Olisi pitänyt valita mies paremmasta suvusta

Vierailija kirjoitti:

Sama tarina ja sama sapetus. Jätin hyvän suvun todella fiksun ja kaikin puolin kiltin pojan aivan typerän syyn takia. Sillä 22-vuotiaana hän oli sitä mieltä, että haluaisi vain 1 tai ehkä max 2 lasta ja itse haaveilin isommasta perheestä. Ajattelin, ettei meillä haaveet kohtaa.

Nyt hänellä on vastuullinen asema sukunsa yrityksessä, erittäin hyvä koulutus, mökki pohjoisessa ja saaristossa, omakotitalo, purjevene, varaa lomailla ties missä, kauniit ja urheilulliset lapset ja niitä on KOLME :D 

Oma mies on lihonut ja ankea tylsimys, josta ei ole iloa kun ei jaksa mitään tehdä. Suvustaan en edes aloita. 

Montako lasta teille tuli nyxän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva perintöhän se on aina päällimmäisenä mielessä. Kannattaa selvittää hyvin tapaamisvaiheessa, jotta tietää sylkeäkö edes sukuun päin. 

Tärkeää on myös varmistaa, että löytyy vanha sukuhautapaikka hautausmaan näkyvimmältä ja arvostetuimmalta alueelta, jonne voi sitten kerran kutsun käydessä itsekin köllähtää ikiuntaan viettämään erinomaisin geenein varustetuin valitunsa viekkuun. Siinä kukkii kesällä verenpisara ja on joulunaikaan havuseppele, tai ehkä useampikin.

Mistä tämä katkeruus ja iva varakkaita kohtaan? Pelkäätkö ettei omat heikkolahjaiset tai keskinkertaiset, ehkä rumatkin kersasi kelpaa? Vai olet kateellinen paremmalle väelle?

Media keuhkoaa ja rummuttaa kuinka kaikki me olemme samanarvoisia, saamme joka päivä valita sukupuolen ja värinkin, kaikki on mahdollista.

Meidän tulee tukea ja jakaa omastamme, avata ovi ja täyttää jääkaappi,  että ohikulkija saa tulla loisimaan.

Ällöttävää jeesustelua, samaan aikaan ollaan vihaisia ja kateellisia menestyneille.  Nyt kun sossutukia leikataan, huudetaan kurkku suorana että hyvätuloisilta pitää leikata lisää. Moni maksaa jopa 60% tuloistaan veroja, jos jokainen näistä nostaa kytkintä, Kelan luukun voi sulkea kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain ex-puolison kivan suvun, he ovat hyviä tyyppejä. Ei vaan olisi pitänyt paritua 16-vuotiaana 15 vuodeksi.. hukkasin heti alkuun omat mielipiteeni ja aatteeni. Siinä kohtia kun esikoinen kasvoi ja kehittyi alkoi ongelmat. Lapsi muistuttaa isäänsä ja isä onkin sitten bibolaarinen. Erikoinen hän aina oli jota hullaantuneena häneen en tajunnut tarpeeksi aikaisin. Isän vanhemmissa ainoa vika oli, että he kasvattivat lapsensa ilman ei-sanaa.

 

Nyt luojan kiitos eronneena jo lähes 40-vuotiaana harmittaa etten tehnyt niitä asioita silloin nuorena joita pidin tärkeänä. Miten sen saisi omille lapsille: pysy omana itsenäsi ja elä omaa elämääsi parisuhteessakin, älä kenenkään toisen.

Millainen lapsesi on? Omilla vanhemmillani ei ole mt-ongelmia, eikä tietävästi suvussani. Miehellä on todettu bipo, mutta lääkitys ollut tasapainossa seurustelun alkuajoista, enkä ole huomannut mitään poikkeavaa. Ensimmäisestä lapsesta ollaan keskusteltu.

Miksi haluat tuhlata rajallista elämääsi miettimällä sitä mitä joskus tuli tehtyä, sen sijaan, että muuttaisit asioita nyt, jos se oikeasti kaihertaa?

