Lue keskustelun säännöt.
Millainen kirja ärsyttää?
21.04.2024 |
Jätätkö kesken vai luetko väkisin puskemalla loppuun?
Minua ärsyttää epäloogisuudet ja mahdottomuudet. Esim päähenkilö kohtaa tyypin, joka puhuu sujuvasti 7 eri kieltä, elää leveästi kartanossa sen jälkeen kun vammautui sodassa pysyvästi (invalidi-eläkeläisenä siis), soittaa pianoa täydellisesti ja harrastaa tarkkuusammuntaa vaikka on sokea, on naimisissa järjettömän kauniin ihmisen kanssa jne. Ja tällä on tietysti vielä palvelijoita jotka yhtä järjettömillä ominaisuuksilla, koira joka ymmärtää sekin ajatella syy-seuraussuhteet pelkästä päännyökkäyksestä, ja samaten tuo kaunis puoliso on jotain ihan käsittämätöntä, ammatiltaan ja persoonaltaan ja arvoiltaan ym, sellainen jota ei tosielämässä näe missään.
Jätin kesken.
Kommentit (103)
Autofiktiota on kirjoitettu satoja vuosia. Parhaimmillaan hienoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just selasin mun kirja-appiä. Siellä on hillitön määrä Amerikassa julkaistua höttöä. Esim. murhamysteerisarja, jonka kirjojen nimet on: mansikkamuffinssimurhat, suklaamuffinssimurhat, sitruunamuffinssimurhat. Jne. Enkä nyt liioittele, tämä on ihan oikea esimerkki. Keskityn Euroopassa julkaistuun kirjallisuuteen.
Luen nyt suomalaisen kirjailijan romaania. Aihe olisi sinällään kiinnostava. Mutta häiritsee kun hän on keksinyt paljon keinotekoisia sanoja. Ovat siis tavallaan suomenkielisiä ja niille olisi jo ennestäänkin tuttu sana. Koko ajan niitä tulee vastaan ja alan nyt kiinnittää niihin ärsyttävästi huomiota. Luulin ensin, että on vain jokunen, mutta niitä onkin jatkuvasti ikäänkuin kirjan erikoisuutena.
Sinkuvat, hapustella, kipsuttaisi, äpäkästi jne. Jotkut ovat mielestäni keksimällä keksittyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moralisoiva ja konservatiivinen saarnaaminen. Tylsyys ja tyhjäpäisyys (50 shades of Grey on tästä loistoesimerkki).
Voi luoja mikä esimerkki, löitkö pääsi pahasti?
Mitä tarkoitat?
Jaarittelu, selittäminen, liian maalaileva ja kuvaileva kieli, epäuskottavat henkilöt, epäuskottava juoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen jonka viskaan takkaan ennen kuin pääsen loppuun saakka. Yleensä kirja rupeaa ärsyttämään viimeistään siinä vaiheessa kun noin 100 sivua on ollut pelkkää tyhjäkäyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi keksit tuollaisen kirjan? Mitään tuollaista kirjaahan ei taida muualla olla olemassa kuin mielikuvituksessasi?
Miksi keksisin? :D Kirja oli Lautturi matkalla mereen (Daniel Katz). Siinä on jugoslavian sisällisodan (tms) veteraani, joka on kutakuinkin kuvatunlainen epeli. Voi olla että jonkun yksityiskohdan muistin väärin, (ehkä osasi 6 kieltä eikä 7) mutta pointti tuli läpi.
Katzin tyylistä ja esim novelleista olen tykännyt, mutta tämä jäi nyt kesken.
Meinaatko ettei kuvatun kaltaisia kirjoja ole ollenkaan? Moni vastaaja tunnisti ongelman, epäuskottavat henkilöhahmot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset kirjat jotka kirjoittaa historiasta ymmärtämättä sitä ja sen ajan realiteetteja. Esimerkiksi nykyään tulee paljon kirjoja missä Suomen jatkosotaa kommentoidaan ja kritisoidaan selkeästi tämän päivän ajattelun ja tiedon perusteella, mikä on ihan ristiriidassa sen ajan tietämyksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset kirjat jotka kirjoittaa historiasta ymmärtämättä sitä ja sen ajan realiteetteja. Esimerkiksi nykyään tulee paljon kirjoja missä Suomen jatkosotaa kommentoidaan ja kritisoidaan selkeästi tämän päivän ajattelun ja tiedon perusteella, mikä on ihan ristiriidassa sen ajan tietämyksen kanssa.
Ja jätän siis kesken ja en koske enää saman kirjailijan muihin teoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juha Partanen- Cyrano ja hullu koira
Siinä kirjoittaja korostaa vain itseään kuinka muka tunsi päähenkilön hyvin. Sama kuin olisi kirjoittanut kirjan itsestään!
