Muuttaminen ei ole Rosalle mahdollista, vaikka vuokrankorotukset tekevät elämästä selviytymistä

On siinä vanhemmilla häpeämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Rosa tarvitsisi tukihenkilön joka oikeasti tekee jotain. Tiedän, että se ei ole mahdollista, minulla on kirjolainen aikuinen lapsi ja ne sossun tukihenkilöt on yhtä tyhjän kanssa, ne on lähinnä asioiden hoitamisen tukkeena eikä tiedä mitä pitäisi tehdä. Rosa siis tarvitsisi oikeanlaisen tukihenkilön, sellainen joka laittaa asioihin vauhtia ja auttaa arjen asioissa, kuten vaikka se muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden paikalleen laitto sekä uuteen ympäristöön totuttaminen. Eläkkeen hän varmaan saisi ja silloin olisi varaa asuakin, mutta eihän tuo etene. Sitä omankin lapseni kohdalla katson kun ei voi aikuisen asioihin puuttua. 6 vuosi menossa jo sosiaalin avustamana ja jahkailevat jotain. Minulla oli tuossa vaiheessa sairaslomat lusittu, kuntoutustukin ja ollut jo pari vuotta pysyvä eläkekin taskussa enkä ole edes noin toivottomassa kunnossa. Kun ei osata niin ei osata.

Tämä! Nyt oli asian ymmärtävä kommentti. 

Olen myös autistinen, yksinasuva, vanhempi ihminen. Olen ollut eläkkeellä jo n. 35 vuotta. Tosin eri diagnoosilla, kun naisten autismiin on herätty vasta viime aikoina.

Olen hyväksynyt sen, että tarvitsemani tuli voi tulla vammaispalvelulain perusteella (vaikka en pidä itseäni vammaisena, mutta toimintarajoitteisena kylläkin). Nyt odotan, että saan jonkun tämmöisen tukihenkilön auttamaan pakollisten asioiden hoidossa. Palvelutarpeen arvio on tehty. Juurikin tuommoista tekemisen alkuunpotkaisua ja aikaansaamista olen vailla. Onneksi pystyn itse tuomaan esiin sen, millaista apua tarvitsen. Silti en ole vakuuttunut, että tarpeeni ymmärretään ja siihen vastataan. Uskon vasta, kun tämän käytännössä näen. 👍🏼

AutistiN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosa oli suuren asunnon pitämiseksi hankkinut kasan lausuntoja, jotka Kela ja sosiaalitoimi molemmat hylkäsivät. Nyt aikoo hakea vammaistukea, vammaisen liikunta-avustusta, henkilökohtaista avustajaa ja pysyvää sairauseläkettä. Melkein kuusi vuotta kesti purkaa muutolaatikot, mutta on erityisen tärkeää, että kaikella on lma ikuisesti muuttumaton paikkansa. Kuka tätäkin uskoo? Rosa vie järjestelmää kuin litran mittaa, ja lisää paapojia löytyy. HS poisti myös kriittiset kommentit, kuvakaappaukset vaan jäi. Ei todella mitään törkeyksiä.

Millä perusteella se sitä vammaistukea hakee? Eikös sillä ole mielenterveysongelmia ja autismi ja adhd? Ei ne ole mitään vammoja. Vai miten tuo vammaistuki tulkitaan?

 

Autismiliiton sivuilta:  "Yli

Juuri tämmöistä vähättelyä ja ylikävelyä on autistin elämä. Sellaiset henkilöt mestaroivat, joilla ei ole kerrassaan minkäänlaista ymmärrystä asiasta.

Autisminkirjolaisen elämä voi olla pelkkää selviytymistä, päivittäistä taistelua ja ahdistusta. Silti nämä neropatit (not!) eivät halua myöntää mitään tukea autistin elämään.

Otetaan tuet sitten pois fyysisesti vammaisiltakin! Miksi he ovat eri asemassa? Vastaan: lukuisat etujärjestöt ovat hyvin hoitaneet heidän etujaan, toisin kuin autismiliitto.

