Olisi pitänyt valita mies paremmasta suvusta
Kyllä on katkera pala nieltäväksi, että pitikin valita nuorena hölmönä mies umpityhmästä suvusta. Olisi ollut tarjolla muitakin, mutta jotenkin vaan päädyin tähän lasteni isään ja havahduin virheeseen liian myöhään.
Heidän puolen suku on kouluttamatonta, junttia ja muokkamaista porukkaa. Ei mitään alkeellisiakaan käytöstapoja, aina saa hävetä jos näiden kanssa jossain joutuu julkisesti olemaan. Anoppi arvostelee joka asiaa, osa lapsista ei edes kelpaa tälle eukolle ja onnistuu käsittämättömän hyvin käymään laajemminkin ihmisten hermoille, (että vika ei selvästikään ole vain meissä tai kuviteltua). Mistään ei voi keskustella kun eivät seuraa mitään ajankohtaisia asioita ja mölyävät seurueessa aina muiden päälle. Lastenhoitoon ei mitään apua voi kuvitellakaan. Perintöä ei ole tulossa.
Vaihtoehtoinen valinta sen sijaan tulee ihanasta perheestä (tiedän vanhemmat jo lapsuudesta asti). Ovat lastenlastensa kanssa paljon, heillä on koko suku koulutettua, arvostetuissa ammateissa, varaa lomailla koko perheporukalla usein, on tarjota lapsille mökkiä ja puitteita. Perintöäkin varmasti miljoonissa. Mutta eniten kaihertaa tuo ajatus, että voisi tosiaan olla niinkin, että appivanhempien kanssa olisi lämpimät välit, heidän seura olisi mieluisaa itsellekin (eikä välttämätön pakko) ja heidän luokseen lähtisi mielellään, vaikka ilman miestäkin kyläilemään.
Voi kun sitä ymmärtäisi nuorena katsoa vähän koko pakettia, eikä elää vain sokeana hetkessä. Kyllä sillä on perhe-elämän onnistumisen suhteen vaan yllättävän iso merkitys onko puolison suunnalta saatavilla tukea, apua ja positiivista lisää liittoon, vai ainaista ärtymystä ja harmia. Mutta eihän nuorena sinisilmäisenä ajattele vielä lapsiperheaikaa ja ehkä sitä uhmakkaana halusi vähän myös näyttää ettei itselle ole kynnyskysymys mitkään urat ja koulutukset...
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on melko täydellinen kuvaus gold diggeristä, rahan perässä juokseva ahne ja itsekäs, moraaliton materialisti, potentiaalisesti hengenvaarallinen koska voi vaikka tappaa että saa perinnön tms. itselleen.
Eihän ole. Se on hyvä neuvo parisuhteen muodostamisessa, että kun valitsee puolison, tulee suku mukana niin hyvässä kuin pahassa. Oman edesmenneen mieheni suvussa oli sekä juntteja että fiksuja ja anoppi oli mukava. Oman lapsen puolison suku on koulutettuja fiksuja ihmisiä ja on kiva voida pitää yhteisiä sukujuhlia järkevien ihmisten kanssa ilman että tarvitsee pelätä örveltämistä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kasvatuksella ja hoivalla ole mitään merkitystä?
Tässä menolla kaikki vauvat sullotaan tehtaisiin, joissa hoivarobotit hoitavat homman ja vanhemmat saavat elää unelmaelämäänsä, vailla huolen häivää. Pahin skenaario olisi se, että tehtaisiin valikoitaisiin parhaat geenit omaavia hyvin kehittyviä yksilöitä?
Ei oikein, mikään kasvatus ei korjaa terveydellisiä ongelmia jotka puskee läpi. Kyllä niitä geenejäkin kannattaa pohtia, minä esim päätin että selkäongelmien periytyminen loppuu minuun.
Jos moniongelmaiset miettisi yhtään, ei hekään tekisi lapsia joiden perimässä on pelkkiä ongelmia. Ja vielä hämmästyisi, kun ne omat ominaisuudet ja ongelmat on seuraavassakin sukupolvessa.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, että geenit puskee läpi. Hyvä suku periyttää terveitä menestyjiä, toisenlainen sitä toisenlaista elämäntapaa.
