Lue keskustelun säännöt.
Lapseni näkee henkiä?
23.02.2011 |
Lapseni (kohta 3 vuotias)säikähti tänään kaksi kertaa "pelottavaa miestä". Olimme siis kahdestaan kotona. Ensimmäisellä kerralla olin keittiössä tekemässä ruokaa, kun lapsi juoksee huutaen olohuoneesta ja kertoo "tuolla on pelottava mies,ei halua mennä sinne". Kävimme katsomassa vielä yhdessä olohuonetta ja lasta pelotti edelleen, sanoi "ei halua katsoa, pelottaa". Kun yritin kysellä miehestä hän kertoi vain, että pelottavalla miehellä on pipi päässä. Toinen säikähdys sattui myöhemmin tänään, jälleen olohuoneessa. Itse istuin nojatuolissa ja lapsi leikki vieressäni, yhtäkkiä hän vilkaisi olkansa yli kirkaisi ja juoksi syliini ja sanoi "pelottava mies tuli takaisin". Jälkeen päin kun yritin taas jutella asiasta, hän sanoi ettei halua puhua pelottavasta miehestä enään.
Aika kammottava olo tuli moisesta. Lapselle en ole missään muodossa henkiasioista jutellut, eikä hän ole katsonut mitään tv-ohjelmia, joista olisi saanut ideoita päähänsä. Ja hänen pelkonsa oli kyllä ihan aitoa. Laantui kuitenkin todella nopeasti. Itse pysyttelin ihan rauhallisena ja pyrin kyselemään häneltä ihan luonnollisella tavalla "sedästä".
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Ja miten olette menetelleet tämmöisissä tapauksissa?
Kommentit (161)
Meidän poika kysyi 2-vuotiaana, että mikä iso tumma mies tuolla on, ja osoitti oviaukkoon. Olimme kaksistaan kotona ja tuli vähän spooky olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap - eiintyykö sukulaisilla skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä. Olen töissä psykiatrilla ja tosi monella potilaalla on lapsena ollut tuollaisia kokemuksia.
raskausaikana huomasin kahden tumman hahmon jatkuvasti joka paikassa missä olin. Tuli sellainen hyvä tunne vaikka aluksi pelkäsin. Pitkään lapsen syntymän jälkeen niitä ei näkynyt, kunnes kerran imettäessä näin ne taas. Pahat tyypit ei saa ilmestyä ihmisile, joten nämä on ihan harmittomia. Olen myös kokenut että yhtäkkiä jotakin kohtaa kehossani alkaa kuumottamaan kovasti, se yltyy ihan polttavaksi kivuksi asti, ihan kuin syttyisi käsivarsi palamaan. Aika friikkiä.
Viime aikoina silmiin osuu myös tosi kirkas valo, aivan kuin joku laser. Erityisesti nukkumaan mennessäni.
Vierailija kirjoitti:
Ap - eiintyykö sukulaisilla skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä. Olen töissä psykiatrilla ja tosi monella potilaalla on lapsena ollut tuollaisia kokemuksia.
Psykiatria on oma uskontonsa. Henkilökunta on vain kirjoista päntänneet joidenkin keksimiä juttuja.
Ei voida mitenkään tieteellisesti todistaa oikeaksi psykiatrian kaikkia olettamia asioita. Se on jopa skitsofreenista toimintaa kun annetaan diagnooseja luulojen perusteella. En yleistä tätä kaikkiin määritelmiin.
pelkäsin lapsena papan luona syystä, jota en osannut määritellä. kerrostalo, pappa oli muuttanut siihen leskeksi jäätyään . vanhemmat ihmettelivät kun en halunnut enää papan luo.. papan piti tulla hoitamaan minua meille! olin noin 6v silloin. muistan epämääräisen ahdistuksen, joka kohdistui etenkin olohuoneen yhteen nurkkaan. itse en tätä muista, mutta äidin mukaan olin nähnyt siellä jouluaattona kuusen takana piileksivän " ruman ja vihaisen sedän"!
mitään kauhuelokuvia pappa ei luonnollisesti katsonut, eikä kukaan muukaan perhepiirissä. en edes osaa sanoa, tuliko 80-luvulla mitään kauhujuttuja telkasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset puhuu entisestä elämästä. Kun olin aikuinen ja kuolin niin tulin tähän perheeseen.
