Lue keskustelun säännöt.
Lapseni näkee henkiä?
23.02.2011 |
Lapseni (kohta 3 vuotias)säikähti tänään kaksi kertaa "pelottavaa miestä". Olimme siis kahdestaan kotona. Ensimmäisellä kerralla olin keittiössä tekemässä ruokaa, kun lapsi juoksee huutaen olohuoneesta ja kertoo "tuolla on pelottava mies,ei halua mennä sinne". Kävimme katsomassa vielä yhdessä olohuonetta ja lasta pelotti edelleen, sanoi "ei halua katsoa, pelottaa". Kun yritin kysellä miehestä hän kertoi vain, että pelottavalla miehellä on pipi päässä. Toinen säikähdys sattui myöhemmin tänään, jälleen olohuoneessa. Itse istuin nojatuolissa ja lapsi leikki vieressäni, yhtäkkiä hän vilkaisi olkansa yli kirkaisi ja juoksi syliini ja sanoi "pelottava mies tuli takaisin". Jälkeen päin kun yritin taas jutella asiasta, hän sanoi ettei halua puhua pelottavasta miehestä enään.
Aika kammottava olo tuli moisesta. Lapselle en ole missään muodossa henkiasioista jutellut, eikä hän ole katsonut mitään tv-ohjelmia, joista olisi saanut ideoita päähänsä. Ja hänen pelkonsa oli kyllä ihan aitoa. Laantui kuitenkin todella nopeasti. Itse pysyttelin ihan rauhallisena ja pyrin kyselemään häneltä ihan luonnollisella tavalla "sedästä".
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Ja miten olette menetelleet tämmöisissä tapauksissa?
Kommentit (161)
Mielenkiintoisia juttuja.Haluaa kuulla lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sitten kun paikalla on useampi ihminen kokemassa yliluonnollista? Itselleni on ollut jo
vuosikymmeniä nämä asiat tuttuja mutta en halua kertoa, koska kaikki eivät ymmärrä.
Toiset eivät tajua että on muutakin kuin olemassa
kuin se mitä viidelllä aistilla tavoittaa..
Kiitoksia kaikille kommenteista, joita on tullutkin aikas paljon. Osa kommenteistanne oli tosi mielenkiintoista ja asiallista luettavaa ja osa taas ei niin asiallista. Mutta tämä aihe varmaan herättääkin aika paljon ristiriitaisia mielipiteitä, samoin kun muutkin "yliluonnolliset asiat" kuten esim. uskonto.
Itse en halua lapselleni välittää valmiita tapoja ajatella asioita (esim. en halua että hänelle opetetaan yhtä uskontoa totena tai vastaavasti hänelle selitetään yhtä poliittista tapaa käsitellä yhteiskuntaa ainoana ja oikeana vaihtoehtona.) Haluan tarjota lapselle mahdollisimman laajan kokemusympäristön ja tiedon,jotta hän itse pystyisi omista lähtökohdistaan rakentamaan maailmankuvaansa.
En koe olevani oikeutettu tyrmäämään lastani myöskään tämmöisissä henkiasioissa kertomalla hänelle, että hän näkee väärin. En myöskään halua häntä aktiivisesti kannustaa näkemään jotain mitä minä en näe. Uskon, että kun suhtaudun mahdollisimman neutraalisti ja luonnollisesti asiaan, lapsi joko kasvaa siitä itsestään ulos (mielikuvitus lakkaa juoksemasta kovilla kierroksilla) tai sitten hän näkee henkiä vielä isonakin.
Tietysti jos nämä näyt alkavat häntä ahdistamaan ja haittaamaan hänen elämäänsä on ryhdyttävä toisenlaisiin toimenpiteisiin.
No just!
Jotkut kirjoittaa tässä että "Itselläkin on itseasiassa akateeminen koulutus" tai "opiskelen yliopistossa".
