Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.

90% vanhoista kotimaisista astioista vuotaa myrkyllisiä määriä lyijyä ruokaan ja juomaan.

Moderneissa thaimaakupeissa on edes rajat myrkyille.

Eihän niitä ole pakko ruokailuvälineinä käyttää.

Mitenkäs käytät ruokailuvälineitä jos et ruokaile niillä?

Jos ne ovat hyvää tekoa, niillä on mahdollisesti keräilyarvoakin tulevaisuudessa, käyttöarvoa kun kotia vaihdetaan, niin vuokraa pieni varasto ja jätä sinne.  Kun elämäntilanteet ja maku muuttuvat joku lapsi muistaa että äiteellähän on kaikkea siellä varastossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi sukupolvi on kyllä perustavanlaatuisen pinnallista. Paljon oleellisempaa olisi laadukas, yhdessä vietetty aika kuin se saakelin rojun hamstraaminen ja siinä roikkuminen. Ei niitä hopea- ja kristalliastioita kukaan huomaa, jos keskustelu ja yhdessäoleminen on muutoin merkityksellistä ja arvokasta. 

Se "saakelin roju" herättää muistoja ja tuo mieleen tarinoita joita voi kertoa nuorille ja näin jatkaa suvun historiaa. Mukavaa yhdessäoloa, ainakin meidän perheessä.

Höpöhöpö

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen kuolinsiivousta? Ihan oikeasti, keski-ikäinen ihminen. Äitinikin alkoi tuon höpinän kuudenkympin korvilla, täysin terveenä työssäkäyvänä ihmisenä. 

Ja jos ne lapset ei sitä tavaraa huoli niin laita surutta kiertoon. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä säilyttää ja sukuaan voi kyllä muistella ilman kaapeista pursuavia tavaroita. 

Kuolinsiivous on terminä toki vähän erikoinen, joskin sen alkuperäinen idea on ollut just se, ettei perikunnalle jäisi järjetöntä määrää tarpeetonta tavaraa hävitetäväksi. Sekin vie aikaa ja vaivaa ja saattaa maksaakin, kun pitää lajitella eri materiaalit eri tavoin. Mun mielestä olisi ihan järkevää tehdä em siivous vaikka aina, kun täyttää pyöreitä vuosia. 10-vuotias tuskin tarvitsee enää mitään vauvaleluja eikä 20-vuotias kaikkea sitä, mitä hänen huoneessaan oli vaikkapa 14-vuotiaana. Aikuisiällä joka kerta muuttaessani olen muuttanut isompaan asuntoon ja sen vuoksi muuttojen yhteydessäkään ei ole tullut karsittua tavaraa. Mun vanhempani muuttivat aikoinaan 6h+k asunnosta 3h+k asuntoon ja silloin he karsivat paljon tavaroita. Kysyivät multa ja siskoltani, halutaanko me sieltä vanhasta asunnosta jotain. Joko omia lapsuuden tavaroitamme tai jotain muuta. 

Mitä tulee sitten esimerkiksi vanhoihin astioihin, joita ei voi pestä tiskikoneessa, niin en mä sellaisia olisi huolinut silloin, kun lapset asuivat vielä kotona. Olenkin alkanut keräillä sellaisia kirppiksiltä ja muualta vasta sitten, kun lapset olivat aikuisia. Yhden lautasen kyllä pesee käsinkin, mutta ei perheen päivän kaikkia astioita. Silti en käytä "mummoastioitani" kuin sunnuntaisin ja muina juhlapäivinä. Mäkin tykkään arkisin helppoudesta. Vanhemmillani ei ole ollut koskaan mitään isovanhempieni tavaroita, koska molempien suvut olivat köyhiä ja kun aikoinaan muuttivat Helsinkiin, koko äidin ja isän omaisuus mahtui yhteen matkalaukkuun. Heillä on myös ihan erilainen sisustusmaku eli pitää kolla kotimaista tai skandinaavista designeä. Mulla taas on varsin omituinen sisustusmaku ja joku Alvar Aallon pöytä tms lähes mustassa "goottihenkisessä"  makuuhuoneessani näyttäisi ihan hassulta. 

Kun omat lapseni tulivat siihen ikään, että lopettivat leikkimisen, käytiin yhdessä heidän lelunsa ja lastenkirjansa läpi ja he saivat päättää, mitä niistä pakataan pahvilaatikoihin ja säästetään. Ne laatikot on olleet ihan kiva juttu silloin, kun on käynyt lapsiperheitä kylässä. 

