Millainen on vaativa persoonallisuus?

Se yksi blogistihan on siitä paljon puhunut. En muista nimeä. Äärikovaa suorittamista ja kovia vaatimuksia myös läheisille?

Vaatii paljon itseltään ja muilta. 

Kritisoi jatkuvasti perheenjäseniään ja vaatii näiltä enemmän ja enemmän. Mitätöi kaiken mitä teet, sillä kaiken teet väärin, vaikka teit mielestäsi juuri niinkuin hän sinua käskytti. Uuvuttaa muut, istuu kuin prinsessa vaatimuksineen auton etupenkillä ja mies vie, tekee, hoitaa, taluttaa, käy kaupassa... Epäilen, että äitini on.

Vaativa.

Ei välttämättä läheisille, mutta itseään piiskaa kohtuuttomasti, ankarasti. Vaikuttaahan se läheisiinkin, mutta tuosta kärsivällä varmaan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Kritisoi jatkuvasti perheenjäseniään ja vaatii näiltä enemmän ja enemmän. Mitätöi kaiken mitä teet, sillä kaiken teet väärin, vaikka teit mielestäsi juuri niinkuin hän sinua käskytti. Uuvuttaa muut, istuu kuin prinsessa vaatimuksineen auton etupenkillä ja mies vie, tekee, hoitaa, taluttaa, käy kaupassa... Epäilen, että äitini on.

Oletko varma, että teit riittävän hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Kritisoi jatkuvasti perheenjäseniään ja vaatii näiltä enemmän ja enemmän. Mitätöi kaiken mitä teet, sillä kaiken teet väärin, vaikka teit mielestäsi juuri niinkuin hän sinua käskytti. Uuvuttaa muut, istuu kuin prinsessa vaatimuksineen auton etupenkillä ja mies vie, tekee, hoitaa, taluttaa, käy kaupassa... Epäilen, että äitini on.

Tuo ei ole välttämättä vaativa persoonallisuushäiriö vaan kuspäistä omaan napaan tuijottamista. Tuosta kärsivä vaatii itseltään myös täydellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritisoi jatkuvasti perheenjäseniään ja vaatii näiltä enemmän ja enemmän. Mitätöi kaiken mitä teet, sillä kaiken teet väärin, vaikka teit mielestäsi juuri niinkuin hän sinua käskytti. Uuvuttaa muut, istuu kuin prinsessa vaatimuksineen auton etupenkillä ja mies vie, tekee, hoitaa, taluttaa, käy kaupassa... Epäilen, että äitini on.

Oletko varma, että teit riittävän hyvin?

En. En ole 56 vuoteen onnistunut hänen silmissään missään :D

En siedä keskinkertaisuutta. Olen tyytyväinen vain täydelliseen suoritukseen. Joskus tekemättä jättäminen on parempi vaihtoehto jos tekeminen tarkoittaisi huonosti tehtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä läheisille, mutta itseään piiskaa kohtuuttomasti, ankarasti. Vaikuttaahan se läheisiinkin, mutta tuosta kärsivällä varmaan hirveää.

Olen ymmärtänyt että kyseessä on vähän autismin kaltaista ennakoitavuuden ja hallinnan tarvetta joka kasvaa kuormituksen lisääntyessä. Juurisyynä tosin on pohjaton turvattomuuden kokemus joka ajaa epätoivoisesti löytämään järjestystä ympäröivälle epäjärjestykselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä läheisille, mutta itseään piiskaa kohtuuttomasti, ankarasti. Vaikuttaahan se läheisiinkin, mutta tuosta kärsivällä varmaan hirveää.

Olen ymmärtänyt että kyseessä on vähän autismin kaltaista ennakoitavuuden ja hallinnan tarvetta joka kasvaa kuormituksen lisääntyessä. Juurisyynä tosin on pohjaton turvattomuuden kokemus joka ajaa epätoivoisesti löytämään järjestystä ympäröivälle epäjärjestykselle.

En tunnista turvattomuutta oman vaativuuteni syyksi. Haluan vain, että asiat ympärilläni on hyvin tehty. Itseltäni en voi hyväksyä huonoa suoritusta jos tiedän pystyväni parempaan. En myöskään muilta jos kykenevät parempaan.

Vierailija kirjoitti:

En siedä keskinkertaisuutta. Olen tyytyväinen vain täydelliseen suoritukseen. Joskus tekemättä jättäminen on parempi vaihtoehto jos tekeminen tarkoittaisi huonosti tehtyä. 

Kuulostaa tutulta. Minua ei ole diagnosoitu, mutta asioiden delegointi on pahinta kryptoniittia eikä säästä aikaani tai energiaani laisinkaan sillä joudun joko tekemään perusteelliset ohjeet tai korjailemaan muiden jälkiä. En koe olevani muita parempi, mutta pystyn seisomaan omien virheideni takana, muiden en. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä läheisille, mutta itseään piiskaa kohtuuttomasti, ankarasti. Vaikuttaahan se läheisiinkin, mutta tuosta kärsivällä varmaan hirveää.

