Olisi pitänyt valita mies paremmasta suvusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne yleensä ensimmäiset harjoittelu suhteet naimisiin menoon päädy.

Toivottavasti johtaisi, sillä 18 v poikani seurustelee hyvän, menestyneen, akateemisen perheen tytön kanssa. Se tyttö on myös itsekin fiksu ja tulee menestymään. Toivottavasti heillä suhde kestäisi, vaikka eihän se todennäköistä ole, kun on niin nuorista kyse.

T. Akateeminen äiti

Paljon on Suomessa varattomia "akateemisia". 100 tonttua on hyvin saattanut peruskoulun keskeyttänyt saada kokoon ihan vaan painamalla duunarihommia alaikäisestä saakka.

Kyse ei ole rahasta, vaan älykkyydestä, henkisistä resursseista, sivistyksestä, siitä yhteiskuntaluokan kulttuurista, mitä ihminen ja hänen sukunsa edustavat.

T. Akateeminen äiti

PS. Jos amiksen mielestä 100 000 euroa on paljon rahaa, niin se jo kertoo riittävästi taloudellisessa mielessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset valitsee miehen perintöä miwlwssä, ainakin AP.

Mitä hourit? Ap:han juuri valinnut päinvastoin ja jälkeenpäin harmittelee ettei miehen suku ole mukavaa. Näin käy monelle kun nuorena ei vaan ymmärrä arvioida puolison valinnan kaikkia puolia. Miettii vain onko hän kiva, hyvännäköinen ja hyvä lirkuttelemaan. Jää miettimättä tulevaisuus. Taustat, suku, suvun arvot, millaisen kasvatuksen ja kasvuympäristön on saanut, koulutus, lapsihaaveet, suvun mt-ongelmat, kunnianhimo töiden suhteen, huolehtivaisuus mahdollista perhettä kohtaan, ja kyllä, myös varakkuus vs. persaukisuus... jos näissä paljastuu ikäviä puolia myöhemmin, rasittaa se liittoa huomattavasti.

Minä sanoisin niin, että jos löytyy itselle oikeasti sopiva kumppani, hänet kannattaa ottaa, vaikka koko muu suku olisi puolihulluja. On erittäin vaikeaa löytää itselleen todella hyvä puoliso, jonka kanssa jaksaa elämässä niiden hyvien päivien lisäksi myös ne pahat. Jos pitää etsiä hyvän puolison lisäksi kokonainen hyvä suku, vaihtoehdot käyvät aika lailla vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voi kun sitä ymmärtäisi nuorena katsoa vähän koko pakettia, eikä elää vain sokeana hetkessä. "

Tässä on sellainen elämänohje joka kannattaisi kehystää.  Jotain autoa tai taloa ostaessa tehdään hirveästi taustatyötä, muodostetaan kuva kokonaisuudesta ja lasketaan kaikki ihan viimoisen päälle että kannattaako.

Sen sijaan parinvalinnassa samat ihmiset hyppää suinpäin tuntemattomaan, ilman mitään harkintaa tai ajatusta.

Hahhah ihan oikein näille, jotka lankeavat jännäpoikaan, jolla ei juuri muuta ole tarjota kuin oma supliikkius.

Mikä jännäpoikapakkomielle sinulla on? Olet itse pyylevä peräkammarinpoika ja katkera kun joita ilman naista?

Moni nimenomaan ei päädy "jännäpoikaan", vaan tyytyvät siihen tavalliseen autoja rassaavaan ja huomiota antavaan kilttiin  tallukkaan. Myöhemmin käy ilmi ettei mies kehity mihinkään teinivuosista ja mukaan tulee alkoholismia, herravihaa, sivistymättömyyttä, läpeensä urpo ja juntti suku jne. Eivät he ole mitään jännämiehiä tai pärjääviä fiksuja miehiä, vaan täysiä tallukoita kun viat ei mene enää nuoruuden hölmöyden piikkiin.