Ainako se pitää se akateemisuus sotkea joka asiaan? Akateemisilla on juuri tällainen asenne ja elämänkatsomus, että he ovat niitä ainoita, järkeviä ihmisiä! Että jos tätäkin asiaa tulee kommentoimaan joku ei-akateeminen, niin akateemisten mielestä niiltä voi odottaa mitää soopaa tahansa!!
Kun puhutaan yliluonnollisiin uskomisesta, niin pitää heti muistuttaa olevansa akateeminen, ettei vaan kukaan pitäisi tyhmänä ja hulluna -sitähän ei akateemiset voi missään tapauksessa olla?!
Joo, tiedän, osaan lukea; kukaan ei kirjoittanut mitään tuollaista, mutta kyllä se niin paistaa läpi!Minulla ei ole mitään akateemisia vastaan, ihmisinä. Heistä suurimman osan asenne vaan alemmin koulutettuja vastaan on hanurista!
Tosin en ehkä sanoisi suurimman osan, mutta se pieni asennevammainen osa on äänekäs.
t. biologi
Itse lapsena kuvittelin kaikenlaista ja pelotin aikuisia tarinoillani. Samoin sukulaiseni poika kertoo kaikenlaisia huuhaatarinoita, joissa ei ole päätä eikä häntää. Kaikenmaaliman juttuja, että puutarhassa asuu sininen karhu ja keltainen karhu istuu keittiössä tms. Lapsesi voi alkaa oikeasti luulla näkevänsä henkiä jos alat väittämään että hänellä on jokin lahja tai jotain muuta vastaavaa. Vielä pahempi jos alat itse pelkäämään lapsen mielikuvituksen tuotoksia.
Itse lapsena olin ihan varma, että vaatekaapissani asuu joku hirveä mörkö..lol.. Samaten sängynalus oli pelottava. Pimeällä oli ihan hirveää jos ei ollut yövalo päällä xD
Lapset nyt vain ovat tuollaisia höpisijöitä ja koska he ovat pieniä ja kokemattomia niin moni tavallinen asia pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin taloustieteilijä... Ei se akateemisuus mitään takaa - varsinkaan mielenterveyttä. Niin monenlaista tärähtänyttä sinne yliopistolle mahtuu varsinkin tiettyihin tiedekuntiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lapsena kuvittelin kaikenlaista ja pelotin aikuisia tarinoillani. Samoin sukulaiseni poika kertoo kaikenlaisia huuhaatarinoita, joissa ei ole päätä eikä häntää. Kaikenmaaliman juttuja, että puutarhassa asuu sininen karhu ja keltainen karhu istuu keittiössä tms. Lapsesi voi alkaa oikeasti luulla näkevänsä henkiä jos alat väittämään että hänellä on jokin lahja tai jotain muuta vastaavaa. Vielä pahempi jos alat itse pelkäämään lapsen mielikuvituksen tuotoksia.
Itse lapsena olin ihan varma, että vaatekaapissani asuu joku hirveä mörkö..lol.. Samaten sängynalus oli pelottava. Pimeällä oli ihan hirveää jos ei ollut yövalo päällä xD
Lapset nyt vain ovat tuollaisia höpisijöitä ja koska he ovat pieniä ja kokemattomia niin moni tavallinen asia pelottaa.
Kuten jo sanoinkin edellisessä viestissäni. En ala väittämään hänelle mitään, että hänellä on lahja. En myöskään kiellä etteikö hänellä sitä olisi - sitähän meistä ei voi kukaan tietää onko sitä hänellä vai ei?! Eli aion olla mahdollisimman neutraali asian suhteen.
