Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuvitteliko joku ettei vuosikausia kestänyt MeToo-kohkaaminen vaikuttaisi mitenkään ihmisten rohkeuteen/halukkuuteen lähestyä kiinnostavaa ihmistä?"

Varmasti on vaikuttanut, tosin lähinnä niihin jotka eivät ole oikein ymmärtäneet mistä MeToo:ssa on oikein kysymys ja joiden sosiaaliset taidot eivät riitä kohtuullisen neutraaliin ja toisen huomioivaan lähestymiseen.

Jep. En lähtökohtaisesti ymmärrä miehiä, jotka väittävät, että ahdistelu, solvaaminen ja raiskaaminen on normaalia käytöstä.

Eiväthän ne miehet / sen tyyppiset miehet, jotka MeToo:n ovat aiheuttaneet, ole luopuneet lähestymisistä - korkeintaan ovat yrittäneet taittaa terää pahimmalta käytökseltään kohdatessaan aiemmin tuntemattomia naisia. 

Sen sijaan ne miehet, jotka ovat arkoja ja ujoja jo ihan lähtökohtaisesti - eivätkä varmastikaan mitään ahdistelijoita - ovat joissakin tapauksissa entistä ujompia ja arempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse joutuisin avioeron jälkeen sinkuksi, voisi olla, että kiertäisin omanikäiset ikisinkkunaiset kaukaa. Olisin kiinnostunut lähinnä naisista, joilla on ollut takanaan pitkä parisuhde / pitkiä parisuhteita ja mielellään omia lapsia.

Tuntemistani ikisinkuista, sekä naisista että miehistä, kaikki ovat SYYSTÄ ikisinkkuja.

Minä olen sitä mieltä, että tämä on ehkä joskus pitänyt paikkaansa muttei enää nykyisin. Parisuhteen uupuminen elämästä on tullut niin yleiseksi, ettei se enää koske pelkästään "parisuhdekelvottomia". Moni jää yksin vaikka periaatteessa siihen ei ole olemassa mitään erityistä syytä.

Varmasti sellaisiakin on mutta kyllä edelleen ne tuntemani ikisinkut ovat sellaisia että osaan sanoa useita seikkoja jotka ainakin jonkin verran vaikeuttavat heidän parisuhteen löytämistään. Ehkä ne eivät olisi 50 vuotta sitten olleet rajoitteita mutta nykyään ovat.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama asia kuin hyvän työpaikan löytämisen kanssa. Jos passiivisena makaa kotona sohvalla odottamassa, että joku tulee pyytämään niin saa odotaa vaikka maailman tappiin saakka. Ei kukaan tule kotoa hakemaan.

Jännää muuten, että näitä asioita verrataan keskenään. Ehkä siksi, että sekä hyvän parisuhteen että hyvän työpaikan löytämisestä on tullut entistä vaikeampaa.

Yhdet saavat hyviä työtarjouksia ja tapaavat mielenkiintoisia sinkkuja jatkuvasti. Toiset saavat runsaasti treffipyyntöjä, mutta työpaikan kanssa on vaikeampaa. Kolmannet löytävät aina hyviä työpaikkoja, mutta eivät parisuhdetta. Neljännet eivät löydä oikein kumpaakaan, vaan syrjäytyvät aika pahasti.

Viimeksi mainitussa ryhmässä miehet ovat selkeästi yliedustettuina, naisia saattaa olla hieman enemmän sekä toisessa että kolmannessa ryhmässä. Ensimmäisessä ryhmässä on luultavasti tasaisesti sekä miehiä että naisia.

"Eiväthän ne miehet / sen tyyppiset miehet, jotka MeToo:n ovat aiheuttaneet, ole luopuneet lähestymisistä - korkeintaan ovat yrittäneet taittaa terää pahimmalta käytökseltään kohdatessaan aiemmin tuntemattomia naisia. "

Sanotko siis että MeToo onjotenkin turha tai väärä asia? Minusta se on kyllä tuonut tosi terveellä tavalla esiin sen miten paljon epäasiallista käytöstä edelleen on ja että sitä ei pidä hyväksyä.

