Kuinka paljon tiuskimista jaksatte ottaa vastaan puolisolta?

Aika paljon, kun olen jo tehnyt päätöksen eroamisesta.

Jos olisin suhteenpelastusmielellä niin en yhtään.

En oikeastaan yhtään siinä mielessä että keskustelu omalta osaltani loppuu siihen kun minulle tiuskitaan. Toisaalta en tee siitä mitään numeroakaan ja puolisoni kyllä huomaa sitten itsekin että tuli puretuksi stressi väärään kohteeseen. Ei kyllä koskaan pyydä anteeksi. 

Silloin pitää muijaa pikkusen tirvasta

Keneltäkään ei oteta vastaan lapsenomaista uhmatiuskimista. Jotkut hiiltyy ihan turhasta. 

Miesystävä ei yleensä tiuski mutta jos suunnitelmiin tulee jokin pieni tai suuri muutos, sieltä voi tulla tähän suuntaan mitä vaan törkeyksiä, huutoa ja kiroilua. Harmia aiheuttanutta asiaa voidaan myös kostaa monta kuukautta vastaavilla tempuilla. 

Tavallaan ymmärrän, koska on kiinni hyväpalkkaisessa työssä ja aikansa on aika arvokasta, joten pari lomapäivää sinne tai tänne voi maksaa hänelle aika paljon. Mutta alan olla tähän aika kypsä. Toistunut liian monta kertaa jo.

Onneksi ei ole  miestä. EI tartte kenenkään orja olla. Jos ei itse osaa suhtautua elämässä tuleviin muutoksiin tai mihin paskaan hyvänsä niin mitä sitä muihin purkamaan. Tekee vain muidenkin elämän paskaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä ei yleensä tiuski mutta jos suunnitelmiin tulee jokin pieni tai suuri muutos, sieltä voi tulla tähän suuntaan mitä vaan törkeyksiä, huutoa ja kiroilua. Harmia aiheuttanutta asiaa voidaan myös kostaa monta kuukautta vastaavilla tempuilla. 

Tavallaan ymmärrän, koska on kiinni hyväpalkkaisessa työssä ja aikansa on aika arvokasta, joten pari lomapäivää sinne tai tänne voi maksaa hänelle aika paljon. Mutta alan olla tähän aika kypsä. Toistunut liian monta kertaa jo.

Toisaalta väsyneellä olisi kiva, jos kotona odottaisi hyväntuulinen vaimo, joka ei säpsähdä pienestä tunnereaktiosta.  Arki on arkea ja sitä voi normalisoida olemalla normaali itsensä. Aina ei ihminen voi loistaa.

Mies soittaa työpäivän päätteeksi ja kysyn häneltä oliko rankka päivä. Vastaus: no mitä v###u kuvittelet.

Ei tunnu kivalta. Jos sanon että ei tuntunut kivalta, saan kuulla että vika on minussa. Onko? Mä en tiedä enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä ei yleensä tiuski mutta jos suunnitelmiin tulee jokin pieni tai suuri muutos, sieltä voi tulla tähän suuntaan mitä vaan törkeyksiä, huutoa ja kiroilua. Harmia aiheuttanutta asiaa voidaan myös kostaa monta kuukautta vastaavilla tempuilla. 

Tavallaan ymmärrän, koska on kiinni hyväpalkkaisessa työssä ja aikansa on aika arvokasta, joten pari lomapäivää sinne tai tänne voi maksaa hänelle aika paljon. Mutta alan olla tähän aika kypsä. Toistunut liian monta kertaa jo.

Toisaalta väsyneellä olisi kiva, jos kotona odottaisi hyväntuulinen vaimo, joka ei säpsähdä pienestä tunnereaktiosta.  Arki on arkea ja sitä voi normalisoida olemalla normaali itsensä. Aina ei ihminen voi loistaa.

Voi olla, että olisi helpompaa, jos asuisimme yhdessä, eikä näkeminen olisi jatkuvaa säätämistä aikataulujen osalta. Toisaalta en katso ansainneeni mitään raivokohtauksia, en ole koskaan korottanut ääntäni miehelle emmekä yhdessä ollessa juuri riitele, pl. nämä asiat, joista mies suuttuu ja raivoaa minulle ja jotenkin hiljaa ja typertyneenä joudun sitä todistamaan. Pieni tunnereaktio on myös aikamoinen eufemismi sille, että toinen suoltaa kerralla kaiken mikä harmittaa päin toisen naamaa.