Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"
Olen ihan mukiinmenevän näköinen, en tietääkseni persoonalta hirviömäinen 41v nainen joka olisi halunnut pari lasta, kumppanin jonka kanssa jakaa arkea.
Ei kukaan oikeasti lähesty livenä paitsi juopot itseäni 20v vanhemmat setämiehet tai oudot afrikkalaiset jotka hädin tuskin puhuvat englantia tai suomea.
Deittiäpeissä olen laittanut ylärajaksi 50v mutta katsottuani sen ikäisten suomalaismiesten tarjontaa, en vaan pysty. Aivan rupsahtaneita liki jokaikinen.
Nuoremmat jotka eivät ole totaalisia sohvaperunoita eivät ikinä laita tykkäystä takaisinpäin.
Kai sitä yksinkin elelee, mutta se ei koskaan ollut elämänsuunnitelmani tai "valintani".
Suurin virheeni oli kuunnella kaikkia sukulaisia, ystäviä, tätejä ym. jotka hokivat että kyllä se oikea sitten tulee sitten kun sitä vähiten odottaa. Eikä tule. Nekin harvat kerrat kun olen saanut 'sutinaa' niin on pitänyt tehdä hommia ja etsimällä etsiä, seuloa, jutella. Eivät ne ole mistään taivaasta tipahtaneet.
Kommentit (811)
"Kuvitteliko joku ettei vuosikausia kestänyt MeToo-kohkaaminen vaikuttaisi mitenkään ihmisten rohkeuteen/halukkuuteen lähestyä kiinnostavaa ihmistä?"
Varmasti on vaikuttanut, tosin lähinnä niihin jotka eivät ole oikein ymmärtäneet mistä MeToo:ssa on oikein kysymys ja joiden sosiaaliset taidot eivät riitä kohtuullisen neutraaliin ja toisen huomioivaan lähestymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.
Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.
Miehen pitää olla: urheilua harrastava, edes lenkkeily, huolehtii omasta terveydestään ja kropasta. Ei alkoa tai tupakkaa. Perhekeskeinen, voi elää myös lapsettomassa suhteessa. Rakastava, töissäkäyvä, kunnianhimoinen. Huumorintajuinen, mutta jalat maassa. Tykkää reissata.
Urheilua harrastavia, alkottomia miehiä on ehkä 30% kaikista miehistä. Sinkkumiehistä alle 10%. Perhekeskeisiä miehiä tästä pienestä joukosta ehkä joka 3. Rakastava, töissäkäyvä, kunnianhimoinen, huumorintajuinen, reissaamisesta tykkäävä.. kaikista sinkuista ehkä alle prosentti. Arviolta kymmeniä miehiä koko Suomessa - siis tällä hetkellä sinkkuja, jotka täyttäisivät nuo kriteerit.
"4. Tee aktiivisesti aloitteita. Sinulla on pelkästään voitettavaa. Silloin pelataan ilman maalivahtia :)"
Ja jos tämä tuntuu monesta varsinkin naisesta hankalata niin ole ainakin "aktiivisesti tyrkyllä". Eli suhtaudu positiivisesti jokaiseen pieneen potentiaaliseen vihjeeseen että joku olisi ehkä sinusta kiinnostunut, kerro avoimesti että olet sinkku jotta ympärilläsi olevat ihmiset tietävät sen, juttele paljon eri ihmisten kanssa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.
Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.
Miehen pitää olla: urheilua harrastava, edes lenkkeily, huolehtii omasta terveydestään ja kropasta. Ei alkoa tai tupakkaa. Perhekeskeinen, voi elää myös lapsettomassa suhteessa. Rakastava, töissäkäyvä, kunnianhimoinen. Huumorintajuinen, mutta jalat maassa. Tykkää reissata.
Urheilua harrastavia, alkottomia miehiä on ehkä 30% kaikista miehistä. Sinkkumiehistä alle 10%. Perhekeskeisiä miehiä tästä pienest
Lisäksi perhekeskeinen ja kunnianhimoinen sulkevat toisensa aika usein pois joten jäljelle jää ehkä se yksi lumihiutale.
Ihan sama asia kuin hyvän työpaikan löytämisen kanssa. Jos passiivisena makaa kotona sohvalla odottamassa, että joku tulee pyytämään niin saa odotaa vaikka maailman tappiin saakka. Ei kukaan tule kotoa hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Postimies soittaa kahdesti.
Ainakin jos on kyse vastuullisesta postimiehestä ;)
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunis Maddekin joutui lopulta tyytymään vanhaan Chrisiin, niin miksi kuvittelette, että te olisitte sen ihmeellisempiä?
Järki käteen ennen kaikkea.