Ja jostain syystä moni mies ei ole tajunnut että jos epäasialliset lähestymiset vähentyvät, se nimenomaan sataa tavallisten kunnon miesten laariin koska naiset eivät enää ole lähtökohtaisesti niin varuillaa lähestymisten suhteen kun ei koko ajan tarvitse pelätä jotain häirintää. Joten parhaimillaan lähestymisestä tulee helpompaa ja hyväksyttävämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama asia kuin hyvän työpaikan löytämisen kanssa. Jos passiivisena makaa kotona sohvalla odottamassa, että joku tulee pyytämään niin saa odotaa vaikka maailman tappiin saakka. Ei kukaan tule kotoa hakemaan.

Joskus on tultu, kirjaimellisesti. 

Mutta tämä ei tarkoita, ettenkö ollut aikaisemmin ahkera ja hyvä työssäni, joten ei tuo ihan ilman mitään ansioita ja taitoja onnistu.

Ne on niin "yksi miljoonasta" tapauksia, ettei sellaisen varaan kannata koko loppuelämäänsä ja onnellisuuttaan laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama asia kuin hyvän työpaikan löytämisen kanssa. Jos passiivisena makaa kotona sohvalla odottamassa, että joku tulee pyytämään niin saa odotaa vaikka maailman tappiin saakka. Ei kukaan tule kotoa hakemaan.

Jännää muuten, että näitä asioita verrataan keskenään. Ehkä siksi, että sekä hyvän parisuhteen että hyvän työpaikan löytämisestä on tullut entistä vaikeampaa.

Yhdet saavat hyviä työtarjouksia ja tapaavat mielenkiintoisia sinkkuja jatkuvasti. Toiset saavat runsaasti treffipyyntöjä, mutta työpaikan kanssa on vaikeampaa. Kolmannet löytävät aina hyviä työpaikkoja, mutta eivät parisuhdetta. Neljännet eivät löydä oikein kumpaakaan, vaan syrjäytyvät aika pahasti.

Viimeksi mainitussa ryhmässä miehet ovat selkeästi yliedustettuina, naisia saattaa olla hieman enemmän sekä toisessa että kolmannessa ryhmässä. Ensimmäisessä ryhmässä on l

Molemmissa pätee erittäin vahvasti se, että jos nuoresta asti nysvää vain kotona niin kukaan ei edes tiedä sinun olevan olemassa. Ei tule sen enempää treffipyyntöjä kuin työtarjouksia.

Ensimmäinen askel onnistumiseen on, että joku edes tietää sinun olevan olemassa. Jollain tavalla pitää tuoda itsensä esille.

"kyllä se oikea vielä tulee vastaan" on surkein elämänohje mitä minä olen koskaan saanut. Uskoin aiemmin näin, enkä itse lähestynyt kiinnostavia miehiä, ja nyt on liian myöhäistä. 

Vierailija kirjoitti:

"kyllä se oikea vielä tulee vastaan" on surkein elämänohje mitä minä olen koskaan saanut. Uskoin aiemmin näin, enkä itse lähestynyt kiinnostavia miehiä, ja nyt on liian myöhäistä. 

Eihän se että se oikea tulee vastaan tarkoita että sinun ei tarvitsisi itsesi tehdä mitään kun se on tullut vastaan. Tuo on siis aika lailla väärin ymmärretty lause jos kuvitellaan sen tarkoittavan vain pasiivista odottelua. Kyllä ihmisen pitää myös tarttua tilaisuuteen kun se tilaisuus tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä sitä tiedä, kun odotat ja etsit vielä!

Elämää kannattaa elää sen mukaan mitä maailmaa tarjoilee, ei metsästää osasia johonkin reseptiin. Varsinkin, kun parishude- ja avioliittoreseptin osasia, eli "husband"-miehiä, protectoreita ja providereita, ei ole oikeasti olemassakaan. Lähemmäs luonnon tilaa, lapset äitien luokse ja siittäjät takaisin siittäjiksi. Aviomieheys ja isyys ovat myyttejä

Tässä viestissä on kyllä aivan kaikki pielessä, mutta voin kuvitella, että kaltaisiasi on ihan oikeasti jossain ns. follaripiireissä yms. Harmi niiden nuorten kannalta jotka nuissa piireissä pyörii, jos siellä on tuollaisia ihmisiä kertomassa surkeita ajatuksiaan elämästään ja onnistuvat saastuttamaan ne nuoret.

