Kannustettiinko teitä tavoittelemaan unelmia koulun OPOssa tai ammatinvalinnassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yläasteen opo otti yleensä esimerkkiammatiksi laborantin. Me vähän ihmeteltiin sitä. Luokassa oli vieläpä keskimääräistä enemmän koulussa hyvin pärjääviä, hyviä arvosanoja (8 tai yli) järjestäen saavia, ja suurin osa luokasta menikin lukioon. Opo ei siis mitenkään suhteuttanut puheitaan kuulijoihin.

Laboranttikin oli tosiaan kova sana varsinkin matemaattis-luonnontieteellisistä aineista kiinnostuneille tytöille. Olen työuraani ihan tyytyväinen, mutta minulle selvisi vasta lukion kolmannella, että jos olisin halunnut lääkikseen, olisi kannattanut lukea pitkä kemia ja biologian syventävät. Itsellä pitkä fysiikka ja matematiikka sekä neljäs kieli veivät niin paljon tilaa kurssirungossa, että olin kemian ja biologian jättänyt pakollisiin, koska pidin kovasti historiasta ja halusin mahduttaa sen valinnaiset lukujärjestykseeni.

 

Vanhempani

Pukuompelusta en tiedä mutta merkantin hylkäämällä väistit pommin. Itse tuli käytyä se 90-luvulla ja ei ollut mitään hyötyä siitä edes silloin tuoreeltaan. Pianhan se tutkinto lakkautettiinkin kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yläasteen opo otti yleensä esimerkkiammatiksi laborantin. Me vähän ihmeteltiin sitä. Luokassa oli vieläpä keskimääräistä enemmän koulussa hyvin pärjääviä, hyviä arvosanoja (8 tai yli) järjestäen saavia, ja suurin osa luokasta menikin lukioon. Opo ei siis mitenkään suhteuttanut puheitaan kuulijoihin.

Laboranttikin oli tosiaan kova sana varsinkin matemaattis-luonnontieteellisistä aineista kiinnostuneille tytöille. Olen työuraani ihan tyytyväinen, mutta minulle selvisi vasta lukion kolmannella, että jos olisin halunnut lääkikseen, olisi kannattanut lukea pitkä kemia ja biologian syventävät. Itsellä pitkä fysiikka ja matematiikka sekä neljäs kieli veivät niin paljon tilaa kurssirungossa, että olin kemian ja biologian jättänyt pakollisiin, koska pidin kovasti historiasta ja halusin mahduttaa sen valinnaiset lukujä

 

Pukuompelija oli vielä pahempi pommi. Merkantti saattoi sentään työllistyä kassatyöhön. Pukuompelijoilta hävisivät työt Neuvostoliiton romahtaessa, kun Suomen vaateteollisuus kaatui. Yksi muutaman vuoden vanhempi serkkuni opiskeli pukuompelijaksi. Mitenkään yllättäen ei ole päivääkään niitä töitä tehnyt. Teki lapset nuorena ja alkoi perhepäivähoitajaksi. Nykyään päiväkodissa töissä. Teki lähihoitajan tutkinnon oppisopimuksella.

Äitini oli merkonomi ja pääkirjanpitäjänä isohkossa yrityksessä ja tiesi hyvin, että kun hänelle palkattiin työtovereita tai kesätuuraajaa oli valinta yleensä ekonomi tai kesätyöntekijäksi kylteri ja ymmärsi hyvin, että kauppakoulu ei enää minulle tarjoaisi samoja mahdollisuuksia kuin hänelle 60-70-luvun taitteessa työelämään tulleena.

207 jne.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan maailmassa turhempaa laiskajaakonvirkaa kuin opinto-ohjaaja? Minä en ole ikinä kuullut kenenkään saaneen heiltä mitään apua tai hyödyllistä.

Pienillä paikkakunnilla opoksi pääsi, jos puoliso oli kunnanvaltuustossa tai muuten merkittävässä asemassa kunnassa. 

Ysärin puolivälissä meillä oli kyllä opo, mutta mihinkään ei kannustettu tai autettu haaveiden suhteen. Sama omassa perheessä, koskaan ei puhuttu mistään yhtään mitään, ei yhtäkään elämänohjetta tai käytännön vinkkiä.

Ei silloin puhuttu mistään "unelmien tavoittelusta".

