Millainen kirja ärsyttää?
Jätätkö kesken vai luetko väkisin puskemalla loppuun?
Minua ärsyttää epäloogisuudet ja mahdottomuudet. Esim päähenkilö kohtaa tyypin, joka puhuu sujuvasti 7 eri kieltä, elää leveästi kartanossa sen jälkeen kun vammautui sodassa pysyvästi (invalidi-eläkeläisenä siis), soittaa pianoa täydellisesti ja harrastaa tarkkuusammuntaa vaikka on sokea, on naimisissa järjettömän kauniin ihmisen kanssa jne. Ja tällä on tietysti vielä palvelijoita jotka yhtä järjettömillä ominaisuuksilla, koira joka ymmärtää sekin ajatella syy-seuraussuhteet pelkästä päännyökkäyksestä, ja samaten tuo kaunis puoliso on jotain ihan käsittämätöntä, ammatiltaan ja persoonaltaan ja arvoiltaan ym, sellainen jota ei tosielämässä näe missään.
Jätin kesken.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Nykydekkarit. Tai paremminkin ne, joita nykydekkareiksi mainostetaan, mutta eivät ole kunnon dekkaria nähneetkään.
Ennen tehtiin oikeita dekkareita. En tiedä miksi ei enää, vai onko se vain jotenkin mahdotonta. Kaikkein pahimpia on nämä "naisten dekkarit," eli ne jotka on enemmän vain tavallisia romaaneja. Ei jaksa.
Näitä ilmestyy nykyään ihan valtavasti. Niissä tapahtuu tosiaan joku rikos, jota selvitellään, mutta pääpaino tuntuu kuitenkin olevan jossain muualla. Syväluodataan sitä poliisia, rikostoimittajaa, tutkijaa jne, joka sitä rikosta lähtee selvittelemään. Hänellä on aina jotakin ristiriitoja henkilökohtaisessa elämässään ja siitä kirjoitetaan lähes enemmän kuin siitä rikoksesta.
Ensimmäiseksi kyllästyin Mankelliin ja niihin poliisi Wallanderin perhekuvioihin. Niillä ei ollut mitään tekemistä rikostutkinnan kanssa, mutta niitä jankattiin.
Kokeile Inger Frimanssonin kirjoja. Jotenkin erilaista jännitystä. Niissä lukija on rikollisen puolella. Rikoksiin on aina hyvä syy😍
20-30 -vuotiaiden somettajien kirjoittamat elämäkerrat.
Pelkään, että parinkymmenen vuoden kuluttua kirjat kirjoitetaan näin:
"Sebe lähti kävelee ja funtsi et pitääks tilaa safkaa woltist mut ketä sen päättää et mikä o paras vaihtoehto ku ei tiä itekkää et haluisk tilaa vai tekee ite tyylii ranui vai hakeeks susibufee."
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuudenopiskelijoiden kirjoitelmat siitä millaista on olla nuori esikoiskirjan kirjoittelija Suomessa. Erityisesti miehet kirjoittelevat tällaista sontaa.
LIsätietoja?
En lue kirjoja, jotka ovat puhekieltä tai murretta.
Vierailija kirjoitti:
Just selasin mun kirja-appiä. Siellä on hillitön määrä Amerikassa julkaistua höttöä. Esim. murhamysteerisarja, jonka kirjojen nimet on: mansikkamuffinssimurhat, suklaamuffinssimurhat, sitruunamuffinssimurhat. Jne. Enkä nyt liioittele, tämä on ihan oikea esimerkki. Keskityn Euroopassa julkaistuun kirjallisuuteen.
Ja se höttö on miljardibisnes maailmanlaajuisesti. Se välillä unohtuu kirjakriitikoilta.
Pulkkisen teokset. Liikaa kaunokieltä ja haaveilu sievistelyä.
Tämä on vain henkilökohtainen mielipide mutta kirjat joissa päähenkilönä on kipakka, nenäkäs nainen ja vastapelurina tyly ja itsevarma machomies jotka inhoavat toisiaan ennen kuin repivät vaatteet toistensa yltä on niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että parinkymmenen vuoden kuluttua kirjat kirjoitetaan näin:
"Sebe lähti kävelee ja funtsi et pitääks tilaa safkaa woltist mut ketä sen päättää et mikä o paras vaihtoehto ku ei tiä itekkää et haluisk tilaa vai tekee ite tyylii ranui vai hakeeks susibufee."
Kiitos tän aamun nauruista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että parinkymmenen vuoden kuluttua kirjat kirjoitetaan näin:
"Sebe lähti kävelee ja funtsi et pitääks tilaa safkaa woltist mut ketä sen päättää et mikä o paras vaihtoehto ku ei tiä itekkää et haluisk tilaa vai tekee ite tyylii ranui vai hakeeks susibufee."