Oikeastihan elämässä kannattaa tavoitella asioita joita haluaa ja jotka itselle sopii, ei pelkästään tyytyä siihen mitä "maailma tarjoilee" - vaikka toki sekin on taito osata tarttua tilaisuuksiin silloin kun niitä tulee.

Ja "husband"-miehiä, providereita ja mitä näitä ihme paskasanoja nyt olikaan, niin niitä nyt tietenkin on olemassa ja minunkin elinpiirissäni tuollaiset miehet on aivan normi eikä mitään erikoista. Tavallaan hauskaa, miten totaalisen eri maailmasta tuo viestisi olikaan ja miten täysin eri tavoin joku voi ajatella. Ei mitenkään kiinnostavalla tavalla kyllä, sillä viestistäsi tuli todella ällöttävä yäk-olo ja just sellanen follaripiirin reppanahaju. 

"Kaikkea tätä olen: harrastan liikuntaa säännöllisesti, käyn töissä, olen huumorintajuinen,tiettyyn pisteeseen asti, en juo enkä polta, tykkään reissuta. Mitä tästä vielä puuttui? 😊 No se kemia"

Ihastutko sinä koskaan kehenkään? Ja jos ihastut, niin miten toimit tällaisessa tilanteessa? Lähestytkö tätä ihastuksesi kohdetta, pyydätkö häntä ulos? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"kyllä se oikea vielä tulee vastaan" on surkein elämänohje mitä minä olen koskaan saanut. Uskoin aiemmin näin, enkä itse lähestynyt kiinnostavia miehiä, ja nyt on liian myöhäistä. 

Eihän se että se oikea tulee vastaan tarkoita että sinun ei tarvitsisi itsesi tehdä mitään kun se on tullut vastaan. Tuo on siis aika lailla väärin ymmärretty lause jos kuvitellaan sen tarkoittavan vain pasiivista odottelua. Kyllä ihmisen pitää myös tarttua tilaisuuteen kun se tilaisuus tulee vastaan.

Ok, no siinä tapauksessa minä nimenomaan olen ymmärtänyt sen lauseen väärin. Paskamainen juttu minulle.

AP: typerintä mitä voit elämässä minkään asian suhteen tehdä on vaan odotella tekemättä mitään.

Asioita tapahtuu kyllä "sattumaltakin" ja ns. taivaasta tupsahtelee asioita ja sopivia ihmisiä joillekin, mutta se vaatii liikkeellä olemista ja pysymistä, eli aktiivista elämää ja mahdollisuuksien äärelle hakeutumista / mahdollisuuksien äärellä olemista.

Jos elät vaan jotain puolikuollutta duuni-sali-some-vauvapalsta-elämää, niin eipä siinä mitään ihmeempää todnäk tapahdu. Toki siellä duunissa, duunimatkalla tai salillakin voi jonkun kohdata, ja tietty duunikin voi olla jotain tosi oman näköistä eli sen kautta tapaa sopivia inspiroivia ihmisiä, mutta ei monillakaan ole noin.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkea tätä olen: harrastan liikuntaa säännöllisesti, käyn töissä, olen huumorintajuinen,tiettyyn pisteeseen asti, en juo enkä polta, tykkään reissuta. Mitä tästä vielä puuttui? 😊 No se kemia"

Ihastutko sinä koskaan kehenkään? Ja jos ihastut, niin miten toimit tällaisessa tilanteessa? Lähestytkö tätä ihastuksesi kohdetta, pyydätkö häntä ulos? 

Juuri näin! Kun vain luetellaan listoja siitä mitä toisen pitää olla ja mitä itse ollaan niin ohitetaan ihan kokonaan se suhteen tärkein elementti, tunne. Tunne on se joka saa parisuhteet alkamaan ja jatkumaan. Pitää ihastua, rakastua ja haluta olla yhdessä juuri tuon yhden tietyn ihmisen kanssa. Eikä siksi että hän 186 cm pitkä ja hieno ammatti, hänellä on D-kupin rinnat tai että hänellä on akateeminen tutkinto. Vaan siksi että juuri hänen kanssaan onkin niin hauska olla yhdessä ja hänen kosketuksensa tuntuu ihanalta.

Olet yksinäisten ja lapsettomien keski-ikäisten naisten valtavan aallon ensimmäisiä yksilöitä.

