Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"
Olen ihan mukiinmenevän näköinen, en tietääkseni persoonalta hirviömäinen 41v nainen joka olisi halunnut pari lasta, kumppanin jonka kanssa jakaa arkea.
Ei kukaan oikeasti lähesty livenä paitsi juopot itseäni 20v vanhemmat setämiehet tai oudot afrikkalaiset jotka hädin tuskin puhuvat englantia tai suomea.
Deittiäpeissä olen laittanut ylärajaksi 50v mutta katsottuani sen ikäisten suomalaismiesten tarjontaa, en vaan pysty. Aivan rupsahtaneita liki jokaikinen.
Nuoremmat jotka eivät ole totaalisia sohvaperunoita eivät ikinä laita tykkäystä takaisinpäin.
Kai sitä yksinkin elelee, mutta se ei koskaan ollut elämänsuunnitelmani tai "valintani".
Suurin virheeni oli kuunnella kaikkia sukulaisia, ystäviä, tätejä ym. jotka hokivat että kyllä se oikea sitten tulee sitten kun sitä vähiten odottaa. Eikä tule. Nekin harvat kerrat kun olen saanut 'sutinaa' niin on pitänyt tehdä hommia ja etsimällä etsiä, seuloa, jutella. Eivät ne ole mistään taivaasta tipahtaneet.
Kommentit (811)
Vierailija kirjoitti:
" Heidän ongelmansa on siinä, että kukaan ei kiinnostu heistä romanttisesti tai edes seksuaalisesti. Heillä on ystäviä, mutta heillä ei ole rakastajia. "
Tuo on hyvä pointti. Siihen ei varmaankaan ole yhtä ainoaa syytä mutta ainakin joidenkin kohdalla olen ajatellut että kyse on siitä että he eivät vain koskaan oikein osaa vain heittäytyä. Heillä on koko ajan sellainen pieni suojamuuri ylhäällä ja siksi ne mahdolisuudet menvät ohi. Monesti se tilaisuuteen tarttuminen vaatii sitä että laittaa hetkeksi ne aivot narikkaan ja antaa vain vaistojen viedä. Ja se voi olla vaikeaa, tiedän sen. Mutta sehän on se syy miksi niin moni parisuhde alkaa pienessä sievässä että silloin ne estot laskevat joka taas tekee asioiden tapahtumisesta paljon helpompaa.
Tuosta syystä pariutuminen on nuorena helpompaa. Sen lisäksi, että oman ikäluokan sinkkuja on ylipäätään paljon, niin ihmiset on myös nuorena yleensä impulsiivisempia ja hyvälläkin tavalla hieman naiiveja eivätkä tajua pelätä kaikkea mahdollista mitä riskejä tähänkin asiaan voisi liittyä. Pettymyksiäkään ei vielä ole takana ainakaan niin paljoa, eli helpompi luottaa.
Aikuisempana sitten pitää ehkä jo tietoisesti uskaltaa heittäytyä ja kaivaa sitä nuoren ihmisen impulsiivisempaa asennetta päälle, kun eihän pariutumista aikuisillakaan ihmisillä pääse tapahtumaan, jos vaan kyräillään ja pohditaan riskejä ja ollaan kiinni jossain vanhoissa pettymyksissä. Tai ollaan katkeralla asenteella koko sukupuolta kohtaan tyyliin "naiset/miehet on semmosia ja tämmösiä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene jonkun kiinnostavan miehen luo ja tee aloite hänelle.
Niin minä tein baarissa, menin juttelemaan ja ehdotin miehelle treffejä ja niin aloimme seurustella. Minä olin sitten myös se, joka kosi.
Kylmä totuus on, että tässä elämässä ei saa mitään, ellei ole määrätietoinen ja aktiivinen. Naiset voivat tehdä aloitteitakin hyvin, passiivisesti odotellen ei saa, mitä haluaa.
Olen eri, mutta mistä tietää jostain tuntemattomasta miehestä, onko hän kiinnostava? Itselläni ei sinkkuusongelmaa ole, mutta on aina ihmetyttänyt tämä neuvo. Itse en ole YHTÄKÄÄN kumppania löytänyt niin, että jompi kumpi olisi vain bongannut täysin tuntemattoman ihmisen, enkä ole ikinä kiinnostunut tuntemattomasta.
se selviää semmoisella mystisellä asialla kuin tutustuminen.
