kumpi on oikeassa? uusperheongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen miksi se raja tuli nyt vastaan? Mikset ole sanonu ei jo sillon ekan kerran kun sun piti lapsille myös ruokaa tehdä? Mikset sillon jo sanonu, että et ole velvollinen ruokkimaan niitä?

 

ETKÖ YMMÄRRÄ, että tämä kuskaus on tässä nyt se AINOA ASIA, mikä hiertää? Lue uudelleen: Ap hoitaa, tekee ruokaa, pukee, pesee pyykit, tiskaa, AUTTAA LÄKSYISSÄ ja osallistuu muuten KAIKIN TAVOIN lasten elämään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! KUSKAUKSEN kohdalla tuli RAJA VASTAAN!!!!!

Ratakiskoa jäljellä vielä, pyydä lisää jos ei mene perille.

Kuka on sopinut lapsille päällekäiset harrastusajat, joihin joka tapauksessa tarvitaan kaksi henkilöä kuljettamaan? Jos ei julkisia kulje niin isompikaan lapsi ei pysty lähitulevaisuudessa kulkemaan itsenäisesti. Biovanhemmilla ei ole pelisilmää ko

Ehkä ajatus onkin, että voi sopia mitä vaan ja joku muu hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

No, mielipiteitä on varmasti monia ja riippuu tietysti tarkemmin tilanteestanne. 

Omalla kohdallani olen ajatellut asian niin, että kotini on joka toinen viikko myös mieheni lasten koti. Ja minä olen kodin toinen aikuinen. Tällöin on myös minun velvollisuuteni tehdä sen toisen aikuisen tehtäviä: auttaa läksyissä, kuskata harrastuksiin, tehdä ruokaa jne. 

En ole enkä edes yritä olla äiti mieheni lapsille, koska heillä on jo hyvä äiti. Mutta lapset ovat minullekin tärkeitä ja haluan olla osaltani mukana heidän elämässään.

Näin minäkin ajattelen. Pidin sitä itsestään selvänä, enkä koskaan edes miettinyt mitään muuta vaihtoehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän viikko-viikkosysteemi meni niin, että sillä lähivanhempi hoiti kaiken. Jos ei pystynyt, niin ensisijaisesti kysyi apua isovanhemmilta. Jos ei onnistunut, niin sitten lapsen toiselta vanhemmalta. Bonusvanhempi oli viimeinen avustaja. Sekä minulla että eksällä.

Tällainen toiminta on omiaan heikentämään bonusvanhemman ja lapsen välejä. Asioiden ei tietenkään pidä mennä niin että bonusvanhempi tekisi kaiken oikean vanhemman puolesta vaan hän auttaa puolisoaan arjen asioissa aivan kuten puolisoilla yleensä on tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä laisinkaan, et ap on alkanut vuosia sitten leikkimään uusperheen kanssa ja nyt sitten ei sovikkaan. Oletko suostunut edes pukemaan heitä? Ruokkimaan? Laittamaan iltaunille? Vai oletko vain asustellut siellä ja toivonut vain kahden keskeistä aikaa siipan kanssa?

Tuolla ylempänä jo kerroin, että kokkaan, pyykkään, vaatetan, autan läksyissä, hoidan kouluunlähdöt ja olen vastassa kotona ja hoidan myös sairaspäivät, leikin, pelaan, ulkoilen jne. Meillä on lasten kanssa ihan lämpimät välit. Mutta en ole heidän vanhempi.

Kun kerran olet ihan täysillä ilmeisesti lasten elämässä mukana lähiviikoilla, niin miksi juuri tämä harraatukseen vieminen on kynnyskysymys? Siis joka toinen viikko yksi kuljetusreissu, jos oikein ymmärsin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen miksi se raja tuli nyt vastaan? Mikset ole sanonu ei jo sillon ekan kerran kun sun piti lapsille myös ruokaa tehdä? Mikset sillon jo sanonu, että et ole velvollinen ruokkimaan niitä?