Olen 35-vuotias mies. Koko miespuolisesta kaveripiiristäni; futisjengistä, vanhoista koulukaveista, pubivisaporukasta, naapureista, inttikavereista, työkavereista, puoluetoiminnasta yms. noin 100 miehen lähipiiristä ikäluokasta 30-40v arvioisin että noin 70% on sinkkuja. Valtaenemmistö tuosta porukasta ei enää laita minkäänlaista vaivaa naisten tapaamiseen, tyypit on ottaneet siipeensä niin pahasti ja niin monta kertaa ettei vaan tunnu enää kiinnostavan. Ne joita kiinnostaa, tuntuu lähinnä etsivän seksiseuraa. Jäljelle jäävistä pariutuneista miehistä vain viidellä on lapsia. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo ainakin vuosikymmen sitten.

MuTuilen että tässä on ollut monta vaikuttajaa:

-Naisten kouluttautuneisuus. Yksilökohtaisesti tämä on ollut positiivinen asia, mutta pariutumisen kannalta erittäin negatiivinen. Keskivertonainen odottaa yhä, kenties geeneistä johtuen, että mies on isompi, vahvempi, kouluttautuneempi, rikkaampi ja menestyneempi. Mitä ylemmäs naiset kohoaa sosioekonomisesti, sitä vähemmän kelpaavia kumppaneita on valittavaksi, ja sitä isompi on naisten osalta kilpailu näistä hyvin pärjäävistä miehistä kumppaneiksi. Käänteisesti naisen koulutustaso ei tee naisesta mielekkäämpää kumppania miehelle. Kun nainen kouluttautuu vuosia ja jynssää uraa eteenpäin, tekee tämä itsestään vanhemman ja näin epämielekkäämmän kumnppanin miehelle. Mies joutuisi siis olemaan ja antamaan enemmän, mutta saamaan omilla kriteereillään huonomman kumppanin. Huono diili miehelle ja hankala kilpailutilanne naiselle.

-Deittiäppien epäkohtien luoma myrkyllinen käyttäytymiskulttuuri. Alusta alkaen deittiäpeissä on ollut enemmän miehiä kun naisia. Miehet ovat nyt tottuneet että vastakaikua on turha odottaa, mitään ylimääräistä vaivaa ei kannata hommaan laittaa ja vuosien saatossa muuttaneet käyttäytymistään kylmään ja valikoivaan hällä väliä -suuntaan. Ovat tylyjä, töykeitä ja eivät panosta. Miksi panostaa kun valikoimaa riittää, "Numbers game". Deittiäpeissä on saanut myös tehokkaasti tuotettua itselleen rajattomasti pettymyksiä, ja ennen pitkää nämä pettymykset aletaan projisoimaan kaikkiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin molemmin puolin. Silti valtaosan naisten odotuksena on, että mies riiaa ja kyselee, hoitaa treffit ja muut. Vastakkaisen sukupuolen odotukset ja oman sukupuolen kokemukset eivät kohtaa mitenkään.

-Ruutujen takana eläminen. Naiset pullistaa odotuksensa instagramissa, miehet menettävät ne vähätkin kommunikointitaitonsa istumalla ruutujen takana. Harvempi ihminen puhuu toisilleen ja sukupuolten välistä suhinaa tapahtuu vähemmän.

-MeToo ja radikaalifeminismin sosiaalisen median miesvihatorvi. Tässä kohtaa valtaosa tämän sukupolven miehistä ovat kuunnelleet puolet elämästään, kun heitä syyllistetään jokaisesta maailman menneestä ja nykyisestä epäkohdasta ja joidenkin yksilöiden sikailuista. Nämä samat teemat toistuu täälläkin, "Jätä se sika" ynnä muut pedofiili-, tappaja- ja raiskaajalausunnat ovat uponneet zeitgeistiin syvälle. Jos maailmalta tulee kerran pelkkää vttuilua, niin keskivertomiehen vastareaktio on nostaa keskisormet pystyyn ja jalat pöydälle.

-Porno, videopelit ja päihteet. Nämä on kaikki aika yksiselitteisiä. Miksi nähdä vaivaa naisen tapaamiseen, jos kerran melkein yhtä hyvin välittäjäaineita stimuloivan elämänkokemuksen saa niin paljon helpommalla. Insentiivit, vaivannäkö ja palkinnot eivät kohtaa.

