Yhdeksäsluokkalaisten maantiedon koe käynnissä. Useampi oppilas on kysynyt ihan tavallisten sanojen merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen minkä nykynuoret häviää äidinkielessä niin voittavat kyllä englannin kielessä. Ehkä tämä on vain luonnollista siirtymää. Muutaman vuosikymmenen päästä yleisemmin käytetty sana purolle Suomessa saattaakin olla englanniksi.

Sillä ei ole mitään väliä vaikka tietäisi sanan englanniksi, jos ei ymmärrä sen merkitystä.

Ja minkälaista on se englanti mitä ne nuoret sitten osaa. Simppeliä jutustelua ja pelislangia vain, tai yksittäisiä sanoja. Jos ei ole opiskelumotivaatiota tai -taitoja, ei kyllä opi englantiakaan yhtään paremmin.

Juuri näin. Nyt meillä nuori karjuu: "vi**u tää netvörkki lagaa" ja wt-vanhemmat ovat haltioissaan, kun muksu osaa niin hienosti englantia ja tulee varmasti pärjäämään elämässä.

 

Ja osataanhan upeasti myös hittibiisien lyriikat. Sillä pääsee pitkälle.

Ajatelkaas nyt ulkomaalaista, joka opettelee suomen biisien lyriikoista. Toimivaa ihan arkielämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen minkä nykynuoret häviää äidinkielessä niin voittavat kyllä englannin kielessä. Ehkä tämä on vain luonnollista siirtymää. Muutaman vuosikymmenen päästä yleisemmin käytetty sana purolle Suomessa saattaakin olla englanniksi.

Sillä ei ole mitään väliä vaikka tietäisi sanan englanniksi, jos ei ymmärrä sen merkitystä.

Merkityksen voi tietää, vaikkei sanaa osaisi suomeksi. Yksinkertaisena esimerkkinä, saatat tietää mikä joku linnun nimi on englanniksi ja miltä se näyttää. Mutta et tiedä nimeä suomeksi. 

Tulee mieleen heti pari tyyppiä, jotka ei vaan millään "muista" suomeksi sanoja. Enkkua survotaan šuhautellen joka väliin ripset poskilla roikkuen, mutta erikoisesti enkun kokeessa ei muisteta sitä enkkua kuitenkaan. Verbi ja perfekti voivat olla kaloja tai uusi herkku, ei sen niin väliä...

Alkuopettaja täällä hei. Mulla on nykyisellä tokaluokalla useampia oppilaita, jotka ovat osanneet lukea kouluun tullessa tai oppineet nopeasti muutamassa viikossa, mutta lukutaidon kehitys on jäänyt junnaamaan paikoilleen, ja nyt tokaluokan loppupuolella tekstien ollessa pidempiä eivät enää jaksaisi keskittyä lukemiseen ja luetun ymmärtäminen on työlästä. Lukuläksyt usein kuittaamatta tehdyksi. Ja koulussa on harjoiteltu lukemista paljon, on tehty mielekkäitä tehtäviä ja lukupelejä ja suoritettu lukudiplomia. Vanhempainilloissa myös puhuttu lukemisen tärkeydestä. Mutta osa vanhemmista tuntuu kuvittelevan, että kun lapsi osaa teknisesti lukea, asiaan ei enää tarvitse kiinnittää huomiota. Totuus on kuitenkin, ettei sillä ekaluokan tason lukutaidolla lueta mitään koealueita tai muita pidempiä tekstejä ymmärtävästi, vaan lukutaitoa pitää harjoittaa paljon, jotta siitä tulee sujuvaa. Pelkkä koulussa tehty työ ei riitä, ja koulussa suurimman osan pitäisi pystyä lukea itsenäisesti tai parin kanssa silloin kun käsketään ilman että ope istuu ihan vieressä vahtimassa että näin myös tapahtuu. Jos lukutaito on harjoituksen puutteen takia vielä ylemmillä luokilla tätä tasoa, niin kirimisestä tulee aina vaan vaikeampaa, vaikka mitään lukihaasteita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen minkä nykynuoret häviää äidinkielessä niin voittavat kyllä englannin kielessä. Ehkä tämä on vain luonnollista siirtymää. Muutaman vuosikymmenen päästä yleisemmin käytetty sana purolle Suomessa saattaakin olla englanniksi.

Sillä ei ole mitään väliä vaikka tietäisi sanan englanniksi, jos ei ymmärrä sen merkitystä.

