Lue keskustelun säännöt.
Olisi pitänyt valita mies paremmasta suvusta
26.06.2024 |
Kyllä on katkera pala nieltäväksi, että pitikin valita nuorena hölmönä mies umpityhmästä suvusta. Olisi ollut tarjolla muitakin, mutta jotenkin vaan päädyin tähän lasteni isään ja havahduin virheeseen liian myöhään.
Heidän puolen suku on kouluttamatonta, junttia ja muokkamaista porukkaa. Ei mitään alkeellisiakaan käytöstapoja, aina saa hävetä jos näiden kanssa jossain joutuu julkisesti olemaan. Anoppi arvostelee joka asiaa, osa lapsista ei edes kelpaa tälle eukolle ja onnistuu käsittämättömän hyvin käymään laajemminkin ihmisten hermoille, (että vika ei selvästikään ole vain meissä tai kuviteltua). Mistään ei voi keskustella kun eivät seuraa mitään ajankohtaisia asioita ja mölyävät seurueessa aina muiden päälle. Lastenhoitoon ei mitään apua voi kuvitellakaan. Perintöä ei ole tulossa.
Vaihtoehtoinen valinta sen sijaan tulee ihanasta perheestä (tiedän vanhemmat jo lapsuudesta asti). Ovat lastenlastensa kanssa paljon, heillä on koko suku koulutettua, arvostetuissa ammateissa, varaa lomailla koko perheporukalla usein, on tarjota lapsille mökkiä ja puitteita. Perintöäkin varmasti miljoonissa. Mutta eniten kaihertaa tuo ajatus, että voisi tosiaan olla niinkin, että appivanhempien kanssa olisi lämpimät välit, heidän seura olisi mieluisaa itsellekin (eikä välttämätön pakko) ja heidän luokseen lähtisi mielellään, vaikka ilman miestäkin kyläilemään.
Voi kun sitä ymmärtäisi nuorena katsoa vähän koko pakettia, eikä elää vain sokeana hetkessä. Kyllä sillä on perhe-elämän onnistumisen suhteen vaan yllättävän iso merkitys onko puolison suunnalta saatavilla tukea, apua ja positiivista lisää liittoon, vai ainaista ärtymystä ja harmia. Mutta eihän nuorena sinisilmäisenä ajattele vielä lapsiperheaikaa ja ehkä sitä uhmakkaana halusi vähän myös näyttää ettei itselle ole kynnyskysymys mitkään urat ja koulutukset...
Kommentit (214)
Mun ekan seurustelukumppanin perhe oli kamala. 5 lasta ja vanhat+ äärivanhoilliset vanhemmat. Asuivat maalla. Perheen äidin ainoa agenda oli pitää jo aikuiset pojat tossunsa alla peräkammarissa.
poikaystäväni oli hiljainen eikä mikään komistus. Äiti vastusti minua kun olin liian fiini kaupunkilainen hänen mielestään. 2,5 vuotta kärsin siinä suhteessa. En vieläkään ymmärrä miksi. Olisi pitänyt kaiket viikonloput siivota/kokata/pestä mattoja/ikkunoita ja milloin mitäkin. Mitä nyt miesten talous oli ehtinyt viikon aikana sotkemaan. Niin minun sitten piti siivota viikonloput. En siis asunut siellä, viikonloppuisin oltiin yhdessä.
Lopulta väsyin ja lakkasin siivoamasta. Sitten alkoi miesystävän äiti savustamaan minua ulos ja siinä onnistuikin. Miesystävä soitteli aikansa perään. Hän oli suhteen aikana tosi passiivinen. Sitten aloin kiinnostaa kun lähdin suhteesta. Nuoruus ja hulluus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kävi hyvä tuuri puolison perheen kanssa. Ovat mukavaa porukkaa, jonne voi lapsen antaa hoitoon milloin vain. Voisin sanoa että minun puolelta lapsi voi periä energiaa, liikunnallista lahjakkuutta, kunnianhimoa (ja rahaa) mutta miehen puolelta lämminhenkisyyttä ja henkistä tasapainoa.
Ei varmaan kenelläkään suku ole ekana mielessä puolisoa valitessa vaan puolison omat ominaisuudet kiilaa ykköseksi, mutta kyllä sitä vaan osaa olla kiitollinen mukavasta suvusta. Kukaan ei ole täydellinen ja välillä jotkut miehen perheen jutut harmittaa, mutta ne ovat pikkuasioita kokonaiskuvaa ajateltuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsiko joku vielä lisätodisteita sille, että naiset yrittävät aina hyötyä miehestä? Tässä tapauksessa koko suvusta.
Voisitte jo lakata teeskentelemästä muuta.
