Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni näkee henkiä?
23.02.2011 |
Lapseni (kohta 3 vuotias)säikähti tänään kaksi kertaa "pelottavaa miestä". Olimme siis kahdestaan kotona. Ensimmäisellä kerralla olin keittiössä tekemässä ruokaa, kun lapsi juoksee huutaen olohuoneesta ja kertoo "tuolla on pelottava mies,ei halua mennä sinne". Kävimme katsomassa vielä yhdessä olohuonetta ja lasta pelotti edelleen, sanoi "ei halua katsoa, pelottaa". Kun yritin kysellä miehestä hän kertoi vain, että pelottavalla miehellä on pipi päässä. Toinen säikähdys sattui myöhemmin tänään, jälleen olohuoneessa. Itse istuin nojatuolissa ja lapsi leikki vieressäni, yhtäkkiä hän vilkaisi olkansa yli kirkaisi ja juoksi syliini ja sanoi "pelottava mies tuli takaisin". Jälkeen päin kun yritin taas jutella asiasta, hän sanoi ettei halua puhua pelottavasta miehestä enään.
Aika kammottava olo tuli moisesta. Lapselle en ole missään muodossa henkiasioista jutellut, eikä hän ole katsonut mitään tv-ohjelmia, joista olisi saanut ideoita päähänsä. Ja hänen pelkonsa oli kyllä ihan aitoa. Laantui kuitenkin todella nopeasti. Itse pysyttelin ihan rauhallisena ja pyrin kyselemään häneltä ihan luonnollisella tavalla "sedästä".
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Ja miten olette menetelleet tämmöisissä tapauksissa?
Kommentit (161)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:34"]Minulla on sellaisia kokemuksia, joista voisi aloittaa kokonaan uuden ketjun, mutta valitsen olla tekemättä niin. Tuskin moni uskoisi. Kerron harvoille ja valituille. :/
[/quote]
En mäkään viitsi kaikkea kertoa koska muutamat tyrmäävät kaiken.
Viimeisin juttu oli hyvin mielenkiintoinen.
Liittyy henkilöön josta täälläkin on puhuttu.
Lisäksi on tapahtunut erilaisia ilmiöitä kun oon puhunut edesmenneestä sukulaisestani tiettyjä asioita.
[/quote]
Aivan. T. 144
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se ei voisi olla totta? Lapsethan ovat tosi herkkiä ja vaistoivat asioita,tämä on tosi mielinkiintoista.
Muistan ollessaan pieni-ehkä 2-3 vuotias niin "elin silloin niin kun omassa maailmassa" olin ollut tavattomaan onnellinen ja no en oo nähnyt mutta koin ja vaistoin henkia. Koin että olin ollut heidän kanssa,koin henkin läsnäolo niin vahvasti ,ettei edes tuntenut "syntyväni". En pystyn selittää vaan tämä maailmaa ei tuntunut todelliselta,minulla oli oma todellisuus joka oli todellisempi. Vannon sen.
Muistan pienenä yritin lohduttaa masentunuttaa äitiä, sanomalla että täällä on enkeleitä ympärillä ja "lumihiutaleita ja valkoisia höyheneitä ja helmia" mutta hän vain oli alakuloinen ja surullinen,koska oli sotalapsi ja Natsi Saksan sotilaat olivat tavattomaan julmia silla aluella..siis äiti pienina oli piirityssä Leningradissa.
Joten lapset näkee ja kokee, kaikilta ei katkea yhteys. Eikä se mikään fantaasioita. Hassua pitää lastaa tyhmänä.
Mulle on tullut tutuksi henkimaailma. En sitä ihmettele enkä mistään hätkähdä.
Mutta olipa tuttavallekin tapahtunut yliluonnollisia ilmiöitä tässä taannoin kun ruvettiin puhumaan.
Ei oo montaa päivää kun koin hengen läsnäolon. Se oli ahdistunut ja en oo varma mikä sen asia olisi mulle ollut.
Olin 12 vuotiaana leirikoulussa ja katselin ikkunasta pihalle pellolle. Huomio kiinnittyi hetkeksi jonnekkin muualle ja kun katsoin taas pellolle, istui siellä keskellä raidallinen kissa, joka kuopi ilmaa etukäpälällään ja pitkä häntä kiemurteli tosi nopeeseen tahtiin ja sillain miten en ikinä oo kissan nähnyt häntää heiluttavan. Hihkaisin kaverille että tulee katsomaan ja käänsin ihan silmänräpäykseksi katseen muualle ja kissa olikin hävinnyt! Peltoon se ei voinut upota tai ehtinyt minnekään siitä juosta! Tuota pidän yliluonnollisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh! Liekkö totta vai ei. Mutta uskon että viisauden merkki ihmisessä on että on avoin. Esko Valtaojakin sanoo ettei voi kieltää suurempaa voimaa (jumalaa) esim maailman synnyn taustalla. Me ihmiset kun emme tiedä mikä kaikki on mahdollista.
Kvanttimekaniikkaan tutustuminen ja aaltohiukkas -ajatusmaalin tunteminen ei poista mahdollisuutta että hyvinkin voisi kuka tahansa meistä kokea jotakin arkitodellisuudesta poikkeavaa.