Ihminen, joka haluaa maksimoida hiilijalanjälkensä pitämällä itsellään ylimääräistä huonetta rojuilleen, ei todellakaan ole vasemmistolainen. 

Autisminkirjolaisen elämä voi olla pelkkää selviytymistä, päivittäistä taistelua ja ahdistusta. Silti nämä neropatit (not!) eivät halua myöntää mitään tukea autistin elämään.

 

Rosa sun elämäsi on vaikeaa ensisijaisesti siksi, että olet minäkeskeinen ja keskityt vain oman napanöyhtäsi ympärillä pyörimiseen. 

 

Kuten jo Kierkegaard totesi niin ovi onneen aukeaa ulospäin. 

Autisminkirjolaisen elämä voi olla pelkkää selviytymistä, päivittäistä taistelua ja ahdistusta.

 

Ja rajatilaisen elämä voi olla pelkkää manipulointia ja konfliktien lietsomista.

Autisminkirjolaisen elämä voi olla pelkkää selviytymistä, päivittäistä taistelua ja ahdistusta.

 

Jotenkin tätäkin kannattaisi valitella jonkun sellaisen, jolla on vaikeuksia kun joutuu työssään jatkuvasti esiintymään tms. Rosan päivittäinen selviytyminen tarkoittaa tänään lähinnä sitä, että joutuu välillä kääntymään toiselle kyljelle ja kävelemään itse jääkaapille vaikka liikuntarajoite.  

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja teitä minimalismin tyrkyttäjiä. En tiedä Rosasta, mutta minut te saatte näkemään punaista. Antakaa nyt he*etti ihmisten olla omia itsejään.

 

Rosahan nimenomaan lehden sivuilla kärsii siitä että on liian kauan elänyt noin ja toivoo muutosta eli toipumista. 

 

Ethän sinä Rosa kuvan perusteella mahdu keittiön pöydän toiselle laidalle kun on niin ahdasta. Kamalaa elää tuolla tavalla romujen keskellä pujotellen. 

Toki Joo jos Rosa tai sen vanhemmat maksaa

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän Kellokosken Prinsessa-elokuva. Myllypuron MekkoPrinssi 

Aiheuttaako hormonihoidot uhmaikäisen temperamentin paluun? 

Hänelle varmaan saadaan patsas viiskymppisiä ilahduttamaan. Legenda jo eläessään. Kärsiija taistelee niin kamalasti kaiken fasistisen kovasydämisen ymmärtämättömyyden puolesta..

No tämä on se reaktio mitä näillä jutuilla saavutetaan. Sitä en tiedä mitä tekijät tavoittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka haluaa maksimoida hiilijalanjälkensä pitämällä itsellään ylimääräistä huonetta rojuilleen, ei todellakaan ole vasemmistolainen. 

Ne sellainen juuri on vassari, se huone pitää vassarin mielestä saada vain muilta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjolaisen elämä voi olla pelkkää selviytymistä, päivittäistä taistelua ja ahdistusta. Silti nämä neropatit (not!) eivät halua myöntää mitään tukea autistin elämään.

 

Rosa sun elämäsi on vaikeaa ensisijaisesti siksi, että olet minäkeskeinen ja keskityt vain oman napanöyhtäsi ympärillä pyörimiseen. 

 

Kuten jo Kierkegaard totesi niin ovi onneen aukeaa ulospäin. 

Vastasit kirjoitukseeni. En ole Rosa. Nimikirjaimeni ovat TN. Olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon, ja valmistuin yliopistosta 24-vuotiaana. Tunnen itseni (Ergo sum) ja tiedän vahvuuteni ja tuen tarpeeni.

Olen ollut naimisissa ja minulla on 3 aikuista lasta. Tosin en kyennyt toteuttamaan äitiyttä, kuten olisin toivonut. Sain autismidiagnoosin vasta paljon myöhemmin. Aikuisilla lapsillani on myös neurokirjon piirteitä.