Sitten kun odotin kolmatta lasta, niin kuusi vuotias poikani kysyi, että: äiti tiedäthän,että vauva, joka on mahassasi on asunut ennen eri perheessä?
En tiedä, mistä näitä juttuja ovat keksineet.
minä uskon että kummittelu on jonkinlainen jäänne elävästä ihmisestä, ei tietoinen eikä hyvä tai paha. laskeutuu aina samoja portaita tai katsoo aina samasta ikkunasta, reagoimatta eläviin.. mihinkään sellaisiin haamuihin, jotka hönkivät korvaan "buu" ja heittelevät tuoleja en usko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näki tai ei nähnyt, kai pointti on ettei lapsen tarvi tuntea yksinäistä kauhua.
Älä ainakaan vähättele.
Olen kuullut näistä lasten henkimaailman kokemuksista, näitä olisi kivaa saada lisää keskusteltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasttan siis itselleni- Lapsen puheisiin hänen näkemästään ja kokemastaan on AINA suhtauduttava vakavasti, mutta järkevästi.
Niin ollen kaikki puheet henkimaailman saduista, enkeleistä ja jeesuksista sekä muista lepakkomiehistä, kannattaa pitää sisällään, jos itse on niin taula että niihin uskoo.
Lasta pitää tietysti lohduttaa ja kertoa että ei kertakaikkiaan ole mitään pelättävää. Sellaisia asioita vaan joskus näkee ja niitä ei kannata pelätä.
Sitten varttuneemmalla iällä voi kertoa, mikäli lasta kiinnostaa, asioita siitä miten maailmankaikkeus (todennäköisesti) toimii... Jättää jeesukset ja demonit ihan pois ja muut höpöhöpö enkelit. Kertoo miten aine koostuu ja miten vaikkapa sähkö toimii vaikka sitä emme näe. Lapselle riittää hyvin yksinkertaiset MUTTA rehelliset selitykset.
Jätetään ne "raamatun kertomukset" sinne harhakunnansaleille.
Rehellistä olisi kertoa eri näkemyksistä niin että lapsi voisi itse päättää mihin uskoo. Tieteellisten tutkimusten luotettavuudestakin voi kertoa, kuinka ne on muuttuneet ja tulee muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasttan siis itselleni- Lapsen puheisiin hänen näkemästään ja kokemastaan on AINA suhtauduttava vakavasti, mutta järkevästi.
Niin ollen kaikki puheet henkimaailman saduista, enkeleistä ja jeesuksista sekä muista lepakkomiehistä, kannattaa pitää sisällään, jos itse on niin taula että niihin uskoo.
Lasta pitää tietysti lohduttaa ja kertoa että ei kertakaikkiaan ole mitään pelättävää. Sellaisia asioita vaan joskus näkee ja niitä ei kannata pelätä.
Sitten varttuneemmalla iällä voi kertoa, mikäli lasta kiinnostaa, asioita siitä miten maailmankaikkeus (todennäköisesti) toimii... Jättää jeesukset ja demonit ihan pois ja muut höpöhöpö enkelit. Kertoo miten aine koostuu ja miten vaikkapa sähkö toimii vaikka sitä emme näe. Lapselle riittää hyvin yksinkertaiset MUTTA rehelliset selitykset.
Jätetään ne "raamatun kertomukset" sinne harhakunnansaleil
Miten ne tulee muuttumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika kysyi 2-vuotiaana, että mikä iso tumma mies tuolla on, ja osoitti oviaukkoon. Olimme kaksistaan kotona ja tuli vähän spooky olo.
Uskon, olen itsekin nähnyt samanmoisia hahmoja. Upeita positiivisia kokemuksia nämäkin ovat. Lapset ovat uteliaita eivätkä aina pelkää, he ovat suojeluksessa vahvasti vielä.
