kumpi on oikeassa? uusperheongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä laisinkaan, et ap on alkanut vuosia sitten leikkimään uusperheen kanssa ja nyt sitten ei sovikkaan. Oletko suostunut edes pukemaan heitä? Ruokkimaan? Laittamaan iltaunille? Vai oletko vain asustellut siellä ja toivonut vain kahden keskeistä aikaa siipan kanssa?

Tuolla ylempänä jo kerroin, että kokkaan, pyykkään, vaatetan, autan läksyissä, hoidan kouluunlähdöt ja olen vastassa kotona ja hoidan myös sairaspäivät, leikin, pelaan, ulkoilen jne. Meillä on lasten kanssa ihan lämpimät välit. Mutta en ole heidän vanhempi.

Mikä on sitten syy siihen mikset voi kuljettaa toista lasta harrastukseen? Sitä vähän ihmettelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä laisinkaan, et ap on alkanut vuosia sitten leikkimään uusperheen kanssa ja nyt sitten ei sovikkaan. Oletko suostunut edes pukemaan heitä? Ruokkimaan? Laittamaan iltaunille? Vai oletko vain asustellut siellä ja toivonut vain kahden keskeistä aikaa siipan kanssa?

Samaa ihmettelen. Kai sitä voi pysyä sinkkuna tai etsiä lapsettoman kumppanin jos ei viitsi. Pahimpia ovat ne jotka vetoavat johonkin vanhempien välillä tehtyyn sopimukseen, ikään kuin lapset eivät huomaisi kuinka vastenmielistä huolenpito sille vanhempipuolelle on. 

Lapsille se, miten toimitaan on normaalia. Jos vanhempipuoli ei koskaan tee heidän kanssaan x tai y, niin ei lapsi ajattele sen olevan vastenmielistä. Miten voisikaan, jos ei ole kokemusta asian yhdessätekemisestä? Lapsi ajattelee vain, että isä on se, jonka kanssa näitä asioita tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette alunperin sopinut miehen kanssa lasten hoidosta tai viihdyttämisestä? Millaiset pelisäännöt teillä on?

Tämä on tärkeä kysymys, koska moni mies on sellainen, että alkaa hoidattamaan lapsiaan uudella puolisolla. Siirtää oman viihdytys- ja kasvatusvastuun tälle, jonka jälkeen puoliso uupuu. Väitän, että isi osa uusperheistä hajoaa tähän.

Lapsen viihdyttäminen??? 

Leikityttäminen tai ohjelman miettiminen = viihdyttäminen

Vähän vastaavassa tilanteessa aikoinaan pahoitellen totesin, että minulla on sitoumus juuri kyseisenä ajankohtana johonkin muuhun asiaan. Usein se oli pitkä työpäivä, joskus iäkäs omainen ja joskus joku muu, vaikka harrastus tai vanha ystävä. Eli tässä miehen lapsen tarvitsemassa kuskauksessa en llut ollenkaan luotettava aikuinen - vaikka kaikessa muussa olin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asunut uusperheessä jo 10 vuotta. Ensin en meinannut suostua siihen, mutta mies lupasi, että hän hoitaa omat lapsensa, eikä hän vaadi minulta mitään. 

 

Eli meillä vanhemmat hoitaisivat lapsensa. Minä autan vain hädässä, eikä tuo ole hätätilanne.

Mikä uusperhe tuo muka on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä laisinkaan, et ap on alkanut vuosia sitten leikkimään uusperheen kanssa ja nyt sitten ei sovikkaan. Oletko suostunut edes pukemaan heitä? Ruokkimaan? Laittamaan iltaunille? Vai oletko vain asustellut siellä ja toivonut vain kahden keskeistä aikaa siipan kanssa?

Samaa ihmettelen. Kai sitä voi pysyä sinkkuna tai etsiä lapsettoman kumppanin jos ei viitsi. Pahimpia ovat ne jotka vetoavat johonkin vanhempien välillä tehtyyn sopimukseen, ikään kuin lapset eivät huomaisi kuinka vastenmielistä huolenpito sille vanhempipuolelle on. 