Veikkaan, että omat rakastumiseni tässä elämässä on jo rakastuttu, mutta kertaakaan en ole rakkausasioissa rakastunut kumppanini sukuun vaan kumppaniin itseensä. Itse olen sen verran intohimoinen ihminen, että kun rakkaus iskee päälle niin minua ei voisi vähempää kiinnostaa se sattuuko kumppanilla olemaan viisi miljoonaa pankkitilillä, musta Amex tai täynnä kreivejä tai Voneja täynnä oleva sukupuu, puhumattakaan anopin-, appiukon persoonallisuuteen johtaneesta geeniperimästä. Nuo ovat vain sellaisia asioita, jotka kuuluvat sopimukseen, jos hänet haluan, ne kestetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on melko täydellinen kuvaus gold diggeristä, rahan perässä juokseva ahne ja itsekäs, moraaliton materialisti, potentiaalisesti hengenvaarallinen koska voi vaikka tappaa että saa perinnön tms. itselleen.

Eihän ole. Se on hyvä neuvo parisuhteen muodostamisessa, että kun valitsee puolison, tulee suku mukana niin hyvässä kuin pahassa. Oman edesmenneen mieheni suvussa oli sekä juntteja että fiksuja ja anoppi oli mukava. Oman lapsen puolison suku on koulutettuja fiksuja ihmisiä ja on kiva voida pitää yhteisiä sukujuhlia järkevien ihmisten kanssa ilman että tarvitsee pelätä örveltämistä.

Tuo maininta miljoonien perinnöstä valitettavasti paljastaa, että kyse nimenomaan on henkilöstä, joka haluaa maksimoida sen taloudellisen hyödyn. Vaikka yrittääkin kierrellä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on akka katkera, kun ei ole perintöäkään tulossa.

Etkö sä pikkuinen osaa lukea? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on melko täydellinen kuvaus gold diggeristä, rahan perässä juokseva ahne ja itsekäs, moraaliton materialisti, potentiaalisesti hengenvaarallinen koska voi vaikka tappaa että saa perinnön tms. itselleen.

Eihän ole. Se on hyvä neuvo parisuhteen muodostamisessa, että kun valitsee puolison, tulee suku mukana niin hyvässä kuin pahassa. Oman edesmenneen mieheni suvussa oli sekä juntteja että fiksuja ja anoppi oli mukava. Oman lapsen puolison suku on koulutettuja fiksuja ihmisiä ja on kiva voida pitää yhteisiä sukujuhlia järkevien ihmisten kanssa ilman että tarvitsee pelätä örveltämistä.

Tuo maininta miljoonien perinnöstä valitettavasti paljastaa, että kyse nimenomaan on henkilöstä, joka haluaa maksimoida sen taloudellisen hyödyn. Vaikka yrittääkin kierrellä asiaa.

Suomalaisista ne suurimmat kullankaivajat muutenkin monesti löytyvät, vaikka kehitysmaalaisia asiasta tykätään moittia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on tytär, keskustelkaa hänen kanssaan sopivassa tilanteessa seurustelukumppaneista ja perheen perustamisesta. Kertokaa, mitä kannattaa ottaa huomioon. Tulevan puolison vanhempiin ja kotiin kannattaa tutustua hyvin, sieltä näkee, mitä on odotettavissa. 

Älkää puhuko omasta liitostanne tai virheistänne tyttärelle, vaan jutelkaa yleisellä tasolla. Näin tytär osaa tehdä viisaampia valintoja.

 

Näen silmissäni ja kuulen korvissani tässä historiallisen brittisarjan kohtauksen, jossa yläluokan rouvaskaiset teekutsuilla ohjeistavat näin toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat niitä katumuksen aiheita kuten tatuoinnit nuorena. Tarjolla olisi ollut kumppaneita varakkaasta suvusta. Isoja omakotitaloja, mökkejä, mersuja, ulkomaanmatkoja ja miljoonaperintöjä mutta en ymmärtänyt pitää kiinni ja tilanne karkasi. Päädyin lopulta tavikseen kun oli jo liian myöhäistä.

