Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?

Kuulostaa järkevältä suunnitelmalta jos vaan taloudellisesti jotenkin pärjäät.

Hae sairaslomaa. Näytä vaikka tuo kirjoitus siellä. Ja sen jälkeen uusiksi kun nuo ei suostu myöntämään pitkiä saikkuja.

On ok. Työelämä on epäinhimillistä monella tavalla ja ajaa monet loppuun. Kaupan päälle eläkkeelle pääsy vaikuttaa vähintään epävarmalta, ellei ole tässä ihan piakkoin pääsemässä.

Itse aion myös pitää jossain vaiheessa pätkän, jolloin elän ihan vain itselleni, teen ihan sitä mikä itseäni huvittaa ja huolehdin etten tee mitään etäisestikään työltä vaikuttavaa. Vielä ei pysty kun lapset on pieniä ja rahalle tarve.

Taevitset sairausloman. Sen aikana yrität parhaasi mukaan toipua ja samalla voit pohtia elämäsi suuntaa.

Ennen pystyi jäämään vuorotteluvapaalle kun oli ensin ollut 20v töissä. Eli on mielestäni ihan ok.

Voisi olla oma kirjoitukseni. Olen ihan totaalisessa umpikujassa. Ei ole varaa jäädä töistä poiskaan, kun on asuntolaina ja kaksi elätettävää lasta vastuulla. Muita töitä ei tässä suhdannetilanteessa ole ja työelämä imee nykyään ihmisestä ihan kaiken, jokin työpaikka vielä on. Meillä on ihmiset vuorotellen uupumuksen vuoksi saikulla ja kaikki inhoaa toisiaan, kun töitä on liikaa ja se kiristää hermot.

Minulla on vakavia masennusjaksoja, jotka vievät todella alas ja itsetuhoiseen kierteeseen. Valitettavasti olen jotenkin herkempi kaikelle ja vaikka haluaisin jaksaa ja olla ahkera, hyvä tekijä ja ihana työkaveri niin vaivun omaan maailmaani. 

Minä en vain siedä työelämää ja sitä ihmeellistä jauhantaa ja epäolennaisuuksia.

Siksi olen pois ja haen työtä, johon kyllä koulutus löytyy ja sieltä yksinkertaista hommaa, jossa saan keskittyä vain suoritettavaan työhön ja lähteä kotiin. 

Minulla ei kapasiteetti riitä kaikkeen epäolennaiseen. 

-ap

Se on ihan ok jos teet sen omilla varoilla mutta jos suunnittelet että jättäydyt yhteiskunnan tukien varaan niin se ei ole ok

Ja te naiset kehtaatte oikeasti miettiä miksi miehille maksetaan parempaa palkkaa ja miksi yritykset palkkaa ennemmin miehiä kuin naisia...

Kyllä voi jäädä. Terveys edellä mennään. 

Jos taloudellisesti mahdollista, niin ota virkavapaata tai millä nimellä se nyt onkaan. Vaikka puoli vuotta. En irtisanoutuisi suoraan, koska uuden työpaikan saaminen on aina epävarmaa, paitsi jos olet lääkäri.

Jos ei taloudellista mahdolisuutta tuohon, niin pystytkö tekemään 80% työaikaa, eli nelipäiväistä viikkoa? Jos työnantaja suostuu niin verotus on sellainen, ettei se hirveästi leikkaa tuloja ja siinä saa palautumisaikaa enemmän kuin täydellä työajalla.

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla oma kirjoitukseni. Olen ihan totaalisessa umpikujassa. Ei ole varaa jäädä töistä poiskaan, kun on asuntolaina ja kaksi elätettävää lasta vastuulla. Muita töitä ei tässä suhdannetilanteessa ole ja työelämä imee nykyään ihmisestä ihan kaiken, jokin työpaikka vielä on. Meillä on ihmiset vuorotellen uupumuksen vuoksi saikulla ja kaikki inhoaa toisiaan, kun töitä on liikaa ja se kiristää hermot.

Teillä on siis se sama loputon kierre kun kaikki saikuttaa vuorollaan ja muut joutuu aina tekemään saikuttajan työt ja muut uupuu tämän saikuttajan takia jonka jälkeen jää itse saikulle ja siirtää omat työnä muiden tehtäväksi

On.Mutta jos masentaa pitäskö hakee saikkuja...saa edes rahaa jostain.Vaik olisi..niin ihan periaatteesta.Sanoo palan pohjaan en jaksa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla oma kirjoitukseni. Olen ihan totaalisessa umpikujassa. Ei ole varaa jäädä töistä poiskaan, kun on asuntolaina ja kaksi elätettävää lasta vastuulla. Muita töitä ei tässä suhdannetilanteessa ole ja työelämä imee nykyään ihmisestä ihan kaiken, jokin työpaikka vielä on. Meillä on ihmiset vuorotellen uupumuksen vuoksi saikulla ja kaikki inhoaa toisiaan, kun töitä on liikaa ja se kiristää hermot.