Asia on vielä aika merkityksetön siinä vaiheessa kun ei ole lapsia. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa oireilla samoin kun isänsä suvussa on tapana, viimeistään miettii että mitä tulikaan valittua.
Naisen kannattaa tarkkaan valikoida kenen geenejä jatkaa.
Erinomainen neuvo. Moni luonteenpiirre ja epämiellyttävä tapa periytyy ylisukupolvisesti, joten valitinnan kohteena olevan tulevan puolison ja lapsen tois3n vanhemman perimä ja geenikartta kannattaa selvittää juurta jaksaen ainakin kolme sukupolvea taaksepäin, mieluummin viisi ja sitten riskianalytiikan perusteella päättää, kenet kelpuuttaa puolisoksi. Itsehän siinä on kuitenkin vahvoilla ja päättämässä. Niin se on, että valinnoilla on merkitystä. Onneksi voi valita. Ja vielä parempi, jos voi kilpailuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, että geenit puskee läpi. Hyvä suku periyttää terveitä menestyjiä, toisenlainen sitä toisenlaista elämäntapaa.
Asia on vielä aika merkityksetön siinä vaiheessa kun ei ole lapsia. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa oireilla samoin kun isänsä suvussa on tapana, viimeistään miettii että mitä tulikaan valittua.
Naisen kannattaa tarkkaan valikoida kenen geenejä jatkaa.
Erinomainen neuvo. Moni luonteenpiirre ja epämiellyttävä tapa periytyy ylisukupolvisesti, joten valitinnan kohteena olevan tulevan puolison ja lapsen tois3n vanhemman perimä ja geenikartta kannattaa selvittää juurta jaksaen ainakin kolme sukupolvea taaksepäin, mieluummin viisi ja sitten riskianalytiikan perusteella päättää, kenet kelpuuttaa puolisoksi. Itsehän siinä on kuitenkin vahvoilla ja päättämässä. Niin se on, että valinnoilla on merkitystä. Onneksi voi valita. J
Niinhän se Hitler?
Olen tuollaisen väärin valinneen äidin aikuinen tytär. Lähes koko elämäni olen joutunut kuuntelemaan miten äiti haukkuu isää ja isän sukua. Äiti on täysin sokea itselleen ja omalle suvulleen. Tuollainen käytös etäännyttää tehokkaasti lapset siitä haukkujasta.
Ajattele positiivisesti: sinun hyvät geenisi estivät kuitenkin miehen huonoja geenejä periytymästä sataprosenttisesti suoraan lapsille. Jälkipolvella on vielä toivoa kun eivät ihan luusereita ole, kiitos sinun geenien. Ja joo opiskeluinto lähtee kasvatuksesta. Minulla oli vähän sama tilanne. Aloitin lasten kohdalla "aivopesun" jo pienenä "sitten kun peruskoulu loppuu, saatte valita ihan minkä ammatin haluatte, opiskella kannattaa nuorena, vanhana ei jaksa, pääsette hyväpalkkaisiin töihin ja koko maailma on avoin, voitte muuttaa vaikka ulkomaille jne". Positiivisuusleima ja seikkailuvire tulevaisuuteen ja lapset innostuvat opiskelemaan. Positiivista aivopesua voi harrastaa ihan tosi köyhissä ja kurjissa oloissakin. Isät eivät sitä koskaan tee, meissä äideissä on se taito ja voima. Kokeile vaikka! Toimii.
Yhyy yhyy... Miksi en saa omaa laatikkoleuka lentäjä-kirurgia tai sveitsiläispankkiiria, jolla perhe suomenruotsalaista aatelissukua... Miehet on ihan pe**eestä.
Sama, ex-miehen isä oli juoppo, naisiin menevä narsisti, jolla oli lapsia useamman naisen kanssa. Asuivat vuokralla. Jee-e.
Tuleva perintöhän se on aina päällimmäisenä mielessä. Kannattaa selvittää hyvin tapaamisvaiheessa, jotta tietää sylkeäkö edes sukuun päin.
Christiiina kirjoitti:
eräs henkilö sanoi minulle, että kannattaa kumppania valitessa myös ottaa selvää, että millaisista kotiolosuhteista se tulee. Jos kotona on vanhemmat olleet väkivaltaisia juoppoja, niin todennäköisesti heidän pojastaan tulee samanlainen ja tytölle tulee muuten vaan mt-ongelmia.
