Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"
Olen ihan mukiinmenevän näköinen, en tietääkseni persoonalta hirviömäinen 41v nainen joka olisi halunnut pari lasta, kumppanin jonka kanssa jakaa arkea.
Ei kukaan oikeasti lähesty livenä paitsi juopot itseäni 20v vanhemmat setämiehet tai oudot afrikkalaiset jotka hädin tuskin puhuvat englantia tai suomea.
Deittiäpeissä olen laittanut ylärajaksi 50v mutta katsottuani sen ikäisten suomalaismiesten tarjontaa, en vaan pysty. Aivan rupsahtaneita liki jokaikinen.
Nuoremmat jotka eivät ole totaalisia sohvaperunoita eivät ikinä laita tykkäystä takaisinpäin.
Kai sitä yksinkin elelee, mutta se ei koskaan ollut elämänsuunnitelmani tai "valintani".
Suurin virheeni oli kuunnella kaikkia sukulaisia, ystäviä, tätejä ym. jotka hokivat että kyllä se oikea sitten tulee sitten kun sitä vähiten odottaa. Eikä tule. Nekin harvat kerrat kun olen saanut 'sutinaa' niin on pitänyt tehdä hommia ja etsimällä etsiä, seuloa, jutella. Eivät ne ole mistään taivaasta tipahtaneet.
Kommentit (811)
"-MeToo ja radikaalifeminismin sosiaalisen median miesvihatorvi. Tässä kohtaa valtaosa tämän sukupolven miehistä ovat kuunnelleet puolet elämästään, kun heitä syyllistetään jokaisesta maailman menneestä ja nykyisestä epäkohdasta ja joidenkin yksilöiden sikailuista. "
Olisiko tässä myös sukupolviero siinä miten tällainen puhe otetaan? Kyllä miehiä on haukuttu ja heidän sikailuistaan kerrottu maailman sivu mutta en minä ainakaan ole huomannut omassa viisikymppisten sukupolvessa että se olisi miesten itsetuntoa heiluttanut mitenkään. Jos olet itse hyvä ja ok tyyppi niin ei sitä hetkauta että sikailevia miehiä haukutaan. Emme me ota itseemme johonkin eri tavalla käyttäytyvään kohdistuvaa kritiikkiä.
Ehkä miehistäkin on sitten tullut jotenkin herkempiä kritiikille eikä sitä enää osata ottaa muuten kuin henkilökohtaisesti ja sitten katkeroidutaan ja lyödään hanskat tiskiin?
Jos nainen vain odottelee kumppanin ilmestymistä, hengaillen paikoissa, joissa voi tavata muita ihmisiä, on isoin todennäköisyys sille, että tulee jonkun PUA:n iskemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
https://www.urbandictionary.com/define.php?term=hoeflation
https://medium.com/@worstonlinedater/tinder-experiments-ii-guys-unless-…
Itse olen 38-vuotias mies ja koskaan en ole seurustellut. Nuorena ahdistuin tästä paljon ja ihmettelin mistä se johtuu. Nyt olen jo vuosikausia tiennyt tämän johtuvan naisten äärimmäisestä nirsoudesta. Jotkut älykkäämmät naiset tajuavat tämän itsekin, mutta suurin osa elää VALHEESSA! Kaikki tilastot ja tutkimukset sanovat, ettei naisille kelpaa kuin vain ne parhaimmat miehet ja koska noilla miehillä on ihan älyttömästi vientiä, niin totta kai ne eivät ehdi tavata kaikkia naisia, ghostaavat yms. Mutta suurin osa naisista ghostaa ihan itse miehen, tästä on kokemusta! Eli minulla on ollut yhden yön juttuja ja noiden kanssa olen aktiivisesti aikoinaan vaihtanut numeroa ja viestitellyt normaaleja juttuja. Lopulta vain on tullut ghostatuksi. Mitään muuta järkevämpää selitystä ei ole, kuin että miehet parveilevat jatkuvasti naisten ympärillä ja nainen valkkaa sen geneettisesti "parhaan" miehen, välittämättä mistään muusta ja lakkaamalla kommunikoimasta muille. Kävin siis tosi aktiivisesti baareissa/yökerhoissa 2010-luvulla, eikä niistä jäänyt mitään käteen, paitsi joskus jotain panoja, se on ihan ok. Ihan pitkään olen ollut vakiduunissa ja salilla myös, mutta eipä se auta, jos ei ole nuo ulkonäkö-jutut kohdillaan. Tinderiä joskus kokeilin, mutta sieltäpä ei saanut mitään. Nainen se on kuitenkin se joka valitsee, joten jos nainen ei muka löydä ketään, niin kannattaa vain katsoa peiliin. Sieltä löydät sen syyllisen.
