Yhdeksäsluokkalaisten maantiedon koe käynnissä. Useampi oppilas on kysynyt ihan tavallisten sanojen merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli töihin työharjoitteluun 21-vuotias henkilö, joka ei yhtään tiennyt, että mitä olivat lotat sota-aikana.

Tästä tuli mieleen, kun tyttöystävä kavereineen oli meillä leipomassa, kun tulin kotiin. Heitin sitten, että täällähän on Lettu Svärdin kokoontuminen. Vitsi meni kaikilta ohi.

Rikun fiksumpaa naista hakemaan. Olet onnellisempi. 

Ohis. Riippuu tilanteesta. Minulle lettujen ja Svärdin yhteys on aivan selvä. Jos kuitenkin tietäisin vitsin heittäjän olevan kallellaan alatyylisiin juttuihin, en olisi kuulevinani ollenkaan. Joskus nokkelan ja typerän raja ei ole ihan selvä.

Käsittämätöntä, että kännyköiden käyttö on tullut niin villiksi. Kyllä esimerkki lähtee ihan vanhemmista, joiden

pitäisi neuvoa ja opastaa ja näyttää omalla esimerkillä, milloin on soveliasta katsoa kännykästä tai badista

asioita, ja milloin käynnykkä pidetään taskussa tai laukussa. Kaikenlainen keskinäinen sosiaalinen kanssakäyminen

tulee vieraaksi ja ihmiset vieraantuu toisistaan, jos usein vaan ollaan nenä kiinni kännykässä.

Kännykkä on hyvä ja tekniikka on hyödyksi, mutta tässä pitäisi olla järki mukana ja käyttää tarvittaessa, eikä

jatkuvasti. Esim. koluissa tulisi kännykät pitää kiinni kesken oppitunnin. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä minua koulussa aikanaan nyppi tosi pahasti. Monia sanoja käytetiin ikänkuin itsestäänselvinä eikä niitä selitetty oikeasti. Jos et tuntenut sanaa niin yritit vain jotenkin ymmärtää mitä puhuttiin mutta kysyä ei uskaltanut.

Meillä oli tällainen käsityönopettaja. Käski aina harsia tai päärmätä tai mitä ikinä. Kilttinä tyttönä en uskaltanut kysyä, mitä se tarkoittaa. Jouduin aina uudestaan palata opettajan luo, kun en itse millään keksinyt, mitä harsiminen voisi tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen minkä nykynuoret häviää äidinkielessä niin voittavat kyllä englannin kielessä. Ehkä tämä on vain luonnollista siirtymää. Muutaman vuosikymmenen päästä yleisemmin käytetty sana purolle Suomessa saattaakin olla englanniksi.

Sillä ei ole mitään väliä vaikka tietäisi sanan englanniksi, jos ei ymmärrä sen merkitystä.

Ei taaskaan mitään hyviä viikkotarjouksia Tokmannilla.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään opehuoneessa lähti keskustelu, kun minä pyysin yhtä oppilasta tuomaan minulle hyllyltä purnukan luokassa, ja kävi ilmi, etteivät oppilaat lainkaan tunteneet sanaa purnukka. Toinen ope kommentoi siihen, että hän juuri viime viikolla jäi pohtimaan, onko sana "vauras" todella niin vieras, että on normaalia etteivät yläkoululaiset sitä tunne. Oli mennyt yli hilseen.

Anteeksi, että nauroin. Pitkästä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Omasta koulukokemuksesta, jos opettaminenkin on tylsän puoleista, ei sitä mitään mieleen jääkkään-tossa kirja, lue siitä ja katso piirroskuvat. Vähän mielikuvitusta siihen opettamiseen vaikka kuvan kera, et kattokaa miten iso siirtolohkare tossa lähimetsässä on. Metsäretkelle: katsokaa mikä siirtolohkare niin iso ettei päälle pysty kiipeämään, sit tämä pikkunen tässä on puro, testatkaa pääsettekö hyppäämällä yli. Sit otetaan tästä tää lippusiima ja tehdään hehtaarin kokonen rajaus, kaikki mukaan.

Tai sit jos on retkeilty, ei oo kehdattu kieltää ettei puhelimia mukaan ettei lapset ja vanhemmat vaan suutu. 

Kyllä normaalijärkinen ihminen oppii tuollaiset asiat ilman pellekerhotemppuilua, ihan niitä kirjan tekstejä lukemalla ja kuvia katsomalla. Ap:n luettelemat sanat ovat sitä.paitsi kaikki sellaisia, jotka pitäisi ymmärtää jo ennen eskariin menoa. 