Ja vielä ajankohdasta, jolloin nyt viimeistään kannattaisi alkaa mietitä tavaroiden määrää, niin mun mielestä jokaisen olisi hyvä alkaa pohtia asiaa viimeistään silloin, kun jää eläkkeelle. Tarkoitan siltä kannalta, että koko kotiaan pitää arvioda sillä silmällä, miten siellä pääsee liikkumaan, siivoamaan jne, kun ikää ja kremppoja alkaa tulla. Tulevaisuudessa yhä harvempi tulee saamaan hoivakotipaikkaa ja siivoukset ja muut palvelut pitää tilata ja maksaa itse. Siivousfirmoilla on yleensä tuntitaksa ja mitä nopeammin asunnon saa siivottua, sitä halvemmalla vanhus pääsee. Ja vastaavasti mitä enemmän on huonekaluja, koriste-esineitä, mariskooleja sun muita hyllyillä ja muilla tasoilla, sitä kauemmin jo pelkästään pölyjen pyyhkiminen kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.

90% vanhoista kotimaisista astioista vuotaa myrkyllisiä määriä lyijyä ruokaan ja juomaan.

Moderneissa thaimaakupeissa on edes rajat myrkyille.

Eihän niitä ole pakko ruokailuvälineinä käyttää.

Vielä kauheampaa. Astioita joita ei käytetä astioina, tilaa viemässä. Ihan hullua.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa myös olla että he eivät juuri nyt välitä, mutta vanhempana välittävät. Jos sinulla on tilaa niitä säilyttää niin säilytä jos luopuminen tuntuu pahalta. Muistan teininä vihanneeni vanhoja rojuja ja kun muutin omaan kotiin, en halunnut mitään. Nyttemmin keski-iässä onkin mieli muuttunut.

No ei ole mieli muuttunut. Olen todella tyytyväinen etten ottanut mitään kotitalostamme mukaan. 

N55

Kaikenlainen ylimääräinen turha romu vaikeuttaa ainakin omalla kohdallani järjestyksen pitämistä ja siivoamista. Lopetin jopa taidemaalausharrastuksen tämän takia ja vaihdoin sen liikuntaan.

Aloin muutenkin miettiä, kuinka pallomme hukkuu tähän paskaan. Ihminen ei oikeastaan tarvitse paljon mitään tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoja leluja ei kannata säästää. Säästää vain jos joku lelu on ollut erityisen rakas. Siinä vaiheessa kun lelut tulisivat käyttöön niin ne on jo vanhoja ja hauraita. Ei nykyajan muovit kestä enää samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi ne aineet mitä nykyään on muoveissa on varmasti kiellettyjä sitten kun ne tulisivat käyttöön.

Ehdottomasti kannattaa säästää. Nyt esimerkiksi 80-90-lukujen lelut on tosi kerättyjä ja maksavat hyviä hintoja niistä. Enemmän kuin itse on uutena maksanut. Mutta viekää vain kierrätyskeskuksiin, minä ostan ne sieltä.

Jos ne on paketissa, ei käytetyistä makseta mitään 

Kyllä maksetaan. Itse olen saanut jo muutamasta pikkulelusta kymppejä. Vielä on satoja jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ne ovat hyvää tekoa, niillä on mahdollisesti keräilyarvoakin tulevaisuudessa, käyttöarvoa kun kotia vaihdetaan, niin vuokraa pieni varasto ja jätä sinne.  Kun elämäntilanteet ja maku muuttuvat joku lapsi muistaa että äiteellähän on kaikkea siellä varastossa. 

Täälläpäin pieni varasto 3 neliötä on 85€/kk.

Kuinka monta vuotta kannattaa maksaa varastointikuluja, jotta voi monen monen vuoden jälkeen lahjoittaa lapselle astiaston minkä arvo kokonaisuutena on 50€?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.

90% vanhoista kotimaisista astioista vuotaa myrkyllisiä määriä lyijyä ruokaan ja juomaan.

Moderneissa thaimaakupeissa on edes rajat myrkyille.

Eihän niitä ole pakko ruokailuvälineinä käyttää.

Mitenkäs käytät ruokailuvälineitä jos et ruokaile niillä?

Johonkin muuhun käyttöön sitten. Säilytysastioina, koristeina, tarjottimina, kynttiläalustoina. Jotkut tekevät rikkinäisistä koruja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi sukupolvi on kyllä perustavanlaatuisen pinnallista. Paljon oleellisempaa olisi laadukas, yhdessä vietetty aika kuin se saakelin rojun hamstraaminen ja siinä roikkuminen. Ei niitä hopea- ja kristalliastioita kukaan huomaa, jos keskustelu ja yhdessäoleminen on muutoin merkityksellistä ja arvokasta. 

Se "saakelin roju" herättää muistoja ja tuo mieleen tarinoita joita voi kertoa nuorille ja näin jatkaa suvun historiaa. Mukavaa yhdessäoloa, ainakin meidän perheessä.

Höpöhöpö

Teillä on surullinen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.

90% vanhoista kotimaisista astioista vuotaa myrkyllisiä määriä lyijyä ruokaan ja juomaan.