Teillä on siis se sama loputon kierre kun kaikki saikuttaa vuorollaan ja muut joutuu aina tekemään saikuttajan työt ja muut uupuu tämän saikuttajan takia jonka jälkeen jää itse saikulle ja siirtää omat työnä muiden tehtäväksi

Jossain vaiheessa pomon pitäisi vetää johtopäätöksiä ja palkata lisää tekijöitä, ettei entiset uuvu.

Kumpi sinulle on tärkeämpää, olla työelämässä vai voida hyvin? Siitä löydät vastauksen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vakavia masennusjaksoja, jotka vievät todella alas ja itsetuhoiseen kierteeseen. Valitettavasti olen jotenkin herkempi kaikelle ja vaikka haluaisin jaksaa ja olla ahkera, hyvä tekijä ja ihana työkaveri niin vaivun omaan maailmaani. 

Minä en vain siedä työelämää ja sitä ihmeellistä jauhantaa ja epäolennaisuuksia.

Siksi olen pois ja haen työtä, johon kyllä koulutus löytyy ja sieltä yksinkertaista hommaa, jossa saan keskittyä vain suoritettavaan työhön ja lähteä kotiin. 

Minulla ei kapasiteetti riitä kaikkeen epäolennaiseen. 

-ap

Taidat olla siis nuorempi nainen pääkaupunkiseudulta?

Tämä voisi olla oma kirjoitukseni. Kyse ei ole vain työelämän aiheuttamasta kuormituksesta, vaan ihan kaikesta, perhe, omat vanhemmat ym. Pelkään oikeasti jäädä saikulle/pois töistä. Pelkään, että romahdan ihan totaalisesti, enkä pääse enää takaisin työelämään. Taloudellisesti en pärjää ilman töitä, lapset ja lainat on. En oikeasti tiedä mitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen pystyi jäämään vuorotteluvapaalle kun oli ensin ollut 20v töissä. Eli on mielestäni ihan ok.

Vuorotteluvapaa oli todella hyvä systeemi. Sekä lepoa/vaihtelua kaipaavalle työntekijälle että työttömälle, joka pääsi vuorotteluvapaasijaiseksi.

Nykyinen OrpoPurran hallitus poisti tämänkin mahdollisuuden (kaiken muun leikkauspolitiikkansa ohella).

Jäljelle jää sairausloman anominen tai omilla säästöillä huiliminen palkattomalla vapaalla (mikäli työnantaja hyväksyy).

Mikäli irtisanoudut, tulee karenssi ennen kuin alat saada työttömyyskorvausta.

Siitä olen samaa mieltä, että nykytyöelämä pahimmillaan on niin raadollinen, että ihmiset palavat loppuun. Siinä sivussa jos vielä on omassa elämässä muitakin haasteita, on tilanne jo lähes ylitsepääsemätön.

Poliittisten päättäjien pitäisi enemmänkin inhimillistää työelämää kuin kiristää ihmisistä mehut viimeiseen pisaraan asti. Vuorotteluvapaan poisto oli virhe. Myös aikuiskoulutukseen puuttuminen oli virhe. Eräs keino olisi työn jakaminen. Työssäolijat saisivat halutessaan lisää vapaa-aikaa ja työttömät työmahdollisuuksia. Nykyisen hallituksen aikana ainakin on turha odottaa mitään parannuksia ja inhimillistämistä työelämään. Purrahan on sanonutkin, että empatia ei kuulu politiikkaan - eipä siten hänen mielestään työelämäänkään. Katsokaa, ketä äänestätte.

Tsemppiä ap:lle sekä muille työelämssä/työttömyydessä kärvisteleville. Peukut inhimillisemmälle Suomelle - sitä kohti.

Tunnen tästä paljon häpeää ja kurkussa hiertää kun mietin, että miten olen taakaksi kun en itse jaksa. Pitäisi jaksaa ja haluaisin, olisinkin sellainen ihminen, joka pystyy vähät välittämään ja paiskimaan töitä. 

Minäkin kyllä pystyn jonkin aikaa mutta sitten päässä alkaa vain sumenemaan ja vaivun todella pahaan mielenhäiriöön, joka sitten taas aiheuttaa sen että koen itseni epäonnistuneeksi ja etten pärjää, joka aiheuttaa sen, että saatan jopa inhota itseni ja olen itsetuhoisessa kierteessä. 

Yritän nyt olla vain itsekäs ja mennä sellaista kestävämpää tulevaa kohti. Haluan kyllä töihin mutta eri hommiin, sellaiseen missä tosiaan vain on se suoritettava työ, ei haittaa vaikka fyysisesti raskasta, olen hyväkuntoinen. Haen nyt sellaisiin hommiin mutta joudun kyllä tässä ensin hetken taas palautumaan ja sitten eteenpäin. 

-ap

Aika heikosti menee, kun pitää vauvapalstalta pyytää lupaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.