Chris on kuitenkin komea ja rikas,huolisin
Vierailija kirjoitti:
Nainen on passiivinen ja vain vanhat juopporetkut tulee tekemään aloitteita. Varmaan tiedättekin, että näillä tyypeillä on rima melko matalalla sekä aloitteiden teon, että ulkonäön osalta. Sekä aloitekynnys, että ulkonäkörima nousevat, kun mietitään AP:tai kiinnostavista miehistä. Ja lisäksi tulee kilpailua muista naisista. Näille juopporetkuille riittää passiivisesti odottava nainen, mutta näille kiinnostaville miehille se ei riitäkään, jos nyt AP ei ole mikään tavattoman kaunis nainen, jolla kulkee airue miehiä perässä minne hän meneekin. Nämä kiinnostavat miehet eivät myöskään tee itse niin paljon aloitteita, koska heidän ei tarvitse ja toki he tekevät vähät aloitteessa niille kaikista mielenkiintoisimmille naisille, aivan kuten naisetkin tekevät. Tällainen kiinnostava mies on sinkku, koska hän ei ole valmis tyytymään mihinkään keskinkertaisen ja puolivillaiseen. Ei vaikka se passiivinen keskinkertainen ja puolivillainen nainen kui
OT.
Näistä "aloitteita" tekevistä juopoista: iso osa näistä vanhoista känniääliöistä ei tietenkään tee mitään aloitetta tarkoituksella, vaan kyse on ihan puhtaasta häirinnästä. "Tule tyttö tänne polvelle istumaan, kjäh kjäh" -tyyppistä. Selvinpäin nämä äijät eivät kehtaa katsoa edes silmiin.
"Pelkällä töllöttelyllä ei 70-luvullakaan miehiä napattu! "
Totta. On yleinen harhakäsitys nykyään että ennen vanhaan kumppaneita tuli vain automaattisesti ovista ja ikkunoista kaikille ilman että mitään vaivaa tarvitsi nähdä. No ihan kuten nykyäänkin, sellainen koski siitä suosituinta 10 prosenttia ihmisistä ja muiden piti tehdä niitä kiusallisen vaikeita aloitteita ja saada pakkeja ihan kuten nykyäänkin.
Kun olin itse nuori 80-luvun lopussa niin kyllä sillä lukioluokalla oli ihan samat muutamat suositut tyypit ja muut sitten olivat ilman seurustelusuhteita kun eivät oikein uskaltaneet lähestyä ketään. Sitten vähitellen rohkaistuttiin opiskeluaikoina ja sopivasti alkoholin saattelemina uskallettiin sitten tehdä joku aloite josta saattoi jotain tulla.
No haloo, se tulee vastaan jos elää aktiivista elämää ja tapaa sen sukupuolen edustajia, joka siinä mielessä kiinnostaa.
Toisen ihmisen kanssa eläminen ja toiseen rakastuminen edellyttävät, että hyväksyy itsensä ja osaa rakastaa.
Jos et tapaa miehiä/naisia etkä osaa rakastaa terveesti itseäsi, kukaan ei sinusta kiinnostu, ja se on syy yksinäisyyteen. Ei kalju pää, ei kilot, ei vino nenä vaan vino luonne.
Älkää olko tympeitä vaan lempeitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse joutuisin avioeron jälkeen sinkuksi, voisi olla, että kiertäisin omanikäiset ikisinkkunaiset kaukaa. Olisin kiinnostunut lähinnä naisista, joilla on ollut takanaan pitkä parisuhde / pitkiä parisuhteita ja mielellään omia lapsia.
Tuntemistani ikisinkuista, sekä naisista että miehistä, kaikki ovat SYYSTÄ ikisinkkuja.
Minä olen sitä mieltä, että tämä on ehkä joskus pitänyt paikkaansa muttei enää nykyisin. Parisuhteen uupuminen elämästä on tullut niin yleiseksi, ettei se enää koske pelkästään "parisuhdekelvottomia". Moni jää yksin vaikka periaatteessa siihen ei ole olemassa mitään erityistä syytä.
Ap on ihan tyypillinen incel: sysää vastuun omasta kehittymättömyydestään muille.
Kellekään eivät muut lupaa mitään. He ovat yrittäneet kannustaa ja lohduttaa, mutta eräille ei mikään kannustus ja lohtu riitä kun niiden sisällä on pelkkää kaunaa, katkeruutta ja vihaa, joka valuu suusta ja silmistä ulos ja karkottaa kaikki.
Yksinäisyys johtuu itsestä. Vain ja ainoastaan, jos ihminen kykenee itse poistumaan asunnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.
Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.
Miehen pitää olla: urheilua harrastava, edes lenkkeily, huolehtii omasta terveydestään ja kropasta. Ei alkoa tai tupakkaa. Perhekeskeinen, voi elää myös lapsettomassa suhteessa. Rakastava, töissäkäyvä, kunnianhimoinen. Huumorintajuinen, mutta jalat maassa. Tykkää reissata.