Mutta siihen aikaan eli 70-luvulla pidettiin itsestään selvänä, että kun jonkin koulutuksen hankkii niin töitä piisaa. Työttömiä toki oli, mutta se koski lähinnä niitä, joiden koulut ovat jääneet kansakouluun. Että sikäli sama, mitä opiskelee. Kunhan jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lukiossa oli ihan eritasoinen opo kuin omalla pojallani nyt. Pojalla lukion 2. vuonna on ollut tutustuminen johonkin innovaatiokylään tai vastaavaan ja lisäksi yksi kokonainen päivä yrittäjyydestä. Hän sanoi, että kun ei kiinnosta innovaatiot eikä ainakaan yrittäjyys, niin ei hän ole saanut oposta mitään irti.

Suurin osa opo-ajasta niillä menee opintotarjottimen kanssa, kun se on tehty niin pirun vaikeaksi. Kukaan ei osaa enää itse valita lukion opintojaan ja laskea, kertyykö tarpeeksi pisteitä. Jos otan valinnaisena espanjan, niin pakollinen matikan kurssi jää käymättä ajoissa tai jos otan avoimesta amk:sta luennot, en saakaan vanhojentansseja, kun harjoitukset menee päällekkäin avoimen amk:n pakollisten päivien kanssa. Siis nuo nyt esimerkkinä, mihin sen opon aika oikeasti nykyisin menee. Lukujärjestyspulmien ratkomiseen.

Lukujärjestyspulmien ratkomiseen men

Mitä lausuntoja opo YTL:lle laatii? En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan lahjakkaita kannustettiin tavoittelemaan unelmia ja sitä alaa mille halusivat. Ne muut keskiverto ja siitä vielä huonommat kehotettiin etsimään ja mennä siihen ammattiopistoon/alalle, jolle on helppo pääsy. Ei väliä oliko kiinnostusta alaan tai ei, koska olet kuitenkin huono oppilas, joten mene sieltä mistä aita on matalin että varmasti pääset sen alta kulkemaan. 

Jos se huono oppilas haaveili alasta minne halusi (kuten minä ja ystäväni), opo oli nauramassa ja ihmettelemässä mokomaa haavetta että "ei todellakaan sinun arvosanoilla sinne kannata edes hakea" tai "onpa sinulla suuret suunnitelmat, mitä jos sittenkin hakisit tälle X alalle". 

Ei ollut innostava eikä toisaalta hyvä, mutta siinä mielessä jo nuorena sen sai kokea ja tajuta, että jos et ole menestyjä, ei sinusta koskaan voi aikuisena tulla mitään. 

minusta opon tulee olla kuitenkin realisti. Jos lukioihin pääsee keskiarvolla 7,5 ja oppilaan keskiarvo on 5,5 niin kyllä kannattaa kannustaa sellaiseen oppilaitokseen, mihin on mahdollisuuksia päästä, vaikka unelmat olisivat muualla. Ei se ole oppilaalle hyväksi, ettei pääse minnekään, mihin hakee.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kolumni oli mielestäni outo ja valitettavasti huonoja neuvoja antava. Jos kirjoittaja olisikin hakeutunut paleontologian opintoihin, niin eiköhän sen alan töistä olisi hohto jo tähän ikään mennessä karissut. Olen täysin varma että lakimiehenä on mukavampaa. Voihan niitä dinosaurus tutkimuksia seurata harrastuksena, jos siltä tuntuu. Kolumnin kirjoittaja ei maininnut, että harrastaako ja seuraako.

Tuo "unelmien tavoittelu" tuntuu hirveän latautuneelta aiheelta. Suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia ja se on ok. Ei ole epäonnistumista olla ihan tavallisessa ammatissa. Päinvastoin, arvostan hyvää työihmistä ja ns oivaa kunnon miestä ja naista. Harrastaa voi vapaa-ajalla mitä tykkää, mutta elanto on järkevää ajatella järjellä. 

Juuri näin. Ja tilastojen valossa kirjoittaja olisi todennäköisemmin joka tapauksessa nykyään ennemmin jollakin muulla alalla kuin huippuyliopiston paleontologin virassa, vaikka olisi sitä alaa opiskellutkin. Yliopistouran pudotuspeli on todella raaka.

