Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monta lasta pitää joka kesä hukkua ennenkuin vanhemmat ymmärtävät vahtia lapsiaan herkeämättä uidessa?
27.07.2024 |
Mitään ei opita. Vaikka olisi hyväkin uimataito, saattaa yliarvioida omat taitonsa. Hetkeksikään ei voi irrottaa katsetta, ja pienempien kanssa pitää olla käsivarren mitan päässä kokoajan. Itse en päästä lapsia edes niin syvälle ettei jalat yletä reilusti pohjaan.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Mä uskoisin että on olemassa osa vanhempia, jotka eivät tiedä mitä lapsen vahtiminen uidessa tarkoittaa. Kuusijärvi on hyvä esimerkki, kun se on äärimmäisen ruuhkainen ranta. Siinä pitää olla max 2m päässä lapsesta ihan koko ajan kun lapsi ui. Mutta osa vanhemmista ajattelee, että riittää kun menee läheiselle penkille valvomaan. Ruuhkarannalla se yhteys lapseen katoaa vain sekunneissa ja hukkuminen ei myöskään vie kauaa.
No pakostihan heitä on, kun 99,999999999999999999999999% lapsista selviää hengissä vaikka kävisivät uimassa joka päivä. Isossa roolissa on myös lapsen uimataito. Ei uimataitoista lasta tarvitse koko aikaa kylki kyljessä vahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten siinä sitten kävi? Kuolivatko lapset, vai saatiinko heidät elvytettyä? Ei kerrota muuta kuin vietiin sairaalaan.
Kuolleita ei viedä sairaalaan.
Itse asiassa viedään, koska ruumishuoneet ovat sairaaloissa.
"Toisessa ketjussa muisteltiin sitä miten 90-luvulla mentiin 7-10-vuotias serkuskatras pyörällä uimaan keskenämme. Ei kypäriä, ei aurinkorasvaa, ei puhettakaan kännyköistä. Tämä oli täysin normaalia, väitti kuka tässä ketjussa mitä vaan. "
Joo nii mentiin kaveriporukalla pyörällä naapurikylän rannalle uimaan jo joskus toisella tai kolmannella luokalla. Tuo ettei kukaan käyttänyt aurinkorasvaa eikä kenenkään vanhemmat sellaisesta edes puhunut on nykynäkökulmasta erikoista, mutta onhan siitä huimat 30v aikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Mä uskoisin että on olemassa osa vanhempia, jotka eivät tiedä mitä lapsen vahtiminen uidessa tarkoittaa. Kuusijärvi on hyvä esimerkki, kun se on äärimmäisen ruuhkainen ranta. Siinä pitää olla max 2m päässä lapsesta ihan koko ajan kun lapsi ui. Mutta osa vanhemmista ajattelee, että riittää kun menee läheiselle penkille valvomaan. Ruuhkarannalla se yhteys lapseen katoaa vain sekunneissa ja hukkuminen ei myöskään vie kauaa.
Ruuhkasuomi on nimensä veroinen. Ei ole edes kunnon järviä, vaan saman pienen lätäkön laidalle on kaikkien tungettava.🤪
Jännä, kun meistä 70-luvun lapsista suurin osa selvisi elossa, vaikka vanhemmat eivät olleet uimarannalla päinkään silloin, kun kävimme uimassa. Keskenään sinne pyöriltiin. Nuorimmat mukana olleet olivat jotain 5-6-vuotiaita. Eikä kukaan meistä hukkunut, vaikka ei ollut mamma käsivarren tai edes vartalon mitan päässä helikopteroimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin asti? 10v? 15v? 25v?
En ole se jolta kysyit, mutta sanoisin, että siihen asti, kun on itse nähnyt lapsensa a) osaavan uida itse ainakin 100 metria b) osaavan kellua. Tosin vaikka olis nää taidot, voi lapsi silti olla paukapäinen ja käyttäytyä typerästi esim sukeltaa pää edellä vieraassa rannassa. Näihin usein auttaa kasvatus, mutta onhan geeneilläkin osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä, kun meistä 70-luvun lapsista suurin osa selvisi elossa, vaikka vanhemmat eivät olleet uimarannalla päinkään silloin, kun kävimme uimassa. Keskenään sinne pyöriltiin. Nuorimmat mukana olleet olivat jotain 5-6-vuotiaita. Eikä kukaan meistä hukkunut, vaikka ei ollut mamma käsivarren tai edes vartalon mitan päässä helikopteroimassa.
