Lue keskustelun säännöt.
Olisi pitänyt valita mies paremmasta suvusta
26.06.2024 |
Kyllä on katkera pala nieltäväksi, että pitikin valita nuorena hölmönä mies umpityhmästä suvusta. Olisi ollut tarjolla muitakin, mutta jotenkin vaan päädyin tähän lasteni isään ja havahduin virheeseen liian myöhään.
Heidän puolen suku on kouluttamatonta, junttia ja muokkamaista porukkaa. Ei mitään alkeellisiakaan käytöstapoja, aina saa hävetä jos näiden kanssa jossain joutuu julkisesti olemaan. Anoppi arvostelee joka asiaa, osa lapsista ei edes kelpaa tälle eukolle ja onnistuu käsittämättömän hyvin käymään laajemminkin ihmisten hermoille, (että vika ei selvästikään ole vain meissä tai kuviteltua). Mistään ei voi keskustella kun eivät seuraa mitään ajankohtaisia asioita ja mölyävät seurueessa aina muiden päälle. Lastenhoitoon ei mitään apua voi kuvitellakaan. Perintöä ei ole tulossa.
Vaihtoehtoinen valinta sen sijaan tulee ihanasta perheestä (tiedän vanhemmat jo lapsuudesta asti). Ovat lastenlastensa kanssa paljon, heillä on koko suku koulutettua, arvostetuissa ammateissa, varaa lomailla koko perheporukalla usein, on tarjota lapsille mökkiä ja puitteita. Perintöäkin varmasti miljoonissa. Mutta eniten kaihertaa tuo ajatus, että voisi tosiaan olla niinkin, että appivanhempien kanssa olisi lämpimät välit, heidän seura olisi mieluisaa itsellekin (eikä välttämätön pakko) ja heidän luokseen lähtisi mielellään, vaikka ilman miestäkin kyläilemään.
Voi kun sitä ymmärtäisi nuorena katsoa vähän koko pakettia, eikä elää vain sokeana hetkessä. Kyllä sillä on perhe-elämän onnistumisen suhteen vaan yllättävän iso merkitys onko puolison suunnalta saatavilla tukea, apua ja positiivista lisää liittoon, vai ainaista ärtymystä ja harmia. Mutta eihän nuorena sinisilmäisenä ajattele vielä lapsiperheaikaa ja ehkä sitä uhmakkaana halusi vähän myös näyttää ettei itselle ole kynnyskysymys mitkään urat ja koulutukset...
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että tasapainoisin ja tyytyväisin liitto syntyy, kun ottaa omasta sosiaalisesta luokastaan ja samantyylisistä piireistä puolison. Tai ainakin siihen on parhaat edellytykset.
Ei mikään ihme, että ennen vanhemmat auttoi etsimään puolisoa.
Lika barn leka bäst. Hyi hitto miten tympeää ajattelua. Todellista nurkkakuntalaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä aika nurkkakuntainen ketju. Tulee mieleen eräs keskikokoinen kaupunki, jossa asuin kouluvuodet. Oli tarkkaa, kuka kenetkin tunsi ja paikallinen seurapiiri koostui yrittäjistä ja johtajista, sekä valikoiduista taiteilijoista. Ja ei kai asiat niin kovin paljon eri tavalla ole nyt pääkaupunkiseudulla.
Sosiaalinen pääoma on hyödyllistä, mutta kannattaa muistaa, että sosiaalinen yhteisö voi myös helposti hylätä. Konkurssi, työttömyys ja sairastuminen johtavat perinteisesti piiristä tipahtamiseen. Ei ole väliä, oletko mukava ja perhekeskeinen! Jos olet avioitunut tai solminut muita suhteita ulkokultaisista syistä, niiden puuttuminen johtaa eroon yhtä lailla kuin ystävyyksien kariutumiseen. Sekin voi olla lapsillesi hyödyllistä, että he tuntevat myös kulissittoman maailman, joka on ehkäpä sinun ihannettasi särmikkäämpi, mutta omalla tavallaan sympaattinen.