Yleensä naidaan se, ketä rakastetaan ja sitten yhdessä hankitaan niitä mersuja, jos ovat niin kovin tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat niitä katumuksen aiheita kuten tatuoinnit nuorena. Tarjolla olisi ollut kumppaneita varakkaasta suvusta. Isoja omakotitaloja, mökkejä, mersuja, ulkomaanmatkoja ja miljoonaperintöjä mutta en ymmärtänyt pitää kiinni ja tilanne karkasi. Päädyin lopulta tavikseen kun oli jo liian myöhäistä.

Yleensä naidaan se, ketä rakastetaan ja sitten yhdessä hankitaan niitä mersuja, jos ovat niin kovin tärkeitä.

Ideaalitilanteessa toki näin mutta ei se elämä aina mene kuin sadussa. Kuten ei ap:llakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata rajallista elämääsi miettimällä sitä mitä joskus tuli tehtyä, sen sijaan, että muuttaisit asioita nyt, jos se oikeasti kaihertaa?

Veikkaan, että omat rakastumiseni tässä elämässä on jo rakastuttu, mutta kertaakaan en ole rakkausasioissa rakastunut kumppanini sukuun vaan kumppaniin itseensä. Itse olen sen verran intohimoinen ihminen, että kun rakkaus iskee päälle niin minua ei voisi vähempää kiinnostaa se sattuuko kumppanilla olemaan viisi miljoonaa pankkitilillä, musta Amex tai täynnä kreivejä tai Voneja täynnä oleva sukupuu, puhumattakaan anopin-, appiukon persoonallisuuteen johtaneesta geeniperimästä. Nuo ovat vain sellaisia asioita, jotka kuuluvat sopimukseen, jos hänet haluan, ne kestetään.

Tuon viimeisen lauseesi voisi kohdistaa erityisesti näille vauvapalstan isovanhempien haukkumisketjuille.  Ne on lähes aina niitä puolison vanhempia.

Eli kun on valinta tehty, se on sopimus ja se kestetään.

Mutta ei nää kestä, vaan ulisee, marttyroi ja uhriutuu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on tytär, keskustelkaa hänen kanssaan sopivassa tilanteessa seurustelukumppaneista ja perheen perustamisesta. Kertokaa, mitä kannattaa ottaa huomioon. Tulevan puolison vanhempiin ja kotiin kannattaa tutustua hyvin, sieltä näkee, mitä on odotettavissa. 

Älkää puhuko omasta liitostanne tai virheistänne tyttärelle, vaan jutelkaa yleisellä tasolla. Näin tytär osaa tehdä viisaampia valintoja.

 

Näen silmissäni ja kuulen korvissani tässä historiallisen brittisarjan kohtauksen, jossa yläluokan rouvaskaiset teekutsuilla ohjeistavat näin toisiaan.

Joo joo niinpä niin.  Ja sitten se tytär sanoo, että et sinäkään niin tehnyt.  Ja alkaa heitellä esimerkkejä.

Ja vaikka kuinka koitat änkyttää, että siksipä juuri sinun pitäisikin tehdä toisin, mutta ei auta enää.  Vesitetty mikä vesitetty.

Ihmisen on saatava tehdä ne virheensä itse.  Valitettavasti se oppikin tulee vain itselle.  Ei seuraavalle polvelle.  Se on aina opittava uudelleen.

Ihme lukutaidotonta porukkaa täällä. Pakko päästä sanomaan mielipide vaikkei ole selvästikään keskustelua seurannut. Ap:han on jo todennut ettei se raha ole ongelma, vaan henkinen pääoma, mitä miehen suvulta puuttuu. Se on todella iso ongelma kun sen kanssa vuosia kamppailee ja sietää. Rahaa saa kyllä itsekin tehtyä, mutta aivoja ei. Usein ne ongelmat toisessa suvussa tai puolisossa alkavat konkretisoitua ja merkitys hahmottua kunnolla vasta kun omat lapset pitäisi tuoda osaksi sitä yhteisöä. Kyllähän sitä lapsille soisi ympärilleen ennemmin sivistystä, lahjakkuutta, akateemisia valmiuksia, hyviä sosiaalisia taitoja ja suvun, joka tukee tätä kehitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä.  Klassinen tapaus.

