Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapailukumppanin jatkuva piikittely, mihin te vetäisitte rajan?
19.03.2024 |
Olen tapaillut parin kuukauden ajan miestä, joka piikittelee jatkuvasti.
En kiinnittänyt asiaan aluksi juurikaan huomiota, koska ajattelin, että se on vaan osa hänen tapaansa kommunikoida, mutta nyt kun olen huomannut asian, niin olen huomannut, että hänellä ei tunnu olevan musta mitään hyvää sanottavaa; kuuntelen huonoa musiikkia, pidän huonoista elokuvista ja sarjoista (katselen ihan kaikkia genrejä fantasiasta sotaelokuviin ja komediaan), mulla on luonnollisesti myös vääränlaisia mielipiteitä ja viime viikolla, kun hän kävi ensimmäistä kertaa luonani, niin asuntoni on ilmeisesti jotenkin typerä (siis ihan pohjaratkaisusta lähtien). Jutustelin myös siitä miten haluaisin remontoida asuntoani, niin ideani olivat hänen mielestään naurettavia ja suunnittelemani värimaailma ruma.
Hän ei sylje näitä asioita mitenkään inhoten, mutta enemmänkin ylemmyydentuntoisesti naureskellen ikään kuin kyseessä olisi vitsi. Hänen mielestään "v*ttuilu on välittämistä".
Alkaa vaan mietityttää tapailun jatkaminen, kun tuntuu, että kaikki mussa on hänen mielestään jotenkin niin typerää, vastenmielistä ja väärää (tai ainakin mielipiteeni ja asiat, joista pidän. Esimerkiksi ulkonäköäni hän ei ole arvostellut). Ehkä en ole sitten tottunut tuollaiseen kommunikointiin, kun itse en useimmiten koe edes tarpeelliseksi arvostella muiden näkemyksiä, musiikkimakua tai muutakaan, ellei multa nyt erikseen kysytä mielipidettä. Ystäväni ja perheeni eivät myöskään kommunikoi tuolla tavalla vaan ihan neutraalisti pystytään jakamaan asioita ilman lyttäämistä.
En ole mitenkään sydänjuuriani myöten loukkaantunut tai ahdistunut asiasta, mutta ihmettelen, että mistä tuollainen kumpuaa. Hän on ihan normaali aikuinen mies, ei mikään perinteinen jännämies.
Kuinka paljon sietäisitte tuollaista piikittelyä "huumorin varjolla"? Ja jos itse kommunikoit piikittelemällä, niin miksi?
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin paljon yhdeltä puolitutulta tyypiltä, jopa noine vttuilu on välittämistä -kommentteineen. Se on jotenkin hänellä vain tapa puhua ja olla, ja varmasti vielä jotenkin saattaa korostua, kun tykkää susta ja yrittää tehdä vaikutusta, vaikkakin hassulla tavalla.
Mä katsoisin vielä hetken, tasaantuuko tilanne, vaikka tuntuisikin nyt tympeältä. Ainakin tällä tuntemallani vastaavalla tapauksella on hurjan iso sydän, vaikka kieli välillä laulaa. (Toisaalta olen itse nuoresta lähtien tuntenut tällaisia ihmisiä, enkä osaa heistä niin helposti hermostua).
Ei ole yhtä ainutta syytä sietää tuollaista kohtelua. Tiedätköhän mitä suurella sydämellä edes tarkoitetaan? Ei todellakaan sitä, että ilkeilee ja pahoittaa läheistensä mielen. Jos tykkääminen ilmaistaan loukkauksilla, niin on syytä juosta karkuun ja helvetin lujaa.
Kun se nimenomaan ei (omasta mielestään) ilkeile eikä loukkaa, on omanlaistaan huumoria, jota jotkut tajuaa, ja loput itkee. Ja ei suuri sydän tarkoita ulkokultaisia korulauseita, kai sen nyt kaikki ymmärtää. En jaksa alkaa tätä enempää vääntää ratakiskosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi asiallista sanoa? Jokainen aikuinen kyllä tietää, mikä loukkaa ja mikä ei. Ei ap ole velvollinen kasvattamaan tai terapoimaan miestä, jolla ei sinun mukaasi ole alkeellisiakaan tunnetaitoja. Minä kyllä epäilen, että kyseessä on tahallinen julmuus.
Toivottavasti olet läpikäynyt kattavan ja pitkän terapian ja pyytänyt uhreiltasi aidosti anteeksi ja sen jälkeen jättänyt heidät totaalisesti rauhaan.. Sinulla ei ole oikeutta loukata ketään.