Et ole itse yhtään mitään tuollaista tasoa, mutta luulet saavasi sellaisen. Siinäpä sinulla pulma.
Kaikkea tätä olen: harrastan liikuntaa säännöllisesti, käyn töissä, olen huumorintajuinen,tiettyyn pisteeseen asti, en juo enkä polta, tykkään reissuta. Mitä tästä vielä puuttui? 😊 No se kemia
Oot tainnut odottaa vähän liiankin kauan.
Ratkaisu ongelmaasi on kuitenkin yksinkertainen.
Hae mies ulkomailta.
Ei ole olemassa sitä oikeaa se on aivan huuhaata.
Vierailija kirjoitti:
"Kuvitteliko joku ettei vuosikausia kestänyt MeToo-kohkaaminen vaikuttaisi mitenkään ihmisten rohkeuteen/halukkuuteen lähestyä kiinnostavaa ihmistä?"
Varmasti on vaikuttanut, tosin lähinnä niihin jotka eivät ole oikein ymmärtäneet mistä MeToo:ssa on oikein kysymys ja joiden sosiaaliset taidot eivät riitä kohtuullisen neutraaliin ja toisen huomioivaan lähestymiseen.
Jep. En lähtökohtaisesti ymmärrä miehiä, jotka väittävät, että ahdistelu, solvaaminen ja raiskaaminen on normaalia käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Oot tainnut odottaa vähän liiankin kauan.
Ratkaisu ongelmaasi on kuitenkin yksinkertainen.
Hae mies ulkomailta.
Ei ole olemassa sitä oikeaa se on aivan huuhaata.
Itseasiassa ei ole. On monia "oikeita" ja loppujen lopuksi ihmisen persoonaan pitää tutustua ennenkuin sitä voi rakastaa. Ja sitä ennen pitää tuntea ja hyväksyä itsensä.
Ihmiset eivät ole niin pinnallisia kuin incelit luulevat. Incelit on pinnallisia ihmisen kuoria. Jauhavat rasoista ja tyytymisestä, kun niiltä puuttuu aito ja terve tunne-elämä sekä iso osa älystä.
Yksinäisyys on ikävä ja yleinen ongelma, johon ratkaisu on yksinäisen omissa käsissä: lähtee koneen äärestä ulos tapaamaan ihmisiä esim ilmaistapahtumiin, politiikkaan, ympäristönsuojeluun, eläinsuojeluun ja muihin vapaaehtoishommiin. Neulontaporukoissa on naisia, wink wink mies-incelit.
Itse törmäsin nykyiseen mieheeni seurakunnan lounaalla oltuani 7 vuotta yksin avioeron jälkeen ja ollessani 57 vuotta vanha nainen. En etsinyt, en roikkunut toksisissa deittisovelluksissa.
Myös hän oli eronnut 7 vuotta aiemmin.
Kumpikaan meistä ei haissut epätoivolta eikä yrittänyt väkisin. Ei ollut paineita. Ja heh, kumpikin on ateisti.
Madden ja Chrisin ikäero on 8 v. Samaa ikäluokkaa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama asia kuin hyvän työpaikan löytämisen kanssa. Jos passiivisena makaa kotona sohvalla odottamassa, että joku tulee pyytämään niin saa odotaa vaikka maailman tappiin saakka. Ei kukaan tule kotoa hakemaan.
Joskus on tultu, kirjaimellisesti.
Mutta tämä ei tarkoita, ettenkö ollut aikaisemmin ahkera ja hyvä työssäni, joten ei tuo ihan ilman mitään ansioita ja taitoja onnistu.
"Tykkäyksiä kyllä tulee paljon, mutta sellaisilta miehiltä joihin en koe mitään vetoa tai joille en koskaan juttelisi romanttisessa mielessä oikeassa elämässä."
Kannattaa ymmärtää että se tosielämän kohtaaminen on ihan eri asia kuin katsoa Tinderissä jonkun kuvaa tai profiilia.
Suoraan sanoen tuskin olisin kiinnostunut Tinderissä omasta miehestäni mutta kun tapasimme livenä niin aika pian vain huomasin että siinä miehessä on jotain mitä en olisi ensin arvannut. Tuli vain sellainen todella suuri yhteyden tunne jota ei ole juuri kenenkään kanssa tullut ennen sitä.
Joten jos jonkun neuvon antaisin naisille niin se on se että satsatkaan kasvokkain tapaamisiin ja jättäkää se kuvin etuijottelu vähemmälle. Hakeutukaa tilanteisiin joissa voitte tavata uusia ihmisiä ja sitten siitä avoimin mielin katsomaan että synkkaako jonkun kanssa.