Halusin lukioon, yläasteen opo kehotti minua mieluummin pitämään yläasteen jälkeen välivuoden ja miettimään mihin hakisin, koska minä en kuulemma pärjäisi lukiossa Pidin välivuoden, hain lukioon,pääsin ja valmistuin ihan mukavin arvosanoin. Lukiossa opo kehotti minua taas pitämään välivuoden, koska minusta ei kuulemma olisi yliopistossa lukemaan ainetta josta oli äärettömän kiinnostunut. Nämä hienot neuvot 2004-2009 välillä. Todella erikoiset ratkaisut kehottaa nuorta pitämään välivuotta, eikä kannustettu esim johonkin muuhun toimintaan. 

Yläasteen opo kyllä kävi asioita läpi jollain tasolla80-luvun lopussa, luin hakuoppaan yksityiskohtaisesti ja päätin hakea muovi ja makrotekniikan insinöörikoulutukseen jotta pääsisin teknilliseen korkeakouluun käymättä lukiota, olin hyvä matematiikassa mutta en kielissä. Opo tuki. Ysin jälkeisenä kesänä tulin kuitenkin katumapäälle ja kävin kysymässä lukion rehtorilta josko kuitenkin pääsisin lukioon ja se oli ok. Lukiossa en viihtynyt yhtään, lähdin omasta aloitteestani USAan vaihto-oppilaaksi jossa loistin koulussa ja kielitaito parani. Palasin lukioon, en viihtynyt, huono todistus mutta kirjoitinkin laudaturin paperit. Lukion oposta en muista mitään. Kirjoitustenkaan aikaan en tiennyt mihin hakisin, sitten näin kauppakorkeakoulun preppuskurssin mainoksen, menin sinne, ystävystyin monien huikeiden tyyppien kanssa kurssilla ja kaikki päästiin opiskelemaan sinä syksynä ja edelleen olemme ystäviä. Olin myös teknillisen korkeakoulun pääsykokeissa mutta tosiaan kauppis enemmän se juttu. Opo taisi ehdottaa myös teknilliseen opistoon ja kauppaopiston hakemista, taisin päästä mutta tietty en ottanut paikkoja vastaan.

Yläasteen opo järjesti kivoja TET-paikkoja, olin mm. yhdessä pitopalvelukartanossa tutustumassa catering toimintaan viikon ja Sokoksella joulun alla, luokkakaverit esim pankissa tai kampaamossa. Lukiossa olin TETissä ainakin lentokentän lähtöselvityksessä, sen paikan hommasin itse. 

Kauppakorkeassa tutkin vaihto-opiskelupaikkoja ja etenkin kv. palvelujen ilmoitustauluja, en halunnut "omiin" vaihtoyliopistoihin vaan sain stipendin yhteen muuhun johon ei kuitenkaan halunnut kun löysin kivan ohjelman yhdestä USAn huippuyliopistosta joka sittemmin määräsi paljon uran suuntaa ja verkostoja. 

Vanhempani eivät ole ylioppilaita mutta heillä on opistotason tutkinnot. Kannustivat ideoissani mutta eivät kovasti pystyneet neuvomaan. En oikein tiedä mistä moinen itsenäisyyteni kumpuaa, onko tänä päivänä vastaavia esimerkkejä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan maailmassa turhempaa laiskajaakonvirkaa kuin opinto-ohjaaja? Minä en ole ikinä kuullut kenenkään saaneen heiltä mitään apua tai hyödyllistä.

 

Pienillä paikkakunnilla opoksi pääsi, jos puoliso oli kunnanvaltuustossa tai muuten merkittävässä asemassa kunnassa. 

Pätee edelleen tietyissä kunnissa.

Meillä opinto-ohjaaja julisti kaikille, että pitkän matikan valitsee vain harvat nerot. Itse otin sitten lyhyen, ja olen ikuisesti katkera. Vaati melkoisesti työtä opiskella kaikki myöhemmin itse. Pääsin kuitenkin sairaalafyysikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan maailmassa turhempaa laiskajaakonvirkaa kuin opinto-ohjaaja? Minä en ole ikinä kuullut kenenkään saaneen heiltä mitään apua tai hyödyllistä.