Et olisi parempaa saanut, ja siksi otit sen minkä otit :)

Jos lapsesi ei kelpaa tälle anopille, miten luulet että ne kelpaisi niille paremmin toimeentuleville? Niillä on korkeammat vaatimustasot.

Ja, kyllä se parempien piirien anoppi olisi torpannut poikansa naima-aikeet sun kanssa, kun olisi kuulut siitä, ja sinun suvustasi. Olet nainut ihan oikein, oman tasosi. 

Jos luulet ettei nuoret miehet katso tarkkaan kenen kanssa avioituu niin oot väärässä. Ne ne vasta gold diggereitä onkin. Rikkaan suvun tytär valitaan, samoista piireistä, esim. ruotsinsuomalaiseen kuuluisaan sukuun. No, tosin useimiten ne on ne ahneet naiset jotka valikoi sen nimekkään suvun pojan. Näin olen huomannut facebookista. On oikein kaksi kuuluisaa sukunimeä tyttärellä, ei mattimeikäläistä naida. Miehen suvun raha naidaan, ei muulla ole väliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Todella ajattelemisen arvoinen aihe. Tätä se on kun mennään jonkun pikaseksin perässä. Jos 'omista piireistä' ei ketään sopivaa löydy niin parempi olla ilman parisuhdetta ja lisääntymättä.

 

Aloitus keräsi heti tykkäyksiä ja kehuja satelee. Kertoo muuten ihmisistä jotka täällä palloilevat.

Mielestäni hirveä aloitus, aivan järkyttävä voi vain kuvitella millaisia lapsia kasvaa moisessa perheessä.

Mielestäni aloitus on hyvinkin tottuudenmukainen ja samaistuttava. Tosin uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja se, että keskenään erilaiset ihmiset avioituvat lisää varmaan sukupolvien saatossa   tavoiteltavia ominaisuuksia laajemmalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyödytöntä murehtia, koska asialle ei voi mitään tehdä.

Tilanne on tää, sä et voi sille mitää. 🦇

Paitsi jos ottaa eron ja valitsee rikkaamman?

Ohis, ei kyse ole rikkaudesta vaan henkisestä pääomasta, joka tuo mahdollisuuksia.

Ap:n piti nuorena valita kiltin ja jännän väliltä, ja jännähän se voiton vei. Toimikoon nyt varoittavana esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsiko joku vielä lisätodisteita sille, että naiset yrittävät aina hyötyä miehestä? Tässä tapauksessa koko suvusta.

Voisitte jo lakata teeskentelemästä muuta.

No tottahel vetissä jokainen järkevä pyrkii hyötymään kumppanistaan jotenkin. Muutenhan sitä olisi järkevämpi olla yksin. 

Mutta opeta sinä tyttärillesi kaikin mokomin, että ottavat hyödyttömän tunarin puolisokseen. Ja mieluusti suvusta, jossa muhii alkkisgeenit, päihdeongelmat, ulosotot ja mt-ongelmat. Koska on pyrkyrimäistä välittää niistä. Etenkin lapset kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä tekemään näihin sukuihin.

Niin no. Ei se ole se koulutus vaan se koko perheen elämäntyyli ja traditiot, jota kannattaa miettiä. Onko siellä tavoitteita? Osataanko käyttäytyä? 

Mutta olen itsekin hiukan samoja pohtinut......lähinnä poikamme on ollut pienoinen huokaus. Tyttäret on toinen lukiossa, toinen yliopistossa. Minä olen asiantuntijatöissä ja tyttäristämme toinen on jo alan kesätöissä opiskelun lomassa ammattiinsa kasvamassa. Mies tekee ns. duunarityötä, mutta tienaa ihan mukavasti ja hän tykkää lukea paljon ja miettiä asioita, meillä on hyviä keskusteluja. Ammattikorkean on käynyt. Isästään hän ei oikein perusta.....