Sanomisella tarkoitin sitä, että ei ainakaan niele loukkaantumistaan vaan sanoo asiasta suoraan tai lähtee vain kävelemään. En tarkoita siis, että asiasta tarvitsisi sen kummemmin keskustella tai todellakaan alkaa toista terapoimaan. Mutta suora "olet kusipää" -palaute saattaa tehdä aika hyvää ihmiselle, joka on siihen saakka saanut kohdella muita paskasti ilman että kukaan on sanonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin paljon yhdeltä puolitutulta tyypiltä, jopa noine vttuilu on välittämistä -kommentteineen. Se on jotenkin hänellä vain tapa puhua ja olla, ja varmasti vielä jotenkin saattaa korostua, kun tykkää susta ja yrittää tehdä vaikutusta, vaikkakin hassulla tavalla.
Mä katsoisin vielä hetken, tasaantuuko tilanne, vaikka tuntuisikin nyt tympeältä. Ainakin tällä tuntemallani vastaavalla tapauksella on hurjan iso sydän, vaikka kieli välillä laulaa. (Toisaalta olen itse nuoresta lähtien tuntenut tällaisia ihmisiä, enkä osaa heistä niin helposti hermostua).
Ei ole yhtä ainutta syytä sietää tuollaista kohtelua. Tiedätköhän mitä suurella sydämellä edes tarkoitetaan? Ei todellakaan sitä, että ilkeilee ja pahoittaa läheistensä mielen. Jos tykkääminen ilmaistaan loukkauksilla, niin on syytä juosta karkuun j
Miksi te uskotte kaiken millä miehet selittää huonoa käytöstään? Jos mulla olis tapana loukata ihmisiä miten sattuu huvittamaan, niin totta kai selittäisin että vitsiä vaan, oletpa heikko ja huono, jos tuli tippa silmään. Sitä sanotaan valehteluksi. Toisten loukkaaminen ei ole "omanlaistaan huumoria". Se on silkkaa ilkeyttä. Suuri sydän ei ole korulauseita eikä ilkeyksiä, ei kumpaakaan. Tuo sinun tuttusi ei todellakaan ole suurisydäminen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
En olisi jaksanut noinkaan pitkään. Yleensä suhteen alussa ollaan niin ihastuneita, ettei toisessa tunnu vikoja olevan ollenkaan. Arki astuu kuvaan myöhemmin. Jos jos alussa on tuollaista, antaisin olla. Jos miehelle "vittuilu on välittämistä", pitäisi löytää samoin ajatteleva kumppani.
Only in Finland.....
Miksi suomalaiset ovat tuollaisia? Siis vattuillaan ihmiselle johon muka ollaan ihastuneita? Kaivellaan vikoja ja morkataan kaikkea sen ihmisen elamassa? Miksi miksi miksi???????
Aloittajalle kysymys - onko tuo mies viimeinen vapailla markkinoilla oleva mies kotipaiukkakunnallasi ja oletko sina taysin epatoivoinen ja mika tahansa kaksilahkeinen kelpaa? Koska mikaan muu ei selita sita etta et ole jo lyonyt nyrkkia poytaan ja potkaissut miesta pihalle tuollaisesta jatkuvasta perseilysta. Nyt se on testaillut sinua ja tietaa etta olet kynnysmatto ja pahempaa on luvassa mita kauemmin tuota katselet.
Ei jukolauta.
Mitä mies sanoo jos kommentoit että olipa törkeästi sanottu? Itse en siedä tuollaisia ollenkaan, kahdelle tuollaiselle antanut jo pakit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoo jos kommentoit että olipa törkeästi sanottu? Itse en siedä tuollaisia ollenkaan, kahdelle tuollaiselle antanut jo pakit.
Miten miehistä oikein tulee tollasia? En tajua. Pitää aika hemmetin tyhmä ihmisen olla, jos tosta vaan heittelee kaikkea ilkeää muille. Varsinkin treffeillä. Kuvitteleeko ne saavansa toimivan parisuhteen sellaisella käytöksellä? Eihän siinä voi olla tavoitteena mikään muu kuin toisen ihmisen henkinen tuhoaminen. Mutta näitä miehiä on TODELLA paljon. Mitä se kertoo meidän yhteiskunnasta? Jossain kohtaa mennään pahasti vikaan. Onko jossain tutkittu, miksi miehistä tulee niin suurissa määrin pahoja ihmisiä?
En sietäisi yhtään tuollaista. Kerta tai kaksi voi mennä vahingossa, mutta muuten olisi siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sietäisi yhtään tuollaista. Kerta tai kaksi voi mennä vahingossa, mutta muuten olisi siinä.
Vahinkohan se ei ole yhtään kertaa.
Polettavaksi olet syntynyt ja polettuna kuolet. Itsehän sinä valintasi teet. Roikut mukavamiehessä, joka piikittelee, eihän ukkosi edes tykkää sinusta. Miksi pitää olla niin epätoivoinen, että selittelet paskan mukavaksi? Onneksi sä olet trollivain, mutta joku poloinen voi olla toisaalla oikeassa pulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sietäisi yhtään tuollaista. Kerta tai kaksi voi mennä vahingossa, mutta muuten olisi siinä.