 

Pienillä paikkakunnilla opoksi pääsi, jos puoliso oli kunnanvaltuustossa tai muuten merkittävässä asemassa kunnassa. 

Miten ne kelpoisuusvaatimukset? Maisteri pitää oll aluksi. Tietty epäpäteväksi siaiseksi on voinut päästä.

Ei. Toisaalta minua kiinnostanut pätkääkään koko opinto-ohjaus, joten ihan sama mitä olisi sanonut. Minulla oli omat suunnitelmat.

Huvittaa jotkut tämän ketjun kommentit. Esim: __En minä tiennyt yhtään mitä yliopistossa ja ammattikorkeassa opiskelu käytännössä tarkoittaa. Muistan että yläasteen tunnilla mainittiin että niihin voi hakea näitä ja näitä reittejä mutta se siitä. ___

Kaikissa toistuu sama kaava: kukaan ei kertonut minulle ja itse en ottanut selvää.

Siis MITEN yläastelainen voisi tietää, millaista opiskelu yliopistossa ja Amkissa on? Ja miksi hän olisi siitä yläkoulussa ollessaan edes kiinnostunut? Tähtäin kai ollut yläkoulusta siirtyä ensin amikseen tai lukioon ja vasta sitten alkaa miettiä korkea-astetta.

Varmaan on opon vika, ettemme tiedä, millaista on kuoleman jälkeinen elämä (jos sitä on)!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lukiossa oli ihan eritasoinen opo kuin omalla pojallani nyt. Pojalla lukion 2. vuonna on ollut tutustuminen johonkin innovaatiokylään tai vastaavaan ja lisäksi yksi kokonainen päivä yrittäjyydestä. Hän sanoi, että kun ei kiinnosta innovaatiot eikä ainakaan yrittäjyys, niin ei hän ole saanut oposta mitään irti.

Suurin osa opo-ajasta niillä menee opintotarjottimen kanssa, kun se on tehty niin pirun vaikeaksi. Kukaan ei osaa enää itse valita lukion opintojaan ja laskea, kertyykö tarpeeksi pisteitä. Jos otan valinnaisena espanjan, niin pakollinen matikan kurssi jää käymättä ajoissa tai jos otan avoimesta amk:sta luennot, en saakaan vanhojentansseja, kun harjoitukset menee päällekkäin avoimen amk:n pakollisten päivien kanssa. Siis nuo nyt esimerkkinä, mihin sen opon aika oikeasti nykyisin menee. Lukujärjestyspulmien ratkomiseen.

Niissä lukioissa, joissa ei ole erityisopettajaa, lausunnot erityisjärjestelyjä varten YTLlle tekee opo tai rehtori.

https://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/tutkinnon-toimeenpano/erityisjarje…

Vierailija kirjoitti:

Ei. Toisaalta minua kiinnostanut pätkääkään koko opinto-ohjaus, joten ihan sama mitä olisi sanonut. Minulla oli omat suunnitelmat.

Tässä on hyvä kommentti!

Dille tänä ketjun ololle tekisi oikeasti hyvää lukea tämä ketju huolella ymmärtäen. 

Ei ole opon tehtävä edelleenkään laskea kenenkään unelmia, vaan ohjatat ja kannustaa. 

Minusta on Hassua, että varsinkaan yläasteen todistuksella kuvitellaan olevan mitään merkitystä tulevaisuuden kannalta. 

Opo kertoi esim. tuolla siitä, että jos matikka ja fysiikka on huonoja, ei ihmisestä lääkäriä tule... 

Matikka 6 ja fysiikka 5. Nämä siis yläasteella. Hassua on vain se, että aikuisena testattuna, olen matemaattisesti taitavimmassa prosentissa. Fysiikka sujuu helposti... Sanoin jo aikaisemminkin, että ihmisillä on monia syitä alisuoriutua koulussa, ja jos tätä opo ei tajua, on hän mielestäni täysin väärällä alalla. 

T: se lukihäiriöinen lääkäri, joka ei pärjännyt koulussa. 

Ei todellakaan. Meidän opo-tunnit oli vailla mitään sisältöä, itse piti etsiä tietoa ja miettiä mikä kiinnostaa (80-90- luvun vaihde).

Silloin, kun ihmisen elämä toimii oikein se on parhaimmillaan,  mitään erityistä unelmaa ei tarvitse tavoitella.