Lapsille se, miten toimitaan on normaalia. Jos vanhempipuoli ei koskaan tee heidän kanssaan x tai y, niin ei lapsi ajattele sen olevan vastenmielistä. Miten voisikaan, jos ei ole kokemusta asian yhdessätekemisestä? Lapsi ajattelee vain, että isä on se, jonka kans

Olen joutunut lähes koko lapsuuteni miettimään miksi en kelvannut isäni uudelle puolisolle. Olen kokenut myös sen etten päässyt harrastukseen, kun isä ei ehtinyt ja kuulut kysymykset miksi mun pitäisi se viedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asunut uusperheessä jo 10 vuotta. Ensin en meinannut suostua siihen, mutta mies lupasi, että hän hoitaa omat lapsensa, eikä hän vaadi minulta mitään. 

 

Eli meillä vanhemmat hoitaisivat lapsensa. Minä autan vain hädässä, eikä tuo ole hätätilanne.

Mikä uusperhe tuo muka on? 

No, av-mammat haluavat kutsua sitä uusperheeksi. Joskus minulla oli ketju täällä, jossa väitin, että me olemme parisuhde, ja tässä ympärillä on satelliitteja, joita myös lapsiksi kutsutaan. Mammat olivat kiivaasti sitä mieltä, että olemme uusperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet tavallaan oikeassa. Ellet itse halua auttaa kuskaamalla ja kovalla vaivalla, sun pitäisi käyttää oma vapaa-aikasi haluamallasi tavalla ja levätäkin, virkistyä. Lapset eivät ole sinun, vaan vanhempien hoidossa. Missä lasten äiti on, lapset tarvitsevat ainakin hyvää äitiä.

Jos asuu perheessä ei erotella onko lapset sinun vai ei. 

Ei ole siitä kyse. Lapsilla on kaksi (biologista) vanhempaa ja lisäksi bonusäiti. Vanhemmat hoitavat ensisijaisesti lastensa kuskaukset, kuten kasvatuslinjatkin, ellei erikseen muuta sovita. Törkeää alkaa vaatia tuollaista. Missä se oikea äiti piileskelee, kun omaa lasta pitäisi kuskata? Ei tavisperheissäkään haeta jotain "ulkopuolisia", vaan hoidetaan nuo asiat itse, tai vaikka niin, että harrastuskavereiden vanhempien kanssa sovitaan kimppakyytejä tai vuorotellaan kuskauksia.

Olen varma, että tuo lasten äiti haluaa vaan työntää kiilaa väliin ja suunnitteli tahallaan tuollaisen tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Yritä edes asettua puolisosi asemaan. Miltä sinusta tuntuisi jos hän ei auttaisi sinua kun sitä tarvitset? 

Mun mies auttaa jos on vaikka tarve ajaa lääkäriin tai on bussilakko. Harrastukset hoidan minä tai lapsi kulkee itse. Tai pyydetään isää kyyditsemään. Ei tuo nykyinen mies mikään marionetti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vähän vastaavassa tilanteessa aikoinaan pahoitellen totesin, että minulla on sitoumus juuri kyseisenä ajankohtana johonkin muuhun asiaan. Usein se oli pitkä työpäivä, joskus iäkäs omainen ja joskus joku muu, vaikka harrastus tai vanha ystävä. Eli tässä miehen lapsen tarvitsemassa kuskauksessa en llut ollenkaan luotettava aikuinen - vaikka kaikessa muussa olin.

Minä olen järjestänyt itseni iltavuoroon sille viikolle kun lapset on meillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette alunperin sopinut miehen kanssa lasten hoidosta tai viihdyttämisestä? Millaiset pelisäännöt teillä on?

Tämä on tärkeä kysymys, koska moni mies on sellainen, että alkaa hoidattamaan lapsiaan uudella puolisolla. Siirtää oman viihdytys- ja kasvatusvastuun tälle, jonka jälkeen puoliso uupuu. Väitän, että isi osa uusperheistä hajoaa tähän.

Lapsen viihdyttäminen??? 

Leikityttäminen tai ohjelman miettiminen = viihdyttäminen

Tuohan on tosi lyhyt aika lapsuudesta kun tarvitaan vanhempia leikityttämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä laisinkaan, et ap on alkanut vuosia sitten leikkimään uusperheen kanssa ja nyt sitten ei sovikkaan. Oletko suostunut edes pukemaan heitä? Ruokkimaan? Laittamaan iltaunille? Vai oletko vain asustellut siellä ja toivonut vain kahden keskeistä aikaa siipan kanssa?

Samaa ihmettelen. Kai sitä voi pysyä sinkkuna tai etsiä lapsettoman kumppanin jos ei viitsi. Pahimpia ovat ne jotka vetoavat johonkin vanhempien välillä tehtyyn sopimukseen, ikään kuin lapset eivät huomaisi kuinka vastenmielistä huolenpito sille vanhempipuolelle on. 