"Mutta en usko, että lähestymisestä tulee helpompaa ja hyväksyttävämpää. Kuten aikaisemmin kirjoitin, aremmat/ujommat/saamattomammat miehet aivan varmasti jättävät lähestymiset kokonaan; ja heitä on paljon."
Olisiko tässä yhtä lailla takana se että ei oikein osata käsitellä mitään kritiikkiä ja kaikki otetaan niin henkilökohtaisesti ja vakavasti? Ikäänkuin koko maailman keskustelu koskisi juuri minua ja minä en enää uskalla tehdä mitään kun joku on joskus sanonut jotain jossain?
Ei sekään ole oikein tervettä ja kertoo siitä että ei ole oikein itsetuntemusta eikä se oma persoona ole oikein kehittynyt. Nettikö ja sosiaalisten suhteiden puuteko sen on saanut aikaiseksi? Ainakin oma vähän vanhempi sukupolveni hengaili paljon erilaisissa porukoissa ja kyllä siellä oppi että kun oli hyvä tyyppi ja kohteli muita hyvin niin oli myös siellä hyväksytty eikä kukaan pitänyt minään törkimyksenä vain siksi että oli mies. Eikä silloin ota mitään yleistä mieskritiikkiäkään henkilökohtaisesti jos ei itse ole sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kannata kuunnella boomerien pariutumisneuvoja koska näiden nuoruudessa ei edes ollut nettiä saatika tindereitä ym. eikä erilaiset koronat, älylaitteet ja hektinen työelämä ollut mökkihöperöittänyt kokonaisia sukupolvia.
jos nuo laitettaisiin tavallisen näköisen parikymppisen kehoon nykypäivänä niin iso osa heistäkin olisi vastentahtoisesti sinkkuja. ja moni miehistä neitsyitä
entisaikoina todellakin vaan perusjustiinatkin menivät töllöttelemään lavatansseihin ja odottamaan että joku mies vaan hakee tanssiin ja sitten kosii parin kuukauden päästä. ei heillä ole mitään ymmärrystä siitä miten erilainen maailma on nykyään.
Oikeat boomerit alkavat enimmäkseen olemaan kuolleita tai laitoksissa. Jotkut vielä elävät tässä ajassa ja saattavat käydä täälläkin keskustelemassa. Kaupungeissa ei lavatansseja ole ollut. Nuorena he tapasivat kumppaninsa
Kyllä kaupungeissa oli kuitenkin paljon tanssipaikkoja ja siellä kumppani varmaan usein kohdattiin..
Avoliitot eivät olleet yleisiä ennen 70-lukua. Naimisiin mentiin aika lyhyenkin tutustumisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
"-MeToo ja radikaalifeminismin sosiaalisen median miesvihatorvi. Tässä kohtaa valtaosa tämän sukupolven miehistä ovat kuunnelleet puolet elämästään, kun heitä syyllistetään jokaisesta maailman menneestä ja nykyisestä epäkohdasta ja joidenkin yksilöiden sikailuista. "
Olisiko tässä myös sukupolviero siinä miten tällainen puhe otetaan? Kyllä miehiä on haukuttu ja heidän sikailuistaan kerrottu maailman sivu mutta en minä ainakaan ole huomannut omassa viisikymppisten sukupolvessa että se olisi miesten itsetuntoa heiluttanut mitenkään. Jos olet itse hyvä ja ok tyyppi niin ei sitä hetkauta että sikailevia miehiä haukutaan. Emme me ota itseemme johonkin eri tavalla käyttäytyvään kohdistuvaa kritiikkiä.
Ehkä miehistäkin on sitten tullut jotenkin herkempiä kritiikille eikä sitä enää osata ottaa muuten kuin henkilökohtaisesti ja sitten katkeroidutaan ja lyödään hanskat tiskiin?
Kyllä, somen ja netin anonyymien keskustelupalstojen sekä kaikenlaisten Andrew Tatejen myötä miehet ovat herkempiä kritiikille ja ottavat sen henkilökohtaisesti. Ja ennen kaikkea katkeroituvat, kostavat naisille ja lyövät hanskat tiskiin terveen parisuhteen tavoittelemista ajatellen. Kyllä, tässä on selkeä sukupolviero.