Olen ymmärtänyt että kyseessä on vähän autismin kaltaista ennakoitavuuden ja hallinnan tarvetta joka kasvaa kuormituksen lisääntyessä. Juurisyynä tosin on pohjaton turvattomuuden kokemus joka ajaa epätoivoisesti löytämään järjestystä ympäröivälle epäjärjestykselle.

En tunnista turvattomuutta oman vaativuuteni syyksi. Haluan vain, että asiat ympärilläni on hyvin tehty. Itseltäni en voi hyväksyä huonoa suoritusta jos tiedän pystyväni parempaan. En myöskään muilta jos kykenevät parempaan.

Et välttämättä kuitenkaan hauku ja moiti muita, vaan teet itse, koska tulos on parempi. Tunnistan tästä itseni.

Lapsuudessani ei syntynyt minkäänlaista perusturvaa saati kovin suurta luottamusta muihin ihmisiin.

vähän kuin himovassarilaisuus, sellainen autisminkaltainen jankkaus jatkuvasti päällä. ei kuuntele muiden mielipiteitä, oma mielipide on tärkein. Raivostuttavaa.

Haluaa että kaikki tehdään aina niinkuin hän sanoo. Näin myös toisten reviirillä (kodissa). 

Vierailija kirjoitti:

Haluaa että kaikki tehdään aina niinkuin hän sanoo. Näin myös toisten reviirillä (kodissa). 

Ei välttämättä. Jos toisenlainen tapa voi johtaa erinomaiseen lopputulokseen, niin silloinhan se on ok. 

Vaativa persoonallisuus on joku sellainen joka ei päästä läheisiään helpolla, loukkaantuu helposti ja näyttää sen, suuttuu ja näyttää sen, hänelle ei ehkä oikein mikään kelpaa tai aina pitäisi olla hienommin tai paremmin asiat. Hän löytää moitittavaa joka asiasta ja tuo sen julki. Eli ihminen jota on hankala miellyttää edes perusasioissa. 

Kai täydellisyyden tavoittelu menee sairauden puolelle vasta kun siitä on haittaa itselle tai muille? Ei kai sairauden kriteerit täyty jos kukaan ei kärsi ja henkilö on itse tyytyväinen toimintatapoihinsa. Mainitsin yllä blogin ja kyllä siitä välittyi se miten repivää se oma vaativuus oli. En muista yksityiskohtia mutta jotain remppaa tehtiin kellon ympäri tai jotain vastaavaa ja ajettiin itsensä ihan loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä läheisille, mutta itseään piiskaa kohtuuttomasti, ankarasti. Vaikuttaahan se läheisiinkin, mutta tuosta kärsivällä varmaan hirveää.

Olen ymmärtänyt että kyseessä on vähän autismin kaltaista ennakoitavuuden ja hallinnan tarvetta joka kasvaa kuormituksen lisääntyessä. Juurisyynä tosin on pohjaton turvattomuuden kokemus joka ajaa epätoivoisesti löytämään järjestystä ympäröivälle epäjärjestykselle.

En tunnista turvattomuutta oman vaativuuteni syyksi. Haluan vain, että asiat ympärilläni on hyvin tehty. Itseltäni en voi hyväksyä huonoa suoritusta jos tiedän pystyväni parempaan. En myöskään muilta jos kykenevät parempaan.

Et välttämättä kuitenkaan hauku ja moiti muita, vaan teet itse, koska tulos on parempi. Tunnistan tästä itseni.

Lapsuudessani ei syntynyt minkäänlaista perusturvaa saati kovin suurta luottamusta muihin ihmisiin.

Minullekin delegointi tuottaa vaikeuksia, koska se usein tarkoittaisi virheellisesti tai huonommin tehtyä. Haluan pitää kaikki langat käsissäni. 

Vierailija kirjoitti:

En siedä keskinkertaisuutta. Olen tyytyväinen vain täydelliseen suoritukseen. Joskus tekemättä jättäminen on parempi vaihtoehto jos tekeminen tarkoittaisi huonosti tehtyä. 

Vaativan tulee tosiaan alisuoritettua paljon sen takia, kun helpommin jättää tekemättä jos on minkäänlaisen "epäonnistumisen" vaara. Helpompi pitäytyä tutussa ja turvallisessa, minkä suorittaa täydellisesti. 

Monella on hiukan samankaltainen tyyli kirjoittaa esim. somessa. Teksti voi olla hyvää ja taitavaa, mutta taustalla huokuu koko ajan pientä itsekorostusta. Puolihuolimattomasti kerrotaan tai näytetään kuvin, miten ollaan aika hienosti hoidettu se, tämä tai tuo. Olen myös kuullut useamman (ihan diagnosoidun, aiemman työni vuoksi siis heitä tapasin) väittävän, ettei hän vaadi muilta kuin vain itseltään. Mutta kenenkään heidän kohdalla se ei ole ollut ihan totta. He ovat kyllä osanneet vaatia erinäisiä asioita myös ympäristöltään, esim. lapsuuden perhe saattaa saada osakseen kohtuuttomiakin syytöksiä.