Merkityksen voi tietää, vaikkei sanaa osaisi suomeksi. Yksinkertaisena esimerkkinä, saatat tietää mikä joku linnun nimi on englanniksi ja miltä se näyttää. Mutta et tiedä nimeä suomeksi. 

Tulee mieleen heti pari tyyppiä, jotka ei vaan millään "muista" suomeksi sanoja. Enkkua survotaan šuhautellen joka väliin ripset poskilla roikkuen, mutta erikoisesti enkun kokeessa ei muisteta sitä enkkua kuiten

Toinen mieltä herkistävä ihmisryhmä kuuluu oppineen kaiken osaamansa englannin kielen pelaamisen kautta. Englannin tunneilla ei kuulemma ole opittu yhtään mitään. Tämä on erikoinen saavutus siihen nähden, että enkun tunteja on satoja vuodessa ja niillä on hankala välttyä kuulemasta ja näkemästä, jollei siis ole vakituisesti unten mailla. Harvempi tätä omalta kohdaltaan ilkeää kertoa kasvotusten kielten ammattilaiselle, mutta vanhemmat ja tädit ja sedät ja isovanhemmat sitäkin hanakammin.

Pelaaminen on toki hyvä tapa oppia kieltä, mutta ei pidä liioitella. Oppijoita ja pelejä on joka lähtöön.

Vierailija kirjoitti:

Alkuopettaja täällä hei. Mulla on nykyisellä tokaluokalla useampia oppilaita, jotka ovat osanneet lukea kouluun tullessa tai oppineet nopeasti muutamassa viikossa, mutta lukutaidon kehitys on jäänyt junnaamaan paikoilleen, ja nyt tokaluokan loppupuolella tekstien ollessa pidempiä eivät enää jaksaisi keskittyä lukemiseen ja luetun ymmärtäminen on työlästä. Lukuläksyt usein kuittaamatta tehdyksi. Ja koulussa on harjoiteltu lukemista paljon, on tehty mielekkäitä tehtäviä ja lukupelejä ja suoritettu lukudiplomia. Vanhempainilloissa myös puhuttu lukemisen tärkeydestä. Mutta osa vanhemmista tuntuu kuvittelevan, että kun lapsi osaa teknisesti lukea, asiaan ei enää tarvitse kiinnittää huomiota. Totuus on kuitenkin, ettei sillä ekaluokan tason lukutaidolla lueta mitään koealueita tai muita pidempiä tekstejä ymmärtävästi, vaan lukutaitoa pitää harjoittaa paljon, jotta siitä tulee sujuvaa. Pelkkä koulussa tehty työ ei riitä, ja koulussa suurimman osa

Miten ohjeistat vanhempia tässä? Mitä minun pitää erityisesti vanhemman ominaisuudessa tehdä? Iltasatuja joo, mutta muuten en muista omasta lapsuudestani, että vanhemmat tekivät mitään erityistä. Korkeintaan kyselivät läpi koealueita vanhempana, eivätkä olisi muuhun oikein kyenneetkään. Nykyäänhän on kai oletuksena, että vanhemmat vahtivat läksyjen tekoa koko peruskoulun ja antavat osaltaan tukiopetusta. Joten sikälikään en ymmärrä mikä menee vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se kännykkä sinällään mitään oppimistaitojen kehittymistä estä. Kännykkä vain vie sen ajan minkä pitäisi käyttää opiskeluun.

Väärin. Kyllä sinällän ja nimenomaan juuri kännykän käyttö estää. "Muokkaa" myös jo oppineita aivoja. Aivot ovat plastiset eli muokkautuvat. Tätähän on nyt tutkittu paljon. Uudet voimakkaat impulssit, aina vaan tiheämmin toteutettuna, alkavat "ajaa yli" niistä heikommista impulsseista, jotka vaatisivat esim. sinnikkyyttä, paineen- ja epämukavuudensietokykyä. On aina vaan helpompi ja helpompi ottaa dopamiini niistä helpommista, ja aina vaan vaikeampaa pitää kiinni niistä työläämmistä toimintatavoista.

Tuossa kohtaa varmaan on ne ongelmatkin sitten alkaneet vasta kasvaa eksponentiaalisesti, kun oletetaan juuri noin eikä haluta uuden tiedon valossakkaan katsoa sinne pimeään nurkkaan, jos sen tiedon sisäistäminen vaatisi vaikka muutosta omiin totuttuihin, tuttuihin ja turvallisiin toimintatapoihin. Ja se on toki täysin ymmärrettävää.