Se, että lasten ja nuorten kieli köyhtyy, on vanhempien vika. Vanhemmat eivät puhu, saati lue lapsilleen, vaan tuijottavat silmät renkaina ruutua ja lykkäävät sellaisen lapsenkin käsiin heti, kun hän pystyy sitä pitelemään. Sanoja ja niiden merkityksiä ei voi oppia, jollei kuule kieltä, eikä kukaan selitä vieraita sanoja. Pelkästään somesta ja peleistä karttunut sanavarasto on niin köyhä, ettei sitä voi oikein edes sanavarastoksi kutsua, kuten aloituksestakin käy ilmi.

Kielen oppiminen alkaa jo ennen kuin lapsi alkaa tapailla sanoja. Jollei vauvalle puhuta, ei hänkään ala puhua, jokeltaa ja sökeltää vain. On ihan täysin vanhempien vastuulla, että lapselle kehittyy kunnollinen sanavarasto ja yläasteikäisiä opettavan ei todellakaan pitäisi joutua selittämään suomea äidinkielenään puhuville, mitä ovat puro tai siirtolohkare.

Vierailija kirjoitti:

Sen minkä nykynuoret häviää äidinkielessä niin voittavat kyllä englannin kielessä. Ehkä tämä on vain luonnollista siirtymää. Muutaman vuosikymmenen päästä yleisemmin käytetty sana purolle Suomessa saattaakin olla englanniksi.

Somesta ja peleistä heidän englantinsakin on opittu. Englannin kielen sanavarastonsa on ihan yhtä suppea kuin suomenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu. En minäkään tiedä nelikymppisenä edelleenkään miltä esimerkiksi näyttää västäräkki, kun taas äitini tietää. Sen sijaan tiedän esimerkiksi tietotekniikasta enemmän. Kun elämä siirtyy luonnosta verkkoon niin ei ihmekään ettei kaikki lapset tiedä luontosanastoa. He tietävät sitten jotain muuta.

Muttet tarpeeksi, että osaisit hakukoneella etsiä kuvia västäräkistä.

Tämä on uskomattoman surullinen ketju. Täällä ihmiset oikeasti puolustavat kielitaidon rappiota. Mikä.on älykkyyden taso sellaisella, jonka mielestä ei ole mitään väliä sillä, että kieli köyhtyy ja ihmisten sanavarasto supistuu jatkuvasti? Kieli, puhuttu, luettu ja kirjoitettu, on isoin meidät muista eläimistä erottava asia. Jos meillä.ei ole kieltä, meillä ei ole ihmisyyttä. Palaamme puuhun. 

Useilla oppilailla on vaikeuksia kirjoittaa tehtäviin vastauksia kokonaisilla virkkeillä. Oppikirjasta ei jakseta etsiä vastauksia, vaikka ne lähes sanasta sanaan saisi sieltä ongittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta koulukokemuksesta, jos opettaminenkin on tylsän puoleista, ei sitä mitään mieleen jääkkään-tossa kirja, lue siitä ja katso piirroskuvat. Vähän mielikuvitusta siihen opettamiseen vaikka kuvan kera, et kattokaa miten iso siirtolohkare tossa lähimetsässä on. Metsäretkelle: katsokaa mikä siirtolohkare niin iso ettei päälle pysty kiipeämään, sit tämä pikkunen tässä on puro, testatkaa pääsettekö hyppäämällä yli. Sit otetaan tästä tää lippusiima ja tehdään hehtaarin kokonen rajaus, kaikki mukaan.

Tai sit jos on retkeilty, ei oo kehdattu kieltää ettei puhelimia mukaan ettei lapset ja vanhemmat vaan suutu. 

Kyllä normaalijärkinen ihminen oppii tuollaiset asiat ilman pellekerhotemppuilua, ihan niitä kirjan tekstejä lukemalla ja kuvia katsomalla. Ap:n luettelemat sanat ovat sitä.paitsi kaikki sellaisia, jotka pitäisi ymmärtää jo ennen eskariin

Ja ennen kaikkea lasten pitäisi itse lukea. Minä luin Neiti Etsiviä ja luontoaiheisia kirjoja jo ekalla luokalla. Siinähän se sanavarasto karttui. Ja kun en tiennyt jonkun sanan merkitystä, kävin kysymässä äidiltä. Eikö lapsilla ole enää tiedonjanoa ja uteliaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu. En minäkään tiedä nelikymppisenä edelleenkään miltä esimerkiksi näyttää västäräkki, kun taas äitini tietää. Sen sijaan tiedän esimerkiksi tietotekniikasta enemmän. Kun elämä siirtyy luonnosta verkkoon niin ei ihmekään ettei kaikki lapset tiedä luontosanastoa. He tietävät sitten jotain muuta.