No tottahel vetissä jokainen järkevä pyrkii hyötymään kumppanistaan jotenkin. Muutenhan sitä olisi järkevämpi olla yksin.
Mutta opeta sinä tyttärillesi kaikin mokomin, että ottavat hyödyttömän tunarin puolisokseen. Ja mieluusti suvusta, jossa muhii alkkisgeenit, päihdeongelmat, ulosotot ja mt-ongelmat. Koska on pyrkyrimäistä välittää niistä. Etenkin lapset kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä tekemään näihin sukuihin.
Tässäpä tämä kaikessa lyhykäisyydessään. "Jokainen pyrkii hyötymään kumppanistaan jotenkin". Onko ihmekään, että yhä enenevissä määrin ihmiset ovat mieluummin yksin, kun sen parisuhteen ainoa tarkoitus on se hyöty, mikä siitä (oletettavasti) saadaan?
Vierailija kirjoitti:
Perintöä odotettavissa??!! Ei se perintö kuulu ap:lle. Kouluttautumisella ei myöskään merkitystä vaan sydämen sivistyksellä!!
Sydämen sivistys ei auta jos lukutaito ja luetunymmärtäminen on tätä luokkaa. Tai toki jos ei ole mitään väliä millaisista palikoista lapset kootaan.
Entäs miehet jotka lumoutuvat Tinderin maailmassa sulloiseen, kaikinpuolin muotoiltuun jumalaiseen olentoon. On tissiä ja tussua, pitkää hiusta, kynttä ja ripsiä, pakaratkin pullottaa oikeista paikoista Kardashianien malliin. Tastkaa päästä varpaisiin ja nenässä rengas, josta taluttaa. Muutamassa vuodessa kaikki repsahtaa, jos ei ole massia kunnostaa ruotoa parin viikon välein. Onneksi on OF siellä totuutta voi pikkasen parannella, ikäänkuin häivyttää kuhmuja ja ruttuja, tienata massia ennen eläkeikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiassa on monta puolta. Katselin eräiden suomalais miljonäärien elämää. Olin kateellinen. Sitten tajusin, he on alkoholisteja. Alkoholia joka kuvassa. Taisivat olla duunaritaustasta, ei lapsetkaan ollet osanneet kouluttautua kun elivät vanhempien miljoonilla luksus elämää ja se riitti. Nyt konkurssissa ja omaisuutta myydään kai.Elä nai rahaa.
Et sitren tajunnut, että tässä ketjussa nimenomaan ei ole kyse rahasta, vaan henkisestä ja sosiaalisesta pääomasta. Juurikin siitä, että ei kannata haksahtaa duunaritaustaiseen, alkoholistien lapseen, vaan katsella puoliso kunnollisesta, koulutetusta ja sivistyneestä perheestä.
Paitsi toki, jos on itsekin kouluttamattomasta duunariprheestä ja alkoholistien lapsi. Aloituksen pointti on, että jkaisen kannattaisi valita samanlaisesta taustasta kuin mitä itse on, koska se elämäntyyli yleensä tuntuu hyvältä ja tutulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tarina ja sama sapetus. Jätin hyvän suvun todella fiksun ja kaikin puolin kiltin pojan aivan typerän syyn takia. Sillä 22-vuotiaana hän oli sitä mieltä, että haluaisi vain 1 tai ehkä max 2 lasta ja itse haaveilin isommasta perheestä. Ajattelin, ettei meillä haaveet kohtaa.
Nyt hänellä on vastuullinen asema sukunsa yrityksessä, erittäin hyvä koulutus, mökki pohjoisessa ja saaristossa, omakotitalo, purjevene, varaa lomailla ties missä, kauniit ja urheilulliset lapset ja niitä on KOLME :D
Oma mies on lihonut ja ankea tylsimys, josta ei ole iloa kun ei jaksa mitään tehdä. Suvustaan en edes aloita.
Tuntuuko siltä, että pelasit huonoilla korteilla? Olet hienosti luetteloinut, mistä kaikesta jäit paitsi. Entäs tästä eteenpäin?
No tuntuu, tuntuu! Siksihän juuri tähän keskusteluun osallistuin. Vi tuttaa miettiä miten erilaista elämä voisi nyt olla jos en olisi antanut voittavaa kättä ihan omatoimisesti pois. Toivon parempaa onnea ja ymmärrystä nykyiselle nuorisolle. Harmi kun kukaan ei kannustanut miettimään aikanaan vähän tarkemmin tulevaisuutta tai auttanut näkemään mitkä asiat on oleellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsiko joku vielä lisätodisteita sille, että naiset yrittävät aina hyötyä miehestä? Tässä tapauksessa koko suvusta.
Voisitte jo lakata teeskentelemästä muuta.