Mistä tietää, kenen haluaa tutustua? Kaikkiin Prismassa asioiviin miehiinhän ei voi tutustua. Onko siis idea, että arpoo vaan jonkun, jolle menee ehdottamaan tutustumista?
Vierailija kirjoitti:
"osaa keskustella muustakin kuin vain itseä tosi paljon kiinnostavista asioista.
Pakko tarttua tähän keskustelukykyyn. Todella harva suomalainen, nainen tai mies, osaa oikeasti keskustella yhtään mistään nykyään. Jotain jonninjoutavaa suunaukomista säästä tai jostain umpitymperästä uusimmasta kaikkien näkemästä Netflix-sarjasta ei lasketa.
Ei sillä - tärkeä ominaisuushan se on, ja huumorintajun lisäksi antaa kyllä vahvan kuvan järjenjuoksusta - toivottava ominaisuus siis, silti.
"Eli aitoon suhteeseen minua ei ole haluttu koskaan, vaikka itse aktiivinen olen tutustumisissa ollut. "
Se on tietenkin tosi ikävää. Mutta vika ei ole ollut siinä että olet ollut aloitteellinen vaan vain siinä että valitettavasti kertaakaan se toinen ei ole kuitenkaan ollut sinulle se oikea. Olisi kuitenkin voinut ja nyt sinulla on kuitenkin edes ollut mahdolisuus siihen. Jos et olisi koskaan edes yrittänyt niin sitten ei olisi ollut edes mahdolisuutta.
Nyt voit kuitenkin aina lohduttautua sillä että edes yritit vaikka ei sitten onnistunutkaan. Sehän on paljon ihan myös tuurista kiinni. Minun ensimmäinen oikea suhteeni oli kerralla se minulle oikea mutta ei se tarkoita että olisin tehnyt jotain enemmän oikein kuin sinä tai että olisin sen parempi ihminen. Minulla vain kävi parempi tuuri.
Vierailija kirjoitti:
"Kirjoitit pitkän virren, muttet oikeasti sanonut yhtään mitään!"
Se että et ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää on juuri se yksi juurisyy miksi sinulla ei ole suhteita.
"Toisin päin sitten on, kun kyse on lyhyemmästä ja vähemmän komeasta, silloin pitääkin kompensoida jo älyttömästi, että nainen kelpuuttaa. "
Niin, jos ei ole ulkonäköä niin paljon niin pitää kompensoida sellaisilla ihan kohtuuttomilla tavoilla kun että on mukava ja fiksu, kohtelee naista hyvin ja kunnioittavasti ja osaa keskustella muustakin kuin vain itseä tosi paljon kiinnostavista asioista. Ja kaikken tärkeinpänä että ei elä jossain kummallisessa maailmassa jossa kaikki on naisten vikaa ja miehet ja naiset suunnilleen sodassa keskenään. Toki ymmärrän että se on monille mahotonta mutta kun katselet vaikka Prismassa niitä lukemattomia ihan tavallisen näköisiä miehiä joilla on se nainen kuitenkin mukana niin he ovat nämä
"Se että et ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää on juuri se yksi juurisyy miksi sinulla ei ole suhteita."
Hienoa syyllistämistä! Se on jännä juttu, miten miehet ovat aina syyllisiä joka asiaan ja naiset ovat vain viattomia uhreja! :D
"Niin, jos ei ole ulkonäköä niin paljon niin pitää kompensoida sellaisilla ihan kohtuuttomilla tavoilla kun että on mukava ja fiksu, kohtelee naista hyvin ja kunnioittavasti ja osaa keskustella muustakin kuin vain itseä tosi paljon kiinnostavista asioista. Ja kaikken tärkeinpänä että ei elä jossain kummallisessa maailmassa jossa kaikki on naisten vikaa ja miehet ja naiset suunnilleen sodassa keskenään. Toki ymmärrän että se on monille mahotonta mutta kun katselet vaikka Prismassa niitä lukemattomia ihan tavallisen näköisiä miehiä joilla on se nainen kuitenkin mukana niin he ovat nämä kohtuuttomat kompensaatiot pystyneet tekemään."