 

ETKÖ YMMÄRRÄ, että tämä kuskaus on tässä nyt se AINOA ASIA, mikä hiertää? Lue uudelleen: Ap hoitaa, tekee ruokaa, pukee, pesee pyykit, tiskaa, AUTTAA LÄKSYISSÄ ja osallistuu muuten KAIKIN TAVOIN lasten elämään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! KUSKAUKSEN kohdalla tuli RAJA VASTAAN!!!!!

Ratakiskoa jäljellä vielä, pyydä lisää jos ei mene perille.

 

Se, että sinä toistat jotain asiaa, ei tee siitä sen ymmärrettävämpää. Olen eri mutta minua ainakin kiinnostaa, että miksi raja tuli juuri tässä vastaan. Sinä vastaat nyt kysymykseen missä raja tuli vastaan ja suutut kun muut eivät ymmärrä asiaa samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän viikko-viikkosysteemi meni niin, että sillä lähivanhempi hoiti kaiken. Jos ei pystynyt, niin ensisijaisesti kysyi apua isovanhemmilta. Jos ei onnistunut, niin sitten lapsen toiselta vanhemmalta. Bonusvanhempi oli viimeinen avustaja. Sekä minulla että eksällä.

Tällainen toiminta on omiaan heikentämään bonusvanhemman ja lapsen välejä. Asioiden ei tietenkään pidä mennä niin että bonusvanhempi tekisi kaiken oikean vanhemman puolesta vaan hän auttaa puolisoaan arjen asioissa aivan kuten puolisoilla yleensä on tapana.

Mitä väliä sillä on, millaiset välit lapsella ja bonusvanhemmalla on? Tai siis joo, on väliä sillä, että välit ovat ystävälliset, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi rakentaa sen läheisempiä välejä. Jos aikuisena haluaa läheiset välit, niin kyllä sekin onnistuu, jos molemmat haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä laisinkaan, et ap on alkanut vuosia sitten leikkimään uusperheen kanssa ja nyt sitten ei sovikkaan. Oletko suostunut edes pukemaan heitä? Ruokkimaan? Laittamaan iltaunille? Vai oletko vain asustellut siellä ja toivonut vain kahden keskeistä aikaa siipan kanssa?

Tuolla ylempänä jo kerroin, että kokkaan, pyykkään, vaatetan, autan läksyissä, hoidan kouluunlähdöt ja olen vastassa kotona ja hoidan myös sairaspäivät, leikin, pelaan, ulkoilen jne. Meillä on lasten kanssa ihan lämpimät välit. Mutta en ole heidän vanhempi.

Kun kerran olet ihan täysillä ilmeisesti lasten elämässä mukana lähiviikoilla, niin miksi juuri tämä harraatukseen vieminen on kynnyskysymys? Siis joka toinen viikko yksi kuljetusreissu, jos oikein ymmärsin? 

ilmeisesti siksi, että ap toimii jo oman jaksamisen äärirajoilla. Tämä viimeinen pyyntö katkaisee kamelinnselän, kun isän vaatimuksille ei tule loppua. 

tässä on juuri kyse siitä, mistä kirjoitin aiemmilla sivuilla: uusperheessä tilannetta ei saa päästää siihen, että isä saa luovuttaa hoito-, kasvatus- ja viihdytysvastuun äitipuolelle. Siksi (monelle) miehille pitää laittaa selkeät rajat. Harvassa on emotyypit, jotka tykkää ottaa vastuun.

Nuorempi lapsi oli tosi pieni, kun vanhemmat erosivat, jos hän on nyt 6v .

Olen eri mutta minua ainakin kiinnostaa, että miksi raja tuli juuri tässä vastaan

=> Oli tilanne mikä tahansa, niin jokaisella ihmisellä on tietty katkeamispiste. Työuupumuksessakin se on pieni asia, joka saa ihmisen itkemään, kun hän on ensin joustanut ja joustanut, ja sitten pyydetään vielä joustamaan. Samasta ilmiöstä kyse.