Itse olen työläistaustasta. Meillä lapsuudenperheessäni mukulat opetettiin käyttäytymään, neuvottiin milloin niiataan ja kätellään, kirkkoon mennään "hattu pois päästä ja olkapäät peitettynä ja istutaan hiljaa ja siivosti" " ei puhuta pahaa kenenkään ulkonäöstä" "ei arvostella ihmisiä joita et tunne" "ei juoruilla", ja korostettiin, että työnteko ja ammatin opiskelu on tärkeää. Samoin mieheni perheessä, äitinsä oli ns. paremmista piireistä ja isänsä raivostui, kun valitsi sen miehen joka on mieheni isä. Ymmärrän isäänsä.....! Anoppi on aika väsynyt mieheensä, mutta nyt 75-vuotiaana avioero on aika mahdoton ajatus. Anoppi on ihan liian kiltti ja kärsivällinen, itse olisin räjähtänyt jo atomeiksi. 

Esikoispoikamme muistuttaa kouluja käymätöntä levotonta appiukkoani (joka on suoraan sanottuna tehnyt vuosien varrella melko tyhmiä tempauksia), ja poikamme on ollut meille molemmille vanhemmille hienoinen pettymys. ADHD, ammattikouluun piti pakottaa. Apen suvussa on istuttu vankilassa. No, työnsä on hoitanut, mutta 24-veen jutut on välillä niin älyttömiä, että miettii, ettei tuo vaan hankkiutuisi isosetiensä lailla linnaan ja hankaluuksiin....Syiden ja seurausten ymmärrys on aika heikkoa ja saa juurta jaksain selittää, että mieti ennen kuin teet. Alkoholi ei sille sovi ollenkaan ja sen onneksi itse tajuaa.

Kyllä tässä miettii että miten ne geenit menee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mites ne miehet sitten? Ovatko samanlaisia kuin sukunsa?

En ole pitänyt sen enempää yhteyttä vaihtoehtomieheen. Ihan jo siksi, että koen sen ikäväksi omaa miestäni kohtaan. Mutta myös siksi, että katkeruus nostaa jotenkin siitä vielä enemmän päätään. Seuraan kyllä silloin tällöin somesta ja kuulen yhteisten tuttujen kautta jotain joskus. Vaikuttaa edelleenkin tosi mukavalta, on useamman kaverini kaveri ja pidetty tyyppi. Soma perhe, on perhekeskeinen, erittäin hyvä työ, upea koti+mökki+vene, arki harrastuksineen aktiivista ja silti maanläheistä, sellaiselta mistä aina haaveilin. 

Oma mies oli ystävällinen ja kiltti nuorempana. Nykyään on ärtyisä, räyhää herkästi ja lasten kuullen, ei tunnu tajuavan mistään mitään ja suuttuu sitten kun sanotaan, että voisitko huomioida asian x ennen kuin jotain kohta taas sattuu/unohtuu/hajoaa/menee pilalle tms.&nbs

Todella hyvä aloitus, mulle on kävi juuri noin ekassa liitossa. Ja seassa oli juuri vielä sitä käsittämätöntä näyttämisen halua, että tästä pojasta vielä vastoin muiden oletuksia tulee hyvä mies. No, muutaman vuoden jaksoi työtä ja perhe-elämää, sitten ei jaksanut enää töissä, mutta ei opinnoissakaan. Rahat, mitä sai, kuluivat liian kalliisiin lasten leluihin tai omaan elektroniikkaan ja tietty olueen. Lopulta erosin ja sain hyvän miehen, mutta ex kyllä parhaansa mukaan sabotoi lastenkasvatusta. Hän esim sanoi toiselle lapselle, että ei koulu niin tärkeää ole, ei sun tarvi lukea vain sen vuoksi, että äiti toivoo ja toisen lapsen hän olisi päästänyt teininä juhannusta viettämään paikkaan, josta oli tiedossa, että aikuinen mies tai miehet juhlivat teinien kanssa, eikä alko ole ainoa päihde. Tällä sai aikaan mukavat riidat ja kapinat murrosikäisten kanssa.