Tuossa kerroit lähinnä itsestäänselvyyksistä. Mutta nekään eivät aina pidä paikkaansa, sillä monet todella törkyiset miehet saavat naisia. Kyseessä ovat nämä jännä... m...ehet. https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/a8b75fcb-d9e5-4023-a19d-512937b… <- Tuo mies siis seurusteli MONEN naisen kanssa samaan aikaan, ennen kuin se silloinen nainen kiinnostui hänestä. Sitten menivät naimisiin. Elikä tuokin nainen TIESI tuolla miehellä olevan joka sormelle yksi nainen ja se miehen kielenkäyttö oli kaikkea muuta kuin "mukavaa ja fiksua" :D, joten et voi yleistää että vain mukavat miehet saisivat naisia. Tuo nainen teki tietoisen valinnan ja tiesi täysin millainen mies oli kyseessä. Joten seliseli jutuillesi. Kaupassa puolestaan olen nähnyt naisia enimmäkseen yli 185 cm pitkien miesten kanssa. Nuorilla jopa niin, että yksi mies on 2-3 nuoren naisen kanssa, eli haaremi, sillä nuokin naiset tietävät ja tajuavat, ettei huonompi kelpaa, niin pariutuvat sitten moni saman top-miehen kanssa. Näen näitä aina käydessäni kaupassa. Harvemmin näkee alle 180-senttistä miestä yhtään kenenkään naisen kanssa, paitsi jos se mies on joku vanha pappa mummonsa kanssa. Silloin ennen meno ei ollut niin pinnalista kuin nykypäivänä.
"Eli jokainen mies kiinnostuu aina naisesta riippumatta miehen suhdestatuksesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, henkilökohtaisista preferensseistä ja elämäntilanteesta? Ovatko miehet siis kollektiivimielellä varustettuja robotteja?"
Jos sä laitat viehättävän naisen istumaan heteromiehen viereen pubiin, annat miehelle pari tuoppia juotavaa ja käynnistät keskustelun miehen ja tämän viehättävän naisen välillä, niin kyllä se nyt aika poikkeuksellista on jos ei siinä tilanteessa miehellä herää minkäänlaista kiinnostusta, edes alustavaa seksuaalista, tätä naista kohtaan.
Sinulla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta miehistä, tai minkään asteen käsitystä siitä miten miesten aivot toimivat?
"Mistä tietää, kenen haluaa tutustua? Kaikkiin Prismassa asioiviin miehiinhän ei voi tutustua. Onko siis idea, että arpoo vaan jonkun, jolle menee ehdottamaan tutustumista?"
Ei vaan kun tulee luontevia tilanteita joissa pääsee jutun alkuun niin sitten katsoo että miltä se toinen vaikuttaa. Ei teietenkään normaalisti kukaan kadulla pysäyttele ketään ja ala juttelemaan. Mutta vaikka ihan esimerkkinä näin kesällä jos menee vaikka jäätelökioskille ja siinä joku istuu vieressä yksi syömässä jäätelöä niin voi sitten jutustella siinä jotain eri jäätelömauista ja kivasta kesäsäästä ja katsoa että lähteekö se toinen mukaan juttuun,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Heidän ongelmansa on siinä, että kukaan ei kiinnostu heistä romanttisesti tai edes seksuaalisesti. Heillä on ystäviä, mutta heillä ei ole rakastajia. "
Tuo on hyvä pointti. Siihen ei varmaankaan ole yhtä ainoaa syytä mutta ainakin joidenkin kohdalla olen ajatellut että kyse on siitä että he eivät vain koskaan oikein osaa vain heittäytyä. Heillä on koko ajan sellainen pieni suojamuuri ylhäällä ja siksi ne mahdolisuudet menvät ohi. Monesti se tilaisuuteen tarttuminen vaatii sitä että laittaa hetkeksi ne aivot narikkaan ja antaa vain vaistojen viedä. Ja se voi olla vaikeaa, tiedän sen. Mutta sehän on se syy miksi niin moni parisuhde alkaa pienessä sievässä että silloin ne estot laskevat joka taas tekee asioiden tapahtumisesta paljon helpompaa.