Taidamme elää nyt uutta kultakautta luokkajaot
Olipa outo vuodatus. Minun mielestäni ketjun aiheena ei ole ollut mikään pyrkyrimäinen hienostelu, että sen takia pitäisi "naida hienoon sukuun" että pääsee seurapiireihin tms. Enemmän on puhuttu siitä, että kannattaisi valita puoliso terveestä, mukavasta ja fiksusta suvusta, jonka jäsenten kanssa on kiva olla tekemisissä vanhempanakin. Ja joiden ominaisuuksia periytyy omille lapsille.
Ei ole mitään tarvetta rikkaalle "seurapiirisuvulle", mutta kyllä sen verran kannattaa valkata ettei suku ole ihan junttia, kuten tässä juuri pari sivua taaksepäin yksi hyvin kuvasi.
Toimii myös naisten kohdalla. Kierrä kaukaa apukoulu- ja tarkkistaustaiset ja tuollaisten kotien kasvatit. AMK ja jopa YAMK on sikäli yleisiä että niitä löytyy ongelma-ainekseltakin paljon. Paras tarkastaa vanhempien eli lapsuuskodin olot. Jos ovat etuoikeutettuja "weetee-kareneita" tai "katutappelijaisiä", kannattaa skipata vaikka nainen olisi minkälainen tohtori tahansa. Koulutustausta ei kerro yhtään mitään, ellei mukaan lasketa lapsuuskodin taustaa. Piiloteltu weetee-karenismi tai katutappelijageeni puhkeaa ja olet kusessa.
Niin, 11 sivua junttien arvostelua, ja pidätte sopivimpana siirtää teidän mukavat ja fiksut geeninne eteenpäin? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä oli tekniikan tohtori, lähtöisin ylemmän keskiluokan perheestä. Vaikka hänen vanhempansa eivät olleet akateemisia, niin olivat hyväpalkkaisissa esimiestehtävissä ja kaikki exäni sisarukset olivat akateemisesti koulutettuja. Perheellä oli hienot talot, maasturit, mökit, koirat ja monta ulkomaanmatkaa vuodessa. Lapsilla yläluokkaiset harrastukset.
Itse olen AMK-koulutettu keskituloinen nainen duunariperheestä. Asuttiin kerrostalossa ahtaasti ja ei ollut puhettakaan esim maksullisista harrastuksista. Kouluttautumiseen kannustettiin ja vanhemmat olivat pettyneitä, kun en mennyt yliopistoon.
Exä halveksui usein minua ja perhettäni. Myöskään hänen perheensä ei koskaan tullut toimeen kanssani. Exän mukaan olin juntti, koska vanhempani eivät olleet varakkaita ja en ollut käynyt yliopistoa. Siksi erosi lopulta parin vuoden seurustelun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Niin, 11 sivua junttien arvostelua, ja pidätte sopivimpana siirtää teidän mukavat ja fiksut geeninne eteenpäin? ;)
Hieno tiivistys ketjusta jota et lukenut mutta taisi silti osua omaan nilkkaan. Ylisukupolven kestävässä persaukisuudessa ja juopottelussa ei ole mitään puolusteltavaa. Parempi katsoa geenejä muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen miehen suvun tarvitse olla rikas, kunhan on tarpeeksi samanhenkinen, jotta niiden kanssa viihtyy.
Mieheni on pohjanmaan suomenruotsalaisia, joiden murre ei muistuta millään tavalla kouluruotsia. He eivät myöskään puhu suomea. Eipä ole hirveästi yhteistä ja viis veisaan siitä. Miehen minä nain, en sukua.
Teillä ei taida olla vielä lapsia? Suuri osa keskustelusta on pohdintaa siitä, miten toisen puolen suvun hyvät ja huonot puolet näkyy omissa lapsissa.