Muttet tarpeeksi, että osaisit hakukoneella etsiä kuvia västäräkistä.

Tämä on uskomattoman surullinen ketju. Täällä ihmiset oikeasti puolustavat kielitaidon rappiota. Mikä.on älykkyyden taso sellaisella, jonka mielestä ei ole mitään väliä sillä, että kieli köyhtyy ja ihmisten sanavarasto supistuu jatkuvasti? Kieli, puhuttu, luettu ja kirjoitettu, on isoin meidät muista eläimistä erottava asia. Jos meillä.ei ole kieltä, meillä ei ole ihmisyyttä. Palaamme puuhun. 

 

Ja miten on mahdollista, että nelikymppinen ei tiedä miltä västäräkki näyttää. Tuo on jo naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen minkä nykynuoret häviää äidinkielessä niin voittavat kyllä englannin kielessä. Ehkä tämä on vain luonnollista siirtymää. Muutaman vuosikymmenen päästä yleisemmin käytetty sana purolle Suomessa saattaakin olla englanniksi.

Somesta ja peleistä heidän englantinsakin on opittu. Englannin kielen sanavarastonsa on ihan yhtä suppea kuin suomenkin. 

Paljon suppeampi. Missään pelissä ja somessa ei rymytä elämän osa-alueita läpi edestakaisin ja yhtä perusteellisesti kuin elävässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen minkä nykynuoret häviää äidinkielessä niin voittavat kyllä englannin kielessä. Ehkä tämä on vain luonnollista siirtymää. Muutaman vuosikymmenen päästä yleisemmin käytetty sana purolle Suomessa saattaakin olla englanniksi.

Sillä ei ole mitään väliä vaikka tietäisi sanan englanniksi, jos ei ymmärrä sen merkitystä.

Ja minkälaista on se englanti mitä ne nuoret sitten osaa. Simppeliä jutustelua ja pelislangia vain, tai yksittäisiä sanoja. Jos ei ole opiskelumotivaatiota tai -taitoja, ei kyllä opi englantiakaan yhtään paremmin.

Eikä muuten ole mikään "voitto" se, ettei osaa omaa äidinkieltään, vaan korvaa osan toisella kielellä. Sitten puhuu kahta rikkinäistä kieltä.

Yksi tärkeimmistä menestyksen avaimista, mitä vanhempi voi lapselle antaa, on kiinnostus lukemiseen. Luetaan lapselle ääneen kirjoja, mielellään iltasatu niin vanhaksi kuin lapsi haluaa. Ja sitten koululaisena, ei anneta täyttää kaikkea aikaa ruutuajalla, vaan katsotaan että aikaa jää lukemiselle, leikille ja liikunnalle. Lapselta voi hyvin vaatia vaikka vartin lukemista per päivä, ennen kuin saa vaikka pelata. Alussa tarvitaan kannustusta ja/tai lempeää pakotusta, koska heikolla lukutaidolla lukeminen on työlästä, mutta sitten kun se sujuvoituu, lapsi voi itse innostua lukemisesta, kunhan vaan arjessa on riittävästi tyhjää aikaa ilman ruutuja. 

Vierailija kirjoitti:

On aika huvittavaa seurattavaa tämä nykynuorison opiskelu yliopistotasollakin nykyään. Olen alanvaihtaja hakupainealalla, eli opiskelijat ovat selkeästi sitä ikäluokkansa pärjääväisintä osaa. Silti opettajat ovat jo usealla kurssilla joutuneet muistuttamaan, että tentteihin vastataan kirjakielellä, ei puhekielellä. Ei olisi kyllä itselle 19-vuotiaana opiskellessani tullut mieleenkään lähteä tenttiin sepustamaan puhekielellä yhtään mitään. Muutenkin ovat kyllä todella avuttomia ja ihan pienimmätkin asiat tuntuvat ahdistavan ja kuormittavan älyttömästi. Itsellä tässä monilapsinen perhe, työt, lasten harrastukset ja kokopäiväopiskelut, ihan samat kurssit tehtävineen hoituneet jo kolmatta vuotta ok. Että en nyt sanoisi ylivoimaiseksi urakaksi jos saa ihan rauhassa keskittyä vain opiskeluun ja tehdä silloin tällöin työvuoron. Kyllä tuolla peruskoulussa ja sen myötä lukiossa mättää nyt ihan toden teolla asiat. 

