Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapailukumppanin jatkuva piikittely, mihin te vetäisitte rajan?
19.03.2024 |
Olen tapaillut parin kuukauden ajan miestä, joka piikittelee jatkuvasti.
En kiinnittänyt asiaan aluksi juurikaan huomiota, koska ajattelin, että se on vaan osa hänen tapaansa kommunikoida, mutta nyt kun olen huomannut asian, niin olen huomannut, että hänellä ei tunnu olevan musta mitään hyvää sanottavaa; kuuntelen huonoa musiikkia, pidän huonoista elokuvista ja sarjoista (katselen ihan kaikkia genrejä fantasiasta sotaelokuviin ja komediaan), mulla on luonnollisesti myös vääränlaisia mielipiteitä ja viime viikolla, kun hän kävi ensimmäistä kertaa luonani, niin asuntoni on ilmeisesti jotenkin typerä (siis ihan pohjaratkaisusta lähtien). Jutustelin myös siitä miten haluaisin remontoida asuntoani, niin ideani olivat hänen mielestään naurettavia ja suunnittelemani värimaailma ruma.
Hän ei sylje näitä asioita mitenkään inhoten, mutta enemmänkin ylemmyydentuntoisesti naureskellen ikään kuin kyseessä olisi vitsi. Hänen mielestään "v*ttuilu on välittämistä".
Alkaa vaan mietityttää tapailun jatkaminen, kun tuntuu, että kaikki mussa on hänen mielestään jotenkin niin typerää, vastenmielistä ja väärää (tai ainakin mielipiteeni ja asiat, joista pidän. Esimerkiksi ulkonäköäni hän ei ole arvostellut). Ehkä en ole sitten tottunut tuollaiseen kommunikointiin, kun itse en useimmiten koe edes tarpeelliseksi arvostella muiden näkemyksiä, musiikkimakua tai muutakaan, ellei multa nyt erikseen kysytä mielipidettä. Ystäväni ja perheeni eivät myöskään kommunikoi tuolla tavalla vaan ihan neutraalisti pystytään jakamaan asioita ilman lyttäämistä.
En ole mitenkään sydänjuuriani myöten loukkaantunut tai ahdistunut asiasta, mutta ihmettelen, että mistä tuollainen kumpuaa. Hän on ihan normaali aikuinen mies, ei mikään perinteinen jännämies.
Kuinka paljon sietäisitte tuollaista piikittelyä "huumorin varjolla"? Ja jos itse kommunikoit piikittelemällä, niin miksi?
Kommentit (416)
341/416
|
20.03.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sivusta huomio, että Archie Bunker oli sentään kirjoitettu niin että se oli hauskaa, tuossa ei näy huumorin pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TILANNEPÄIVITYS:
Meidän oli tarkoitus nähdä miehen kanssa viikonloppuna, mutta pyörittelin näitä asioita ja tuli sellainen olo, että mun on pakko laittaa viestiä hänelle ja saada keskustelu avattua jo nyt, vaikka alunperin ajattelin, että kärsiihän tätä odottaa viikonloppuunkin.
Viestissä kerroin, että olen huomannut tällaisen asian ja se tuntuu epäkunnioittavalta ja vähättelevältä. Lisäksi kerroin, että hän vaikuttaa jopa vähän pikkumaiselta, kun takertuu ja ruotii niin negatiivisesti niinkin pieniä asioita kuin esimerkiksi mun lempiväriäni tai -kirjailijaani. Koska nuo asiat eivät oikeasti ole niin suuria, niin en suostu uskomaan, että kyseessä on vain hänen vilpitön inhonsa vihreää tai Marian Keyesia kohtaan vaan tässä on pakko olla taustalla jotakin muuta, tiedostipa hän itse sitä tai ei.
Hänen vastaus oli ehkä vähän arvattavissa eli hän ei todellakaan ole tarkoittanut olla loukkaava ja pahoitteli jos on tehnyt niin. Hän tuntui missaavan pointtini sanoessaan, että hän ei ymmärtänyt, että mulle vihreä väri on niin tärkeä, että voisin ylipäätään loukkaantua siitä, että hän ei siitä pidä. Hänen mielestään asioista pitää voida jakaa mielipiteitä ja kaikesta pitää voida vitsailla. "Mielipiteet on kuin p*rsereikä". En tiedä saako hän nuo iskulauseensa jostakin irc-gallerian ryhmistä vai 2000-luvun logoista, mutta menee vähän samaan kategoriaan kuin "v*ttuilu on välittämistä". Kas kun ei seuraavaksi kerro, että "v*ttuilu on taitolaji" tai "väkivalta lopettaa v*ttuilun".