Lapsen aivot ja neuroverkko eivät ole vielä niin karaistuneet kun varttuneimmilla, kun meidän kehon läpi kulkee koko ajan mahdoton määrä hiukkaspommitusta ja sähkömagneettista säteilyä...
Etteikö niistä voisi silloin tällöin muodostua paikallisia häiriöitä.
Mutta kovin epätodennäköistä olisi että jonkun kuolleen ihmisen jälkeen jäisi jonkilainen hiukkasmaailman epätasapaino johonkin tiettyyn sijaintiin tai asuntoon... vaan ei mahdotonta. Kuten Albertkin ajatteli.
Ja väsäilihän se Edisonkin laitetta jolla saisi tuonpuoleen yhteyden.
Niin, sähkökentällä pystytään ihmiselle stimuloimaan kokemus henkimaailmaan, sellainen selittämätön tila...joka vastannee uskoon hurahtamista ja vaikkapa Jeesuksen näkemistä...
Mepä emme ole pelkkää lihaa ja verta. Vaikka niiden varassa tätä tietoisuutta raahaamme läpi rajallisen aikamme.
T.S.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasttan siis itselleni- Lapsen puheisiin hänen näkemästään ja kokemastaan on AINA suhtauduttava vakavasti, mutta järkevästi.
Niin ollen kaikki puheet henkimaailman saduista, enkeleistä ja jeesuksista sekä muista lepakkomiehistä, kannattaa pitää sisällään, jos itse on niin taula että niihin uskoo.
Lasta pitää tietysti lohduttaa ja kertoa että ei kertakaikkiaan ole mitään pelättävää. Sellaisia asioita vaan joskus näkee ja niitä ei kannata pelätä.
Sitten varttuneemmalla iällä voi kertoa, mikäli lasta kiinnostaa, asioita siitä miten maailmankaikkeus (todennäköisesti) toimii... Jättää jeesukset ja demonit ihan pois ja muut höpöhöpö enkelit. Kertoo miten aine koostuu ja miten vaikkapa sähkö toimii vaikka sitä emme näe. Lapselle riittää hyvin yksinkertaiset MUTTA rehelliset selitykset.
Jätetään ne "raamatun kertomukset" sinne harhakunnansaleille.
Henkiä on olemassa, harmi että media on saanut ihmiset pelkäämään niitä. On paljon mitä ihmiset ei tiedä. Ehkä voisit puhua hengille ja opastaa heidät valoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni kohta 3v näkee henkiä. Minun isäni luona kummittelee niinkuin myös mummolassani. Aikuisetkin näkee henkiä siellä. Tyttöni aina puhuu nimillä ketä siellä näkee ja näkee myös mummoni kuolleen koiran. Ei ole edes nähnyt koiraa koskaan eikä ees kuvista. Kuvailee täysin koiran minkä näkönen ja niminen se on. Kukaan ei ole tytölle siitä puhunut. Jotku pitää näitä juttuja ihan huuhaana mutta kyllä meitä on monia jotka näkee ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:24"]Tyttäreni kohta 3v näkee henkiä. Minun isäni luona kummittelee niinkuin myös mummolassani. Aikuisetkin näkee henkiä siellä. Tyttöni aina puhuu nimillä ketä siellä näkee ja näkee myös mummoni kuolleen koiran. Ei ole edes nähnyt koiraa koskaan eikä ees kuvista. Kuvailee täysin koiran minkä näkönen ja niminen se on. Kukaan ei ole tytölle siitä puhunut. Jotku pitää näitä juttuja ihan huuhaana mutta kyllä meitä on monia jotka näkee ;)
[/quote]
Niin on.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2011 klo 21:53"]
mutta kyllä niitä "henkiä" on ihan aikuisten oikeesti olemassa. Itse olen täysjärkinen ja korkeakoulutettu henkilö, ihan normaalissa työpaikassa jne. Olen koko ikäni nähnyt näitä "henkiä" tai miksi nyt kukakin niitä haluaa kutsua. Lapsena näyt olivat huomattavasti selkeämpiä ja konkreettisempia. Muistan elävästi kuinka jo hyvin pienenä tajusin, etteivät muut näe samoja asioita kuin minä ja lakkasin puhumasta näistä henkilöistä, koska minua ei yksinkertaisesti uskottu. En kokenut henkiä pelottavina, kummallisina kylläkin ja joskus epämiellyttävinä. Henget eivät ikinä puhuneet minulle, en tiedä miksi.
Nyt aikuisena näen henkiä todella harvoin, enkä juurikaan ajattele tätä kykyäni sen kummemmin. Tai en tiedä onko tämä nyt mikään kyky, ei tästä mitään hyötyäkään ole. En nyt muista, että olisin nähnyt henkiä aikapäiviin, lapsena enemmän, kun silloin ihminen on todella herkimmillään ja aistit avoinna.
