kumpi on oikeassa? uusperheongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä laisinkaan, et ap on alkanut vuosia sitten leikkimään uusperheen kanssa ja nyt sitten ei sovikkaan. Oletko suostunut edes pukemaan heitä? Ruokkimaan? Laittamaan iltaunille? Vai oletko vain asustellut siellä ja toivonut vain kahden keskeistä aikaa siipan kanssa?

Samaa ihmettelen. Kai sitä voi pysyä sinkkuna tai etsiä lapsettoman kumppanin jos ei viitsi. Pahimpia ovat ne jotka vetoavat johonkin vanhempien välillä tehtyyn sopimukseen, ikään kuin lapset eivät huomaisi kuinka vastenmielistä huolenpito sille vanhempipuolelle on. 

Lapsille se, miten toimitaan on normaalia. Jos vanhempipuoli ei koskaan tee heidän kanssaan x tai y, niin ei lapsi ajattele sen olevan vastenmielistä. Miten voisikaan, jos ei ole kokemusta asian yhdessätekemisestä

Tuota kuulee myös ydinperheissä: isät ihmettelevät, miksi heidän pitää kuljettaa lasta harkkoihin, kun on muutakin tekemistä. Kuultu on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet tavallaan oikeassa. Ellet itse halua auttaa kuskaamalla ja kovalla vaivalla, sun pitäisi käyttää oma vapaa-aikasi haluamallasi tavalla ja levätäkin, virkistyä. Lapset eivät ole sinun, vaan vanhempien hoidossa. Missä lasten äiti on, lapset tarvitsevat ainakin hyvää äitiä.

Jos asuu perheessä ei erotella onko lapset sinun vai ei. 

Ei ole siitä kyse. Lapsilla on kaksi (biologista) vanhempaa ja lisäksi bonusäiti. Vanhemmat hoitavat ensisijaisesti lastensa kuskaukset, kuten kasvatuslinjatkin, ellei erikseen muuta sovita. Törkeää alkaa vaatia tuollaista. Missä se oikea äiti piileskelee, kun omaa lasta pitäisi kuskata? Ei tavisperheissäkään haeta jotain "ulkopuolisia", vaan hoidetaan nuo asiat itse, tai vaikka niin, että harrastuskavereiden vanhempien kanssa sovitaan kimppakyytejä tai vuorotella

Mun kodissa ei asuisi yhtään lasta jos en saisi osallistua siihen kasvatuslinjaan. Ei tulisi mielenkään hakaloittaa lasten asemaan jollain valtataistelulla kenelle kuuluu mikäkin. Meillä kaikilla aikuisilla on ne vanhemman velvollisuudet olla lasten puolella ja edesauttaa heidän tervettä kasvua ja kehitystä. 

Ja mitä tulee siiheen äitiin. Jos on sovittu ns vuorovastuussa se ottaa asiasta kopin joka on ns vetovastuussa. 

Jos sinulla on huoltajuus, niin toki kuljetat, mutta jos ei ole, niin on huoltajan tehtävänä keksi tuossa keino. Miten kuljetukset on äitiviikolla, kuka silloin kuljettaa?

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja mieti aloittaja millä nautinnolla ja kii mal la nämä pennut on pantu alulle..

Olipa älykäs kommentti. 

Vierailija kirjoitti:

periaatteessa sinä olet oikeassa, et ole velvollinen osallistumaan lasten kuskaamiseen varsinkaan, jos et ole itse saanut osallistua harrastusten valintaan ja sen suunnitteluun, miten lapset harrastuksiin pääsevät. 

Mutta toisaalta, jos et ole halukas lainkaan osallistumaan lasten hoitamiseen sillä viikolla, kun ovat teillä, niin tuskin teillä kovin onnellista uusperhe-elämää on, joten ihan kaikkien edun vuoksi kannattaisi ainakin harkita, josko voisit osallistua esim. viemällä toisen lapsen harrastukseen joka toinen viikko, mikäli sinulla siihen on mahdollisuus. (Eri asia, jos joutuisit sen vuoksi omasta harrastuksesta luopumaan tai järjestelmään työvuorojasi, siihen ei ole velvollisuutta, mikäli et ole saanut osallistua ko. harrastusten valintaan)

Tämä on järkevä vastaus! 

Vierailija kirjoitti:

En sitten yhtään ymmärrä näitä lapsettomia ihmisiä, jotka haluavat olla parisuhteessa ja asua vielä yhdessä lapsellisen ihmisen kanssa ilman että haluavat ottaa lapsen osaksi perhettään. Usein kysymyksessä on muuten vielä isän uusi puoliso. Äitien uudet puolisot ottavat helpommin isäpuolen roolin haltuun ja auttavat lasten kanssa.

Minä olen tuo, joka ei hoida miehen lapsia kuin hädän tullen. En ole lapseton, mutta yhteen mentäessä minulla oli isot lapset. Ihan oli oma taakka hoitaa omat lapset. En olisi millään jaksanut ottaa kontolleni vielä miehenkin lapsia. En myöskään vaatinut mieheltä mitään, mitä tuli minun teineihini.

