Lapseni näkee henkiä?

että ihminen voi nähdä jotain, joka ei ole ainetta? Miten hengellä voi olla ulkomuoto? Ja mihin se sitä tarvitsee? Kuten aiemmin perustelin, silmä näkee esineitä, joista heijastuu valoa. Aineettomasta hengestä sitä ei voi heijastua. Uskon kyllä, että näette vaikka minkämoisia "henkiä", mutta uskon myös, että ne ovat omien aivojenne tuotosta. Ja kyllä, olette erilaisia. On nimittäin tutkittu juttu, että osa ihmisistä on geneettisesti taipuvaisia erilaisiin myyttisiin kuvitelmiin ja harhoihin ja erityisesti joukkohysteriaan. Tämä yhdistettynä rationaalisen ajattelun puutteeseen tuottaa varmaankin kuvitelmia henkien olemassaolosta. t. biologi

asioita tutkitaan myös tieteellisesti.

Ihmeellisintä kuitenkin on että eläimet vaistoavat ja näkevät kokevat henkien läsnäolon herkemmin kuin ihminen. Siis jotakin on mutta mitä. Ihmisen silmien sivut reksiteröivät herkemmin ilmiöitä. Näet hahmon sivulta ja kun käännät pääsi et näe mitään.

Ilman aivoja ihminen ei pystyisi kommunkioimaan minkään maailman kanssa. Ja tällä tarkoitan että aivoissa on se salaisuus jota tutkitaan siis aivan kaikki lähtee aivoista.

Pienten lasten kyky herkkyys perustuu aivojen kypysymättömyyteen. Aivoja voi kehittää tai olla kehittämättä. Käytössä on vain hyvin pieni osa.

Kykyä voi kehittää tai sen voi kieltää ottamasta käyttöön.

Aivoja voidaan manipuloida, tiedekin tukee tätä käsitystä.

On ihmisiä jotka ei pysty hallitsemaan "kykyjään", he irtoavat tästä tietoisuudesta toiseen tietoisuuteen. Onko se sairautta vai hallitsematonta hulluutta vai jotakin mitä ihminen ei pysty käsittelemään järjellään ja järki pakenee.

En ymmmärrä, miksi höperyyksiin uskomisen järkevyyttä perustellaan sillä, että on oikein yliopisto-opiskelija. Ei se tee ihmisestä yhtään sen fiksumpaa tai vähemmän altista huuhaalle.

Tällaisissa ilmiöissä on kyse aivojen häiriöistä (hallusinaatioista, psykoosista tms) tai vilkkaasta mielikuvituksesta. Siinä kaikki. Nimim. biologi on oikeassa.

Ja sinulla on asenneongelma. Haluat pakottaa kaikki ajattelemaan kuten itse ajattelet. Olet suorastaan pakkomielteinen totuutesi julistamisessa.

Relaa. Tuohan on jo ahdistavaa!

Monien rauhallisten kommentoijien joukossa vaikutat jotenkin ankealta. Oletko onneton ihminen? Pelottaako sinua jokin? Hallinnan menetys?

Ketju ei taida sopia sinulle. Vaihda aihetta ja keskity asioihin, jotka tuottavat sinulle iloa. Nauti.

Minua ei pelota mikään, enkä ole pakottanut ketään mihinkään. Korjaan vain vääriä käsityksiä ;)

Ymmärrän että joidenkin on vaikea ymmärtää tällaisia asioita mutta älkää lytätkö muiden kykyjä mahdottomuuksina. Jos ette ole mitään yliluonnollista kokeneet, ette voi faktana väittää etteikö joku toinen voisi tuntea ja nähdä tällaisia.

Olen itse kokenut. Olen nähnyt kummituksia, olen nähnyt enneunia, olen "kokenut henkien läsnäolon". Puoli sukua on ihmeissään kyvyistäni ja tätä kykyä on ilmennyt monessa polvessa.

Silti tajuan, että kyse on puhtaasti aivojen temppuilusta.

Ymmärrän että joidenkin on vaikea ymmärtää tällaisia asioita mutta älkää lytätkö muiden kykyjä mahdottomuuksina. Jos ette ole mitään yliluonnollista kokeneet, ette voi faktana väittää etteikö joku toinen voisi tuntea ja nähdä tällaisia.