Juu ja enkä ole missään psykoosissa, kuten joku tuolla ylempänä sanoi. Eli että jos aikuinen näkee henkiä, hän on psykoosissa, just joo. Avartakaapa hieman maailmankuvaanne älkääkä olko niin ehdottomia. Jos itse ei ole koskaan nähnyt mitään yliluomnnollista, se ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Tuo sama "yliluonnollista" on myös naurettava, minulle tämä asia on luonnollinen, ei yliluonnollinen.
Kaikille skeptikoille suosittelen Marja Pennasen yleisötilaisuutta. Sen jälkeen ei voi enää epäillä yhtään mitään.
Mutta henkien näkeminen ei käsittääkseni voi olla mahdollista. Perustelen:
Ihmisen näköaisti perustuu siihen, että verkkokalvon solut reagoivat valoon ja lähettävät siitä viestin aivoille. Esineiden näkeminen perustuu siihen, että näistä esineistä heijastuu valoa, jonka silmä siis havaitsee.
Mikäli esine (tässä tapauksessa henkiolio) ei ole ainetta, siitä ei voi heijastua valoa, ja silmä ei siis voi havaita sitä. Jos taas henki olisi ainetta, jokainen näkökyvyllä varustettu ihminen näkisi sen.
Ainoa tapa, jolla ihminen voi siis "nähdä" hengen on se, että aivot rakentavat tuottavat kuvan, jota silmä ei itse asiassa ole havainnut, vaan kyse on aivojen omasta "tuotoksesta". Tämä onkin varsin yleistä - aivot eivät suinkaan ole erehtymättömät, vaan itse asiassa muokkaavat aistihavaintojamme paljonkin. Tähän perustuu esimerkiksi erilaiset ns. "jippokuvat", joissa ihminen näkee muuta kuin mitä kuvassa on. Samoin unet ovat aivojen tuotosta, vaikka niissä voi "nähdä" kaikenlaista.
Moneen kertaan on todistettu, että jos ihminen uskoo johonkin asiaan vahvasti, hän alkaa itsekin uskoa sen todeksi. Ihmisille on esimerkiksi onnistuttu syöttämään kuviteltuja "muistoja".
MOT
t. biologi
P.S. Skeptikoita ovat kyllä ne, jotka vaativat tieteellisiä todisteita uskoakseen jonkin asian. Skeptikoita eivät ole ne, jotka uskovat johonkin täysin subjektiivisiin kuvitelmiin.
Entä jos henki onkin välillä ainetta ja välillä ei?
Eli henkiä ei ole kun silmä ei sitä havaitse? Entäpä jos ei vieläkään tiedetä kaikkea näkemiseen ja havainnointiin liittyvistä asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli joskus nuorempana naisena pohjoisessa vaeltamassa. Hän käveli erään mökin ohi, jossa koirat haukkuivat ja naruilla oli pyykkiä liehumassa. Seuraavan mökin pihalla oli ihmisiä ja hän jäi siihen jutustelemaan. Kysyi myös, että ketä siinä naapurimökissä asuu. Vastasivat, että ei siinä ole kukaan asunut moniin vuosiin, se on autiotupa.
on korkeasti koulutettu, erittäin "selväjärkinen", johtavassa asemassa työssään ja arvostettu alallaan ja silti hän on kertonut näkevänsä näitä henkiä. Ja nimenomaan näitä, jotka seisoo siinä verissä päin tms. Eikä ole mitään syytä, miksi en häntä uskoisi. Itse ei yhtään tykkää, että näitä näyttäytyy hänelle.
herkät ihmiset näkevät näkyjä, hengistä ja muusta yliluonnollisesta. Monet henget tallentavat maastoon tapahtumia menneestä elämästä, kuten elisa viihde. Sitten sopivalle vastaantulijalle näyttävät näitä tallentamiaan tapahtumia. Usein merkittäviä ja järkyttäviä, joskus täysin merkityksettömiä näkyjä.
Osa pääsee yli ja osa traumatisoituu.
jolla valitettavasti ripuli, ulos varsinkin kun kaikki katuvalot on sammutettu. Ulkona pilkkopimeää ja pelkään pimeätä. Uskon myös yliluonnollisiin kokemuksiin, vaikken niitä itse ole kokenut.
Kyllä tässä elämässä ja sen jälkeenkin on kyse jostain niin paljon suuremmasta, ettei meidän aivokapasiteettimme riitä sitä ymmärtämään. Mutta ihmisten ymmärrys tulee suurenemaan vuoden 2012 jälkeen. Jotain suurta tapahtuu. Mitä se on, en tiedä, vielä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:34"]Minulla on sellaisia kokemuksia, joista voisi aloittaa kokonaan uuden ketjun, mutta valitsen olla tekemättä niin. Tuskin moni uskoisi. Kerron harvoille ja valituille. :/
[/quote]
En mäkään viitsi kaikkea kertoa koska muutamat tyrmäävät kaiken.
Viimeisin juttu oli hyvin mielenkiintoinen.
Liittyy henkilöön josta täälläkin on puhuttu.
Lisäksi on tapahtunut erilaisia ilmiöitä kun oon puhunut edesmenneestä sukulaisestani tiettyjä asioita.