Muistat sitten väärin. 70-luvulla lasten hukkumiset oli paljon yleisempiä kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole se jolta kysyit, mutta sanoisin, että siihen asti, kun on itse nähnyt lapsensa a) osaavan uida itse ainakin 100 metria b) osaavan kellua. Tosin vaikka olis nää taidot, voi lapsi silti olla paukapäinen ja käyttäytyä typerästi esim sukeltaa pää edellä vieraassa rannassa. Näihin usein auttaa kasvatus, mutta onhan geeneilläkin osuutensa.
Kumpikaan noista taidoista ei estä hukkumista. Hukkuminen ei myöskään vaadi paukapäisyyttä tai typerää käytöstä. Hukkua voi, vaikka käyttäytyisi täysin asiallsesti. Se ei loppupeleissä vaadi kuin krampin jalkaan niin voi käydä hullusti. Jos uimataito estäisi hukkumisen, kukaan aikuinen ei koskaan hukkuisi (selvinpäin) uintireissullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, kun meistä 70-luvun lapsista suurin osa selvisi elossa, vaikka vanhemmat eivät olleet uimarannalla päinkään silloin, kun kävimme uimassa. Keskenään sinne pyöriltiin. Nuorimmat mukana olleet olivat jotain 5-6-vuotiaita. Eikä kukaan meistä hukkunut, vaikka ei ollut mamma käsivarren tai edes vartalon mitan päässä helikopteroimassa.
Muistat sitten väärin. 70-luvulla lasten hukkumiset oli paljon yleisempiä kuin nykyään.
Meistä eli niistä, joiden kanssa kävin uimassa. Todellakin muistaisin, jos joku meistä olisi hukkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia nykyajan lapset ovat? Itse kävin kaverien kanssa uimassa yksin ilman vanhempia jo 7-8 v. Eikä ollut rantavahteja. Antaa hukua vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuo mitä sanoit oli aivan itsestäänselvyys, mutta ei enää nykyään. Lapsia vahdittiin ja heidän kanssa leikittiin koska ei ollut mitään somea.
Anteeks mutta mitä potaskaa! Millä menneellä vuosikymmenellä on oikeasti ollut vanhemmilla tapana vahtia rannalla olevia lapsia yli kymmenvuotiaaksi aktiivisesti vieressä seisten tai kiinteästi tuijottaen, saati lasten kanssa leikkien?
Joka vuosikymmenellä lapsia on vastuullisissa perheissä valvottu veden äärellä ainakin 1950 luvulta lähtien.
1950 luvulla oli hyvin erilaiset käsitykset vastuullisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, kun meistä 70-luvun lapsista suurin osa selvisi elossa, vaikka vanhemmat eivät olleet uimarannalla päinkään silloin, kun kävimme uimassa. Keskenään sinne pyöriltiin. Nuorimmat mukana olleet olivat jotain 5-6-vuotiaita. Eikä kukaan meistä hukkunut, vaikka ei ollut mamma käsivarren tai edes vartalon mitan päässä helikopteroimassa.
Muistat sitten väärin. 70-luvulla lasten hukkumiset oli paljon yleisempiä kuin nykyään.
Lukutaitoa kannattaa harjoitella. Heti ensimmäisessä lauseessa sanottiin, että SUURIN OSA selvisi hengissä. Viimeinen lause taasen ei viittaa kaikkiin 70-luvun lapsin, kuten asiayhteydestä on helppo päätellä. Eikä hukkumiskuolemien yleisyys tarkoita sitä, että kaikki hukkuivat, koska ei valvottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, kun meistä 70-luvun lapsista suurin osa selvisi elossa, vaikka vanhemmat eivät olleet uimarannalla päinkään silloin, kun kävimme uimassa. Keskenään sinne pyöriltiin. Nuorimmat mukana olleet olivat jotain 5-6-vuotiaita. Eikä kukaan meistä hukkunut, vaikka ei ollut mamma käsivarren tai edes vartalon mitan päässä helikopteroimassa.
Muistat sitten väärin. 70-luvulla lasten hukkumiset oli paljon yleisempiä kuin nykyään.
Meistä eli niistä, joiden kanssa kävin uimassa. Todellakin muistaisin, jos joku meistä olisi hukkunut.
Sepä lämmittää paljon niitä jotka hukkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tuijottaa lapsiaan hetkeämättä ja vajota omiin ajatuksiinsa. Kuumuus väsyttää.