Olen itse kokenut. Olen nähnyt kummituksia, olen nähnyt enneunia, olen "kokenut henkien läsnäolon". Puoli sukua on ihmeissään kyvyistäni ja tätä kykyä on ilmennyt monessa polvessa. Silti tajuan, että kyse on puhtaasti aivojen temppuilusta.

Voi olla niin että kysymys on hyvin yksinkertaisesta ilmiöstä. Joillakin ihmisillä on se antenni jonka kautta voidaan kommunikoida.

Selität itsellesi ilmiön aivojen temppuilun se ei kuitenkaan ole tieteellistä faktaa koka tiede ei pysty ilmiötä aukottomasti vielä todistamaan.

Hei!



Meillä poika 2,5v. näkee ja kuulee kans ääniä ja näkyjä. Meillä on itsekseen mennyt mm. radiosta äni pienemmälle ja isommalle ihan kuin joku sitä nappulaa pyörittelisi kunnes se meni itsekseen täysille. Sit poika on kävellyt keittiössä kohti ikkunaa sormi ojossa ja pysähtynyt paikalleen lasittunut katse silmissään (ei puhunut vielä silloin) ja on kävellyt myöskin ulko-ovelle ja sanonut et "setä tulee" vaikka ketään ei ole tullutkaan. Nyt viime aikoina laittaa kädet korvilleen ja sanoo et ääni kuuluu, ei uskalla mennä omaan huoneeseen jos ei ole valoja ja yölläkin pitää olla valot, ei uskalla mennä sänkynsä ja lipaston väliin kun siinä on jokn setä joka on nyt tarkentunut et on vanha setä ja ääni joka kuuluu niin kuuluu sille vanhalle sedälle. On jopa näyttänyt ulkorappusilta et missä se vanha setä oikein on... kaikkea tälläista tapahtuu meillä. Olenkin selittänyt pojalle et on kiltti setä joka ei tee pahaa vaan suojelee sinua. On hänen suojelusenkeli ja se vstaus on sitten rauhoittanut häntä. On jopa sanonut et setä tulee ja hakee hänen lelunsa. En tiedä mitä sillä tarkoittaa?



Olisi kiva olla yhteydessä tarkemmin ja jakaa kokemuksia asiasta.

Minut tavoittaa s-postin kautta eli mirar74@luukku.com

Olen itsekin nähnyt henkiä ja lapseni myös. En siis voi väittää, etteikö niitä olisi. Sen sijaan olen sanonut, ettei niitä tarvitse pelätä ja olen opettanut mm. iltarukouksen, joka tuo turvallista oloa.

"se on ihan terve mut se näkee henkiä"

Mistä kummasta te päättelette jonkun joka "näkee" olevan terve?

Mäkin olen unen ja valveen rajalla kärsinyt oudoista tuntemuksista, silloin kun käytin erästä lääkettä. Mutta noihin tuntemuksiin tehoavat psykoosilääkkeet..

Pienemmilläkin harhaluuloilla tuolla ihmiset diagnooseja saa ja pakkolääkitään.

Todella sairasta antaa lapsen uskoa näihin harhoihin.

Varsinaista huolenpitoa ja rakkautta.

Ei jaksa ymmärtää.

Millaisia te mahdatte luulla olevan niiden hullujenhuoneelle teljettyjen? Että niiden suusta ei mitään järkevää tule ulos, vaan ihan jatkuvasti sekoilevat?

Antenni päässä ja.. Perseessä.

Itse uskon henkiin, vaikken olekkaan mikään uskonnollinen henkilö. Tietenkin lapsilla on vilkas mielikuvitus, mutta en usko että pieni lapsi 3v ymmärtää mitään television väkivaltaisista ohjelmista jos hän niitä ohimennen näkee. Vaikea on myös kuvitella että lapsi  valveilla ollessaan kuvittelee leikkiessään 2 kertaa saman näköisen pelottavan henkilön. ---> pienet lapset ovat myös alttiimpia näkemään henkiä, kuin aikuiset, tämän voi tietenkin selittää mielikuvituksella, mutta itsekin näin nuorempana ns. ''hengen'', joka tuntui ahdistavalta ja pelottavalta, kun olin leikkimässä asuinpaikkamme läheisessä metsässä. En usko että kuvittelin näkyni, koska en sillä hetkellä ajatellut mitään pelottavaa, kun rakentelin puumajaa. Minulla oli myös ankara kasvatus enkä katsonut väkivaltaviihdettä ennenkuin täytin 15. ''Hengen'' näkemishetkellä olin 12-vuotias. 