Lapset kuitenkin ovat nyt kouluttautuneet ja pärjänneet töissä, mutta huomaan, että liian kiltteinä jäävät parisuhteissa tossun alle ja tapahtuu samanlaista, että esim vastuu perheen taloudesta kaatuu heidän niskaansa ja toinen parisuhteen osapuoli voi huoletta haaskata ihan hyvätkin tulot tai sitten olla työelämän ulkopuolella, jos ei vaan kiinnosta ja tietää, että toinen kuitenkin maksaa asumisen ja elämisen. On melkoinen syyllisyys itsellä, kun tajuan sentään, että olen tähän syyllinen, koska silloin 80-luvun lopussa tein huonon valinnan. 

Nämä ovat todella vaikeaita asioita. Omissa korvissani kuulostaa erittäin omituiselta että katsele ja kokeile useita ja valitse sitten. Ei sitä kenen kanssa kemiat toimii niin että ihastuu tai rakastuu vain voi itse mitenkään määräillä. Tärkein parisuhde pitäisi kyllä voida solmia nuorena.

Eikö enemmänkin ole ongelma se että yhteiskuntamme on niin hajonnut että se joku kandidaatti voi ilmestyä aivan mistä vaan ja siis oikeasti jopa toiselta puolelta maapalloa. Ei siinä sitten ole mitään mahdollisuuksia saada tietää yhtään mitään oikeista taustoista eikä motiiveista miksi suhdetta halutaan. Ne motiivit voivat olla aivan jotain muuta kuin mitä ikinä itse edes voimme kuvitellakaan toisin kuin jos kandidaatti ilmestyy enemmän omista piireistä.

On se joku mittapuu jos mies tulee hyvin toimeen naisen veljien kanssa ja nainen miehen siskojen kanssa. Nyt ei kenelläkään ole mitää sisaruksia eikä tule lapsille serkkujakaan. Menemme kohti tulevaisuutta joka on niin niin ypöyksinäinen ihmisille että on ihan hirvittävää. Ihminen joka ei kuulu mihinkään eikä mihinkään sukuun alkaa jo olemaan sillä rajalla että ei ainoastaan syrjäydy vaan myös sairastuu. Ihmisen kuuluu kuulua johonkin ja tuntea / tietää ketä ovat omat isovanhemmatkin. Ennen se oli jonkunlainen sivistyksen mitta että tunsi/tiesi omat isovanhemmat. Nyt alkaa olemaan niitäkin jotka eivät edes tiedä omaa vanhempaansa ja äiti ei ole sama nainen kuin joka on kantanut ihmisen ja synnyttänyt.

Hirvittää ajatella mihin kaikkeen nyt nuoret joutuvat ottamaan kantaa ja minne voivat päätyä.

Täällä hermostuvat ne, joiden kersat jäävät ilman puolisoa jos tämmöisiä aletaan miettiä.

Akateemiset, älykkäämmät ja menestyneemmät ymmärtävät tämän katumuksen hyvin. Tottakai jokainen toivoo lapselleen onnea ja menestystä, ja kyllä sen helpommin saavuttaa kun omat ja puolison puitteet on kunnossa. 

Perintöä odotettavissa??!! Ei se perintö kuulu ap:lle. Kouluttautumisella ei myöskään merkitystä vaan sydämen sivistyksellä!!

Vierailija kirjoitti:

Et olisi parempaa saanut, ja siksi otit sen minkä otit :)

Jos lapsesi ei kelpaa tälle anopille, miten luulet että ne kelpaisi niille paremmin toimeentuleville? Niillä on korkeammat vaatimustasot.

Ja, kyllä se parempien piirien anoppi olisi torpannut poikansa naima-aikeet sun kanssa, kun olisi kuulut siitä, ja sinun suvustasi. Olet nainut ihan oikein, oman tasosi. 