Varmasti vaikuttajia on paljon muitakin, mutta nämä ovat ne selkeimmät. Siitä voikin lähteä puntaroimaan että mitä asialle voi tehdä ja mitä kannattaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"kyllä se oikea vielä tulee vastaan" on surkein elämänohje mitä minä olen koskaan saanut. Uskoin aiemmin näin, enkä itse lähestynyt kiinnostavia miehiä, ja nyt on liian myöhäistä. 

Eihän se että se oikea tulee vastaan tarkoita että sinun ei tarvitsisi itsesi tehdä mitään kun se on tullut vastaan. Tuo on siis aika lailla väärin ymmärretty lause jos kuvitellaan sen tarkoittavan vain pasiivista odottelua. Kyllä ihmisen pitää myös tarttua tilaisuuteen kun se tilaisuus tulee vastaan.

Ok, no siinä tapauksessa minä nimenomaan olen ymmärtänyt sen lauseen väärin. Paskamainen juttu minulle.

Se on. Voin hyvin samaistua koska olin pitkään samanlainen. Eikä mitään tapahtunut, tietenkään koska ei se oikein ole mahdollistakaan suurimmalle osalle ihmisiä.

Sitten onneksi tajusin että pakko sitä on myös itse tehdä jotain ja että tilaisuudet ovat käyttämistä varten. Niitäkään ei liikaa tule eteen joten ne kannattaa kyllä käyttää hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Viinin lipittely mummoiässä voi tuntua turhalta, kun muilla on lapsia ja lapsenlapsia.

Ja tässäpä taas esimerkki siitä ällöttävimmästä lisääntyjästä: kukaan ei voi tajuta tätä autuutta, mikään ei ollut mitään ennen kuin sain lapsen, kuka edes olisin ilman lapsia, kyllä ne sittä hoitaa mua kun makaan vaipoissa sängyssä vanhana, kaikki muu on turhaa, lapsettomat vaan lipittelee viinejä kun me lisääntyjät ollaan täällä tajuamassa rakkauden todellista merkitystä ja nousemalla seuraavalle pyhimystasolle.

Joka kerta kun luen näitä, olen entistäkin onnellisempi ja ylpeämpi siitä että en ole tällainen.

Ennen suurin tavoite oli saada perhe, työ ja oma koti eikä missään niissä oltu ronkeleita. Parisuhde oli yhteen hiileen puhaltamista. Tänään halutaan seikkailla, nähdä maailmaa, olla aktiivisia joka suuntaan ja edetä uralla. Puolison kriteeritkin ovat nousseet ja koko ajan vertaillaan josko joku toinen olisi parempi.

"Asioita tapahtuu kyllä "sattumaltakin" ja ns. taivaasta tupsahtelee asioita ja sopivia ihmisiä joillekin, mutta se vaatii liikkeellä olemista ja pysymistä, eli aktiivista elämää ja mahdollisuuksien äärelle hakeutumista / mahdollisuuksien äärellä olemista."

Juuri tämä. Sattumaan et voi vaikuttaa mutta voit omalla toiminnallasi lisätä todennäköisyyttä sille että se onnekas sattuma sattuu omalle kohdalle.

Moni ei ymmärrä todennäköisyyksiä eikä sitä kautta sitä että todennäköisyys kasvaa kun yrittää paljon. Ihan kuten moni tavis ihmettelee miten joku mies saa aina naisia mutta ei huomaa että tämä mies voi tehdä 10 aloitetta yhden baari-illan aikana samaan aikaan kun tämä tavis tekee korkeintaan yhden vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Menkää sporttibaareihin peli-iltoina, mutta lähestykää vain erätauoilla tai pelin päätyttyä.

Ei toimi. Asun Keski-Euroopassa ja käyn katsomassa kaikki suuret urheilutapahtumat pubeissa, usein myös olen liikkeellä yksin. Seuraa on löytynyt tasan nolla kertaa. Jutteluseuraa pelin ajaksi toki, mutta ei mitään sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää sporttibaareihin peli-iltoina, mutta lähestykää vain erätauoilla tai pelin päätyttyä.

Ei toimi. Asun Keski-Euroopassa ja käyn katsomassa kaikki suuret urheilutapahtumat pubeissa, usein myös olen liikkeellä yksin. Seuraa on löytynyt tasan nolla kertaa. Jutteluseuraa pelin ajaksi toki, mutta ei mitään sen kummempaa.

Oletko mies vai nainen?