Uskoisin, että 20-30 -vuotiaiden miesten ikäluokista on iso osa nettikatkeruudessa marinoituneita, naisvihamielisiä, kiukkuisia ja häijyjä nuoria miehiä. Luen itsekin näin 40+ papparaisena heidän suoltamaansa kamaa eri alustoilla, ja välillä ihmettelen sitä, miten näiden kanssa pitäisi tulla toimeen? Nuoko maksavat eläkkeitäni sitten kun olen vanha, enkä kykene työntekoon? Nuoko pystyvät hoitamaan maanpuolustuksen, lisääntymään, kasvattamaan lapsia? Tuon kaltaisia nuoria miehiä on paljon - ei toki ehkä enemmistöä, mutta tarpeeksi paljon sekä vaikuttaakseen muiden miesten "hiljaiseen enemmistön" että tehdäkseen jopa suoranaista vahinkoa naisten parissa, ja ylipäätään ihmisten erottamisessa toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
https://www.urbandictionary.com/define.php?term=hoeflation
https://medium.com/@worstonlinedater/tinder-experiments-ii-guys-unless-…
Itse olen 38-vuotias mies ja koskaan en ole seurustellut. Nuorena ahdistuin tästä paljon ja ihmettelin mistä se johtuu. Nyt olen jo vuosikausia tiennyt tämän johtuvan naisten äärimmäisestä nirsoudesta. Jotkut älykkäämmät naiset tajuavat tämän itsekin, mutta suurin osa elää VALHEESSA! Kaikki tilastot ja tutkimukset sanovat, ettei naisille kelpaa kuin vain ne parhaimmat miehet ja koska noilla miehillä on ihan älyttömästi vientiä, niin totta kai ne eivät ehdi tavata kaikkia naisia, ghostaavat yms. Mutta suurin osa naisista ghostaa ihan itse miehen, tästä on kokemusta! Eli minulla on ollut yhden yön juttuja ja noiden kanssa olen aktiivisesti aikoinaan vaihtanut numeroa ja viestitellyt normaaleja juttuja. Lopulta vain on tullut ghostatuksi
En tietenkään tunne sinua enkä tiedä mitä kaikkea tuossa on takana mutta jotenkin minulle tulee vaikutelma että et ehkä ole oikein ymmärtänyt mistä parisuhteissa on lopulta kysymys. Parisuhde on aina ensisijassa tunnesuhde. Pitää olla se tunne että tuo toinen on se ihminen jonka kanssa haluan olla ja että hän on minulle ihan erityinen. Se ei synny vain sillä että iskee naisia baarista tai viestittelee niitä näitä. Pitää löytää se ihminen johon saa sen erityisen yhteyden. Eikä se yhteys riipu koulutuskesta, pituudesta tai vastaavista vaan ihan muista asioista. Ei voi vain mennä jokaisen perässä joka tuntuu mahdolliselta vaan ymmärtää millainen ihminen itselle sopii ja kenen kanssa se yhteys voisi syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ennenkään ole ketään tultu kotoa kosimaan vaan itse on pitänyt hinautua paikkoihin missä ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Opiskeluaika on etsikkoaikaa parinhankinnan kannalta. Missään ei ole sen jälkeen tarjolla yhtä helposti ja yhtä paljon suunnilleen samanikäisiä samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä .jos tämän mahdollisuuden missaa niin itse pitää olla myöhemmin todella aktiivinen.
Riippuu täysin opiskeluista. Ei kaikki ryömi jossain yliopistobileissä joka viikonloppu - omassa opiskeluryhmässäni oli vain naisia eikä edes heihin syntynyt minkäänlaista ystävyyssuhdetta. Käytiin vain luennoilla ja tenteissä omaan tahtiin. Bileitä sinänsä toki muiden järjestäminä joskus oli mutta kukapa niihin kutsumatta tunkee? Yhtäkään kaveria tai tuttua en siis viiden vuoden aikana saanut. Saati sitten että olisi ollut joku buffetti miehiä joista valita kuin lounas ruokalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää sporttibaareihin peli-iltoina, mutta lähestykää vain erätauoilla tai pelin päätyttyä.
Ei toimi. Asun Keski-Euroopassa ja käyn katsomassa kaikki suuret urheilutapahtumat pubeissa, usein myös olen liikkeellä yksin. Seuraa on löytynyt tasan nolla kertaa. Jutteluseuraa pelin ajaksi toki, mutta ei mitään sen kummempaa.
