Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Omat lapset on juuri muuttaneet kotoa eikä halunneet juurikaan mitään mukaansa. Omat roinat myin jo viime kesänä kirpparilla ja säännöllisesti raivaan vanhaa roinaa kaatikselle, jota todellakaan kukaan ei kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vanha ei ole roinaa. Useammin ne uudet on.
Vierailija kirjoitti:
Kosta lapsillesi ja säästä kaikki mahdollinen.
Olet hullu.
Vanhempi sukupolvi on kyllä perustavanlaatuisen pinnallista. Paljon oleellisempaa olisi laadukas, yhdessä vietetty aika kuin se saakelin rojun hamstraaminen ja siinä roikkuminen. Ei niitä hopea- ja kristalliastioita kukaan huomaa, jos keskustelu ja yhdessäoleminen on muutoin merkityksellistä ja arvokasta.
Meillä on muutama taulu ja mun korut, muuta ei ole tyrkyllä lapsille tavarana. Taulutkin voi myydä jos ei halua laittaa seinälle, niillä on sentään myyntiarvoa. Timanttisormuksista osa on annettu jo kun täyttivät 18
Tuskin muuta haluavat tai ainakaan tarvitsevat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas taas ilkeilyketju...viitsi lukea loppuun asti
Tavaroissa on eniten tunnearvo. Siksihän meillä on suvussa kiertäneitä Arabian kannuja ym. Olleet ylähyllyllä, liian arvokkaita käyttöön. Olen luopunut nyt turhista tavaroista, vaatteista, harrastusvälineistä. Lajittelen koko ajan, tyhjennän kaappeja. Iso homma. Tarkoitus muuttaa ja toiveena pakata mukaani vain arkeen tarpeellisen. En juhli 😅 nuoret on fiksuja, jos hankkivat vain tarpeellisen.
Monesti suvussa saattaa kiertää esim. ikivanhat häälahjat. Tosin nyt 50-60- vuotiailla saattaa olla kaapeissaan arvokasta lasia. Myyntiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.
90% vanhoista kotimaisista astioista vuotaa myrkyllisiä määriä lyijyä ruokaan ja juomaan.
Moderneissa thaimaakupeissa on edes rajat myrkyille.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on tätä että lapset on tyhmiäkusipäitä.
Nykyasunnoissa on hyvin vähän säilytystilaa joten miksi ihmeessä pitäisi omien tavaroitten lisäksi ottaa vaivoikseen vanhempien tavaroita. Kannattaa hankkia tavaroita vaan käyttöön eikä kaapin hyllyille tilaa viemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voisin ottaa vähän jotakin seuraavista; vanhat arvokkaat korut, vanhat valokuvat tai vintagelasiastioita, jos ovat ehjiä ja erikoisen värisiä kuten vihreitä, violetteja tai keltaisia. Mitkään isommat roinat kuten huonekalut, matot tms. ei kiinnosta, eikä perusastiastot ja minikokoiset kahvikupit, en edes juo kahvia. No asusteista jos löytyisi jokin kauniin värinen silkkihuivi tms. voisi kelvata.
Vierailija kirjoitti:
Noo, tyttäreni sanoi vielä hilkkua vaille kolmekymppisenä, kun me muutimme, ettei halua entisestä huoneestaan mitään.
En ollut ihan yhtä radikaali, vaan säästin osan. Ja nyt, muutama vuosi myöhemmin, hän kyselee että onko sitä ja tätä säästössä. Onko aapinen, onko askarteluja, onko koulukäsitöitä, piirustuksia, kouluaineita...
Ja kummasti ne suvunkin tavarat on alkaneet kiinnostaa.