Moderneissa thaimaakupeissa on edes rajat myrkyille.

Eihän niitä ole pakko ruokailuvälineinä käyttää.

Mitenkäs käytät ruokailuvälineitä jos et ruokaile niillä?

Johonkin muuhun käyttöön sitten. Säilytysastioina, koristeina, tarjottimina, kynttiläalustoina. Jotkut tekevät rikkinäisistä koruja.

Säilytä sinä sitten, itse en huoli koristeiksi jotain käyttökelvottomia kahvikuppeja ja lautasia.

Itse kauhulla odotan, että joku kuolee, ja tavaraa aletaan rahdata kotiimme.

Erityisesti pelkään miehen isän tilannetta. Hän ei toivottavasti ole kuolemassa pitkään aikaan. Mutta saattaa jossain vaiheessa muuttaa hoivakotiin.

Ja ei, en halua meille mitään. En mappeja. Nykyään tiedot paljolti sähköisenä. Ja kotitalousvähennys kuitit voin skannata. En halua tekstiilejä tai vaatteita. Asusteita tai kenkiä. En kirjoja. En koriste-esineitä. En astioita, keittiölaitteita tai muuta keittiöirtaimistoa. En huonekaluja. En sohvaa, vaikka se on parempikuntoinen kuin meidän sohvamme, mutta väri ei sovi meille.

Muistan henkilöä hyvällä. Mutta, ei kiitos, ei tavaraa meille.

Meillä suvussa eräät on "erikoistuneet" kaiken kulahtaneen vaatetavaran dumppaamiseen muille, tai ainakin yrittävät; harvemmin kukaan on ottanut kulahtaneita kertaalleen paikattuja pyyhkeitä (ei vaikka ovat kuinka karkeaa ja kivaa materiaalia), vanhoja haalistuneita pussilakanoita ja lakanoita, vaikka olisivatkin ehjiä tai lähes ehjiä, pöytäliinoja vinot pinot (en käytä lainkaan) erilaisia kaitaliinoja piirongin päälle (ei ole kirjahyllyä tai piironkeja tai senkkejä monellakaan eikä tilaakaan, en ottaisi vaikka olisikin pitsivirkkaukset reunoissa, se kun kuulemma nostaa arvoa).

Tätini oli jättänyt kassillisen 70-l verhoja minulle jokunen vuosi sitten, ne eivät edes sovi näihin pitkiin ikkunoihin ja ovat kulahtaneita sekä täysin eri tyylisiä, mistä pidän. Eipä se auttanut kuin viedä kierrätykseen ja osa roskiin. Sama ihminen tunki aiemmin villamattoja väkisin, joista poikansa oli saanut astman aikoinaan eikä niitä voi enää nykyäänkään kukaan pitää-ok kiva, että tunget tuollaisia allergiapesäkkeitä muiden riesaksi.

Jokin vanha tavara saattaa kiinnostaa vähän aikaa edellisen omistajan kuoltua, mutta aika pian tavarat menettävät merkityksensä. Itselleni on ainakin käynyt niin, että vanhoista tavaroista katoaa "sielu", ja ne ovat enää vain tavallisia tavaroita. En tunne yhtään tuskaa antaa eteenpäin, jos joku haluaa. Valokuvat ovat eri juttu, ja pappani taskukello, ne ovat oikeastaan ainoat, joita en hävitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.

Epäilen. Jos sulle vaikka tarjotaan n. 30 kpl vanhaa mattoa joilla paljon tunnearvoa antajalleen, niin tosiaanko ottaisit ne kaikki ilolla vastaan?

Jokainen haluaa rusinat pullasta. Aapinen kiinnostaa, muut koulukirjat ei. Eka potkupuku ja kengät kelpaa, mutta tuskin peruskoulun haalistunut Seppälän takki. Arabian kannu voi olla kiva, piippuleimalla vielä, mutta kokonainen melkein ehjä Kerman savi voi olla jo kauhistus. Brion junarata varmaan on hieno, mutta kuka haluaa muovisen 1 metrin pitkän vesipyssyn tai entäs vanha palapeli, jossa on tai ei ole kaikki palat. Kelpaako kasa Aku Ankkoja 1980-luvulta asti, siisteissä pinoissa. Vie ehkä puolet huoneesta vai olisiko kivempi ottaakin perheraamattu. Mahtuuko kotiisi kaappikello ja 4 isoa seinäkelloa, äänillä toki, vai ehkä kumminkin isomummon vihkisormus. Itsekin tykkää vanhasta tavarasta, mutta haluan valita ne itse ja loput kylmästi kiertoon. Näin ohjeistin myös omia aikuisia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Piti tarkastaa, mikä tuo Kerman savi on ja oikein arvasin. Tunkkainen ja raskas astiasarja, sopii ehkä johonkin maalaistaloon tai vanhainkotiin jos sinnekään. Nykyään halutaan raikkautta ja ilmavuutta tai jotain persoonaa tukevaa. Kaikilla eläkeakoilla ja ukoilla oli yhteen aikaan tuollaiset nimikahvikupit.