Lisäksi monet aikuiset lepäävät silloin kun lapset leikkivät. Lapsen leikkiaika on vanhemman lepoaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia nykyajan lapset ovat? Itse kävin kaverien kanssa uimassa yksin ilman vanhempia jo 7-8 v. Eikä ollut rantavahteja. Antaa hukua vaan.
Nykylapsista moni on helikopterivanhemman kasvattama. Eivät osaa edes perusjuttuja, kun mamma on aina ollut käsivarren mitan päässä paapomassa. Vielä minunkin lapsuudessani 90-luvulla oli ihan normaali mennä keskenään uimaan jo pikkukoululaisena. En ole ihan varma kävinkö jopa ennen kouluikääkin isompien lasten kanssa. Silti ei ollut massoittain hukkumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, kun meistä 70-luvun lapsista suurin osa selvisi elossa, vaikka vanhemmat eivät olleet uimarannalla päinkään silloin, kun kävimme uimassa. Keskenään sinne pyöriltiin. Nuorimmat mukana olleet olivat jotain 5-6-vuotiaita. Eikä kukaan meistä hukkunut, vaikka ei ollut mamma käsivarren tai edes vartalon mitan päässä helikopteroimassa.
Muistat sitten väärin. 70-luvulla lasten hukkumiset oli paljon yleisempiä kuin nykyään.
Lukutaitoa kannattaa harjoitella. Heti ensimmäisessä lauseessa sanottiin, että SUURIN OSA selvisi hengissä. Viimeinen lause taasen ei viittaa kaikkiin 70-luvun lapsin, kuten asiayhteydestä on helppo päätellä. Eikä hukkumiskuolemien yleisyys tarkoita sitä, että kaikki hukkuivat, koska ei valvottu.
Ehkä sitten tosiaan standardit on muuttuneet. Nykyihmisille ei enää riitä, että "suurin osa" ei huku ja hyvä jos osa niistä omista lapsista selviää.
Meillä ei ainakaan ole yhtään ylimääräistä lasta.
Vierailija kirjoitti:
"Toisessa ketjussa muisteltiin sitä miten 90-luvulla mentiin 7-10-vuotias serkuskatras pyörällä uimaan keskenämme. Ei kypäriä, ei aurinkorasvaa, ei puhettakaan kännyköistä. Tämä oli täysin normaalia, väitti kuka tässä ketjussa mitä vaan. "
Joo nii mentiin kaveriporukalla pyörällä naapurikylän rannalle uimaan jo joskus toisella tai kolmannella luokalla. Tuo ettei kukaan käyttänyt aurinkorasvaa eikä kenenkään vanhemmat sellaisesta edes puhunut on nykynäkökulmasta erikoista, mutta onhan siitä huimat 30v aikaakin.
Kasarilla ja ysärlllähän laitettiin jotain kertoimetonta voidetta jonka piti maksimoida auringon vaikutus.
Ei vahtinut muakaan vanhemmat kun menin uimaan. Kuinkahan pienistä lapsista on kyse? Järki kuitenkin toimi mulla jo lapsena sen verran etten mennyt liian syvälle ,vaan opettelin matalassa rannassa käsipohjaa kavereitten kanssa. Ja sitten äiti hommasi uimakellukkeet. Pitää vain opetella uimaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, kun meistä 70-luvun lapsista suurin osa selvisi elossa, vaikka vanhemmat eivät olleet uimarannalla päinkään silloin, kun kävimme uimassa. Keskenään sinne pyöriltiin. Nuorimmat mukana olleet olivat jotain 5-6-vuotiaita. Eikä kukaan meistä hukkunut, vaikka ei ollut mamma käsivarren tai edes vartalon mitan päässä helikopteroimassa.
Muistat sitten väärin. 70-luvulla lasten hukkumiset oli paljon yleisempiä kuin nykyään.
Meistä eli niistä, joiden kanssa kävin uimassa. Todellakin muistaisin, jos joku meistä olisi hukkunut.
Sepä lämmittää paljon niitä jotka hukkui.
Ei nyt ollut kyse siitä, että pitäisi lämmittää. Miksi sinua harmittaa noin paljon, että teoriasi "valvonnanpuute johtaa automattisesti hukkumiseen" ei pidä paikkaansa?
Alue: Aihe vapaa
Kuolleita ei viedä sairaalaan.