Näin kävi meilläkin. Opiskelija ei halunnut huoneestaan mukaan muuta kuin ikkunaverhot ja konsolipelin. Meni muutama vuosi ja alkoi kyseleminen. Me olimme puolison kanssa muuttaneet ja muuton yhteydessä lahjoitettiin tavaraa ja vietiin kirppikselle ynnä hävitettiin. Itse asiassa meillä oli vuoden verran ennen muuttoa jopa pieni varasto vuokralla. Sinne oli sullottu kaikenlaista ja pyysin pariinkin otteeseen, että käy katsomassa, tarvitsetko mitään. Mukaan lähti pari kirjaa ja mukia. Vielä vuosi sitten hän haikaili 32-vuotiaana jonkin tavaran perään ja pakko oli sanoa, että emme voineet museoida niitä sun kamojasi odottamaan päivää tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli hamstraaja yllättyy, kun lapsensa ei halua olla hänen tavaroidensa roskasankona.
Ei. Kysymys oli vanhoista suvun tavaroista, joilla luulisi olevan tunnearvoa. Itse ottaisin riemusta kiljuen. Ehkä nuokin lapset katuvat myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi sukupolvi on kyllä perustavanlaatuisen pinnallista. Paljon oleellisempaa olisi laadukas, yhdessä vietetty aika kuin se saakelin rojun hamstraaminen ja siinä roikkuminen. Ei niitä hopea- ja kristalliastioita kukaan huomaa, jos keskustelu ja yhdessäoleminen on muutoin merkityksellistä ja arvokasta.
Eivät kyllä sulje toisiaan pois mitenkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nuoreni muutti pois kotoa, hän kyllä sanoi että haluaa sisustaa itse, eikä halua kotinsa näyttävän lapsuudenkodiltaan. Aukeneeko pointti aloittajalle?
Tarkoitin sitä että tavaroilla on historia: kuka suunnitellut, missä ja miten valmistettu, missä myyty, kuka ostanut ja käyttänyt, mistä kulkeutunut viimeisimmälle ostajalle. Tarinat tavaran menneisyydestä. Kukaan ei niitä kerää niiden ihmisten vuoksi jotka viimeksi ovat omistaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.
90% vanhoista kotimaisista astioista vuotaa myrkyllisiä määriä lyijyä ruokaan ja juomaan.
Moderneissa thaimaakupeissa on edes rajat myrkyille.
Eihän niitä ole pakko ruokailuvälineinä käyttää.
AP, myy pois, ja tee rahoilla jotain kivaa, mitä olet halunnut tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi sukupolvi on kyllä perustavanlaatuisen pinnallista. Paljon oleellisempaa olisi laadukas, yhdessä vietetty aika kuin se saakelin rojun hamstraaminen ja siinä roikkuminen. Ei niitä hopea- ja kristalliastioita kukaan huomaa, jos keskustelu ja yhdessäoleminen on muutoin merkityksellistä ja arvokasta.
Se "saakelin roju" herättää muistoja ja tuo mieleen tarinoita joita voi kertoa nuorille ja näin jatkaa suvun historiaa. Mukavaa yhdessäoloa, ainakin meidän perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja leluja ei kannata säästää. Säästää vain jos joku lelu on ollut erityisen rakas. Siinä vaiheessa kun lelut tulisivat käyttöön niin ne on jo vanhoja ja hauraita. Ei nykyajan muovit kestä enää samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi ne aineet mitä nykyään on muoveissa on varmasti kiellettyjä sitten kun ne tulisivat käyttöön.
Ehdottomasti kannattaa säästää. Nyt esimerkiksi 80-90-lukujen lelut on tosi kerättyjä ja maksavat hyviä hintoja niistä. Enemmän kuin itse on uutena maksanut. Mutta viekää vain kierrätyskeskuksiin, minä ostan ne sieltä.
Jos ne on paketissa, ei käytetyistä makseta mitään
Alue: Aihe vapaa
Jokainen meistä lakkaa olemasta kuollessaan, muisto vielä hetken hehkuu lähimpien aivoissa.
Tavaroissa ei asu kukaan, eikä kukaan ole olemassa yhtään pidempään vaikka hänen käyttämänsä kahvikuppi matkustaisi 200 vuotta sukupuussa alaspäin.