Jos luulet ettei nuoret miehet katso tarkkaan kenen kanssa avioituu niin oot väärässä. Ne ne vasta gold diggereitä onkin. Rikkaan suvun tytär valitaan, samoista piireistä, esim. ruotsinsuomalaiseen kuuluisaan sukuun. No, tosin useimiten ne on ne ahneet naiset jotka valikoi sen nimekkään suvun pojan. Näin olen huomannut facebookista. On oikein kaksi kuuluisaa sukunimeä tyttärellä, ei mattimeikäläistä naida. Miehen suvun raha naidaan, ei muulla ole väliä

Tarkoitat varmaan suomenruotsalaista sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne yleensä ensimmäiset harjoittelu suhteet naimisiin menoon päädy.

Toivottavasti johtaisi, sillä 18 v poikani seurustelee hyvän, menestyneen, akateemisen perheen tytön kanssa. Se tyttö on myös itsekin fiksu ja tulee menestymään. Toivottavasti heillä suhde kestäisi, vaikka eihän se todennäköistä ole, kun on niin nuorista kyse.

T. Akateeminen äiti

Paljon on Suomessa varattomia "akateemisia". 100 tonttua on hyvin saattanut peruskoulun keskeyttänyt saada kokoon ihan vaan painamalla duunarihommia alaikäisestä saakka.

Kyse ei ole rahasta, vaan älykkyydestä, henkisistä resursseista, sivistyksestä, siitä yhteiskuntaluokan kulttuurista, mitä ihminen ja hänen sukunsa edustavat.

T. Akateeminen äiti

PS. Jos

No tässä varmaan tarkoitettiin, että se sata tonnia olisi säästettynä sivussa jo siinä parinmuodostusiässä kaksi-kolmekymppisenä.

Pieleen mennyt ja virhearvio parisuhdeshoppailussa. Tulit pettyneeksi ja katumapäälle. Nyt ei enää miellytäkään, mutta voihan peppu, tässä tuotteessa ei ollutkaan takuuta, eikä vaihto- ja palautusoikeutta. Jopa naapurin Pirkolla on näyttävästi tasokkaampi ja kaikin puolin laadukkaampi Reijo. Voi tätä narsistisen turhautumisen ja pettymyksen määrää!

Sama tarina ja sama sapetus. Jätin hyvän suvun todella fiksun ja kaikin puolin kiltin pojan aivan typerän syyn takia. Sillä 22-vuotiaana hän oli sitä mieltä, että haluaisi vain 1 tai ehkä max 2 lasta ja itse haaveilin isommasta perheestä. Ajattelin, ettei meillä haaveet kohtaa.

Nyt hänellä on vastuullinen asema sukunsa yrityksessä, erittäin hyvä koulutus, mökki pohjoisessa ja saaristossa, omakotitalo, purjevene, varaa lomailla ties missä, kauniit ja urheilulliset lapset ja niitä on KOLME :D 

Oma mies on lihonut ja ankea tylsimys, josta ei ole iloa kun ei jaksa mitään tehdä. Suvustaan en edes aloita. 

En ymmärrä miksi vanhemmat ei varoista nuoria aikuisia lapsiaan kunnolla noista asioista. 

Lapset kannattaa tehdä mahdollisimman kouluttautuneen, pärjäävän ja varakkaan puolison kanssa. Saavatpahan todennäköisemmin hyvät ja pärjäävän ihmisen geenit.

Sen jälkeen tarjontaa on kyllä yllin kyllin jos haluaa vaihtaa peräkammarinpoikaan.

Asiassa on monta puolta. Katselin eräiden suomalais miljonäärien elämää. Olin kateellinen. Sitten tajusin, he on alkoholisteja. Alkoholia joka kuvassa. Taisivat olla duunaritaustasta, ei lapsetkaan ollet osanneet kouluttautua kun elivät vanhempien miljoonilla luksus elämää ja se riitti. Nyt konkurssissa ja omaisuutta myydään kai.Elä nai rahaa.