Tuo kuvaus sopii tiettyyn tuttuun ikisinkkumieheen tosi hyvin. Hän e
Jos viittaat tähän tuntemaani ikisinkku mieheen, niin en oikeasti kyllä tiedä että onko kukaan nainen ikinä ehdottanut hänelle seksiä. En ole ainakaan ikinä todistanut sellaista että kukaan nainen olisi häntä lähestynyt. Tämä mies ei vaan ikinä oikein ole aktiivinen, äänessä seurueessa, lähesty ketään, eikä hän varmaan oikein edes uskaltaisi ehdottaa naiselle seksiä tai tehdä aloitetta sen suhteen. En tiedä onko hänellä vielä poikuus tallella, mutta en olisi yllättynyt jos on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kyllä se oikea vielä tulee vastaan" on surkein elämänohje mitä minä olen koskaan saanut. Uskoin aiemmin näin, enkä itse lähestynyt kiinnostavia miehiä, ja nyt on liian myöhäistä.
Eihän se että se oikea tulee vastaan tarkoita että sinun ei tarvitsisi itsesi tehdä mitään kun se on tullut vastaan. Tuo on siis aika lailla väärin ymmärretty lause jos kuvitellaan sen tarkoittavan vain pasiivista odottelua. Kyllä ihmisen pitää myös tarttua tilaisuuteen kun se tilaisuus tulee vastaan.
Ok, no siinä tapauksessa minä nimenomaan olen ymmärtänyt sen lauseen väärin. Paskamainen juttu minulle.
Olen eri, mutta mitä sä sitten käytännössä teit? Kun kinnostuit jostain, ihastuit ja tunsit, että "tuon ihmisen minä haluaisin", niin sinä sitten et tehnyt mitään...? Miten pystyit olemaan toimimatta? Ainakin itselläni oma vimma on tuossa kohtaa niin suuri, että vaikka saisin mitä ohjeita että "älä vain tee mitään, vaan odottele niin sitten kyllä joku tulee", niin en vain pystyisi siihen. Ja toisaalta, jos kerran haluaisin jonkun tietyn ihmisen, niin ei minua silloin kiinnosta joku muu, vaikka kuinka universaalisti voimien mielestä se joku muu olisi minulle Se Oikea.
"Pakko tarttua tähän keskustelukykyyn. Todella harva suomalainen, nainen tai mies, osaa oikeasti keskustella yhtään mistään nykyään. "
Kun tapasin oman mieheni niin minuun teki vaikutuksen juuri hänen keskustelukykynsä. Ja nimenomaan se että vaikka hän ei ollut mikään suunpieksijä ja ennemminkin ujomman puoleinen, hän pystyi silti keskustelemaan todella hyvin kanssani aiheesta kuin aiheesta. Ja mikä tärkeintä, jakoi myös heti omia henkilökohtaisia ajatuksiaan ja kokemuksiaan eikä vain jutustellut niitä näitä. Se oli myös tärkeää että tuli mukaan siihen mitä minä kerroin ja vaikutti aidosti kiinnostuneelta siitä mitä minä ajattelin ja kyseli lisää kaikesta.
Tällasia miehiä on ihan liian vähän ja nyt yksi vähemmän vapaana :)
Outo ketju kun niin moni kuvittelee vastentahtoisesti sinkkuna elävän nököttävän kotonaan 24/7 yksinään. Oikeastaan ihan sama kuvitelma tuntuu olevan myös yksinäisiä ihmisiä kohtaan. Heidät lokeroidaan surutta samanlaisiksi kaikki ja yksin syyllisiksi tilanteeseensa.
Aina neuvotaan, että pitää lähteä, mennä ja olla aktiivinen mutta entäpä jos on jo (ollut) kaikkea tuota mutta silti sitä seuraa ei löydy? Kukaan ei lähesty kuin röökiä/tulta pummimalla ja jatkaa samantien matkaansa kun näitä ei löytynyt. Tai kysyy reittiohjeita huonolla suomella. Sitten taas kun itse aloittaa "niitänäitä"- keskustelun vaikka baaritiskillä omaa vuoroaan odottaessa niin mies yleensä ihan ekana skannaa päästä varpaisiin ja tuhahtaa (mikä tuokin tapa on?!) tai sitten kertoo olevansa varattu. Yhtä kaikki, juttuseuraakaan ei saa edes parin lauseen verran.
Sitten jos joku mies ottaa baarissa/terassilla itse kontaktia niin ainahan se on tuhannen tuubassa ja tuntuu tarvitsevan itselleen ennemmin äitiä kuin naista tai kavereita (jotka ilmeisesti on hukannut johonkin ja ihan on yhyytyhmä koko ilta eli anna pliis edes sä säälipiIIua).