Tuo on kyllä ihan järkyttävän ruma astiasto. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvussa eräät on "erikoistuneet" kaiken kulahtaneen vaatetavaran dumppaamiseen muille, tai ainakin yrittävät; harvemmin kukaan on ottanut kulahtaneita kertaalleen paikattuja pyyhkeitä (ei vaikka ovat kuinka karkeaa ja kivaa materiaalia), vanhoja haalistuneita pussilakanoita ja lakanoita, vaikka olisivatkin ehjiä tai lähes ehjiä, pöytäliinoja vinot pinot (en käytä lainkaan) erilaisia kaitaliinoja piirongin päälle (ei ole kirjahyllyä tai piironkeja tai senkkejä monellakaan eikä tilaakaan, en ottaisi vaikka olisikin pitsivirkkaukset reunoissa, se kun kuulemma nostaa arvoa).

Tätini oli jättänyt kassillisen 70-l verhoja minulle jokunen vuosi sitten, ne eivät edes sovi näihin pitkiin ikkunoihin ja ovat kulahtaneita sekä täysin eri tyylisiä, mistä pidän. Eipä se auttanut kuin viedä kierrätykseen ja osa roskiin. Sama ihminen tunki aiemmin villamattoja väkisin, joista poikansa oli saanut astman aikoinaan eikä niitä voi enää nykyäänkään

Vuosi sitten vaihdoin lähes kaikki olohuoneeni huonekalut. 12 hengen ruokapöytä lähti Sortti-asemalle ja hankin pienemmän ruokapäydän tilalle. Hävitin syksyllä myös kaikki vanhan pöydän pöytäliinat, koska ne olisivat olleet uuteen liian isoja. Vanha ruokapöytä oli massiivipuuta ja tuoleissa samettipäällysteet. Ihan hemmetinmoinen siivottava, kun huushollissa  kissa, joka tykkää nukkua niillä tuoleilla. Uudet tuolit on materiaaliltaan erilaisia eikä tartu kissankarvat. Mun vanhemmillani on iso ruokapöytä ja valtava määrä pöytäliinoja, mutta en todellakaan tule ottamaan heiltä sen paremmin isoa ruokapöytää kuin niitä pöytäliinojakaan. Mulla oli myös 6 metriä Lundian kirjahyllyä, jossa 3 täyskorkeaa kaappia. Säästin kaapit sekä yhden täyskorkean hyllyosan. Siskollani sattui olemaan mökillä lyhyempi Lundian päätylevy, joten toi sen mulle ja nyt mulla on siis hyvin vähän kirjoja enää. En osaa sanoa, kuinka monta sataa kirjaa lähti roskiin, mutta paljon niitä oli. Olohuoneen uudelleen kalustamisessa mulle oli tärkeää, että se on avara ja helposti siivottava. Sellainen, että robotti-imurikin mahtuu imuroimaan kaikkien kalusteiden alta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.

90% vanhoista kotimaisista astioista vuotaa myrkyllisiä määriä lyijyä ruokaan ja juomaan.

Moderneissa thaimaakupeissa on edes rajat myrkyille.

Eihän niitä ole pakko ruokailuvälineinä käyttää.

Mitenkäs käytät ruokailuvälineitä jos et ruokaile niillä?

Johonkin muuhun käyttöön sitten. Säilytysastioina, koristeina, tarjottimina, kynttiläalustoina. J

Eihän ne käyttökelvottomia ole, ehjät astiat ja tavarat. Kuka nyt rikkinäisiä säilyttäisi ja kierrättäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.

Epäilen. Jos sulle vaikka tarjotaan n. 30 kpl vanhaa mattoa joilla paljon tunnearvoa antajalleen, niin tosiaanko ottaisit ne kaikki ilolla vastaan?

Jokainen haluaa rusinat pullasta. Aapinen kiinnostaa, muut koulukirjat ei. Eka potkupuku ja kengät kelpaa, mutta tuskin peruskoulun haalistunut Seppälän takki. Arabian kannu voi olla kiva, piippuleimalla vielä, mutta kokonainen melkein ehjä Kerman savi voi olla jo kauhistus. Brion junarata varmaan on hieno, mutta kuka haluaa muovisen 1 metrin pitkän vesipyssyn tai entäs vanha palapeli, jossa on tai ei ole kaikki palat. Kelpaako kasa Aku Ankkoja 1980-luvulta asti, siisteissä pinoissa. Vie ehk

Tietysti näin, eihän kukaan nyt kaatopaikka halua olla 😄.