Jos vanhemmat saisi valita lapsensa puolison, niin...

Tai jos ne nuoret edes kuuntelisivat mitä vanhemmat sanoo...

Tai jos ne ei aina tekisi kuin kiusallaan juuri päinvastoin, kuin mitä neuvotaan...

Kyllä kai sitä itsekin olisi osannut tyttärelleen antaa selkeät suuntaviivat, että nyt kannattaa tehdä näin ja sitten noin.

Mutta ei.  Teki aina juuri tasan päinvastoin.  Heti jos sanoin, että tuohan oli hyvin tehty, niin aivan kuin tahallaan pilasi koko jutun ja teki juuri toisinpäin.

Joten en enää sanonut mitään.  Olin vain hiljaa ja annoin mennä vaikka olisi kaivoon loikannut. Perseelleenhän ne asiat sitten meni mutta senkun meni sitten.  

Ja niin kai sitä tuli tehneeksi itsekin nuorena, vääriä valintoja.  

Voi jestas. Äiti parittamassa tytärtään.

No voi sua.  Ehkä en ihan tällaista tarkoittanut.  Tarkoitin niitä neuvoja.  Että jos tytär on ottamassa vaikka juopporenttua miehekseen, niin olisihan se tietysti hyvä jos äiti voisi neuvoa, että kannattaako ja jospa siitä olisi jopa apua.  Mutta yleensä ei ole, koska eihän äitejä kuunnella.

Kärjistetysti sitä tietysti joskus mielessään ajattelee, että jospa mun tytär menisi vaikkapa tuon hyvän miehen kanssa, niin saattaisi mennä paremmin kuin vaikka tuon toisen, joka ei oikein anna hyvää vaikutelmaa.  Mutta sehän on vain ajatuskuvioita, ei äidit näitä asioita ratkaise.  Minunkin äitini oli tosi katkera siskoni mies valinnasta, kun siskolla kuitenkin oli pitkäaikainen poikaystävä, joka oli kaikin tavoin fiksu ja kunnollinen, ihan kivan näköinen kun ja selvästi sitä hyvää aviomiesmatskua.

Mutta sitten tuli sellainen linnakundi, joka sai siskon lähtemään mukaansa, ei auttanut mikään puhuminen eikä neuvominen. 

Ja onnettomuuden veti päälleen.  Ihan itse teki päätöksensä ja siitä maksaa hintaa tänäkin päivänä.  Mutta turha sanoa, että miksei kukaan kieltänyt.  

Kyllä siinä tietysti ajattelee, että jos vanhemmat olisikin saaneet päättää, niin noin pahasti ei olisi joutunut kärsimään.

Aikuinen lapseni on alkanut seurustella ja olen kyllä huojentunut, että hyvän perheen lapsen kanssa. Hiljattain tapasin hänen vanhempansa ja tuntui, että vähän puolin ja toisin oli ilmassa tsekkausta, että millainen se toisen perhe on. Luulisin että kummankin perhe sai hyväksynnän. 😀 Kyllä sellaiset asiat ovat tärkeitä.

Itse asiassa tässä on kyse laajemmasta ilmiöstä. Jo päiväkoti-ikåisten lasten vanhemmat yrittävät ainakin täällä Helsingissä ylemmässä keskiluokassa varmistaa, että lasten kaveripiiri on oikeanlaista. Ja lasten äidit tutustuvat, jotta tietävät kavereiden perheistä enemmän. Ja muuttavat oikeille asuinalueille, jotta saavat lapset hyviin kouluihin, joissa on muita hyvien perheiden lapsia jne 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on melko täydellinen kuvaus gold diggeristä, rahan perässä juokseva ahne ja itsekäs, moraaliton materialisti, potentiaalisesti hengenvaarallinen koska voi vaikka tappaa että saa perinnön tms. itselleen.