Lapsille se, miten toimitaan on normaalia. Jos vanhempipuoli ei koskaan tee heidän kanssaan x tai y, niin ei lapsi ajattele sen olevan vastenmielistä. Miten voisikaan, jos ei ole kokemusta asian yhdessätekemisestä

niin, eli ongelma oli juuri tuo, ettei isälle oltu tehty selväksi, että hänen pitää hoitaa omat lapsensa. Tai isä ei tajunnut, että puoliso on tosissaan. Jos pelisäännöt olisi olleet selkeät, et olisi joutunut tuohon tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole vastannut, oliko hänellä mitään sanomista lasten harrastuksiin?

Ei se vanhempiaan voi valita pelkkää kermaa kakun päältä. Jos uusiovanhemman odotetaan hoitavan lapsia kuin ne olisivat omia, silloin hän saa myös tehdä niiden suhteen päätöksiä kuin he olisivat omia. Ei hänelle voi tunkea pelkkiä velvollisuuksia. 

En ole saanut osallistua harrastusten valintaan. 

Sitten asia on täysin päivänselvää. Jos puoliso haluaa sinun osallistuvan lasten harrastuksiin, hänen pitää kysyä ja OTTAA HUOMIOON sinun mielipiteesi myös. Ei hän voi päättää että lapset harrastaa sitä sun tätä, mutta joku muu kantaa vastuun kuskauksista. 

Ei se sinulle kuulu. Voihan lapsen äiti käydä viemässä ja hakemassa lapsen harrastuksiin. Jos alat kuskailla toisen lapsia niin pian sinä olet ainoa, joka heitä harrastuksiin vie. Jossain kulkee raja.

Olet iskenyt kätesi paskaan. Sinun, minun ja meidän lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette alunperin sopinut miehen kanssa lasten hoidosta tai viihdyttämisestä? Millaiset pelisäännöt teillä on?

Tämä on tärkeä kysymys, koska moni mies on sellainen, että alkaa hoidattamaan lapsiaan uudella puolisolla. Siirtää oman viihdytys- ja kasvatusvastuun tälle, jonka jälkeen puoliso uupuu. Väitän, että isi osa uusperheistä hajoaa tähän.

Lapsen viihdyttäminen??? 

Leikityttäminen tai ohjelman miettiminen = viihdyttäminen

Tuohan on tosi lyhyt aika lapsuudesta kun tarvitaan vanhempia leikityttämään

Mutta senkin ajan moni mies haluaa tyrkätä muille. Minun mieheni ollut yhtään leikittämisestä kiinnostunut. Pahaa teki, kun hän istutti koko päivän lapset tv:n ääreen.

Vierailija kirjoitti:

Ex sanoi joskus, että olet valinnut puolison jolla on lapsia. Et voit voi vain nuolla kermoja päältä vaan välillä sinun on syötävä sitä pohjaakin.

Meinaatko että on kerman nuoleskelua, jos osallistuu kaikin muin tavoin lasten elämään: kuuntelee, opastaa, lohduttaa, kärsii kiukuttelut, hoitaa sairasta, antaa turvaa, ruokkii, pesee, rakastaa kuin omaansa jne, paitsi että lähtee joka viikko kuljettamaan? Tämä yksi asiako tekee kelvottomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet uusioperheeseen itsesi iskenyt, tietty hoidat oman osuutesi, kun lapset on siellä. Etäviikolla tietty autat tarvittaessa.

Kiva noille lapsille, kun tommosia edes mietitään. Muuta omilles, jos on noin vaikeaa.

Mikä siis on uusioperheen naisen osuus, jos lapset eivät ole hänen? Tai vaihtoehtoisesti voidaanko ap:lta vaatia myös ns. äitiviikolla kuljetusta, jos isä ja äiti ei kumpikaan ehdo?

Eiköhän lasten vanhemmat pysty ihan keskenään järjestämään lastensa harrastukset ilman, että siihenkin täytyy puolisoita sotkea. 

En sitten yhtään ymmärrä näitä lapsettomia ihmisiä, jotka haluavat olla parisuhteessa ja asua vielä yhdessä lapsellisen ihmisen kanssa ilman että haluavat ottaa lapsen osaksi perhettään. Usein kysymyksessä on muuten vielä isän uusi puoliso. Äitien uudet puolisot ottavat helpommin isäpuolen roolin haltuun ja auttavat lasten kanssa.