Vierailija kirjoitti:
Ap - eiintyykö sukulaisilla skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä. Olen töissä psykiatrilla ja tosi monella potilaalla on lapsena ollut tuollaisia kokemuksia.
Ei liity sairauksiin nämä kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
raskausaikana huomasin kahden tumman hahmon jatkuvasti joka paikassa missä olin. Tuli sellainen hyvä tunne vaikka aluksi pelkäsin. Pitkään lapsen syntymän jälkeen niitä ei näkynyt, kunnes kerran imettäessä näin ne taas. Pahat tyypit ei saa ilmestyä ihmisile, joten nämä on ihan harmittomia. Olen myös kokenut että yhtäkkiä jotakin kohtaa kehossani alkaa kuumottamaan kovasti, se yltyy ihan polttavaksi kivuksi asti, ihan kuin syttyisi käsivarsi palamaan. Aika friikkiä.
Viime aikoina silmiin osuu myös tosi kirkas valo, aivan kuin joku laser. Erityisesti nukkumaan mennessäni.
Ohhoh, yllätyin kokemuksistasi sillä minullakin on vastaavia kokemuksia. Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia lisääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap - eiintyykö sukulaisilla skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä. Olen töissä psykiatrilla ja tosi monella potilaalla on lapsena ollut tuollaisia kokemuksia.
Psykiatria on oma uskontonsa. Henkilökunta on vain kirjoista päntänneet joidenkin keksimiä juttuja.
Ei voida mitenkään tieteellisesti todistaa oikeaksi psykiatrian kaikkia olettamia asioita. Se on jopa skitsofreenista toimintaa kun annetaan diagnooseja luulojen perusteella. En yleistä tätä kaikkiin määritelmiin.
He eivät ymmärrä asioista ja nykyisin vielä on periaatteellinen henkimaailman kieltäminen ollut meneillään ja kaikesta kokemuksesta elämässä koitetaan tehdä pahuutta ja sairautta.
Mun tyttö 2-3-vuotiaana jutteli enkeleille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset puhuu entisestä elämästä. Kun olin aikuinen ja kuolin niin tulin tähän perheeseen.
Sitten kun odotin kolmatta lasta, niin kuusi vuotias poikani kysyi, että: äiti tiedäthän,että vauva, joka on mahassasi on asunut ennen eri perheessä?
En tiedä, mistä näitä juttuja ovat keksineet.
No lapset keksivät tarinoita. Kai juttelitte mistä on kysymys? Joskus lapset kaipaavat huomiota tai testailevat esimerkiksi sitä miten heitä kuunnellaan ja tuetaan tai otetaan asioita vastaan. Suosittelisin pysähtymään ja kiinnostumaan lapsen tarinasta. Lapsillakin on mielenkiintoinen sisäinen maailma monesti. Ei kannata säikkyä lasten juttuja liian paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö 2-3-vuotiaana jutteli enkeleille.
Onneksi enkeleille voi jutella aina.
Vierailija kirjoitti:
Oli yksin leikkimässä ja yhtäkkiä juoksi luo ihan hysteerisenä itkien että poika nipisti. Eikä ollut mitään poikaa.. näki tämän pojan muutaman kerran jonka jälkeen meillä kävi henkamaailman asioihin perehtynyt tuttava puhdistamassa talon. Sen jälkeen ei outoja nähnyt enää lapsi eikä muutkaan. (meillä siis kummitteli muutenkin kuin tuo poika)
Näissä tarinoissa nämä asiantuntijat on aina aitoja, ja tietävät keinot, vaikka samaan aikaan moisista asioista ei ole ensimmäistäkään todistetta(surkeita feikkauksia toki riittää)
[quote author="Vierailija" time="23.02.2011 klo 17:55"]koska henkiä ei ole olemassa, ei lapsesi niitä voi nähdä.
[/quote]
mistäs sinä sen tiedät. Et mistään toistat vain sitä mitä sinulle on aina toitotettu.