Vierailija kirjoitti:
"Eli jokainen mies kiinnostuu aina naisesta riippumatta miehen suhdestatuksesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, henkilökohtaisista preferensseistä ja elämäntilanteesta? Ovatko miehet siis kollektiivimielellä varustettuja robotteja?"
Jos sä laitat viehättävän naisen istumaan heteromiehen viereen pubiin, annat miehelle pari tuoppia juotavaa ja käynnistät keskustelun miehen ja tämän viehättävän naisen välillä, niin kyllä se nyt aika poikkeuksellista on jos ei siinä tilanteessa miehellä herää minkäänlaista kiinnostusta, edes alustavaa seksuaalista, tätä naista kohtaan.
Sinulla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta miehistä, tai minkään asteen käsitystä siitä miten miesten aivot toimivat?
Ei, kyllä alustava seksuaalinen kiinnostus voi herätä naisenkin aivoissa. On vaan eri asia, näkyykö se mitenkään ulospäin. Eli jos joku futista katsova mies ei ole jollekin naiselle lämmennyt, ei se sitä tarkoita, että kyseinen nainen on susiruma. Sitähän tuossa aiemmin nimittäin väitettiin. Ilmeisesti ajatus on, että jos mies kuin mies ei ala flirttailla, ehdottaa seksiä, tms. niin silloin naisen ulkonäössä on jotain vialla. Mutta eivät miehetkään nyt ihan noin kaavamaisesti toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kysynyt noilta boomereilta kuinka he kumppaninsa tapasivat? Sieltä löytyy vaikka minkälaista tarinaa. Minun isovanhemmat tapasi toisensa kylätiellä, toiset tansseissa, omat vanhempani tapasivat rapussa, kun äiti jakoi postia ja isä kysyi kahville, minä tapasin naiseni ratikassa ja hän alkoi juttelemaan minulle.
Ennen ihmiset kohtasivat milloin missäkin aivan tavallisissa tilanteissa. Nyt me lupotaan kännykällä joka hetki kun voisi katseen kohottaa toiseen ihmiseen. Ei jutella randomisti missään.
Ja sitten ne treffisovellukset... luuletteko oikeasti, että tinderin pyhä tavoite olisi saattaa ihmiset yhteen? Ei ole. Sen tarkoitus on pitää ihmiset sinkkuina ja tienata sillä rahaa.
Kannattaa muistaa, että näissä voi olla vain puoli totuutta. Se "kylätiellä tavattu" voi olla jo entuudestaan (puoli)tuttu, ja silloin yh
Katsokaa huvikseen ihmisten käyttäytymistä julkisilla paikoilla. Jos vähänkään seistään tai istutaan, niin kännykkä on kädessä. Ei siinä tule mitään sellaista tapaamista muiden ihmisten kanssa, mitä ennen kännyköitä oli. Ihmiset elää kännykän kautta. Se sosiaalinen elämä on siellä ja onhan sekin kivaa, mutta niitä suhteita ei sieltä kovin helposti tule. Mutta samapa tuo minulle uskotteko vai ette. Minä olen lujasti parisuhteessa ja jos joskus eroan, niin en minkään tinderin varaan laita kumppanin löytymistä.
Vierailija kirjoitti:
"Sinun tuo kokemuksesi on jotain niin pientä marginaalia, että sillä ei ole käytännössä mitään väliä suurimmalle osalle miehistä, sillä heillä ei ole käynyt samanlaista munkkia kuin sinulla. Olet tippa meressä."
Niin, onhan se vain tippa meressä ne kaikki lukemattomat tavismiehet jotka ovat sen parisuhteen kuitenkin löytäneet vaikka eivät ole koskaan olleet niitä suosituimpia ja halutumpia.
Sinuna kysyisin itseltäni että kummalla tavalla saan todennäköisemmin naisen, katkeroitumalla ja vihaamalla naisia vai oppimalla niiltä monilta tavismiehiltä jotka ovat voittaneet ne todennäköisyydet ja saaneet parisuhteen? Sinä et halua edes kuulla mitään mikä ei vastaa omia käsityksiäsi. Mitä sinä sillä saavutat? Haluatko olla oikeassa vai saada naisen? Nyt vaikuttaa että haluat enemmän olla oikeassa.
"Niin, onhan se vain tippa meressä ne kaikki lukemattomat tavismiehet jotka ovat sen parisuhteen kuitenkin löytäneet vaikka eivät ole koskaan olleet niitä suosituimpia ja halutumpia."