Siksi uskon näihin pelisääntöjen tarpeellisuuteen. Meillä ei ole ollut uusperheongelmia tämän 10 vuoden aikana.

EIkö tuossa olisi joku joustava ratkaisu? Isä varmaan vie tuon 6v., koska hänestä on enemmän "vaivaa". Vanhemman kohdalla voisit sinäkin viedä, jos olet kotona. Ehkä äiti voisi toimia taustatukena eli jos sinulla on menoa, singahtaa äiti kuskaamaan. Periaatteessa lapsi on isän vastuulla isäviikot ja sinä taas isän puolisona olet miehesi tukena. Älkää tehkö tämmöisestä pikkuasiasta ongelmaa. Joustoa kaikin puoli. Myös mummu voi viedä välillä. Ja olisiko teidän suunnassa joku harrastuskaveri, jonka vanhempien kanssa voisi vaikka kuskata vuoroviikoin? Onko matka pitkä? Jos se on luokkaa 3km/suunta, niin  sehän on pikkukuskaus kenelle tahansa. Enemmän ymmärrän, jos se kuskaus tarkoittaa sinulle koko illan reissua. Siihen en itsekään taipuisi kuin satunnaisesti. Enhän mä edes omaa lasta jaksa viedä toiselle puolen kaupunkia ja tappaa aikaa 2h jossain marketissa. Meillä mies hoitaa tuon kuskauksen. Minä vedin rajan siihen, että se on liikaa mulle työpäivän jälkeen ja teen kuitenkin montaa muuta juttua lapsen kanssa kuten autan koulujutuissa.

Uusperhehelvettiä!!!!

No puolisosi velvollisuushan tuo on. Ei toinen vanhempi ole vastuussa siitä missä te asutte ja kuinka se asuinpaikka on harrastusten kannalta epäkäytännöllisessä paikassa. Nyt on sitten kyse siitä kumpi teistä ottaa kopin: haluatko sinä olla hyvä puoliso ja aikuinen vai haluaako ex-puoliso olla hyvä vanhempi

Minun mieleeni ei edes tulisi sopia lasteni harrastuksia niin, että en yksin pysty heitä kuljettamaan. Uuden mieheni ei tarvitse siihen osallistua.

Sais olla aika hyvä, komee ja rikas äijä että ottaisin äijän jolla on siitoksia ja niitä pitäisi katsella. Yök

Opettavainen (tosi)tarina siitä, mitä kaikkea sisältyy uusperhe-elämään. Ei olisi minun valinta ollut koskaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sitten yhtään ymmärrä näitä lapsettomia ihmisiä, jotka haluavat olla parisuhteessa ja asua vielä yhdessä lapsellisen ihmisen kanssa ilman että haluavat ottaa lapsen osaksi perhettään. Usein kysymyksessä on muuten vielä isän uusi puoliso. Äitien uudet puolisot ottavat helpommin isäpuolen roolin haltuun ja auttavat lasten kanssa.

Minä olen tuo, joka ei hoida miehen lapsia kuin hädän tullen. En ole lapseton, mutta yhteen mentäessä minulla oli isot lapset. Ihan oli oma taakka hoitaa omat lapset. En olisi millään jaksanut ottaa kontolleni vielä miehenkin lapsia. En myöskään vaatinut mieheltä mitään, mitä tuli minun teineihini.

Siksi uskon näihin pelisääntöjen tarpeellisuuteen. Meillä ei ole ollut uusperheongelmia tämän 10 vuoden aikana.

Nykyään teinisi taitavat siis olla jo aikuisia. Millainen on heidän ja miehesi tai miehen lasten välinen suhde nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Minun mieleeni ei edes tulisi sopia lasteni harrastuksia niin, että en yksin pysty heitä kuljettamaan. Uuden mieheni ei tarvitse siihen osallistua.

Minulle ei tulisi mieleenkään ottaa sellaista uutta puolisoa joka ei halua auttaa, eikä ole mukana kun harrastusmahdollisuuksia pohditaan. Helpompaa olisi olla yksin tuossa kohtaa. Onneksi ei ole tullut mieleen erotakaan

Vierailija kirjoitti:

En sitten yhtään ymmärrä näitä lapsettomia ihmisiä, jotka haluavat olla parisuhteessa ja asua vielä yhdessä lapsellisen ihmisen kanssa ilman että haluavat ottaa lapsen osaksi perhettään. Usein kysymyksessä on muuten vielä isän uusi puoliso. Äitien uudet puolisot ottavat helpommin isäpuolen roolin haltuun ja auttavat lasten kanssa.

Lapsi on otettu osaksi yhteistä uusioperhettä, vaikka esim. periaatteesta katsoisi, että lasten kuskaaminen kuuluu oikeille vanhemmille. Esim. miehen elämä on helppoa lasten suhteen, kun joka toinen viikko ne ovat äidillään, ja sitten vielä bonusäiti huolehtii kaikesta, kun ovat itsellään. Nyt pitäisi jo kuskatakin. Ei se nyt ihan näin mene kuitenkaan.