No tottahel vetissä jokainen järkevä pyrkii hyötymään kumppanistaan jotenkin. Muutenhan sitä olisi järkevämpi olla yksin.
Mutta opeta sinä tyttärillesi kaikin mokomin, että ottavat hyödyttömän tunarin puolisokseen. Ja mieluusti suvusta, jossa muhii alkkisgeenit, päihdeongelmat, ulosotot ja mt-ongelmat. Koska on pyrkyrimäistä välittää niistä. Etenkin lapset kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä tekemään näihin sukuihin.
Tässäpä tämä kaikessa lyhykäisyydessään. "Jokainen pyrkii hyötymään kumppanistaan jotenkin". Onko ihmekään, että yhä enenevissä määrin ihmiset ovat mieluummin yksin, kun se
Ei sitten käynyt mielessä, että kyseessä on muu kuin rahallinen hyöty? Kai nyt sanomattakin on selvää, että kumppanista halutaan hyötyä siten, että hän tuo iloa, onnea, tasapainoa, turvaa omaan elämään? Mahdollistaa perheen jos se on unelmissa. Auttaa jakamaan arjen ilot ja surut. Jos ei näitä hyötyjä ole lupa odottaa niin miksi mennä parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Mun ekan seurustelukumppanin perhe oli kamala. 5 lasta ja vanhat+ äärivanhoilliset vanhemmat. Asuivat maalla. Perheen äidin ainoa agenda oli pitää jo aikuiset pojat tossunsa alla peräkammarissa.
poikaystäväni oli hiljainen eikä mikään komistus. Äiti vastusti minua kun olin liian fiini kaupunkilainen hänen mielestään. 2,5 vuotta kärsin siinä suhteessa. En vieläkään ymmärrä miksi. Olisi pitänyt kaiket viikonloput siivota/kokata/pestä mattoja/ikkunoita ja milloin mitäkin. Mitä nyt miesten talous oli ehtinyt viikon aikana sotkemaan. Niin minun sitten piti siivota viikonloput. En siis asunut siellä, viikonloppuisin oltiin yhdessä.
Lopulta väsyin ja lakkasin siivoamasta. Sitten alkoi miesystävän äiti savustamaan minua ulos ja siinä onnistuikin. Miesystävä soitteli aikansa perään. Hän oli suhteen aikana tosi passiivinen. Sitten aloin kiinnostaa kun lähdin suhteesta. Nuoruus ja hulluus..
Kuulostaa unelmaperheeltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tarina ja sama sapetus. Jätin hyvän suvun todella fiksun ja kaikin puolin kiltin pojan aivan typerän syyn takia. Sillä 22-vuotiaana hän oli sitä mieltä, että haluaisi vain 1 tai ehkä max 2 lasta ja itse haaveilin isommasta perheestä. Ajattelin, ettei meillä haaveet kohtaa.
Nyt hänellä on vastuullinen asema sukunsa yrityksessä, erittäin hyvä koulutus, mökki pohjoisessa ja saaristossa, omakotitalo, purjevene, varaa lomailla ties missä, kauniit ja urheilulliset lapset ja niitä on KOLME :D
Oma mies on lihonut ja ankea tylsimys, josta ei ole iloa kun ei jaksa mitään tehdä. Suvustaan en edes aloita.
Tuntuuko siltä, että pelasit huonoilla korteilla? Olet hienosti luetteloinut, mistä kaikesta jäit paitsi. Entäs tästä eteenpäin?
No tuntuu, tuntuu! Siksihän juuri tähän kes
Hm, no voi että. Se oli sitten tämän elämän osakta siinä. Harmi ja pahoittelut, ettei kukaan valistanut valintatiskillä ja on siinä vielä sekin pointti, että,sillä joka ne purjeveneet ja urheilulliset lapset sai, oli sitten kuitenkin vielä sinuakin parempi korttikäsi. Voi patska. Kenen vika?
Minulla on kummankin vanhemman puolta iso suku, ja tosi monenlaista porukkaa on kummassakin suvussa. Eivät ole kopioita toisistaan eivätkä vanhemmistaan.
Ja sama omissa ja miehen sisarussarjoissa. Melko erityyppisiä tapauksia ollaan. Ihan alkaen persoonasta ja vaikka siitä miten koulu sujui tai millaisia ovat sosiaaliset taidot. Aikuisena erilaisia valintoja tehty.