Vieläkö haluat v*ttuilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosa, mitäs jos yrittäisit pois tuosta materialistisuudesta ja minäkeskeisyydestä kohti jotain suurempaa ja kauniimpaa? Sulla varmaan on ainakin ollut jonkinlainen uskonnollinen vakaumus, kun on olet hakenut ja lukenut uskontotieteitä ja vielä halusit oikein lehdessä mainostaa opintojen jatkamista. Siihen rooliin kuuluu asiallinen käytös ja perehtyminen etiikkaan ja moraaliin. (Ei, etiikka ja moraali eivät tarkoita oman edun tavoittelua eikä ihmisoikeusloukkausten huutelua vaan puhutaan ihan kaikkien hyvästä.) Tai sitten vaihtoehtoisesti lakkaat identifioitumasta uskontotieteilijäksi ja pilaamasta koko porukan mainetta. 

 

Varmaan otit alkuun ilkeilynä ne ehdotukset, että ainakin puolittaisit koti-irtaimistosi määrän. Ne olivat kuitenkin todella hyviä neuvoja! Sun elämä muuttuisi niin paljon helpommaksi ja paremmaksi vähemmällä tavaramäärällä ja jaksaisit pitää pienemmän as

Ei se tarkoita että minimalistiksi tarvitsee alkaa, jos turhista romuista luopuu. Aikamoista fantasiamaailmaa elää, jos vuosien tauon jälkeen kuvittelee, että tarvitsee kirjoja opiskeluihinsa. Jos ne opinnot aidosti kiinnostaisi, eiköhän niihin olisi tsemppiä ja aikaa löytynyt? Kuitenkin on tarmokkaasti esim valituksia tehtaillut. Valintakysymys, kumpaan haluaa panostaa. Itsensä kehittämiseen vai itsesääliin. 

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt he*etti ihmisten olla omia itsejään.

 

Oikeesti Rosa, mikä on se sinun oma itsesi jos siitä poistetaan kaikki diagnoosisi ja häiriösi ja tuo politiikaksi naamioimasi raivo?

Sitähän se epävakaa pershärö isolta osalta monella on. Kun ei itsekään tiedä kuka on, niin omaksutaan ulkoisia identiteettejä. Ne voivat olla vähän mitä tahansa, sinulla ne ovat autisti, ADHD, unihäiriö, masennus, liikuntarajoittuneisuus, systeemin suuri uhri jne. Ne ovat tuntuneet helpommilta omaksua osaksi minäkuvaansa kuin miettiä sitä vaikeaa juttua että kuka minä olen. 

Onneksi sitä ehtii kaiken ikää miettiä. 

Rosalla taisi olla myös moniammatillinen työryhmä vuoden ajan miettimässä, kuka hän on. Tullut kyllä kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosa tarvitsisi tukihenkilön joka oikeasti tekee jotain. Tiedän, että se ei ole mahdollista, minulla on kirjolainen aikuinen lapsi ja ne sossun tukihenkilöt on yhtä tyhjän kanssa, ne on lähinnä asioiden hoitamisen tukkeena eikä tiedä mitä pitäisi tehdä. Rosa siis tarvitsisi oikeanlaisen tukihenkilön, sellainen joka laittaa asioihin vauhtia ja auttaa arjen asioissa, kuten vaikka se muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden paikalleen laitto sekä uuteen ympäristöön totuttaminen. Eläkkeen hän varmaan saisi ja silloin olisi varaa asuakin, mutta eihän tuo etene. Sitä omankin lapseni kohdalla katson kun ei voi aikuisen asioihin puuttua. 6 vuosi menossa jo sosiaalin avustamana ja jahkailevat jotain. Minulla oli tuossa vaiheessa sairaslomat lusittu, kuntoutustukin ja ollut jo pari vuotta pysyvä eläkekin taskussa enkä ole edes noin toivottomassa kunnossa. Kun ei osata niin ei osata.