Ap ihan varmasti tekee lasten eteen paljon ja hoitaa, mutta silti pitää syyllistää ja väittää, että nuolee kermat vaan päältä. Eivät lapset ole mitään hajuttomia ja äänettömiä, kyllä ap:kin elää heidän kanssaan ja varmasti on ikäviäkin päiviä. Hän on kasvattaja samalla tavalla siinä kuin tuo isäkin. Mutta isän pitää hoitaa tuo arjen asia, eli kuljetus, kun uusi puoliso näkee hänen lastensa eteen vaivaa vapaaehtoisesti. Tässä on hyväksikäytön ainekset.

Vierailija kirjoitti:

En sitten yhtään ymmärrä näitä lapsettomia ihmisiä, jotka haluavat olla parisuhteessa ja asua vielä yhdessä lapsellisen ihmisen kanssa ilman että haluavat ottaa lapsen osaksi perhettään. Usein kysymyksessä on muuten vielä isän uusi puoliso. Äitien uudet puolisot ottavat helpommin isäpuolen roolin haltuun ja auttavat lasten kanssa.

Itselleni selvisi ihan vähän aikaa sitten, että uusperheissä ei välttämättä tarvitse osallistua puolison lapsen elämään mitenkään jos näin aikuiset sopivat. Miespuolinen kaverini, jolla on kaksi lasta, kertoi, ettei lapseton avopuolisonsa osallistu lapsiviikoilla ollenkaan hänen ja lasten juttuihin vaan puuhailee omiaan. Kyseinen nainen ei myöskään koskaan hae lapsia hoidosta tai koulusta eikä vahdi lapsia muutenkaan vaan mies hommaa aina hoitajan ja huolehtii muutoinkin siis lapsistaan ihan yksin. Tämä oli itselleni pienoinen shokki, koska olen aina luullut, että lapsellisen kumppanin valitseva valitsee koko paketin, myös ne lapset osaksi elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä laisinkaan, et ap on alkanut vuosia sitten leikkimään uusperheen kanssa ja nyt sitten ei sovikkaan. Oletko suostunut edes pukemaan heitä? Ruokkimaan? Laittamaan iltaunille? Vai oletko vain asustellut siellä ja toivonut vain kahden keskeistä aikaa siipan kanssa?

Jos olisit lukenut hyvin ap:n kirjoituksia, niin sieltä olisi selvinnyt sinulle ap:n tekevän jo poikkeuksellisen paljon lasten eteen! Pitää kuitenkin muistaa, että lapsilla on molemmat vanhemmat mukana lasten elämässä ja heillä on päävastuu lapsistaan. Ihan juridisestikin. Ei uusperhekuvio voi mennä niinkään päin, että uudelle puolisolle kaadetaan täysvanhemman vastuut, mutta hän ei saa mitään päätäntävaltaa lapsia koskeviin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sitten yhtään ymmärrä näitä lapsettomia ihmisiä, jotka haluavat olla parisuhteessa ja asua vielä yhdessä lapsellisen ihmisen kanssa ilman että haluavat ottaa lapsen osaksi perhettään. Usein kysymyksessä on muuten vielä isän uusi puoliso. Äitien uudet puolisot ottavat helpommin isäpuolen roolin haltuun ja auttavat lasten kanssa.

Itselleni selvisi ihan vähän aikaa sitten, että uusperheissä ei välttämättä tarvitse osallistua puolison lapsen elämään mitenkään jos näin aikuiset sopivat. Miespuolinen kaverini, jolla on kaksi lasta, kertoi, ettei lapseton avopuolisonsa osallistu lapsiviikoilla ollenkaan hänen ja lasten juttuihin vaan puuhailee omiaan. Kyseinen nainen ei myöskään koskaan hae lapsia hoidosta tai koulusta eikä vahdi lapsia muutenkaan vaan mies hommaa aina hoitajan ja huolehtii muutoinkin siis lapsistaan ihan yksin. Tämä oli itselleni pienoinen shokki, koska ol

Niin, silloin jos alkaa parisuhteeseen henkilön kanssa jolla on jo omia lapsia pitäisi ymmärtää että on ottamassa koko paketin vastaan riippumatta siitä onko itsellään lapsia vai ei. Usein parisuhde aloitetaan kuitenkin sillä ajatuksella että siinä oltaisiin loppuelämä. Entä sitten jos tulee yhteisiä lapsia, Pidetäänkö heidätkin erillään isosisaruksista.

Ei ole AP:n tehtävä kyyditä toisten ihmisten lapsia.

Sinä olet tietenkin oikeassa. Mutta jos haluat hyvin toimivan parisuhteen, niin joudut kyllä joustamaan. Kovin ehdottomat mielipiteet tuovat takuulla säröjä välillenne. 

Onko teillä muuten toimivat säännöt, eli otetaanko sinut mukaan päätöksentekoon, saatko osallistua kasvatukseen yms? Jos et, niin silloin pitää miehesikin olla joustava, eikä noukkia vain rusinoita pullasta.