Myötätunto tarkoittaa sitä, että katsotaan ihmisten etua pitkällä aikavälillä.  Se, ettei puututa alisuoriutumiseen, annetaan ihmisten tuskailla ja turhautua, annetaan ihmisten luistaa vastuistaan, on välinpitämättömyyttä ja myötätunnon puutetta.

Hyvät vanhemmat ovat myötätuntoisia, mutta lapsenbkasvaessa myös vaatimustaso nousee - jos kaksivuotias saa pissata olohuoneen lattiaalle ilman, että siiitä suututaan, viisivuotiaalle sitä ei enää sallita. Myötätuntoa on myös se, että edellytetään ihmisten kehittyvän ja kantavan vastuuta kykyjensä mukaan. Kun vaatimustaso kasvaa, lapsen kyky kantaa vastuuta kehittyy, ja tämä on hänelle aikuisena elintärkeää. Jos töissä saa luistaa vastuistaan, ei oma potentiaali ole kummoisessakaan käytössä, eikä se kasva. Myötätuntoa on myös se, että autetaan ihmisiä kehittymään omien kykyjensä puitteissa. 

Vierailija kirjoitti:

ketä auttaa elämässä joku siirtolohkareisen syntytarina? tai evoluutiohöpötys? ei ketään

EvoluutioHÖPÖTYS? Apua mikä kommentti! Ohhoh, mihin me ollaan matkalla. Tai, sepä juuri, ei kai enää tulla mistään, eikä olla matkalla mihinkään. On vain tämä hetki, tämä impulssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuopettaja täällä hei. Mulla on nykyisellä tokaluokalla useampia oppilaita, jotka ovat osanneet lukea kouluun tullessa tai oppineet nopeasti muutamassa viikossa, mutta lukutaidon kehitys on jäänyt junnaamaan paikoilleen, ja nyt tokaluokan loppupuolella tekstien ollessa pidempiä eivät enää jaksaisi keskittyä lukemiseen ja luetun ymmärtäminen on työlästä. Lukuläksyt usein kuittaamatta tehdyksi. Ja koulussa on harjoiteltu lukemista paljon, on tehty mielekkäitä tehtäviä ja lukupelejä ja suoritettu lukudiplomia. Vanhempainilloissa myös puhuttu lukemisen tärkeydestä. Mutta osa vanhemmista tuntuu kuvittelevan, että kun lapsi osaa teknisesti lukea, asiaan ei enää tarvitse kiinnittää huomiota. Totuus on kuitenkin, ettei sillä ekaluokan tason lukutaidolla lueta mitään koealueita tai muita pidempiä tekstejä ymmärtävästi, vaan lukutaitoa pitää harjoittaa paljon, jotta siitä tulee sujuvaa. Pelkkä koul

Eri vastaa. Vie lasta kirjastoon. Lukekaa yhdessä. Näytä lukevan aikuisen mallia. 

"Vie lasta kirjastoon. Lukekaa yhdessä. Näytä lukevan aikuisen mallia."

Peruskauraa luulisi olevan tämän keskivertoperheessä? Kirjastoon ei tosin ole pakko viedä, jos kirjoja ostetaan kotiin. Vai onko lapsille lukeminen todella vähentynyt niin radikaalisti perheissä, että se selittää muutoksen kouluissa? Oliko 90-luvun lamastressissä vanhemmilla enemmän aikaa lukea lapsilleen?

Onko nämä käsitteet opetettu 

mikä on maisema-alue? Pitääkö olla hoidettu vaan vain joku maisema joka on nätti 

Verbi, eikös se ole joku mopomerkki?

Lukekaa pliis kirjoja siellä kotona ja koulussa. Ne palauttavat keskittymiskyvyn (jos ei ole dysleksiaa).

Aivan varmasti kodeissa lukeminen on vähentynyt. Ja vaikka aikuiset itse lukisivatkin, se lukeminen on usein kännykällä, jolloin lapselle se näyttää ihan vaan kännykällä olemiselta sen sijaan, että hän näkisi vanhemman lukemassa lehteä tai kirjaa. Tällä lukemisen kulttuurilla on yllättävän iso merkitys.