Oletko mies vai nainen?
Nainen.
Vierailija kirjoitti:
https://www.urbandictionary.com/define.php?term=hoeflation
https://medium.com/@worstonlinedater/tinder-experiments-ii-guys-unless-…
Itse olen 38-vuotias mies ja koskaan en ole seurustellut. Nuorena ahdistuin tästä paljon ja ihmettelin mistä se johtuu. Nyt olen jo vuosikausia tiennyt tämän johtuvan naisten äärimmäisestä nirsoudesta. Jotkut älykkäämmät naiset tajuavat tämän itsekin, mutta suurin osa elää VALHEESSA! Kaikki tilastot ja tutkimukset sanovat, ettei naisille kelpaa kuin vain ne parhaimmat miehet ja koska noilla miehillä on ihan älyttömästi vientiä, niin totta kai ne eivät ehdi tavata kaikkia naisia, ghostaavat yms. Mutta suurin osa naisista ghostaa ihan itse miehen, tästä on kokemusta! Eli minulla on ollut yhden yön juttuja ja noiden kanssa olen aktiivisesti aikoinaan vaihtanut numeroa ja viestitellyt normaaleja juttuja. Lopulta vain on tullut ghostatuksi
Itse olen sinua vain 5 vuotta vanhempi, ja voin todeta, että jos olisit tehnyt tuttavuutta naisten kanssa baariskenen ja Tinderin ulkopuolella, olisit voinut hämmästyä, miten helposti parisuhde olisikaan löytynyt. Olen itse lyhyt, enkä erityisen komea muutenkaan, joten minun on ollut pakko oppia tutustumaan naisten kanssa normaalielämässä. Se on ollut kaiken vaivan arvoista.
Tule tyttö sedän polvelle istumaan niin saat! T: M65+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"-MeToo ja radikaalifeminismin sosiaalisen median miesvihatorvi. Tässä kohtaa valtaosa tämän sukupolven miehistä ovat kuunnelleet puolet elämästään, kun heitä syyllistetään jokaisesta maailman menneestä ja nykyisestä epäkohdasta ja joidenkin yksilöiden sikailuista. "
Olisiko tässä myös sukupolviero siinä miten tällainen puhe otetaan? Kyllä miehiä on haukuttu ja heidän sikailuistaan kerrottu maailman sivu mutta en minä ainakaan ole huomannut omassa viisikymppisten sukupolvessa että se olisi miesten itsetuntoa heiluttanut mitenkään. Jos olet itse hyvä ja ok tyyppi niin ei sitä hetkauta että sikailevia miehiä haukutaan. Emme me ota itseemme johonkin eri tavalla käyttäytyvään kohdistuvaa kritiikkiä.
Ehkä miehistäkin on sitten tullut jotenkin herkempiä kritiikille eikä sitä enää osata ottaa muuten kuin henkilökohtaisesti ja sitten katkeroidutaan ja lyödään hanskat tiski
Onko noista miehistä tullut tuollaisia sen takia että naiset eivät halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Vai onko niin että naiset eivät halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan, koska he ovat tuollaisia? Kumpi oli ensin, muna vai kana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.urbandictionary.com/define.php?term=hoeflation
https://medium.com/@worstonlinedater/tinder-experiments-ii-guys-unless-…
Itse olen 38-vuotias mies ja koskaan en ole seurustellut. Nuorena ahdistuin tästä paljon ja ihmettelin mistä se johtuu. Nyt olen jo vuosikausia tiennyt tämän johtuvan naisten äärimmäisestä nirsoudesta. Jotkut älykkäämmät naiset tajuavat tämän itsekin, mutta suurin osa elää VALHEESSA! Kaikki tilastot ja tutkimukset sanovat, ettei naisille kelpaa kuin vain ne parhaimmat miehet ja koska noilla miehillä on ihan älyttömästi vientiä, niin totta kai ne eivät ehdi tavata kaikkia naisia, ghostaavat yms. Mutta suurin osa naisista ghostaa ihan itse miehen, tästä on kokemusta! Eli minulla on ollut yhden yön juttuja ja noiden kanssa olen aktiivisesti aikoinaan vaihtanut numeroa ja viestitellyt no
"Jos olisit vaan tehnyt niin kuin minä.."
Jeesus miten ärsyttävä kommentti :D :D
Joku on maininnut lavatanssit ja tanssimisen.