Sellaiset, joissa kirjan kaikki muut henkilöt ihailevat ja kuolaavat yli-ihmismäistä täydellisyys-päähenkilöä, jonka mahdottoman hienosta upeudesta muistutellaankin tiuhaan.
Vaikkapa Ayla
Tai Paricia Cornwallin päähenkilö Kay Scarpetta
(nimet voi olla väärin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
E-kirjoaja kun lainaa, niin matalammalla kynnyksellä voi lopetta huonot kirjat kesken. Ei tarvitse roudata edestakaisin. Hassua kyllä monet huonot kirjat tunnistaa jo käytetystä fontista, erittäin tiheällä rivivälillä.
Niin sitä fonttia tai riviväliähän ei voi itse muokata..
En ole lukenut tuota aloituksen kirjaa, mutta kuvauksen perusteella se kuulostaa enemmän kirjailijan toiveajatteluun perustuvalta fantasialta kuin "epäloogiselta". Niistä ei tarvitse pitää, mutta tuollaisille yli-ihmisille on fiktiossa paikkansa. Kuten myös hahmoille, jotka ovat täysin taviksia, mutta jostain syystä heille tapahtuu kerta toisensa jälkeen jotain upeaa. Kumpikin kategoria painelee niitä toiveajatteluun taipuvaisia nappuloita lukijoiden aivoissa.
Yritän miettiä, millaiset kirjat ärsyttävät minua, eikä niissä ole mitään selkeitä yhtenäisiä tekijöitä. Pystyn heittäytymään aika monenlaisiin kirjoihin, eikä välttämättä yleisesti "huonosti kirjoitettuna" pidettykään teksti minua ärsytä. Mutta jos teksti, dialogi, juoni, hahmot jne. ovat kömpelöitä tavoilla, jotka pistävät minulla silmään, silloin en jatka lukemista. Tosi epämääräistä, tiedän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kirjailija hyppää eläimen (koira, lammas) pään sisään ja alkaa selostamaan tämän eläimen havaintoja vieläpä kursiivilla painettuna. Hyvin sekavaa. Kaksi tälläista on tullut luettua eri tekijöiltä, eikä ne ole lastenkirjoja. Toinen on Leonie Swann: Murha laitumella ja toista en muista.
Huonosti kirjoitetut ja/tai käännetyt, nämä jätän kesken.
Tänä vuonna olen lukenut yhden todella surkean kirjan loppuun. Ehkä siksi, kun oli ohut ja nopeasti luettava läpyskä. Kyseessä oli Suomalaistaistelijana Ukrainassa, muka tositarina, minkä kyseenalaistan. Jannu joka ei ole käynyt Suomessa armeijaa, lähtee sotimaan Ukrainaan. Saman tien ilman mitään kokemusta valitaan ryhmänjohtajaksi, hän on mestarillinen tarkka-ampuja, ottaa yksinään vangin (josta käytetään kirjassa koko ajan nimitystä panttivanki, arghh) ja sitten hän nohevana on kuulustelemassa vankia. Siis niin paska kirja kuin olla voi. En suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen josta on revitty viisi viimeistä sivua pois.
Hirviömäinen kokemus. Koululaisena ostin vähillä rahoilla divarista kivan kirjan ja huomasin vasta lopussa, että ei olekaan loppua.
Lukeminen siis kannattaa - opin ainakin yhden asian.
Inhosin Anna Kareninaa ja jätin kesken. Jotenkin raastavan typerä päähenkilö ja en tykännyt miten kirjoitettu
Haiteksti jäi myös kesken, sekä Kotiopettajatteren romaani.
Luultavasti eri asiat ärsyttävät eri ihmisiä.
Itseäni ärsyttää, jos kirjoitustyyli on surkea, kuten joku Dan Brown.
Toinen on se, jos yrittää jotain missä ei onnistu. Yritetään kirjoittaa komediaa, vaikka ei olla hauskoja, tai jännäriä, vaikka maalin kuivuminen olisi jännempää jne. Eli yritetään johonkin, mihin taidot tai mielikuvitus eivät riitä.
Vierailija kirjoitti:
E-kirjoaja kun lainaa, niin matalammalla kynnyksellä voi lopetta huonot kirjat kesken. Ei tarvitse roudata edestakaisin. Hassua kyllä monet huonot kirjat tunnistaa jo käytetystä fontista, erittäin tiheällä rivivälillä.
Sitä fonttia on tarkoitus itse muokata haluamakseen kokoiseksi... Taidat olla hieman yksinkertainen
Voi luoja mikä esimerkki, löitkö pääsi pahasti?