sä siitä mitään tiedä etkä mitään tunne. Et vaan herää enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on uuden alku

Siinä mielessä kyllä että sitä tiettyä ihmistä ei enää ole. Hän on lakannut olemasta.

Ei, vaan pääsemme parempaan paikkaan samoina ihmisinä!

Vastasit itse: "...kuin aika ennen syntymää."  Kuoleman jälkeen täytyy olla jotain, on yhtä epälooginen ajatus kuin että ennen syntymää täytyy olla jotain. Tietoisuutesi on välähdys tyhjyydessä, kahden ei-mitään välissä.

Eiköhän tilanne ole tasan sama kuin ennen sitä kun syntyi.

paljonko muistat suuresta pohjan sodasta?

Ei oo meinaan ittelläkään liiemmin muistikuvia 

Vastaava tilanne kun kysymyksessä: mitä näet korvillasi? Et mitään. 

Vierailija kirjoitti:

paljonko muistat suuresta pohjan sodasta?

Ei oo meinaan ittelläkään liiemmin muistikuvia 

En minä muista mitään vuodesta 1979 myöskään, mutta silti olen todisteiden mukaan ollut olemassa jo. 

Vierailija kirjoitti:

Vastasit itse: "...kuin aika ennen syntymää."  Kuoleman jälkeen täytyy olla jotain, on yhtä epälooginen ajatus kuin että ennen syntymää täytyy olla jotain. Tietoisuutesi on välähdys tyhjyydessä, kahden ei-mitään välissä.

Mistä sinä tiedät että niitä välähdyksiä on vain yksi, ja onko edes mahdollista että ikuisuudessa jokin asia tapahtuu vain kerran? 

Riippuu ihan siitä, mihin uskot. Mutta jos fysiologisesti ajatellaan, susta tuntuu kuoleman jälkeen samalta kuin kattolampusta sen jälkeen, kun olet vääntänyt valokatkaisijasta lampun sammuksiin. Eli ei miltään. 

Elämä jatkuu!!! Meissä jokaisessa ihmisessä on Iankaikkisuussielu,joka ei kuole koskaan!

Kuolemassa sielu siirtyy itse valittuun paikkaan, joko Taivas tai tuonela!!

Persoonallisuus säilyy ja sielu sijaintinsa tajuaa. Kerran Jeesuksen toisen tulemisen ylösnousussa uskovat saavat yläsnousemusruumiin!! Ja siihen ruumiiseen asettuu sielu jälleen!!

Raamattu tämän kertoo, Joh 3:16 ykdinkertaisimmin ja kattavimmin!

Usko Jeesukseen karkoittaa niin elämän kuin kuolemankin pelon!!

Minä aion jälleensyntyä lopuksi johonkin mukavaan utopiaan ja sitten vasta viimeiset valot säppiin.

Paratiisiin pääsemme kaikki yhdessä kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

EI mitään.

Ihminen on atomeja, ja atomit palaavat kiertoon. Sielua ei ole eikä tietoisuutta ole ilman kehoa ja aivoja.

Lohdullinen ajatus siis, ettei tarvitse elää ikuisesti. Se tekee tästä ainoasta elämästä arvokkaan.

Tietoisuus on energiaa. Energia muuttaa muotoaan muttei häviä. Fyysinen on sitten atomeja, mutta se ei oo mitään ilman tietoisuutta