Moi, Olen nähnyt henkiä 50-vuotisen elämäni aikana siitä asti kun muistan. Ennen olin kauppakoulun käynyt, nykyään akat.koulutettu, so what! Henget eivät vahingoita, ja jos niitä oppii olemaan pelkäämättä, voi päästä mielekiintoiseen vuorovaikutukseen. Enemmän vahinkoa lapselle aiheuttavat tietämättömät/asiaa tuntemattomat aikuiset tuomitsevilla mielipiteillään. Minulle henkien näkeminen on ollut elämää rikastuttava ja uusia näköaloja antava mauste, josta en luopuisi, jos kysyttäisiin. Ikinä en ole kärsinyt mielenterveyden häiriöistä eikä ole mistään psykooseista ollut tietoa, ei itseni eikä läheistenikään mielestä. En myöskään käytä mitään psykedeelisiä näkyjä aiheuttavaa, tiedoksi vain. Ole aidosti kiinnostunut lapsesi kertomasta, älä yritä kieltää lapsesi näkemää. Kielteisestä asenteesta voi ehkä seurata, että lapsi ajattelee hänessä olevan jotain vikaa. Me ihmiset olemme eri tavoin viritettyjä, lapselle voi selittää myöhemmin asiaa vaikka siten, että meidän ihmisten antennit ovat hieman eri lailla viritettyjä, niinkuin telkkaritkin tmv., toisessa on parempi kuva kuin toisessa... Itse opin pienenä aika nopeasti, kenelle voin näistä puhua, kenelle ei kannata. Lapselle voi kertoa, että henget eivät satuta. Jos "pelottaa katsoa", voit sanoa, että ei ole pakko, tee jotain muuta ja katso sitten kun ei pelota/kun haluat. Myöhemmin (päiväkodit/koulut ym. ympäristöt) kannattaa evästää lasta siihen, että kaikki eivät ymmärrä, heille ei kannata puhua, kun heillä ei ole tällaista kykyä olemassa. Emmehän me ihmiset näe samalla tavalla myöskään "konkreettisia" asioita ympäristössämme, vaan havaintomme ovat aina subjektiivisia. Jos lasta ahdistaa, muista pitää itsesi rauhallisena. Suhtaudu niin luonnollisesti kuin osaat. Yksi hyvä konsti asian käsittelyyn on siis suhtautua yleeensäkin lämmöllä ja uteliaasti. Voit pyytää lastasi piirtämään ja värittämään hengen sellaisena kuin hän sen näkee, tämä on hyvä konsti purkaa asiaa ja antaa väylän miettimiseen. Jos energiaa riittää, voitte piirroksen pohjalta miettiä, miten lapsesi haluaisi muuttaa piirrosta / miten henkeä auttaisi, jos se tuntuu apua tarvitsevan. Piirtäkää vaikka ko. miehelle hassu hattu häntä ilahduttamaan tai jotain muuta vastaavaa. Pääasia, ettet tukahduta lapsesi tunteita, ethän niin haluaisi tehdä itsellesikään. Onnellista jatkoa teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen neurologiasta tiedetään yllättävän vähän, voi olla täysin mahdollista että joillain on kyky nähdä silmissään "henkiä" tai muita esim. hahmoja mitä muut paikalla olevat ei näe.
Itse olen kokenut lapsena yliluonollisen tilanteen, samassa tilassa oli monta muutakin ihmistä ja kaikki näkivät saman. Mikään järjellinen selitys ei pysty selittämään sitä, mitä näimme. Uskon että kyse oli sielunvaelluksesta läheisemme kuoltua. Todella järisyttävä kokemus, on jäänyt syvälle mieleen vaikka lapsi tuolloin olinkin.
Itse olen kokenut lapsena yliluonollisen tilanteen, samassa tilassa oli monta muutakin ihmistä ja kaikki näkivät saman. Mikään järjellinen selitys ei pysty selittämään sitä, mitä näimme. Uskon että kyse oli sielunvaelluksesta läheisemme kuoltua. Todella järisyttävä kokemus, on jäänyt syvälle mieleen vaikka lapsi tuolloin olinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmmärrä, miksi höperyyksiin uskomisen järkevyyttä perustellaan sillä, että on oikein yliopisto-opiskelija. Ei se tee ihmisestä yhtään sen fiksumpaa tai vähemmän altista huuhaalle.
Tällaisissa ilmiöissä on kyse aivojen häiriöistä (hallusinaatioista, psykoosista tms) tai vilkkaasta mielikuvituksesta. Siinä kaikki. Nimim. biologi on oikeassa.