Eräs henkilö oli väärässä. Olen itse alkoholistiperheestä, äiti teki helvetillisen työmäärän että sai talot ja lasten harrastukset ja opiskelut maksettua kun isä joi omat rahansa. Ei meillä mitään mt ongelmia kenelläkään ole eikä alkoholiongelmiakaan. Päinvastoin, perhetaustan vuoksi. Ollaankin tyttöjä. Poikien kohdalla on toisin, seuraavat yleensä isäänsä ellei äiti ole poikkeuksellisen voimakastahtoinen. Äidin elämällä on suurempi merkitys kuin isällä yleensä.
Et sinä hienoon sukuun pääse. Se matriarkka, entinen golddiggeri pitää huolen ettei poikansa nai köyhää huonosta suvusta. Jaqueline Kennedy, golddiggeri ESTI poikansa avioliiton "pelkän näyttelijä" Daryl Hannahin kanssa. Hän suri dumppaustaan vuosia. Tuokin Euroopan rikkain mies joka juuri briteissä avioitui, nai hyvästä taustasta tulleen anorektikon, aiempi heila oli joku pissis tavis jota ei naitu.
Ja kato kenet Nicky Hilton nai, Rotchildin. Eka mies oli tavis, äitinsä Kathy golddiggereiden golddigger piti huolen että eka liitto mitätöitiin koska meni äidiltä salaa naimisiin köyhälle pojalle.
Minä sain ex-puolison kivan suvun, he ovat hyviä tyyppejä. Ei vaan olisi pitänyt paritua 16-vuotiaana 15 vuodeksi.. hukkasin heti alkuun omat mielipiteeni ja aatteeni. Siinä kohtia kun esikoinen kasvoi ja kehittyi alkoi ongelmat. Lapsi muistuttaa isäänsä ja isä onkin sitten bibolaarinen. Erikoinen hän aina oli jota hullaantuneena häneen en tajunnut tarpeeksi aikaisin. Isän vanhemmissa ainoa vika oli, että he kasvattivat lapsensa ilman ei-sanaa.
Nyt luojan kiitos eronneena jo lähes 40-vuotiaana harmittaa etten tehnyt niitä asioita silloin nuorena joita pidin tärkeänä. Miten sen saisi omille lapsille: pysy omana itsenäsi ja elä omaa elämääsi parisuhteessakin, älä kenenkään toisen.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva perintöhän se on aina päällimmäisenä mielessä. Kannattaa selvittää hyvin tapaamisvaiheessa, jotta tietää sylkeäkö edes sukuun päin.
Tärkeää on myös varmistaa, että löytyy vanha sukuhautapaikka hautausmaan näkyvimmältä ja arvostetuimmalta alueelta, jonne voi sitten kerran kutsun käydessä itsekin köllähtää ikiuntaan viettämään erinomaisin geenein varustetuin valitunsa viekkuun. Siinä kukkii kesällä verenpisara ja on joulunaikaan havuseppele, tai ehkä useampikin.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva perintöhän se on aina päällimmäisenä mielessä. Kannattaa selvittää hyvin tapaamisvaiheessa, jotta tietää sylkeäkö edes sukuun päin.
Etkö sä osaa lukea? Rahasta EI ole kyse. Mutta kyllä siinä kohtaa kun suvussa yleiset oppimis- ja keskittymisvaikeudet alkavat näkyä omassa lapsessa ja lapsella on kurjaa kun ei pärjää koulussa, toivoo että olisi yhdistänyt geeninsä jonkun terveestä ja menestyneestä suvusta olevan kanssa.
Siksi se vätysmies ei fiksulle kelpaa, kun ominaisuudet perityvät. Raha tässä on pikkujuttu, rahaa saa kun kouluttautuu ja menee töihin. Mutta ADHD tä ja vastaavia ei saa pois lapsensa päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, että geenit puskee läpi. Hyvä suku periyttää terveitä menestyjiä, toisenlainen sitä toisenlaista elämäntapaa.
Asia on vielä aika merkityksetön siinä vaiheessa kun ei ole lapsia. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa oireilla samoin kun isänsä suvussa on tapana, viimeistään miettii että mitä tulikaan valittua.