Ennen älypuhelimia useimpiin perheisiin tuli edes jokin sanoma- tai aikakauslehti. Lapsilla oli paljon tylsää aikaa - kai te muutkin nelikymppiset ja vanhemmat muistatte, miten aamupalapöydässä luettiin maitopurkin kylkeä ja vessassa istuessa vaikka saippuan ainesosia, kun ei muutakaan ollut? Vaikka Hesarista olisi lukenut vain sarjakuvat, sitä väistämättä tuli edes joskus selattua. Iltaisin katsottiin yhdessä koko perheen kanssa teksitettyjä tv-ohjelmia ja kenties juteltiin niistä. 

 

Nyt kännykkä on täynnä algoritmien juuri itselle valitsemaa viihdettä ja TikTok-videoita, joilla voi täyttää päivän joka rakosen. Just kyselin kasiluokkalaisten ruutuaikoja, ja osa sanoi olevansa vapaapäivinä jopa 12 tuntia kännykällä. Lasketaanpa se vuoden vapaapäivien määrällä, niin siinäpä se kasvava ja kehittyvä nuori on vuoden aikana videoidensa parissa jopa pari tuhatta tuntia. Kaikki se aika on pois oikeasti tärkeiden taitojen oppimisesta (vuorovaikutustaidot, lukutaito, liikunta jne.). Ei ihmetytä yhtään, että monella nuorella on heikot perustaidot.

"Miten ohjeistat vanhempia tässä? Mitä minun pitää erityisesti vanhemman ominaisuudessa tehdä? Iltasatuja joo, mutta muuten en muista omasta lapsuudestani, että vanhemmat tekivät mitään erityistä. Korkeintaan kyselivät läpi koealueita vanhempana, eivätkä olisi muuhun oikein kyenneetkään. Nykyäänhän on kai oletuksena, että vanhemmat vahtivat läksyjen tekoa koko peruskoulun ja antavat osaltaan tukiopetusta. Joten sikälikään en ymmärrä mikä menee vikaan."

Olen puhunut vanhempainilloissa lukemisen tärkeydestä, ja antanut vinkkiä, että iltasatua voi lukea vaikka niin, että lapsi lukee siitä jonkun pätkän vanhemmalle ja vanhempi sitten loput. Meillä on on myös välillä "15 min omaa kirjaa" -lukuläksyjä, jolloin ohjeena on lukea mitä tahansa, mikä lasta kiinnostaa. 1-2 luokilla vanhempien pitäisi kuitata allekirjoituksella, että lukuläksyt on suoritettu, mutta osalla näitä säännöllisesti uupuu.

Se on totta, että eivät vanhemmat entisaikoina niin ihmeitä tehneet. Useimmat varmaan lukivat sen iltasadun. Lapsilta myös vaadittiin itseltään enemmän. Siinä missä ennen, jos kokeista alkoi tulla huonoja numeroita, vanhemmat vaativat lasta tekemään enemmän työtä (ja fiksuimmat vanhemmat häntä siinä tukivat), nykyään ensireaktio on usein kysyä, miten koulu voisi tukea lasta enemmän. Koulun lisätuelle on tietysti myös paikkansa, mutta se ei ole ensisijaista silloin, jos tuen tarve johtuu vain harjoituksen puutteesta.

Entisaikoina ympäristö oli kuitenkin sikäli eri, että jatkuvaa, koukuttavaa viihdetulvaa ei ollut saatavilla niin helposti. Eivät kaikki lapset lukeneet silloinkaan, mutta suurin osa luki edes jonkun verran, vaikka nuortenlehtiä tai sarjakuvia, kun luppoaikaa piti täyttää jollakin. Nykyään ei juuri taida edes olla nuortenlehtiä, koska nuoret eivät enää lue niitä. Nykyään vanhempien täytyisi vaatia lapsilta joku määrä lukemista, edes vartin verran päivässä, mikäli lapsi ei luonnostaan lue mitään pakollisten lisäksi. 

Eivätkä työnantajaparat ymmärrä lainkaan, minkä tasoisia harjoittelijoita heille tulee opintojaksoille. Hirvittää työturvallisuus, työn jälki ja ylipäätään alan tulevaisuus ja nuorten tulevaisuus. Pitkiä suullisia ohjeita ei ymmärretä, pitää puhua lyhyitä lauseita ja selkosuomea, kerrata ja silti valvoa ta tarkastaa

 Kyllä muuten ymmärtää. Siksi niitä työharjoittelupaikkoja alkaa olla lähes mahdoton saada millään alalla, koska harva työnantaja haluaa enää riesakseen opiskelijaa jolla ei ole minkäänlaisia valmiuksia pärjätä työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ketä auttaa elämässä joku siirtolohkareisen syntytarina? tai evoluutiohöpötys? ei ketään

Vaikkapa kesämökkitonttia hankkiva tai viemärilinjaa suunnitteleva voi hyötyä siirtolohkareen ja peruskallion erottamisesta.