Mä en suoraan sanottuna jaksa alkaa vääntämään rautalangasta sitä, että tässä nyt ei kirjaimellisesti ole kyse siitä, että rakastaisin vihreää vaan niin paljon tai että olisin edes _loukkaantunut_. Vaan että tuollainen negatiivisuus on vähän kuluttavaa, kun tuntuu, että en voi jakaa hänen kanssaan sellaisia asioita, joista mä pidän. En ole tottunut siihen, että jokainen keskustelu on tilaisuus joutua jonkinlaisen roastin kohteeksi.
Kiitos kaikille, jotka ovat jakaneet tänne ohjeita ja omia kokemuksiaan. Varsinkin aiemmalla sivulla ollut viesti 313/339 osui ja upposi!
- AP
Hyvä ap! Se on nyt ihan oikeasti niin, että jos ei keski-ikäinen ihminen osaa käyttäytyä, niin ei se siitä enää millään puhuttelulla muutu. Olen aivan liian monta kertaa katsellut kaikenlaista käytöstä ja puhunut ja puhunut ja puhunut. Ja tulos AINA se, että siinä hetkessä jotain selitellään ja toivo herää, mutta OIKEASTI mikään EI KOSKAAN muutu kuin ehkä max viikoksi. Ei se ihmisen persoonallisuus tai jumittuneet tavat tätä elämää ja vuorovaikutusta muutu - tai jos muuttuu, niin siihen tarvitsee oikeasti oman ongelman tunnistamisen ja piiiitkän terapian. Ei siihen jonkun satunnaistapailukumppanin sanomiset riitä.
Vierailija kirjoitti:
TILANNEPÄIVITYS:
Meidän oli tarkoitus nähdä miehen kanssa viikonloppuna, mutta pyörittelin näitä asioita ja tuli sellainen olo, että mun on pakko laittaa viestiä hänelle ja saada keskustelu avattua jo nyt, vaikka alunperin ajattelin, että kärsiihän tätä odottaa viikonloppuunkin.
Viestissä kerroin, että olen huomannut tällaisen asian ja se tuntuu epäkunnioittavalta ja vähättelevältä. Lisäksi kerroin, että hän vaikuttaa jopa vähän pikkumaiselta, kun takertuu ja ruotii niin negatiivisesti niinkin pieniä asioita kuin esimerkiksi mun lempiväriäni tai -kirjailijaani. Koska nuo asiat eivät oikeasti ole niin suuria, niin en suostu uskomaan, että kyseessä on vain hänen vilpitön inhonsa vihreää tai Marian Keyesia kohtaan vaan tässä on pakko olla taustalla jotakin muuta, tiedostipa hän itse sitä tai ei.
Hänen vastaus oli ehkä vähän arvattavissa eli hän ei todellakaan ole tarkoittanut olla loukkaava ja pahoitteli
Joo, just vielä tää, et kun yrittää asiasta puhua, niin ollaan "aivan eri sivuilla". Toinen puhuu aidasta ja toinen seipäästä. Varsin kuvaavaa, että joku värin merkitys sulle olisi se pointti. Vaan just toi, että aina on vaara joutua vähättelyn kohteeksi. Itse tällaisen suhteen kokien, niin meni just niin, et näytin vaikka fotoa jostain hienosta kokemuksesta ja vastaus usein just jotain "no tollasia on paljon hienompia Kaliforniassa, mis oon asunut 15 vuotta" tai kun pyysin johkin teatteriin häntä, niin "mua ei oikein nää suomalaiset esitykset kiinnosta"... jne.
Seuraus on sit se, ettei kovin paljon kiinnosta enää jakaa asioita ja siitä se alamäki sitten alkaakin.