Se oli aikanaan toimiva konsepti, jossa naisilla ja miehillä oli mahdollisuus kohdata turvallisessa ympäristössä ja tutustua toisiinsa ihmisinä. Tietysti laittauduttiin ja käyttäydyttiin hyvin, mutta ideana oli kuitenkin juuri tutustuminen. Tanssimaan oli sinänsä helpohko oppia, joten se ei sulkenut kovinkaan monia ulos. Mutta tanssilavakulttuuri oli kai muutoin muotoutunut sosiaaliseksi instituutioksi, joka toimi tarkoituksessaan hyvin. Harmi sinänsä, että popmusiikki paitsi syrjäytti tanssimusiikin, myös sitä tietä vei tanssilavakulttuurilta pois tuon tutustumisaspektin. Nykyisinhän lavatanssi on vain yksi harrastus muiden joukossa, eikä enää tilaisuus tutustua omanikäisiin sinkkumiehiin/naisiin.
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Viinin lipittely mummoiässä voi tuntua turhalta, kun muilla on lapsia ja lapsenlapsia.
Tunnen monta vela:a omassa kaveripiirissä. Moni ihmetteli kun päätin puolisoni kanssa hankkia lapsen, vaikka olin myös itse vela. Onneksi sen saimme, vaikka olimme lähelle nelikymppisiä. Useampi kaverini on edelleen onnellisia siitä, ettei heillä ole lapsia, varsinkin kun lapsi sairastaa ja sen takia on mennyt muutama yö huonosti nukkuen. Tämä on kuitenkin kaikkien oma valinta ja hyvä niin, koska mielestäni lapsi pitää oikeasti haluta, eikä vain "tehdä", kun yhteiskuntanormi niin sanoisi.
Itselläni oli osasyynä varmaankin mukavuudenhalu ja vapauden tunne, jonka vuoksi en halua lapsia jarruttamaan arkeani ja lomiani. Onneksi muutin mieleni, koska en vaihtaisi tätä elämää lapsen kanssa mihinkään.
"Riippuu täysin opiskeluista. Ei kaikki ryömi jossain yliopistobileissä joka viikonloppu"
Ei työmi mutta kannattaisi ryömiä.
Minulla on poika joka on ollut sellainen todella fiksu ja hyvin pärjäävä mutta varsin ujo ja helposti vain omiin ympyröihin jäävä eikä mikään biletyyppi. Kavereitakin oli kouluajoilta kertynyt vain muutama. Ja tiesin että hän on toivonut saavansa parisuhteen mutta sellaisen löytäminen on tuntunut vaikealta.
Kun hän sitten aloitti opinnot, sanoin hänelle suoraan että kukaan ei sinua sieltä opiskelukämpästä hae ja että jos haluat saada ainakin sen kaverippirin, seurustelukumppanista puhumattakaan, niin sinun on aktiivisesti mentävä mukaan niin moneen erilaiseen tapahtumaan kuin vain ikinä jaksat.
Ja hän meni vaikka tiesin että se ei ollut hänelle mitenkään luontaista. Mutta meni heti ainejärjestöihin, biletoimikuntiin ja vastaaviin. Ja nyt pari vuotta sen jälkeen hänellä on sekä tosi iso uusi kaveripiiri että mukava tyttöystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ennenkään ole ketään tultu kotoa kosimaan vaan itse on pitänyt hinautua paikkoihin missä ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Opiskeluaika on etsikkoaikaa parinhankinnan kannalta. Missään ei ole sen jälkeen tarjolla yhtä helposti ja yhtä paljon suunnilleen samanikäisiä samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä .jos tämän mahdollisuuden missaa niin itse pitää olla myöhemmin todella aktiivinen.
Riippuu täysin opiskeluista. Ei kaikki ryömi jossain yliopistobileissä joka viikonloppu - omassa opiskeluryhmässäni oli vain naisia eikä edes heihin syntynyt minkäänlaista ystävyyssuhdetta. Käytiin vain luennoilla ja tenteissä omaan tahtiin. Bileitä sinänsä toki muiden järjestäminä joskus oli mutta kukapa niihin kutsumatta tunkee? Yhtäkään kaveria tai tuttua en siis viiden vuoden aikana saanut. Saati sitten että olisi ollut joku buffetti miehiä joista vali
Oikeasti? Ei opiskelijabileisiin mitään henkilökohtaisia kutsuja tule kenellekään. Kun menee mukaan järjestämään bileitä, varmasti tutustuu muihin. Ja kyllä, on ihan viisasta vähän edes tutustua niihin muihin opiskelijoihin, ei se tarkoita että joka viikko pitäisi vetää perseet olalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää sporttibaareihin peli-iltoina, mutta lähestykää vain erätauoilla tai pelin päätyttyä.