"Rakensimme viime kesänä mökin valtavan siirtolohkareen päälle!"

"Onko se vielä pystyssä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullut aiemmin maisema-alueesta. 

En minäkään. Ja olen käynyt kouluni 70-luvulla, jolloin kaikki oli paremmin ja oppilaat oppivatkin jotakin.

Se näkyy olevan lakitermi: "Maisema-alueella tarkoitetaan suojeltavaksi määrättyä maisemallisesti arvokasta kohdetta."  Ehkä niitä on ruvettu perustamaan vasta sen jälkeen, kun olin kouluni käynyt?

Veikkaan kyllä, etteivät kaikki av-mammat tiedä sitäkään, mikä se sellainen niitty oikein on. On vain jokin epämääräinen mielikuva, miltä niitty näyttää. Mutta miettikääpä, onko teille oikeasti selvää, miten eroavat toisistaan niitty, keto, laidun, luhta ja aho? 

Ketjussa on esiintynyt kaksikin määritelmää maisema-alueelle. Kumpaa lienee ap tarkoittanut? Toinen on siis tämä lakitekstin määritelmä, ja toinen on ala-asteen koulukirjoissa esiintyvä Suomen jaottelu maisematyyppien mukaan alueisiin kuten Vaara-Suomi. Itse pidän kyllä pöljänä, jos koulun oppikirjassa otetaan tuollaisen vain opetustarkoituksiin kehitetyn jaottelun (sillä eihän noista kaikkia tunneta muualla kuin koulukirjoissa) nimikkeeksi sama sana, joka tarkoittaa lainsäädännössä toista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkä työnantajaparat ymmärrä lainkaan, minkä tasoisia harjoittelijoita heille tulee opintojaksoille. Hirvittää työturvallisuus, työn jälki ja ylipäätään alan tulevaisuus ja nuorten tulevaisuus. Pitkiä suullisia ohjeita ei ymmärretä, pitää puhua lyhyitä lauseita ja selkosuomea, kerrata ja silti valvoa ta tarkastaa

 Kyllä muuten ymmärtää. Siksi niitä työharjoittelupaikkoja alkaa olla lähes mahdoton saada millään alalla, koska harva työnantaja haluaa enää riesakseen opiskelijaa jolla ei ole minkäänlaisia valmiuksia pärjätä työelämässä.

Meidän tehtaalla harjoittelijat tulevat pääsääntöisesti amiksen aikuislinjalta. Ehkä siellä on vielä normaaleja ihmisiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos minulta, kuusikymppiseltä kysyttäisiin tarkka määritelmä sanalle maisema-alue, niin jäisi ehkä  puolitiehen. Onko tämä sana joku tekemällä tehty, niin kuin aika monet termit, joita nykyään käytetään? Tiedän kyllä, mikä on maisema, ja mikä taas alue, mutta oletan, että sanalla on joku oma määritelmä.

Jos sinä olisit ollut oppitunnilla silmät tai ainakin korvat auki ja olisit kuullut, että --

"Maisema-alueella tarkoitetaan suojeltavaksi määrättyä maisemallisesti arvokasta kohdetta. Maisema-alue voidaan perustaa, jos alue on arvokas luonnon- tai kulttuurimaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai muiden vastaavien arvojen vuoksi."

-- sinulla voisi kokeessa olla jonkinlainen käsitys siitä, mistä on kysymys.

Ihan kaikella kunnioit

"

Ihan kaikella kunnioituksella niin tuohan on todella kapulakielinen ja abstrakti määritelmä. Ei jäisi suurimman osan aikuisistakaan mieleen yhdellä lukemalla, puhumattakaan hormonihöyryissä olevalle teinille jota asia ei kosketa tippaakaan."

Niin noh. Itsellekin oli vieras termi, päättelin kuitenkin sen verran lähelle oikein, että selitteen ensimmäisen lauseen kolmaannen sanan kohdalla välähti lamppu, ja silmäilin enää suurinpiirtein viestin loppuun ja jatkoin skrollausta. Nyt kun tuli taas tuo sana vastaan, mietin että "Ei kai nyt enää tuosta samasta jankata.."