Meillä on kolme aikuista lasta. Edelleen olen sitä mieltä, että miehen minä nain, en hänen sukuaan. Muksumme ovat oikein mukavia aikuisia. En tiedä, mitkä geenit he ovat perineet omalta puoleltani, mitkä miehen, hyvä yhdistelmä näyttää olevan, ovat terveitä ja hyvännäköisiä ihmisiä. Jos sillä on merkitystä, lapset ovat valmistuneet yliopistosta, on hyvät työt ja ansiot. Perinnöllisyys on kuitenkin hyvin monimutkainen juttu. Ihminen kokeili jalostustoimintaa ihmisilläkin, eikä se toiminut, eikä toimi. Luulisi, että oltaisiin jo päästy pois niistä ajoista, kun kuviteltiin, että köyhyys ja huono-osaisuus johtuisivat surkeista geeneistä.
Kyllähän tässä ketjussa on havaittavissa tietty keskiluokkainen nurkkakuntaisuus ja toki myös exäviha.
itse olen onnistunut niin sanotusti naimaan ylöspäin, ja kammoksun varmaan loppuikäni junttiutta, koska se on edelleen niin lähellä. Mutta silti en koskaan haluaisi myöskään tulla monien tämän ketjun kirjoittajien kaltaiseksi. Aivan kuin kaikki hyvä lapsessa olisi omaa ja kaikki huono puolisolta perittyä. Itse asiassa juuri noinhan oma heikosti koulutettu ja käytöstapoja vailla oleva suvunpuoliskoni ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä otin miehen joka asunut lastenkodissa. En saanut sukua ja äidissä vikaa. En saanut ketään hänen puoleltaan. Melkoinen tyhjiö. Näillä eväillä eletty ja lapsetkin jo nuoria aikuisia.
Mielenkiintoista. Elät miehesi kanssa, sen jonka valitsit. Oletko 100% varma että se toinen vaihtoehto ei ole joku psyko- tai sosiopaati jolta olis tullu kuonoon kerran kuussa tai et olisi joutunut jatkuvan vähöttelyn ja alistamisen kohteeksi.
Aina kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde hel-vettiin, piruako valitat.
itse myös junttimiehen valinnut sillä erolla, että on hyvät arvot omaavasta perheestä.
Hoida itse synnyttämäsi lapset, niin mekin teemme ja olemme tehneet. Minun vanhemmat vielä elossa, ovat jo isoisovanhempia. Ovat saaneet nauttia isovanhemmuudesta. Toki lapset ovat yökyläileet mummolassa. Isovanhemmat ovat itse hakeneet yökylään.
muuta asenteesi, myrkytät lapsesi
äiti, mummu ja sijaisvanhempi
Vierailija kirjoitti:
Mä otin miehen joka asunut lastenkodissa. En saanut sukua ja äidissä vikaa. En saanut ketään hänen puoleltaan. Melkoinen tyhjiö. Näillä eväillä eletty ja lapsetkin jo nuoria aikuisia.
Kyllä niilläkin arvoilla pärjää
t. sijaisvanhempi
Onhan tämä aika nurkkakuntainen ketju. Tulee mieleen eräs keskikokoinen kaupunki, jossa asuin kouluvuodet. Oli tarkkaa, kuka kenetkin tunsi ja paikallinen seurapiiri koostui yrittäjistä ja johtajista, sekä valikoiduista taiteilijoista. Ja ei kai asiat niin kovin paljon eri tavalla ole nyt pääkaupunkiseudulla.
Sosiaalinen pääoma on hyödyllistä, mutta kannattaa muistaa, että sosiaalinen yhteisö voi myös helposti hylätä. Konkurssi, työttömyys ja sairastuminen johtavat perinteisesti piiristä tipahtamiseen. Ei ole väliä, oletko mukava ja perhekeskeinen! Jos olet avioitunut tai solminut muita suhteita ulkokultaisista syistä, niiden puuttuminen johtaa eroon yhtä lailla kuin ystävyyksien kariutumiseen. Sekin voi olla lapsillesi hyödyllistä, että he tuntevat myös kulissittoman maailman, joka on ehkäpä sinun ihannettasi särmikkäämpi, mutta omalla tavallaan sympaattinen.
Taidamme elää nyt uutta kultakautta luokkajaottelussa. Voimia kaikille sinne pedigreepuun piirtelyyn. Lapsissa on tulevaisuus, vaikka perintötekijöisssä olisikin yksisilmäisyyttä ja sydämettömyyttä.