 <

Uskomatonta. Joidenkin mielestä yhteiskunnan pitäisi kustantaa oma palvelija kotiin jokaiselle joka keksii olevansa autistinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosa tarvitsisi tukihenkilön joka oikeasti tekee jotain. Tiedän, että se ei ole mahdollista, minulla on kirjolainen aikuinen lapsi ja ne sossun tukihenkilöt on yhtä tyhjän kanssa, ne on lähinnä asioiden hoitamisen tukkeena eikä tiedä mitä pitäisi tehdä. Rosa siis tarvitsisi oikeanlaisen tukihenkilön, sellainen joka laittaa asioihin vauhtia ja auttaa arjen asioissa, kuten vaikka se muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden paikalleen laitto sekä uuteen ympäristöön totuttaminen. Eläkkeen hän varmaan saisi ja silloin olisi varaa asuakin, mutta eihän tuo etene. Sitä omankin lapseni kohdalla katson kun ei voi aikuisen asioihin puuttua. 6 vuosi menossa jo sosiaalin avustamana ja jahkailevat jotain. Minulla oli tuossa vaiheessa sairaslomat lusittu, kuntoutustukin ja ollut jo pari vuotta pysyvä eläkekin taskussa enkä ole edes noin toivottomassa kunnossa. Kun ei o

Nämä ovat asioita, joissa yleensä auttaa oma lähipiiri. Ei jokaiseen asiaan tarvita ammattiapua. Muuttolaatikoiden purkaminen on normaalia asumista, ja jos se tuntuu isolta urakalta, tavoitteeksi voi ottaa vaikka yhden laatikon viikossa. Asunnonhaku toki voi vaatia hieman apua, sen osalta voi varata ajan asumisneuvontaan. 

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjolaisen elämä voi olla pelkkää selviytymistä, päivittäistä taistelua ja ahdistusta. Silti nämä neropatit (not!) eivät halua myöntää mitään tukea autistin elämään.

 

Rosa sun elämäsi on vaikeaa ensisijaisesti siksi, että olet minäkeskeinen ja keskityt vain oman napanöyhtäsi ympärillä pyörimiseen. 

 

Kuten jo Kierkegaard totesi niin ovi onneen aukeaa ulospäin. 

Monet autismin kirjolla olevat (esim minä) pärjäävät elämässä täysin itsenäisesti ja elämästä nauttien, ei tämä pelkkää selviytymistä ja taistelua ole. Mitään tukea en saa, ellei lapsilisää alaikäisistä lapsista lasketa. Ahdistusta on, mutta eikö sitä ole ajoittain kaikilla, enemmän tai vähemmän? Senkin kanssa voi oppia elämään, jos niin haluaa. Ei ole pakko linnoittautua kotiinsa ja poistua sieltä ainoastaan vanhempiensa kanssa, vaikka ikää on pitkästi päälle 40. Ei ole pakko rakastua dignoosiinsa ja käyttää sitä tekosyynä kaikkeen. En voi opiskella, koska... En voi viedä roskia, koska.... En voi karsia tavaroita, koska... suurin osa voi, siitä diagnoosista huolimatta. Ääripään ihmiset tietysti erikseen. Jos on yliopistoon päässyt opiskelemaan, niin Rosa tuskin kuuluu kovin vaikeasti autistisiin.

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjolaisen elämä voi olla pelkkää selviytymistä, päivittäistä taistelua ja ahdistusta.

 

Jotenkin tätäkin kannattaisi valitella jonkun sellaisen, jolla on vaikeuksia kun joutuu työssään jatkuvasti esiintymään tms. Rosan päivittäinen selviytyminen tarkoittaa tänään lähinnä sitä, että joutuu välillä kääntymään toiselle kyljelle ja kävelemään itse jääkaapille vaikka liikuntarajoite.  

