Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Jos tilaa on pakkaa varastoon puolet ja säästä
lapset ei välitä mutta lapsenlasten aikaan varmaan on jo osa muotia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ssma juttu. Lelut ja vaatteet tallessa js vsnhoja ( löhes 100 v) astioita ja kirjoja ( yli 100 v). En hävitä. Ehkä lapsenlapset. Nyt he ovat taaperoita ja itse olen vasta 60.
Kuka hel vetti haluaa kotiinsa haisemaan jotain yli 100v vanhoja kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Se arvostus tulee vasta myöhemmällä iällä. Ei kaksikymppinen vielä ymmärrä asiaa. Älä heitä kaikkea ainakaan pois.
Minä olen yli 50 enkä ymmärrä Mari mekkoa en ymmärrä kerman saven rumia astioita, enkä ymmärrä mariskooleja enkä muumimukeja. Enkä käytä pöytäliinoja pölyä keräämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ssma juttu. Lelut ja vaatteet tallessa js vsnhoja ( löhes 100 v) astioita ja kirjoja ( yli 100 v). En hävitä. Ehkä lapsenlapset. Nyt he ovat taaperoita ja itse olen vasta 60.
Kuka hel vetti haluaa kotiinsa haisemaan jotain yli 100v vanhoja kirjoja.
Noin vanhoilla kirjoilla voi olla paljonkin arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap et itsekään tarvitse niitä tavaroita? Miksi lapsesi tarvitsisi?
Ota ne omaan käyttöön äläkä yritä tuottaa muille. Sitä, mitä et itse tarvitse, voit laittaa kierrätykseen.
Sitten, kun ikää on tullut ja ne suvun "aarteet"alkaa kiinnostamaan, ihmetellään, että minne ne mummin kristallikruunut ja pöytähopeat on joutuneet.
Ja tuskin kukaan äiti tarvitsee lapsensa mekkoa, mutta voisi kuvitella, että lasta itseään voisi kiinnosta ihan tunnemielessä jokin pienen pieni mekko, jota on vauvan pitänyt.
Yleensähän tässä on ongelmana se, että nuo kyseiset asiat ei kiinnosta nuoria ihmisiä, mutta, kun ikää karttuu alkaa jokin vanha suvussa kulkenut hieno mööpeli kiinnostmaan. Siihen mennesä se on tietenkin ehtinyt jo sinne kierrätykseen jonkun toisen iloksi.
Eikä aina voi ajtella, että jos et itse tarvitse j
Mistähän iästä nyt puhut? Me ainakin mieheni kanssa katsomme lasten lähdettyä pienempää kotia ja vähennämme omiakin tavaroita. Missään nimessä ei nyt haalita jotain hopeaturhakkeita tms. joille ei ole käyttöä.
Minä voisin ottaa vastaan kaiken vanhan ylimääräisen, astiat, tekstiilit, tavarat jos vaan olisivat tuoksuttomia ja ei tuholaisia. Rakastan kaikkea vanhaa, niillä on historiaa ja tarinaa. Paljon Suomessa tehtyä eikä mitään kiinalaista myrkkypskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos voit itse säilyttää ja ne sulle merkitsee, niin säilytä. Lapset ei yleensä halua sisustaa kotiaan äidin tavaroilla, vaan haluaa tehdä omasta kodistaan oman näköisensä.
Mitä ihmeen kuolinsiivousta? Ihan oikeasti, keski-ikäinen ihminen. Äitinikin alkoi tuon höpinän kuudenkympin korvilla, täysin terveenä työssäkäyvänä ihmisenä.
Ja jos ne lapset ei sitä tavaraa huoli niin laita surutta kiertoon. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä säilyttää ja sukuaan voi kyllä muistella ilman kaapeista pursuavia tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noo, tyttäreni sanoi vielä hilkkua vaille kolmekymppisenä, kun me muutimme, ettei halua entisestä huoneestaan mitään.
En ollut ihan yhtä radikaali, vaan säästin osan. Ja nyt, muutama vuosi myöhemmin, hän kyselee että onko sitä ja tätä säästössä. Onko aapinen, onko askarteluja, onko koulukäsitöitä, piirustuksia, kouluaineita...
Ja kummasti ne suvunkin tavarat on alkaneet kiinnostaa.
Mä oon 42 enkä (vieläkään) halua niitä 40 vuotta sitten jostain halpahallista ostettuja harpertuneita muovileluja. Enkä halua päiväkoti-ikäisille lapsilleni yläasteikäisten kulahtaneita henkkamaukkavaatteita vaatekomeroon odottamaan, vaikka kuinka ilmaiseksi niitä saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta myös tavaroiden kyseessä ollessa. Aika usein tuo menee yhden sukupolven yli eli omia lapsia ei ehkä kiinnosta, mutta lastenlapsia saattaa jo kiinnostaakin.
Jos ei siltä vaikuta, niin myyntiin. Kyllä niitä keräilijöitä on jopa kahvikupeille.
Jos sinulla on tilaa, niin säästä vain. Ei sinun tarvitse lähteä mukaan nuorison kertakäyttökulttuuriin, jossa käyttökelpoiset esineet saa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli lähes kaikki roskaa
Tämä.
Arvelet jonkun tarvitsevan vanhaa roinaa joka ei kiinnosta ketään. Sinä arvelet. Oletko koskaan kysynyt mitä lapset oikeasti haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Jotkut esim. astiastot vie ihan älyttömästi tilaa, eivätkä kuitenkaan ole kovin käyttökelpoisia/käytännöllisiä. Sama noi liinat, kristallilasit ja pöytähopeat. Ajat ovat muuttuneet, tavaraa ei enää haalita, ne eivät ole ns. tärkeitä.
En ymmärrä miksi tavaroita hamstrataan. Eikö teidän hamstraajien perheissä ihmisillä ole väliä vain tavaroilla ? Meillä ei hamstrattu, isä toi muutaman muisto esineen ulkomailta kun oli laivalla töissä, ne jaettiin meidän lasten kanssa, isän kuoleman jälkeen, yllättäen oli jokaiselle yksi
Olin vain kiitollinen ja tyytyväinen kun sain valita nuorena opiskelijan alkuna sukulaisilta ilmaista tavaraa. Valitsin käyttökelpoista, siistiä ja ehjää tavaraa. Sellaista josta oli hyötyä itselle. Näin säästin myös rahaa.
Kosta lapsillesi ja säästä kaikki mahdollinen.
Mun vanhemmilla on kokonainen omakotitalo vastaavaa roinaa täyteen ahdettuna. Hamstraaminen on aivan sairasta. Olen sanonut etten halua mitään rojuja, olisi parempi heittää pois tai myydä ajoissa. Ahdistaa ajatuskin perinnöstä ja siitä hirveästä kaatopaikasta, joka tekisi mieli vain sytyttää tuleen. Eläkkeellä heillä olisi aikaa myydä rojut rahaksi, mutta kun ei.
Tee palvelus lapsillesi ja myy rojut pois!