Loistavaa, ap! Mies reagoi juuri niin ennalta-arvattavasti kuin saattoi kuvitella. Eiköhän tämä teidän juttunne ole nyt taputeltu. Nauroin muuten ääneen tuolle En tiedä saako hän nuo iskulauseensa jostakin irc-gallerian ryhmistä vai 2000-luvun logoista. Hienoa, että kaikesta hänen ilkeilystään ja sinuun kohdistuvasta mitätöinnistä huolimatta olet saanut säilytettyä huumorintajusi. Se tulee olemaan iso apu jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta huomio, että Archie Bunker oli sentään kirjoitettu niin että se oli hauskaa, tuossa ei näy huumorin pätkääkään.
Joo se oli hauska. Siinä emäntä ei edes osannut suuttua vit tuilusta koska ei ymmärtänyt Archien niin tekevän. Ainakaan ihan heti.
Tarkoitin että vit tuilla voi rakkaudellakin, mutta jos alkaa hiukankin näkymään narsistisia piirteitä silloin näyttää kumppanilleen ovea.
Mulle ei selvinnyt AP:n kaverin ikä mutta oli mikä oli niin vaikuttaa viistoistakesäiseltä, nauratti kans se IRC-galleria. Ehkä tyyppi on jumittunut jonnekin menneeseen, tai elää nuoruuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kaikille vittuilijoille näyttää kohteliaasti ovea, niin ei ne sitä löydä tai ei osaa siitä kulkea.
Vierailija kirjoitti:
En sietäisi tuollaista. Tuossa ei vaikuta olevan kyse erilaisista kommunikaatiotyyleistä, vaan kertomasi perusteella mies ei kunnioita sinua, valintojasi, mielipiteitäsi ja tapojasi. Sellaisen perustalle on mahdoton rakentaa kestävää suhdetta ja arki on rasittavaa.
Kyllä, täysin samaa mieltä! Ja alleviivaisin tuon, että hän ei kunnioita sinua, valintojasi ja mielipiteitäsi. Hyvä ja jatkuva suhde perustuu kuitenkin molemminpuoleiseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Eli jätä mies ja anna syyksi, että olette niin erilaisia että ette sovi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kaikille vittuilijoille näyttää kohteliaasti ovea, niin ei ne sitä löydä tai ei osaa siitä kulkea.
Pitää näyttää silleen vähemmän kohteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Loistavaa, ap! Mies reagoi juuri niin ennalta-arvattavasti kuin saattoi kuvitella. Eiköhän tämä teidän juttunne ole nyt taputeltu. Nauroin muuten ääneen tuolle En tiedä saako hän nuo iskulauseensa jostakin irc-gallerian ryhmistä vai 2000-luvun logoista. Hienoa, että kaikesta hänen ilkeilystään ja sinuun kohdistuvasta mitätöinnistä huolimatta olet saanut säilytettyä huumorintajusi. Se tulee olemaan iso apu jatkossakin.
Kiitos! Olen työskennellyt vaativissa asiakaspalvelutöissä 15 vuotta, joten mulla on aika paksu nahka eikä mulla mene niin sanotusti tunteisiin kovin paljon mikään. Toki odotan ihmissuhteessa toiselta osapuolelta parempaa käytöstä, kuin vaikka vaativalta asiakkaalta.
Monet ovat keskustelleet ja kysyneet miehen iästä enkä ole varma olenko sitä vielä maininnut, mutta olemme siis molemmat siinä 35-40 vuoden välillä.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voi että. Tunnistan tuosta kaikesta kertomastasi niin paljon omaa kokemustani. Haluaisin varoittaa sinua tosissani.
Älä mene siihen lankaan missään nimessä, että luotat omaan (ilmeiseen) ajattelukykyysi, älykkyyteen, loogisuuteen whatever. Virhe, jonka monet naiset on tehneet! ET voi "seurata mielenkiintoista psykologista keissiä" tän miehen suhteen. Sä ET ole turvassa. Myrkky ei tosiaankaan mene sun toisesta korvasta ulos, vaan pieni osa, siemen, jää sinun pääsi sisään. Ihan joka kerta, kun mies kertoo halveksunnastaan.
Ja vasta tapailet? Ei ole syytä jäädä.