Ei toimi. Asun Keski-Euroopassa ja käyn katsomassa kaikki suuret urheilutapahtumat pubeissa, usein myös olen liikkeellä yksin. Seuraa on löytynyt tasan nolla kertaa. Jutteluseuraa pelin ajaksi toki, mutta ei mitään sen kummempaa.
Oletko mies vai nainen?
Nainen.
Jos olet pubissa istunut vierekkäin juttelemassa eri miesten kanssa futismatsin keston ajan, eikä kertaakaan ole minkäänlaista kipinää tai kiinnostusta herännyt miehen suunnalta, niin pelkäänpä pahoin että ulkonäössäsi on todennäköisesti jotain todella, todella pahasti pielessä.
Jos pistät miehen istumaan viehättävän sinkkunaisen viereen, annat molemmille osapuolille alkoholia ja aloitat keskustelun heidän välillään, niin melkein satavarmasti miehen seksuaalinen kiinnostus herää. Jos et ole kertaakaan kyennyt herättämään näissä tilanteissa miehissä mitään "saalistusviettiä", niin kylmä fakta on se että sinulla ei pelimerkit vaan riitä tähän leikkiin. Unohda pubit ja keskity tekemään toimia ulkonäkösi eteen, jotta jatkossa miehet "tunnistavat sinut naiseksi", seksuaalisessa mielessä siis. Ilman sitä sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia.
"Onko noista miehistä tullut tuollaisia sen takia että naiset eivät halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Vai onko niin että naiset eivät halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan, koska he ovat tuollaisia? Kumpi oli ensin, muna vai kana?"
Ehkäpä ongelma on se että nämä miehet ajattelevat naisia vain seksin ja parisuhteen kautta, eivät ihmisinä? En oikein edes ymmärrä miten normaali mies jolla tavalliset sosiaaliset ympyrät voisi olla tilanteessa jossa naiset eivät haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä? Kyllähän niiden naisten kanssa ollaan tekemisissä joka paikassa elämässä, opiskelussa, töissä, harrastuksissa, sukujuhlissa jne. Pitää ensin opetella se normaali luonteva kanssakäyminen muiden kanssa ja vasta sitten alkaa yrittää sitä muuta lähestymistä niin on aika varmaa että kaikki naiset eivät käänny pois halveksien.
En tietenkään sano, että MeToo olisi ollut huono, turha tai väärä asia. Oikealla asialla se oli. Epäasiallista käytöstä on edelleen, mutta ne epäasiallisesti käyttäytyjät ovat korjanneet omaa käytöstään vain vähän. Toki sekin on parempaa, kuin ei lainkaan. Ennen kaikkea uskon, että MeToo kasvatti naisten tietoisuutta omista rajoistaan, mikä sekin on varmasti positiivista.
Mutta en usko, että lähestymisestä tulee helpompaa ja hyväksyttävämpää. Kuten aikaisemmin kirjoitin, aremmat/ujommat/saamattomammat miehet aivan varmasti jättävät lähestymiset kokonaan; ja heitä on paljon.
Uskoisin, että ennemmin käy niin, että iso osa miehistä syrjäyttää itse itsensä parisuhteen tavoittelusta, ja antaa entistä enemmän tilaa sosiaalisesti taitaville, hyväitsetuntoisille ja rohkeille miehille - jotka ehkä osaavat (ainakin pinnallisesti!) käyttäytyä aikaisempaa paremmin. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että nämä miehet eivät kuitenkaan välttämättä viitsi sitoutua, vaan suhtautuvat naisiin (edelleen) kertakäyttötuotteina.
Ehkä he osaavat pinnallisesti tosiaan osaavat käyttäytyä paremmin, ovat kohteliaampia ja pidättäytyvät epäasiallisuuksista, mutta osaavat myös dumpata naiset entistä sujuvammin lyhyen, usein seksivoittoisen tapailun jälkeen, jos heillä on tosiaan kokemus siitä, että itsevarmana ja hyvän käytöksen omaavina löytävät helposti myös uutta seuraa.