Ei henget ole fyysisessä muodossa, siis lihassa mutta silti niitä voi herkät ihmiset nähdä.
Kyse ei ole kuvittelusta.
On tapauksia että useampi henkilö havaitsee hengen.

On ihan yleistä että lapsilla on harha-aistimuksia. Jokaisessa koululuokassa on lapsia, joilla on. Meidän esikoisella on ollut koko ikänsä, mutta kertoi niistä vasta murrosiässä, kun päätyi pahaan psyykkiseen kriisiin ja joutui nuorisopsykiatriselle osastolle. Silloin epäiltiin, että oli menossa psykoosiin, mutta onneksi ei ehtinyt mennä. Välttämättä harhat eivät liity psykoosiin, mutta voivat olla ennakoivia oireita. Uskon, että hänellä nämä oireet olivat dissosiatiivisia harhoja, jotka liittyivät meidän vanhempien rajuista riidoista tulleisiin traumoihin.

Moni lapsi kokee leikkivänsä tai näkevänsä näkymättömän leikkikaverin.
Se on eri juttu kuin ylläoleva kuvaus.

Meillä yhdessä huoneessa oli myös joku/jotain, sen näki niin lapsi kuin koirakin. Koira oli hyvin varuillaan ja kävi tuijottelemassa, tätä tapahtui monta kertaa, lapsi 4v heräili yöllä ja tuijotti johonkin kohtaan huonetta ja osoitti sormella ja oli hieman peloissaan. Kun siirsin toiseen huoneeseen nukkumaan niin nukkuin oikein hyvin. Kun yritin kysellä tästä "hahmosta" niin kertoi että se lähtee välillä pois, menee aina välillä taivaaseen.
Meillä kävi muutamia kertoja tuttava siunaamassa meidän kotia ja nyt ei sitten ole viimeiseen kuukauteen tapahtunut mitään. Itse olen samassa huoneessa välillä tuntenut kuinka joku on aivan takanani.

Näkymätön leikkikaveri on aivan eri asia kuin harha-aistimukset. Oma lapsi kertoo kuulleensa naurua, puhetta, vihaisia ääniä, oman peilikuvansa vääristyneenä, nähneensä vieraita ihmisiä istumassa ruokapöydässä ja seuraavalla katseella siellä ei ollutkaan ketään, kerran hän näki minun kasvojeni muuttuvan liekeiksi, käärmeitä katossa, hänellä on ollut ruumiistairtaantumiskokemuksia, hän on kuullut huonekalujen romahtelevan viereisissä huoneissa, seinään on koputettu, hän on tuntenut tuulenvirettä sisällä. Näitä on ollut hänen mukaansa jotain kolmi-nelivuotiaasta asti, mutta vasta murrosiässä hän kertoi kokemuksistaan. Silloin hän oli jo sellaisessa kunnossa, että joutui ambulanssilla sairaalaan.

Hänet on tutkittu hyvin: aivot on magneettikuvattu, monipuoliset psykologiset testit tehty, verikokeet sun muut.

Psykoosilääkitys ja psykoterapia ovat auttaneet, samoin meidän vanhempien parisuhdeterapia. Enää hän ei tarvitse lääkitystä. Manaaja ei tullut mieleen kutsua. Nykyaikainen psykiatria pystyy auttamaan paljon näissä tilanteissa.

Kyseessä todennäköisesti dissosiatiiviset harha-aistimukset, jotka johtuivat meidän vanhempien rajujen riitojen aiheuttamista traumoista. Hän on hyvin herkkä ja lahjakas.

Minulla on lukuisia henkimaailman kokemuksia, aina lapsesta saakka. Tämänhetkisessä asunnossani on tapahtunut paljon asioita.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:02"]

Minulla on lukuisia henkimaailman kokemuksia, aina lapsesta saakka. Tämänhetkisessä asunnossani on tapahtunut paljon asioita.

[/quote]

Sama juttu. Yleensä pidän näyt ja muut yliluonnolliset kokemukset omana tietonani, jotten vaikuta mielnhäiriöiseltä.