Ai yliopistossakin kirjoitetaan puhekieltä tentteihin nykyään, aika hurjaa! Minä opetan ammattikoulussa, ja olen pistänyt tämän erityisopiskelijoiden määrän kasvun piikkiin. Aloittaessani ammattikoulun opettajana parikymmentä vuotta sitten amiksissakin oli lopputyöt. Tehtiin opintojen lopuksi työnäyte ja siitä kirjallinen raportti. Se saattoi olla ihan 10-20 sivua pitkä sepustus, ja lähteetkin vaadittiin. Ikipäivänä ei nyt onnistuisi. Peruskoulusta suoraan tulevat opiskelijat, jotka nyt valmistuessaan ovat 19-vuotiaita, on hankaluuksia kirjoittaa edes kokonaisia lauseita itse, ja todellakin joka ikinen kirjoittaa puhekieltä kokeissa. Ei siihen enää edes kiinnitetä huomiota, kun kuitenkin ajatellaan, että ammatillinen perustutkinto on se toisen asteen tutkinto, joka suurimmalla osalla ikäluokasta tulisi olla ainakin erityisen tuen kautta mahdollista saavuttaa. Iso osa ei enää edes tee kirjallisia kokeita, vaan heille on kirjattu lupa tehdä kokeet suullisesti autettuna.

Voiko tosiaan olla noin?

Vierailija kirjoitti:

Ketju on surullista luettavaa.

Miltä teistä vanhemmista tuntuu kasvattaa kännykkäriippuvaisia lapsia, joilla on onneton sanavarasto? Onko tämä ihan ok vai herääkö tunne, että jotain pitäisi tehdä?

Itse opetin pojalle ensiksi kuvakirjasta mitä se kuva esittää, loruja, satuja, luki neljänteen luokkaan asti kirjoja mutta sitten alkoi Akju ja Roope setä kausi. Kirjoitti kuitenkin äikästä exemian, toki enkku, pitkä matikka, biologia ja kemia meni paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika huvittavaa seurattavaa tämä nykynuorison opiskelu yliopistotasollakin nykyään. Olen alanvaihtaja hakupainealalla, eli opiskelijat ovat selkeästi sitä ikäluokkansa pärjääväisintä osaa. Silti opettajat ovat jo usealla kurssilla joutuneet muistuttamaan, että tentteihin vastataan kirjakielellä, ei puhekielellä. Ei olisi kyllä itselle 19-vuotiaana opiskellessani tullut mieleenkään lähteä tenttiin sepustamaan puhekielellä yhtään mitään. Muutenkin ovat kyllä todella avuttomia ja ihan pienimmätkin asiat tuntuvat ahdistavan ja kuormittavan älyttömästi. Itsellä tässä monilapsinen perhe, työt, lasten harrastukset ja kokopäiväopiskelut, ihan samat kurssit tehtävineen hoituneet jo kolmatta vuotta ok. Että en nyt sanoisi ylivoimaiseksi urakaksi jos saa ihan rauhassa keskittyä vain opiskeluun ja tehdä silloin tällöin työvuoron. Kyllä tuolla peruskoulussa ja sen myötä lukiossa mättää nyt iha

Eivätkä työnantajaparat ymmärrä lainkaan, minkä tasoisia harjoittelijoita heille tulee opintojaksoille. Hirvittää työturvallisuus, työn jälki ja ylipäätään alan tulevaisuus ja nuorten tulevaisuus. Pitkiä suullisia ohjeita ei ymmärretä, pitää puhua lyhyitä lauseita ja selkosuomea, kerrata ja silti valvoa ta tarkastaa. 

Nykykakarat ovat vain yksinkertaisesti tyhmiä kun kaikki on valmiiksi tehty ja oppineet että joku muu selittää ja hoitaa homman jos ei itse vain viitsi. Mitään normaali juttuja ei jakseta edes oppia kuten hammastenpesu ja käsienpesu. Jopa suihkussa pitää olla kännykkä mukana. Sivusta seurannut yhden ystävän lapsia ja niin laiskoja että ei tosi. Yksi lökäpöksy niistä sai tyttöystävänsä paksuksi niin säikähti ja jätti tytön heti yksinään kun pelaaminen lökäpöksystä on kivempaa. Ei ole mitään muuta tehnyt ikänsä kuin istunut ja pelannut. Sellainen 130 kiloinen plösö ja vasta nuori ihminen.