Koko perheemme ja samassa talossa yöpynyt sukulaisemme heräsi yöllä täydestä unesta yhtäaikaa kun ikkunassa näkyi ns. kirkas valohahmo. Toisessa huoneessa nukkunut sukulaisemme tuli omasta makuusopestaan katsomaan samaa ikkunaa jota mekin katsoimme. Mistään kstuvaloista, peiliin tai ikkunaan heijastuneesta kuvasta ei voinut olla kyse, eikä lentokoneesta tai autonvaloista, valoheittimistä, ei mistään tuollaisesta. Näkyä on vaikea selittää, mutta kokemus on kaikilla yhteinen ja yhtenäinen, olimme kaikki hiljaa kun sen näimme, joten kyse ei voi olla ns. joukkoharhastakaan jossa paikallaolijoiden mielikuvistus pääsee valloilleen. En itsekään helpolla uskoisi jos joku tällaisesta kirjoittaisi, mutta näin asia meidän kohdallamme on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmmärrä, miksi höperyyksiin uskomisen järkevyyttä perustellaan sillä, että on oikein yliopisto-opiskelija. Ei se tee ihmisestä yhtään sen fiksumpaa tai vähemmän altista huuhaalle.
Tällaisissa ilmiöissä on kyse aivojen häiriöistä (hallusinaatioista, psykoosista tms) tai vilkkaasta mielikuvituksesta. Siinä kaikki. Nimim. biologi on oikeassa.
Ja sinulla on asenneongelma. Haluat pakottaa kaikki ajattelemaan kuten itse ajattelet. Olet suorastaan pakkomielteinen totuutesi julistamisessa.
Relaa. Tuohan on jo ahdistavaa!
Monien rauhallisten kommentoijien joukossa vaikutat jotenkin ankealta. Oletko onneton ihminen? Pelottaako sinua jokin? Hallinnan menetys?
Ketju ei taida sopia sinulle. Vaihda aihetta ja keskity asioihin, jotka tuottavat sinulle iloa. Nauti.
muutamia jotka ovat nähneet ja kokeneet jotain yliluonnollista.
Itse olen pienestä asti nähnyt enneunia ja vaistonnut hengen/henkien läheisyyden. Kun muutin mieheni luokse, hän sanoi itsekin että toin jotain muutakin mukanani. Kotonamme tapahtuu välillä selittämättömiä asioita, emme kuitenkaan pelkää niitä, eikä niistä ole harmia.
Henkiä en nää, mutta tunnen läheisyydessäni usein jonkun.
Ymmärrän että joidenkin on vaikea ymmärtää tällaisia asioita mutta älkää lytätkö muiden kykyjä mahdottomuuksina. Jos ette ole mitään yliluonnollista kokeneet, ette voi faktana väittää etteikö joku toinen voisi tuntea ja nähdä tällaisia.
noita henkiä. Ihan on psyykkisesti terve :D. Ne henkiolennot vaan tulee ja menee. Jotkut on kuulemma hieman pelottavia, jotkut jopa juttelee. Sitten taas on aikoja, ettei niitä näy ollenkaan. Joskus näkyy eläimiä. Uskon todellakin poikaani. Ei ne poikaa häiritse, on nähnyt niitä koko ikänsä.