Kotonani olen nähnyt pari kertaa nuoren, ilmeisesti toisenmaailman sodan aikaiseen asepukuun pukeutuneen miehen. Ensimmäisen kerran näin hänet pian muutettuamme taloon. Heräsin yöllä tunteeseen, että joku katselee minua ja näin sänkyni päädyssä istumassa tuon miehen ja katsomassa minua. Toisen kerran näin miehen menevän lastenhuoneesta seinän läpi ulos, kohdasta jossa on muinoin ollut ulko-ovi. En puhunut tästä kokemuksesta kenellekään. Myöhemmin poikani, silloin alle 10.v, tuli kertomaan minulle eräänä iltana, että hän oli nähnyt miehen menevän lastenhuoneen seinästä ulos. Pyysin poikaa kuvailemaan miestä ja kuvaus vastasi näkemääni. Vasta tämän jälkeen kerroin pojalle nähneeni saman, ja sanoin ettei tarvitse pelätä.

Onko apn asunnossa asunut spiritismiä harjoittanut henkilö. ? Otapa selvää. Mummoni oli sellainen ja joku hänen tuttavansa ja mökissään kummitteli.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:24"]

Kuvailee täysin koiran minkä näkönen ja niminen se on. Kukaan ei ole tytölle siitä puhunut. Jotku pitää näitä juttuja ihan huuhaana mutta kyllä meitä on monia jotka näkee ;)

[/quote]

Repesin totaalisesti!!! xD

Onko se kummituskoira oppinut puhumaan kuolemansa jälkeen ja kertomaan lapselle nimensä? En selviä tästä. Nauran katketakseni!!! xD xD xD Tää on pakko linkittää eteenpäin!!

On itsestäänselvyys, että se koira ei ole puhunut mitään. On mahdollista saada tietoonsa asioita ilman sanoja, aistimalla. Yhtäkkiä vain tietää jonkin asian. 

Asia, josta kirjoitan, ei liity suoranaisesti henkien näkemiseen.

Mulla oli lainassa kirja, jota ei ole nyt mahdollista lainata, joten kerron vain muistin varaisesti yhden oudon tapauksen siitä kirjasta.

Lapsi (tyttö) osui paikalle, jossa hänen veljensä, kaverinsa kanssa, näytti juttelevan veneelle. Noiden kolmen lisäksi paikalla ei ollut ketään muuta. Pojat puhuivat veneelle niin kuin puhuisivat ihmiselle. 

Varmasti he havahtuivat kun sisko ihmetteli heidän käytöstään. 

Pojat kertoivat nähneensä veneen sijaan avaruusaluksen ja he kokivat että joku oli puhunut heille. Tietenkin he vastailivat puhujalle.

Heidän arveltiin joutuneen transsitilaan, vieläpä samanaikaisesti, ja muuntuneessa tajunnantilassaan he kokivat ja näkivät eri tavalla kuin muut.

Sille ei kuitenkaan pystytty antamaan selitystä, että mikä oli saanut heidät joutumaan yhtä aikaa transsitilaan.

Tuo on vain yksittäistapaus, eikä se selitä jotakin muita ihmisten kokemuksia. 

Muistaisin kirjan nimen olevan Ufosieppaukset. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2011 klo 17:36"]vaan vilkas mielikuvitus kyseessä..
[/quote]Anteeksi alapeulkku tälle!!

Mielestäni on aliarvioivaa lasta kohtaan selittää hänelle mielikuvitusolennoista jos hän oikeasti näkee jotain mitä muut eivät näe. Muistan kuinka ärsyttävää oli kun itse näin pienenä jonkun menninkäisen näköisen tyypin asunnossamme eikä kukaan uskonut ja naureskelivat vaan että olenpas hassu ja turhaan pelkään.

Onhan lapsella vilkas mielikuvitus, mutta ihminen joka osaa tulkita toisia ihmisiä normaalisti niin huomaa kyllä milloin lapsi sepittää tarinoita mielikivituksensa avulla ja milloin hän todellakin näkee jotain mitä muut eivät näe. Tuskin kukaan säikähtää hysteerisesti omia kehittelemiään tarinoita niin kuin ne lapset jotka yhtäkkiä säpsähtää jotain tyhjää ja juoksee kauhuissaan äitinsä syliin.