Onko kenelläkään tietoa mistä hänen liikuntarajoite tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjolaisen elämä voi olla pelkkää selviytymistä, päivittäistä taistelua ja ahdistusta.

 

Jotenkin tätäkin kannattaisi valitella jonkun sellaisen, jolla on vaikeuksia kun joutuu työssään jatkuvasti esiintymään tms. Rosan päivittäinen selviytyminen tarkoittaa tänään lähinnä sitä, että joutuu välillä kääntymään toiselle kyljelle ja kävelemään itse jääkaapille vaikka liikuntarajoite.  

Onko kenelläkään tietoa mistä hänen liikuntarajoite tulee?

Siitä että on kipuja. Hesarin kuvissa näkyy, että Rosalla on tyypilliset kropan virheasennot joita tulee kun liikaa istuu. Todennäköisesti kärsii ajoittaisista iskias-kivuista, sillä hermo on helposti ahtaalla kun liikkuu tuolleen pylly pitkällä. 

Vaiva menee yleensä ohi itsekseen mutta uusii myöhemmin jos ei virheasennot muutu, hoitona olisi jumppaohjeet. Yleinen vaiva nelivitosilla muutenkin, saati jos ei huolla terveyttään. Vuosien varrella hoitamattomana pahenee ja eristää monia vanhuksia kotiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjolaisen elämä voi olla pelkkää selviytymistä, päivittäistä taistelua ja ahdistusta. Silti nämä neropatit (not!) eivät halua myöntää mitään tukea autistin elämään.

 

Rosa sun elämäsi on vaikeaa ensisijaisesti siksi, että olet minäkeskeinen ja keskityt vain oman napanöyhtäsi ympärillä pyörimiseen. 

 

Kuten jo Kierkegaard totesi niin ovi onneen aukeaa ulospäin. 

Monet autismin kirjolla olevat (esim minä) pärjäävät elämässä täysin itsenäisesti ja elämästä nauttien, ei tämä pelkkää selviytymistä ja taistelua ole. Mitään tukea en saa, ellei lapsilisää alaikäisistä lapsista lasketa. Ahdistusta on, mutta eikö sitä ole ajoittain kaikilla, enemmän tai vähemmän? Senkin kanssa voi oppia elämään, jos niin haluaa. Ei ole pakko linnoittautua kotiinsa ja poistua sieltä ainoastaan vanhempiensa kans

Rosa on Asperger, eli hyvin lievä autismin muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se äärettömän tärkeää, että tämä uniikki lumihiutale saa yhteiskunnan rahalla pötkötellä hulppeassa kodissaan. Voi jestas! Itse käyn kokoaikaisessa työssä ja silti minulla ei ole mitään mahiksia vuokrata tuon hintaista asuntoa. Yksiöstä maksan n.640€, en saa asumistukea tai mitään muutakaan tukea. 🥴

Hulppeassa kodissaan. Kaksio Myllypurossa

lähes 60 neliöinen kaksio.

Googlen mukaan suomalaisella on ka 40 asuinneliötä käytössään ja Helsinkiläisellä ka 34.

Edellämainituista kai useimmat maksavat neliönsä kuitenkin itse, omista tuloistaan.

Mutta ei Rosa. Rosan kuuluu saada vähän muita enemmän, muiden maksamana tietenkin, koska diagnoosit, sukupuolisekavuudet, kirjat ja tavaranpaljous. Kuuluu!

Ihan käsittämätöntä. Meitä mahtuu kolme tähän 7

Mekin asuttiin yli 10 v 75 neliön asunnossa. Tässä on ero, Rosa ei juurikaan poistu kotoaan, me poistumme.

Sinulla tuskin on lääkärin kirjoittamaa lausuntoa, jossa sanotaan ei muuttoa. 

 

Ey kai sinä, aikuinen ihminen, ole millään tavalla verrattavissa häneen, mm autismihenkilöön ?

Kyllähän Presidenttikin asuu Mäntymiemessä, taas joskus. Vertaatko häntä ja sinua keskenään?