Naisen kannattaa tarkkaan valikoida kenen geenejä jatkaa.
Erinomainen neuvo. Moni luonteenpiirre ja epämiellyttävä tapa periytyy ylisukupolvisesti, joten valitinnan kohteena olevan tulevan puolison ja lapsen tois3n vanhemman perimä ja geenikartta kannattaa selvittää juurta jaksaen ainakin kolme sukupolvea taaksepäin, mieluummin viisi ja sitten riskianalytiikan perusteella päättää, kenet kelpuuttaa puolisoksi. Itsehän siinä on kuitenkin vahvoilla ja päättämässä. Niin se on, ett
Hitlerkortin käyttäjä häviää.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
eräs henkilö sanoi minulle, että kannattaa kumppania valitessa myös ottaa selvää, että millaisista kotiolosuhteista se tulee. Jos kotona on vanhemmat olleet väkivaltaisia juoppoja, niin todennäköisesti heidän pojastaan tulee samanlainen ja tytölle tulee muuten vaan mt-ongelmia.
Eräs henkilö oli väärässä. Olen itse alkoholistiperheestä, äiti teki helvetillisen työmäärän että sai talot ja lasten harrastukset ja opiskelut maksettua kun isä joi omat rahansa. Ei meillä mitään mt ongelmia kenelläkään ole eikä alkoholiongelmiakaan. Päinvastoin, perhetaustan vuoksi. Ollaankin tyttöjä. Poikien kohdalla on toisin, seuraavat yleensä isäänsä ellei äiti ole poikkeuksellisen voimakastahtoinen. Äidin elämällä on suurempi merkitys kuin isällä yleensä.
On sinulla silti vahva todennäköisyys saada isältäsi alkkisgeeni ja elämäntilanteiden muuttuessa voi riippuvuuksia syntyä. Taikka periytyä peittyvästi ja siirtyä taas lapsillesi. Lisäksi tuo lapsuudessa vaikuttanut alkoholismi tekee suhtautumisesta alkoholiin epätervettä. Normaalille ihmiselle alkoholi on neutraali osa arkea ja juhlaa, ei mikään peikko, mutta ei houkutuskaan. Joka tapauksessa lapsillasi ei ole isoisää tämän oman käytöksen vuoksi. Ei se nyt mikään hieno tilanne ole. Jos on varaa valita, valitsisin itse puolison ehjästä, vakaasta ja terveestä perheestä. Alkkisgeenit ihan ehdoton ei. Monesti ei tosin parimarkkinoilla ole varaa valita niin tarkkaan, joten kompromisseja tulee useimmille.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva perintöhän se on aina päällimmäisenä mielessä. Kannattaa selvittää hyvin tapaamisvaiheessa, jotta tietää sylkeäkö edes sukuun päin.
Tuolla luetunymmärtyksellä on hyvä, että nuo geenit ei jatku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva perintöhän se on aina päällimmäisenä mielessä. Kannattaa selvittää hyvin tapaamisvaiheessa, jotta tietää sylkeäkö edes sukuun päin.
Tärkeää on myös varmistaa, että löytyy vanha sukuhautapaikka hautausmaan näkyvimmältä ja arvostetuimmalta alueelta, jonne voi sitten kerran kutsun käydessä itsekin köllähtää ikiuntaan viettämään erinomaisin geenein varustetuin valitunsa viekkuun. Siinä kukkii kesällä verenpisara ja on joulunaikaan havuseppele, tai ehkä useampikin.
Mistä tämä katkeruus ja iva varakkaita kohtaan? Pelkäätkö ettei omat heikkolahjaiset tai keskinkertaiset, ehkä rumatkin kersasi kelpaa? Vai olet kateellinen paremmalle väelle?
Kyllä on akka katkera, kun ei ole perintöäkään tulossa.
eräs henkilö sanoi minulle, että kannattaa kumppania valitessa myös ottaa selvää, että millaisista kotiolosuhteista se tulee. Jos kotona on vanhemmat olleet väkivaltaisia juoppoja, niin todennäköisesti heidän pojastaan tulee samanlainen ja tytölle tulee muuten vaan mt-ongelmia.