Moi, Olen nähnyt henkiä 50-vuotisen elämäni aikana siitä asti kun muistan. Ennen olin kauppakoulun käynyt, nykyään akat.koulutettu, so what! Henget eivät vahingoita, ja jos niitä oppii olemaan pelkäämättä, voi päästä mielekiintoiseen vuorovaikutukseen. Enemmän vahinkoa lapselle aiheuttavat tietämättömät/asiaa tuntemattomat aikuiset tuomitsevilla mielipiteillään. Minulle henkien näkeminen on ollut elämää rikastuttava ja uusia näköaloja antava mauste, josta en luopuisi, jos kysyttäisiin. Ikinä en ole kärsinyt mielenterveyden häiriöistä eikä ole mistään psykooseista ollut tietoa, ei itseni eikä läheistenikään mielestä. En myöskään käytä mitään psykedeelisiä näkyjä aiheuttavaa, tiedoksi vain. Ole aidosti kiinnostunut lapsesi kertomasta, älä yritä kieltää lapsesi näkemää. Kielteisestä asenteesta voi ehkä seurata, että lapsi ajattelee hänessä olevan jotain vikaa. Me ihmiset olemme eri tavoin viritettyjä, lapselle voi selittää myöhemmin asiaa vaikka siten, että meidän ihmisten antennit ovat hieman eri lailla viritettyjä, niinkuin telkkaritkin tmv., toisessa on parempi kuva kuin toisessa... Itse opin pienenä aika nopeasti, kenelle voin näistä puhua, kenelle ei kannata. Lapselle voi kertoa, että henget eivät satuta. Jos "pelottaa katsoa", voit sanoa, että ei ole pakko, tee jotain muuta ja katso sitten kun ei pelota/kun haluat. Myöhemmin (päiväkodit/koulut ym. ympäristöt) kannattaa evästää lasta siihen, että kaikki eivät ymmärrä, heille ei kannata puhua, kun heillä ei ole tällaista kykyä olemassa. Emmehän me ihmiset näe samalla tavalla myöskään "konkreettisia" asioita ympäristössämme, vaan havaintomme ovat aina subjektiivisia. Jos lasta ahdistaa, muista pitää itsesi rauhallisena. Suhtaudu niin luonnollisesti kuin osaat. Yksi hyvä konsti asian käsittelyyn on siis suhtautua yleeensäkin lämmöllä ja uteliaasti. Voit pyytää lastasi piirtämään ja värittämään hengen sellaisena kuin hän sen näkee, tämä on hyvä konsti purkaa asiaa ja antaa väylän miettimiseen. Jos energiaa riittää, voitte piirroksen pohjalta miettiä, miten lapsesi haluaisi muuttaa piirrosta / miten henkeä auttaisi, jos se tuntuu apua tarvitsevan. Piirtäkää vaikka ko. miehelle hassu hattu häntä ilahduttamaan tai jotain muuta vastaavaa. Pääasia, ettet tukahduta lapsesi tunteita, ethän niin haluaisi tehdä itsellesikään. Onnellista jatkoa teille!
Kaunis kiitos tästä viestistä ja konkreettisista ohjeista, miten voisin asian kanssa edetä.
koska henkiä ei ole olemassa, ei lapsesi niitä
voi nähdä.
Todellakin on.
Suhtaudu samalla tavalla kuin "sänkyni alla on hirviö". Realisoi: ei ole mitään hirviötä, mennäänpä yhdessä katsomaan.
Jos nuori/aikuinen näkee henkiä:
-Mikä on suhteesi Jumalaan/Jeesukseen Vapahtajana?
-Pitäisikö aivot kuvata (kasvain?)?
-Aivosähkökäyrä (epilepsia?)?
-Dissosiaatiohäiriö?
-Psykoottinen oire?
Olen nähnyt asioita, joita muut eivät näe. Ja se on todella kamalaa. Onneksi apua on saatavilla.
Siis mielestäni on turha pelotella ihmisiä.
Olen saanut vakuuttua siitä monesti hautaansiunausksia valmistellessani ja surevia ihmisiä kohdatessani, että hyvästejä rakkkailta läheisiltä tapahtuu , ja todella usein! Näistä ihmiset eivät vain uskalla puhua hulluksi leimaantumisen pelossa, juuri muille kuin meille papeille.
Siispaä, ethän tuohon väliin kirjoittanut enää pelottele ihmisiä, että kuolleet eivät koskaan ilmesty.
Jumala toimii yhdelle yhtä reittiä, toiselle toista. Toiselle unessa, toiselle ilmestyksenä, jollekin sisäisenä tunteena tai äänenä.
Siunauksin,
Edelleen
Eräs pastori