Olisi pitänyt valita mies paremmasta suvusta

"Voi kun sitä ymmärtäisi nuorena katsoa vähän koko pakettia, eikä elää vain sokeana hetkessä. "

Tässä on sellainen elämänohje joka kannattaisi kehystää.  Jotain autoa tai taloa ostaessa tehdään hirveästi taustatyötä, muodostetaan kuva kokonaisuudesta ja lasketaan kaikki ihan viimoisen päälle että kannattaako.

Sen sijaan parinvalinnassa samat ihmiset hyppää suinpäin tuntemattomaan, ilman mitään harkintaa tai ajatusta.

Turha sitä on nyt surkutella, kun on jo myöhästä

No mites ne miehet sitten? Ovatko samanlaisia kuin sukunsa?

Valoa putken päässä: Kun lapset muuttaneet omilleen, voit sen enempiä selittelemättä lähteä nostelemaan.

Hienoa että valitsit jännämiehen kuitenkin.

Vaiko paremmasta sukupuolesta?

Turha enää rypistää, kun on paskat jo housussa. Valintojen maailma. Niin makaa kuin petaa. Mitä näitä nyt on

Itse en ymmärtänyt miettiä lainkaan perinnöllisiä asioita. Miehelläni ja lapsellani on add ja lukihäiriö. Lasta ei nyt nuorenakaan kiinnosta lukuhommat toisin kuin minun suvussani. (Mieheni sinniteli itselleen tutkinnon)

Onko sulla sitten semmoinen hieno rikas suku vai olisiko se vaihtoehtomies surkutellut samaa kuin sinä nyt? 

Voi voi. Miehillä pitäisi olla sukutaulut niinkui koirilla ja hevosilla.  Oli siitä miehestä sentään siitoskäyttöön, vaikka sekundaa periyttikin, muttei se ainoastaan hänen vikansa ollut kun puolet perimästä tullee naiselta.

Samaa mietin. Alkoholismia molemmilta puolin ja junttia ja kouluttamatonta. Ja hyvin näyttää olut täälläkin miehelle maistuvan. Ja äkkipikainen ja ADHD vähintään. Kyllä vituttaa. 

Hyvä aloitus. Todella ajattelemisen arvoinen aihe. Tätä se on kun mennään jonkun pikaseksin perässä. Jos 'omista piireistä' ei ketään sopivaa löydy niin parempi olla ilman parisuhdetta ja lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

No mites ne miehet sitten? Ovatko samanlaisia kuin sukunsa?

En ole pitänyt sen enempää yhteyttä vaihtoehtomieheen. Ihan jo siksi, että koen sen ikäväksi omaa miestäni kohtaan. Mutta myös siksi, että katkeruus nostaa jotenkin siitä vielä enemmän päätään. Seuraan kyllä silloin tällöin somesta ja kuulen yhteisten tuttujen kautta jotain joskus. Vaikuttaa edelleenkin tosi mukavalta, on useamman kaverini kaveri ja pidetty tyyppi. Soma perhe, on perhekeskeinen, erittäin hyvä työ, upea koti+mökki+vene, arki harrastuksineen aktiivista ja silti maanläheistä, sellaiselta mistä aina haaveilin. 

Oma mies oli ystävällinen ja kiltti nuorempana. Nykyään on ärtyisä, räyhää herkästi ja lasten kuullen, ei tunnu tajuavan mistään mitään ja suuttuu sitten kun sanotaan, että voisitko huomioida asian x ennen kuin jotain kohta taas sattuu/unohtuu/hajoaa/menee pilalle tms.  Kyläillessä jne. saa aina jännittää mitä urpoa päästää suustaan ja ei tajua mitään sosiaalisia vihjeitä, tilannetaju on aina ollut vähän heikko,  mutta ennen meni nuoruuden piikkiin. Luulisi aikuisen ihmisen jo vähän kehittyvän siinäkin, mutta ei. Aina vain enemmän muistuttaa sen suhteen vanhempiaan ja kouluttamattomia duunarisukulaisiaan. 

Klassinen naapurinmies vs. jännämies -asetelmä.

Pitkästä aikaa ajattelemisen arvoinen aihe täällä! Tämän kun saisi jotenkin omatkin lapset sisäistämään ajoissa. Neuvoja jos tuputtaa, tasan varmasti valitsevat päinvastoin :D Mutta todellakin kun valitaan elämänkumppania ja lasten isää/äitiä, pitäisi miettiä myös muulla kuin sydämellä. Tunne on tärkein, mutta kyllä liekki pysyy yllä paremmin jos puolison taustat on kunnossa ja suku fiksua.

Sama homma ja eroonhan se päättyi.

Itse kipuilen juuri tämän kanssa nyt 18v. tyttöni osalta. Hän on sen ikäinen ettei vanhemmat voi enää puuttua ja umpirakastunut itseään pari vuotta vanhempaan poikaan. Tiedän perheen kun paikkakunta on pienehkö. Äiti sairastanut jo vuosia jotain rappeuttavaa tautia, samoin sisaruksensa. Kauhistuttaa mahdollinen periytyminen. Kummatkin vanhemmat on melko yksinkertaisen oloisia, koulut jääneet puolitiehen. Äiti on sairaseläkkeellä ja isä tekee erinäistä hanttihommaa. Alko tuntuu maistuvan. Poika on amiksessa, eikä kai sielläkään kovin hohdokkaasti pärjää. Rassaa mopoja, pelaa ja huinii yöt pitkin kyliä.

Tytöllä taas on kapasiteettia ja kaikki mahdollisuudet päästä haaveilemaansa hammaslääkikseen kunhan ei nyt sössisi asioita huonossa seurassa ja päädy vaikka raskaaksi tuolle tollolle. Tyttö loukkaantuu tulisesti jos vähänkään vihjaa siihen suuntaan, että ei kovin hyvä perhe kyseessä ja että ennen kuin sitoutuu isommin niin kannattaa miettiä haluaako osaksi kyseistä sukua. Aina sama vastaus, ei häntä kiinnosta suku vaan poika ja ei se pojan vika ole jos vanhemmat on mitä on. Voi tyttöni, kun vain ymmärtäisit, että se suku ja taustat on iso osa poikaa ja tulevaa jos hänet nait. Voisit saada lähtökohdat niin paljon parempaankin elämään.

Aloittaja on melko täydellinen kuvaus gold diggeristä, rahan perässä juokseva ahne ja itsekäs, moraaliton materialisti, potentiaalisesti hengenvaarallinen koska voi vaikka tappaa että saa perinnön tms. itselleen.

Naiset valitsee miehen perintöä miwlwssä, ainakin AP.

Paras neuvo lapsille on, että älä tartu ensimmäiseen oljenkorteen ja kiire ei ole. Katsele rauhassa vaihtoehtoja. Opiskeluaika on hyvää aikaa pariutua ja kannattaa tosissaan kiinnittää huomiota toisen alaan ja perheeseen. Iso plussa on jos perhe on kouluttautunut, eikä varakkuudesta ainakaan haittaa ole. Akateemiset vanhemmat nostaa todennäköisyyttä, että puoliso on perinyt edes kohtalaisesti päätä ja osaa sitä käyttääkin.