Jos olisitte naimisissa niin sitten voisi koittaa terapiaa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TILANNEPÄIVITYS:
Meidän oli tarkoitus nähdä miehen kanssa viikonloppuna, mutta pyörittelin näitä asioita ja tuli sellainen olo, että mun on pakko laittaa viestiä hänelle ja saada keskustelu avattua jo nyt, vaikka alunperin ajattelin, että kärsiihän tätä odottaa viikonloppuunkin.
Viestissä kerroin, että olen huomannut tällaisen asian ja se tuntuu epäkunnioittavalta ja vähättelevältä. Lisäksi kerroin, että hän vaikuttaa jopa vähän pikkumaiselta, kun takertuu ja ruotii niin negatiivisesti niinkin pieniä asioita kuin esimerkiksi mun lempiväriäni tai -kirjailijaani. Koska nuo asiat eivät oikeasti ole niin suuria, niin en suostu uskomaan, että kyseessä on vain hänen vilpitön inhonsa vihreää tai Marian Keyesia kohtaan vaan tässä on pakko olla taustalla jotakin muuta, tiedostipa hän itse sitä tai ei.
Hänen vastaus oli ehkä vähän arvattavissa eli hän ei todellakaan ole tarkoittanut olla loukkaava ja pahoitteli
Hyvä että pidät puoliasi!
Siitä olen eri mieltä, ettei kannattaisi edes kerran koittaa vääntää rautalangasta. Vääntäisin ihan oman itsenikin tähden.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap! Se on nyt ihan oikeasti niin, että jos ei keski-ikäinen ihminen osaa käyttäytyä, niin ei se siitä enää millään puhuttelulla muutu. Olen aivan liian monta kertaa katsellut kaikenlaista käytöstä ja puhunut ja puhunut ja puhunut. Ja tulos AINA se, että siinä hetkessä jotain selitellään ja toivo herää, mutta OIKEASTI mikään EI KOSKAAN muutu kuin ehkä max viikoksi. Ei se ihmisen persoonallisuus tai jumittuneet tavat tätä elämää ja vuorovaikutusta muutu - tai jos muuttuu, niin siihen tarvitsee oikeasti oman ongelman tunnistamisen ja piiiitkän terapian. Ei siihen jonkun satunnaistapailukumppanin sanomiset riitä.
Näinhän se taitaa olla.
Toki en odottanut, että hän alkaisi psykoanalysoida itseään tai purkaa jotakin kenties jo lapsuudessa opittuja malleja, mutta jos edes kuuntelisi, yrittäisi ymmärtää ja jos ei ymmärrä, niin kysyisi tarkentavia kysymyksiä ja yrittäisi asettua toisen asemaan. Siinäkin olisi jo jonkinlainen alku, vaikka mulla nyt ei varsinaisesti ole mitään hinkua alkaa toisen ihmisen terapeutiksi.
Toisaalta tämä on hyvä näin, koska hänen reaktionsa vahvisti ajatustani siitä, että eihän tästä voi tulla mitään. Se, että hän teeskentelee niin kuin kuvittelisi mun oikeasti närkästyvän siitä, että ei pidetä samoista asioista. Yhtäkkiä ollaan niin sosiaalisesti sokeita, ettei ymmärretä esimerkkejä keskustelun keinona, kommunikoinnin nyansseja, tulkintaa vaan silmät kirkkaina ihmetellään miksi loukkaannun hänen mielipiteistään. Jos suhde olisi edennyt, niin varmasti jatkossakin riidat olisivat olleet sitä luokkaa, että ensin joudun selittämään toiselle kuin lapselle mitä ihan perus ihmisyyteen liittyvät asiat ovat ennen kuin hän ehkä saattaisi jollakin tasolla käsittää mistä tässä nyt oikeasti puhutaan. En pidä siitä, että mun älykkyyttä aliarvioidaan tuollaisella muka-viattomalla "taas toi akka nalkuttaa tyhjästä/pikkuasioista"-defenssillä, kun missään vaiheessa kyse ei ole siitä, ettäkö hänellä ei saisi olla mielipiteitä tai että yrittäisin ennakkosensuroida hänen huumoriaan.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta huomio, että Archie Bunker oli sentään kirjoitettu niin että se oli hauskaa, tuossa ei näy huumorin pätkääkään.
Joo se oli hauska. Siinä emäntä ei edes osannut suuttua vit tuilusta koska ei ymmärtänyt Archien niin tekevän. Ainakaan ihan heti.