Joojoo, lukemattomat tavismiehet ovat löytäneet. :D
"Sinuna kysyisin itseltäni että kummalla tavalla saan todennäköisemmin naisen, katkeroitumalla ja vihaamalla naisia vai oppimalla niiltä monilta tavismiehiltä..."
Sinä kerroit "omasta" tilanteestasi pelkän tarinan, ilman mitään uskottavia yksityiskohtia. Minä kerroin tarkasti mitä oli tapahtunut. Ja annoin myös todisteet jotka tukevat kertomustani. Joten suurella todennäköisyydellä olen oikeassa. Se ei ole mitään "vihaa". Sinä voit puolestasi olla trolli, ja luultavasti oletkin, joku perus av-mamma, joka kertoo trolli-tarinoita "tavismiehistä", joka paljastui höpöhöpöksi viimeistään kun aloit haukkumaan naisvihasta ym. paskaa, kun et muuta kuin tuota ad hominemia keksi kun argumenttisi loppuivat jo ajat sitten. :D
Vierailija kirjoitti:
"Eli aitoon suhteeseen minua ei ole haluttu koskaan, vaikka itse aktiivinen olen tutustumisissa ollut. "
Se on tietenkin tosi ikävää. Mutta vika ei ole ollut siinä että olet ollut aloitteellinen vaan vain siinä että valitettavasti kertaakaan se toinen ei ole kuitenkaan ollut sinulle se oikea. Olisi kuitenkin voinut ja nyt sinulla on kuitenkin edes ollut mahdolisuus siihen. Jos et olisi koskaan edes yrittänyt niin sitten ei olisi ollut edes mahdolisuutta.
Nyt voit kuitenkin aina lohduttautua sillä että edes yritit vaikka ei sitten onnistunutkaan. Sehän on paljon ihan myös tuurista kiinni. Minun ensimmäinen oikea suhteeni oli kerralla se minulle oikea mutta ei se tarkoita että olisin tehnyt jotain enemmän oikein kuin sinä tai että olisin sen parempi ihminen. Minulla vain kävi parempi tuuri.
No... valitettavasti itse näen asian enemmänkin niin, että minä en ole ollut tarpeeksi yhdessäkään suhteessa. Ja jos kyse olisi vain yksittäisestä kerrasta, voisin lohduttautua kyseessä olleen vain huono tuuri. Mutta sama kun on toistunut eri ihmisten kanssa, alkaa nähdä näissä yhteisen nimittäjän, eli minut itseni. Jostain syystä en ole tarpeeksi arvokas rakastavaan ja aitoon parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
"Mistä tietää, kenen haluaa tutustua? Kaikkiin Prismassa asioiviin miehiinhän ei voi tutustua. Onko siis idea, että arpoo vaan jonkun, jolle menee ehdottamaan tutustumista?"
Ei vaan kun tulee luontevia tilanteita joissa pääsee jutun alkuun niin sitten katsoo että miltä se toinen vaikuttaa. Ei teietenkään normaalisti kukaan kadulla pysäyttele ketään ja ala juttelemaan. Mutta vaikka ihan esimerkkinä näin kesällä jos menee vaikka jäätelökioskille ja siinä joku istuu vieressä yksi syömässä jäätelöä niin voi sitten jutustella siinä jotain eri jäätelömauista ja kivasta kesäsäästä ja katsoa että lähteekö se toinen mukaan juttuun,
Juu, itse teen tällaista useinkin, muta vielä koskaan en ole kiinnostunut kenestäkään siksi, että ollaan vaihdettu muutama lause jäätelömausta ja kesäsäästä. Edelleenkään kiinnostus ei herää siksi, että toinen sanoo tykkäävänsä rommirusinasta tai että hän sanoo että saisi jo tulla t-paita-kelit.
Vierailija kirjoitti:
Outo ketju kun niin moni kuvittelee vastentahtoisesti sinkkuna elävän nököttävän kotonaan 24/7 yksinään. Oikeastaan ihan sama kuvitelma tuntuu olevan myös yksinäisiä ihmisiä kohtaan. Heidät lokeroidaan surutta samanlaisiksi kaikki ja yksin syyllisiksi tilanteeseensa.