Eihän ole. Se on hyvä neuvo parisuhteen muodostamisessa, että kun valitsee puolison, tulee suku mukana niin hyvässä kuin pahassa. Oman edesmenneen mieheni suvussa oli sekä juntteja että fiksuja ja anoppi oli mukava. Oman lapsen puolison suku on koulutettuja fiksuja ihmisiä ja on kiva voida pitää yhteisiä sukujuhlia järkevien ihmisten kanssa ilman että tarvitsee pelätä örveltämistä.

Tuo maininta miljoonien perinnöstä valitettavasti paljastaa, että kyse nimenomaan on henkilöstä, joka haluaa maksimoida sen taloudellisen hyödyn. Vaikka yrittää

Meitä suomalaisia on sentään vielä enemmistö tässä maassa, näin ollen ehkä kullankaivajiakin ;)

Tottakai kannattaa pyrkiä vaikuttamaan siihen, että lapsi oppii ymmärtämään itse mitkä asiat ovat oleellisia ja arvossaan. Jos kotona arvostetaan korkeaa koulutusta, lapsi todennäköisesti pyrkii siihen itsekin ja on isompi kynnys tuoda näytille mitään elämänkallua kumppaniakaan. Samoin jos kotona paheksutaan tupakointia, lapsi oppii todennäköisesti ettei se ole suotavaa. Tupakoivan vanhemman lapsi kokee tupakoinnin normaalina. Jos puhutaan, että on hyvä löytää kaverit hyvistä ja kunnollisista perheistä, tuokin asenne tarttuu ja tuntuu nuoresta normaalilta. Aina joku kapinoi, mutta kyllä hyvän perheen nuori noin keskimäärin etsiytyy kaltaistensa seuraan, koska on siihen tottunut ja oppinut, että se on tavoiteltavampaa kuin häirikköseura. 

Kyllä sellainen hienovarainen manipulointi kannattaa jos haluaa, että lapsi oppii arvostamaan koulutusta, käytöstapoja, suvun tapoja jne. ja välttämään huonoa seuraa, ei ympäröi itseään tulevilla rikollisilla tai riskikäytytyjillä. Jokainen täällä on oikeutettu omiensa parasta ajattelemaan.

Harmin paikka, ap. Itse väistin vastaavan ansan. Seurustelin tyypin kanssa, joka oli herttainen ja mukava, mutta jolla oli useammanlaista perinnöllistä vaivaa ja vanhemmat ihan seinätyhmiä. Just sellaisia viina- ja makkarasuomalaisuuden perikuvia, kouluttamattomia ja pitkien raskaiden työurien jälkeen ilman omaisuutta. Aloin näkemään heidän varjonsa yhä selvemmin silloisessa kumppanissani, vaikka hänellä oli sivistystä ja koulutustakin. Mutta jokin kyvyttömyys, avuttomuus ja henkisen kapasiteetin puute näkyi, kunnes minua alkoi kuvottamaan niin että otin ritolat. 

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tässä on kyse laajemmasta ilmiöstä. Jo päiväkoti-ikåisten lasten vanhemmat yrittävät ainakin täällä Helsingissä ylemmässä keskiluokassa varmistaa, että lasten kaveripiiri on oikeanlaista. Ja lasten äidit tutustuvat, jotta tietävät kavereiden perheistä enemmän. Ja muuttavat oikeille asuinalueille, jotta saavat lapset hyviin kouluihin, joissa on muita hyvien perheiden lapsia jne 

Nytkö te vasta heräsitte, tämä ilmiö alkoi jo aikapäiviä sitten. Hukkui toki kaikkeen hulabaloon, asuntojen ripotteluun ettei muodostu slummeja. Mammuttikouluista haluttiin yhteisöllisiä suloisia oppimisahjoja kaikille lapsukaisille. 

Samaan aikaan lapsesta haaveilevat tai pienen lapsen vanhemmat muuttivat sopivaan asuntoon, jossa lapsen hyvä aloittaa elämän taipaleensa. Miksi päästää lapsi kouluun, jossa yli puolet ajasta menee muuhun kuin opetukseen? Tämähän leimattiin itsekkääksi ajatteluksi.