Tarkoitin että vit tuilla voi rakkaudellakin, mutta jos alkaa hiukankin näkymään narsistisia piirteitä silloin näyttää kumppanilleen ovea.
Millä tavalla kettuilu on hauskaa tai parempaa, jos toinen ei tajua, että toinen pottuilee? Ei jatkoon, millään tekosyyllä.
"Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa", mieluummin tämä Raamatun kehoitus.
Vierailija kirjoitti:
TILANNEPÄIVITYS:
Meidän oli tarkoitus nähdä miehen kanssa viikonloppuna, mutta pyörittelin näitä asioita ja tuli sellainen olo, että mun on pakko laittaa viestiä hänelle ja saada keskustelu avattua jo nyt, vaikka alunperin ajattelin, että kärsiihän tätä odottaa viikonloppuunkin.
Viestissä kerroin, että olen huomannut tällaisen asian ja se tuntuu epäkunnioittavalta ja vähättelevältä. Lisäksi kerroin, että hän vaikuttaa jopa vähän pikkumaiselta, kun takertuu ja ruotii niin negatiivisesti niinkin pieniä asioita kuin esimerkiksi mun lempiväriäni tai -kirjailijaani. Koska nuo asiat eivät oikeasti ole niin suuria, niin en suostu uskomaan, että kyseessä on vain hänen vilpitön inhonsa vihreää tai Marian Keyesia kohtaan vaan tässä on pakko olla taustalla jotakin muuta, tiedostipa hän itse sitä tai ei.
Hänen vastaus oli ehkä vähän arvattavissa eli hän ei todellakaan ole tarkoittanut olla loukkaava ja pahoitteli
Olet Ap selvästikin liian älykäs tuolle miehelle, joka ei puolestaan vaikuta kovin terävältä. Siinä yksi syy, miksi on niin piikittelevä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, voi että. Tunnistan tuosta kaikesta kertomastasi niin paljon omaa kokemustani. Haluaisin varoittaa sinua tosissani.
Älä mene siihen lankaan missään nimessä, että luotat omaan (ilmeiseen) ajattelukykyysi, älykkyyteen, loogisuuteen whatever. Virhe, jonka monet naiset on tehneet! ET voi "seurata mielenkiintoista psykologista keissiä" tän miehen suhteen. Sä ET ole turvassa. Myrkky ei tosiaankaan mene sun toisesta korvasta ulos, vaan pieni osa, siemen, jää sinun pääsi sisään. Ihan joka kerta, kun mies kertoo halveksunnastaan.
Kyllä, ja se siemen kasvaa tai tulee uusia siemeniä joka kerta uudesta vit tuiluista. Mulla kasvoi exän kanssa vuosikymmeniä kunnes pää oli täynnä ja ns räjähti. Ihmeen kauan sitä pystyy ottamaan vastaan, varastoimaan ennenkuin räjähtää. Mutta täytyy sanoa että teki hyvää, ja hiukan sen jälkeen pakkasin kassini ja läksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap! Se on nyt ihan oikeasti niin, että jos ei keski-ikäinen ihminen osaa käyttäytyä, niin ei se siitä enää millään puhuttelulla muutu. Olen aivan liian monta kertaa katsellut kaikenlaista käytöstä ja puhunut ja puhunut ja puhunut. Ja tulos AINA se, että siinä hetkessä jotain selitellään ja toivo herää, mutta OIKEASTI mikään EI KOSKAAN muutu kuin ehkä max viikoksi. Ei se ihmisen persoonallisuus tai jumittuneet tavat tätä elämää ja vuorovaikutusta muutu - tai jos muuttuu, niin siihen tarvitsee oikeasti oman ongelman tunnistamisen ja piiiitkän terapian. Ei siihen jonkun satunnaistapailukumppanin sanomiset riitä.
Näinhän se taitaa olla.
Toki en odottanut, että hän alkaisi psykoanalysoida itseään tai purkaa jotakin kenties jo lapsuudessa opittuja malleja, mutta jos edes kuuntelisi, yrittäisi ymmärtää ja jos ei ymmärrä, niin kysyisi
Jospa mies on autisti ja oikeasti sosiaalisesti sokea?
Alue: Aihe vapaa