Kiitos tän aamun nauruista :D
Ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että parinkymmenen vuoden kuluttua kirjat kirjoitetaan näin:
"Sebe lähti kävelee ja funtsi et pitääks tilaa safkaa woltist mut ketä sen päättää et mikä o paras vaihtoehto ku ei tiä itekkää et haluisk tilaa vai tekee ite tyylii ranui vai hakeeks susibufee."
Kiitos tän aamun nauruista :D
Ole hyvä. :)
Kirja, jonka otsikossa on kielioppivirhe.
Esimerkiksi:
"Oliks sulla vielä jotain?"
Oliks??
Ärsyttää huonot käännökset, tökeröt lauserakenteet, junttimainen kielenäyttö, epäuskottavat tapahtumat, liian kauniit ja viisaat ihmiset. Kirjassa pitää olla rosoa, huonoja ihmiskohtaloita, selviytymistä uskottavasti. Kiiltokuvamaiset kartanoromantiikat tai amerikkalaisen sijoitusyhtiön henkilökunnan romanssit YÖK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että parinkymmenen vuoden kuluttua kirjat kirjoitetaan näin:
"Sebe lähti kävelee ja funtsi et pitääks tilaa safkaa woltist mut ketä sen päättää et mikä o paras vaihtoehto ku ei tiä itekkää et haluisk tilaa vai tekee ite tyylii ranui vai hakeeks susibufee."
Kiitos tän aamun nauruista :D
Samoin, nauroin minäkin ja päätin, että en hävitä yhtään kirjaa kotikirjastostani, sillä niille löytyy jatkossakin lukijoita.😏
Sellainen missä tehdään oikeasti pahoja juttuja ja rikoksia henkilöille, jotka eivät ole tehneet tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että parinkymmenen vuoden kuluttua kirjat kirjoitetaan näin:
"Sebe lähti kävelee ja funtsi et pitääks tilaa safkaa woltist mut ketä sen päättää et mikä o paras vaihtoehto ku ei tiä itekkää et haluisk tilaa vai tekee ite tyylii ranui vai hakeeks susibufee."
Kiitos tän aamun nauruista :D
Samoin, nauroin minäkin ja päätin, että en hävitä yhtään kirjaa kotikirjastostani, sillä niille löytyy jatkossakin lukijoita.😏
Oli mukavaa päästä ilahduttamaan teitä, mutta toivotaan etteivät kirjat koskaan mene niin surkeiksi. :)
Näin miespuolisena huvikseenilukijana:
Luontokirjat/eräkirjat joissa maalaillaan 100 sivua jokaista luonnon atomia, 1 kerrallaan.
Superjäyhä kovis suomisotilas- tyylisiä sota-samaistumistrippejä.
Naisten kirjoittamia dekkareita joissa on pääosissa päähenkilön ulkonäkö ja seurustelusutinat.
Nuoren miehen/naisen RRRRaju kasvukertomus.
Saarnaavat.
Kirjat, joissa päähenkilö on kirjailija. Erityisen paskoja tietenkin autofiktiot, mutta myös varsinaiset fiktiot, joihin siltikään ei ole osattu kehittää muunlaista hahmoa.
Ontuva juoni. Tai kirja painottuu niin, että alussa maalaillaan ja edetään ylihitaasti ja lopussa on kova kiire. Loppu tulee töksähtäen.
Köyhä ja kankea kieli. Jonkun asian/tapahtuman/sanan jatkuvaa toistoa.
Asiavirheet, esim. joku sairaus on oleellinen osa juonta, mutta ei ymmärretä oikeaa sairautta.
Hyvä esimerkki näistä kaikista on Satu Rämön Hildur. En lukenut jatko-osia, hämmästelen menestystä.
Huono kieli, joko kääntäjällä tai kirjoittajalla. Näen aina punaista, kun -olla tapana- verbi korvataan -tavata-verbillä. Esim. Meillä on tapana tavata torilla/ tapaamme tavata.....🤢
Tavaavatko he vai tapaavatko he?
Kääntäjät tekevät tätä paljon, etenkin ruotsista suomeksi. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Samoin maantieteellinen vuori ja takin vuori, ei osata taivuttaa niitä. Tiedän, että nykykielessä saa käyttää takin vuorissa maantieteellisen vuoren taivutusta, mutta itse pidän ko kirjoittajaa vähän tyhmänä.
Yksi nykykirjailija kirjoitti, että passi oli takin vuoren sisällä.🤣