Kovin kapealta tuntuu ap:n ja monien vastaajien elämänpiiri ja ajattelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö rakkaudella ole enää mitään tekoa ihmisten kesken🥶😳🤢Ilmankos jokaisella lapsella on joku diaknoosi ja lääkitys🤔
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten käynyt mielessä, että kyseessä on muu kuin rahallinen hyöty? Kai nyt sanomattakin on selvää, että kumppanista halutaan hyötyä siten, että hän tuo iloa, onnea, tasapainoa, turvaa omaan elämään? Mahdollistaa perheen jos se on unelmissa. Auttaa jakamaan arjen ilot ja surut. Jos ei näitä hyötyjä ole lupa odottaa niin miksi mennä parisuhteeseen
Kävi toki. Luulin, että se oli itsestään selvää. Ilmeisesti ei. Koetan selittää asiani jatkossa yksinkertaisemmin. En siitä huolimatta voi taata, että kaikki ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on, että geenit puskee läpi. Hyvä suku periyttää terveitä menestyjiä, toisenlainen sitä toisenlaista elämäntapaa.
Asia on vielä aika merkityksetön siinä vaiheessa kun ei ole lapsia. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa oireilla samoin kun isänsä suvussa on tapana, viimeistään miettii että mitä tulikaan valittua.
Naisen kannattaa tarkkaan valikoida kenen geenejä jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsiko joku vielä lisätodisteita sille, että naiset yrittävät aina hyötyä miehestä? Tässä tapauksessa koko suvusta.
Voisitte jo lakata teeskentelemästä muuta.
No tottahel vetissä jokainen järkevä pyrkii hyötymään kumppanistaan jotenkin. Muutenhan sitä olisi järkevämpi olla yksin.
Mutta opeta sinä tyttärillesi kaikin mokomin, että ottavat hyödyttömän tunarin puolisokseen. Ja mieluusti suvusta, jossa muhii alkkisgeenit, päihdeongelmat, ulosotot ja mt-ongelmat. Koska on pyrkyrimäistä välittää niistä. Etenkin lapset kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä tekemään näihin sukuihin.
Tässäpä tämä kaikessa lyhykäisyydessään. "Jokainen pyrkii hyötymään kumppanistaan jotenkin". Onko ihmekään, että yhä enenevissä määrin ihmiset ovat mieluummin yksin, kun se
Miksi ihmeessä joku olisi suhteessa jossa ei saa mitään?
Vierailija kirjoitti:
Eikö rakkaudella ole enää mitään tekoa ihmisten kesken🥶😳🤢Ilmankos jokaisella lapsella on joku diaknoosi ja lääkitys🤔
Kun se rakkaus ei vaan millään kestä kun tajuaa puolisonsa olevan tyyppiä "uunoturhapuro".
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä joku olisi suhteessa jossa ei saa mitään?
Miksi ihmeessä viedä kaikki äärimmäisyyksiin?
Minä nain ihan tavallisen perheen tytön, joka osaa kanssani nyt nauttia menestykseni hedelmistä - olemme kiitollisia joka päivä siitä mitä elämä on tuonut. Molemmat olemme tulleet toimeen kohtuullisesti appaivanhempien kanssa, vaikka taustoissa onkin eroa. Minä olen kamppailut tieni syrjäkyliltä pariin tutkintoon ja sitä kautta todella hyviin ansioihin, vaimo sai suoraan vaihtovuodet ulkomailla yms. Politiikan ja muun taustan suhteen vanhempamme ovat etäällä toisistaan.
Hassuksi asia meni, kun appiukko alkoi pelkäämään perinnön menevän meille ja siten siis myös minulle. Testamentit poissulkulauseineen tehtiin yms. Kun sitten poismenon aika koitti, kävi ilmi, että se suuri omaisuus oli muutaman kymppitonnin arvoinen, minun suurin piirtein puolen vuoden tienestit. Minulle tuo perintöjuttu oli sivuseikka muutenkin kuin oman talousaseman vuoksi, mutta vtutti tuon asian saamat mittasuhteet. No, eihän appiukko uskonut kun sanoin kysyessään aika hienon automme olevan velaton, kun a) eihän hänen mielestään vaatimaton pikkukylän poika voi ansaita paljoa ja b) olemme aina eläneet aika vaatimattomasti tuloihin nähden, metsähehtaareilla tai pankkitileillä pröystäilemättä.
Eikö kasvatuksella ja hoivalla ole mitään merkitystä?
Tässä menolla kaikki vauvat sullotaan tehtaisiin, joissa hoivarobotit hoitavat homman ja vanhemmat saavat elää unelmaelämäänsä, vailla huolen häivää. Pahin skenaario olisi se, että tehtaisiin valikoitaisiin parhaat geenit omaavia hyvin kehittyviä yksilöitä?
Tuntuuko siltä, että pelasit huonoilla korteilla? Olet hienosti luetteloinut, mistä kaikesta jäit paitsi. Entäs tästä eteenpäin?