Aina neuvotaan, että pitää lähteä, mennä ja olla aktiivinen mutta entäpä jos on jo (ollut) kaikkea tuota mutta silti sitä seuraa ei löydy? Kukaan ei lähesty kuin röökiä/tulta pummimalla ja jatkaa samantien matkaansa kun näitä ei löytynyt. Tai kysyy reittiohjeita huonolla suomella. Sitten taas kun itse aloittaa "niitänäitä"- keskustelun vaikka baaritiskillä omaa vuoroaan odottaessa niin mies yleensä ihan ekana skannaa päästä varpaisiin ja tuhahtaa (mikä tuokin tapa on?!) tai sitten kertoo olevansa varattu. Yhtä kaikki, juttuseuraakaan ei saa edes parin lauseen verran.
Sitten jos joku mies ottaa baarissa/terassilla itse kontaktia niin ainahan se on tuhannen tuuba
Eli kun sinä näet kiinnostavan miehen ja lähestyt häntä, niin nämä miehet eivät ikinä kiinnostu sinusta takaisin.
Ja silloin kun joku mies lähestyy sinua, sinä et kiinnostu hänestä.
Jokuhan voisi nähdä tässä jopa jonkinlaisen toistuvan kuvion...
"Hienoa syyllistämistä! Se on jännä juttu, miten miehet ovat aina syyllisiä joka asiaan ja naiset ovat vain viattomia uhreja! :D"
Eivät miehet ole aina syyllisiä ja naiset syyttömiä mutta on aika hedelmätöntä hakea syitä parisuhteettomuuteensa asioista joihin ei voi vaikuttaa. Sinä voit vaikuttaa vain itseesi ja omaan käytökseesi ja asenteeseesi, et muiden. Joten ainoa asia joka sinua voi auttaa on se että muutat itseäsi ja ajattelutapaasi.
"Tuossa kerroit lähinnä itsestäänselvyyksistä. Mutta nekään eivät aina pidä paikkaansa, sillä monet todella törkyiset miehet saavat naisia. "
Niin saavat mutta niin saavat myös ne tavismiehet jotka osaavat tavallisuudestaan huolimatta saada sen naisen kiinnostumaan. Miksi sinä et ole kiinnostunut niistä vinkeistä vaan keskityt olemaan katkera siitä että joku törkyinen mies on saanut naisen?
Ehkä susta näkee että on epätoivoinen haku päällä vaikka et itse sitä myönnä ja/tai huomaa.
Onko nämä seinäänmenneet kokemukset kaikki suomalaisia?
Oletko yrittänyt ulkomaalaisen kanssa kommunikoida?
Itse pääsin irti Suomesta ja suomalaisista miehistä, enkä koskaan palaa suomalaiseen mieheen.
Kuulostaa jokseenkin tutulta itselleni. Koko ketju täynnä hokemaa, että tehkää aloitteita ja kyllä se siitä. Vaan itselläni aloitteet ovat johtaneet suhteisiin, joihin minut ilmeisesti "kelpuutettu" vähän ajatuksella, että siksi aikaa kun parempaa löytyy.
Sen huomaa siitä, ettei toinen jaksa oikein millään tavalla panostaa suhteeseen, minun asiani eivät ole tärkeitä, yhteiset tekemiset eivät ole tärkeitä, ristiriidoissa on helppo esittää tyynesti (eli kyse ei ole siitä, että vihaisena sanottaisiin jotain mitä ei tarkoiteta) kommentti "ei sinun ole pakko minua sietää, sitten vain erotaan". jne.
Eli aitoon suhteeseen minua ei ole haluttu koskaan, vaikka itse aktiivinen olen tutustumisissa ollut. Joskus nuorena kiinnostuin sisarukseni kaverista, ja laitoin viestiä, että mitä kuuluu, haluaisitko lähteä joskus kahville tms. Vastasi jollain todella kiertelevällä tavalla että ei, ja sisarukseltani oli kysynyt, että en kai oikeasti ole kiinnostunut.
Deittisovellukset sain heittää suoraan mappi ö:hön. Se ghostaamisen määrä oli sen verran huikea. Ensin ilahduin kun tykkäyksiä sateli ja tuli mätsejä, mutta niin niitä sitten poistuikin, ja osa jääneistä ei vastannut keskustelualoituksiini ikinä. Jotkut vastaili, mutta aika tyyliä monen päivän viiveellä.
Pakkohan se on alkaa uskoa olevansa jotenkin todella "viallinen".