Eli sietäisit kaksi kertaa. :D Taas näitä, jotka sanoo että "pidän kyllä ihan selkeän rajan", mutta et kuitenkaan pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sietäisi yhtään tuollaista. Kerta tai kaksi voi mennä vahingossa, mutta muuten olisi siinä.
Eli sietäisit kaksi kertaa. :D Taas näitä, jotka sanoo että "pidän kyllä ihan selkeän rajan", mutta et kuitenkaan pidä.
Tää on kyl jotenkin surkee ilmiö. Naiset uskottelee itselleen, ettei siedä kaltoinkohtelua. Sitten kuitenkin on aina poikkeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia ja jos nyt kuitenkin katottas vielä yhden kerran. Mistä tää kummallinen asenne oikein tulee? Valehdellaan itselle ihan surutta eikä tajuta, että joo kyllä sä nyt vaan näytät sietävän vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulta. Tuhlasin 1,5 vuotta elämästäni, ainutkertaisesta elämästäni, tuollaiseen mieheen.
Kuten ap sanoi, tilannetta on vaikea kuvailla, sillä minunkin miehessäni oli myös paljon hyvää ja hän oli hyvin karismaattinen, supliikki ja seurallinen tyyppi - sille päälle sattuessaan. Mutta tuo piikittely oli jotain sellaista, minkä vasta jälkikäteen olen kunnolla tajunnut. Kaikki, mistä pidin, mitä tein tai miten elin elämääni oli systemaattisesti väärin pidetty, väärin tehty ja väärin eletty. Lempielokuvani olivat lapsellisia, katsomani tv-sarjat "hirveää p*skaa", lukemani kirjat hömppää (Sapiensista Jane Austeniin, you name it), syömistottumukseni niin vääriä että vatsakivut olivat itseaiheutettuja (olen kärsinyt IBS:sta vuosia ja kaikki ruokavaliot kokeiltu), kotikasvatukseni vääränlainen, käyttämäni vaatteet rumia, jne jne. Siis jopa koiraani ulkoilutin väärää reittiä - omassa naapurustossani, jota mies ei edes tuntenut XD Toisinaan hän sanoi suoraan, toisinaan ei, mutta kuitenkin niin, että sanomiset kuulostivat ikäviltä. Esimerkiksi jos lähdin lenkille ja heitin päälle vanhahkon, mutta ihan tavallisen tuulitakin, niin mies saattoi sohvalta pällistellä ja todeta "siis ihan tosissaanko noin meinasit lähteä" tai "voi voi, onko se minun röllipeikolla lenkkiaika", tai jotain vastaavaa. Pidän Euroviisuista, johon hän suoraan kommentoi niiden olevan "suunnilleen hirveintä maan päällä, ei musiikkia nähneetkään". Katsottuamme jonkun hehkuttamani tai itselleni rakkaan elokuvan hän saattoi todeta tyyliin "eipä ollut kummoinen" tai "en ymmärrä mikä tässä sun mielestä on niin hyvää". Koirani on aika pieni, eikä mies koskaan missanut mahdollisuutta kommentoida, ettei hän ikimaailmassa "ottaisi koiraa joka ei näytä koiralta". Esimerkkejä tulisi hurumycket.
Toki pistin miehelle vastaan ja myös sanoin suoraan, etten arvosta sitä, miten jyrkän negatiiviseen sävyyn hän kommentoi pitämiäni asioita. Mies tietysti pisti kaiken huumorin piikkiin ja oli sitä mieltä, että sellainen hän vain on, ja minun tulisi jo tähän mennessä ymmärtää, että tuollaiset kommentit on vain rakkaudenosoitus. Viimeinen pisara tuli miehen todetessa, ettei tavatessamme, eikä vielä monen kuukauden tiiviin yhdessäolon jälkeenkään, pitänyt minua kovin älykkäänä, mutta oli ajan kuluessa tajunnut minun olevan aika fiksu eikä mikään "aivoton instabimbo" :-D Ja siis tämä oli tarkoitettu KEHUKSI. Sinänsä ironista, että olen miestä huomattavasti korkeammin koulutettu, akateeminen, sivistynyt nainen, joka on laajasti kiinnostunut asioista ja hyvin tiedonjanoinen. Perusteina tälle uskomukselle alhaisesta älykkyydestäni mies selitti silmät kirkkaina, että minähän omistin opiskelijahaalarit, otin selfieitä, olin feministi ja mikä pahinta, katsoin Temppareita - eihän sellainen nainen VOI olla muuta kuin tyhmä! Jotenkin tuo hetki oli vain niin absurdi ja ajatus siitä, että mies oli monen kuukauden ajan pitänyt minua aivan tollona noin typerin perustein, samalla kun itse olin niin ihastuksen sokaisema että katsoin sormien läpi kaikkia hänen vikojaan, tuntui todella pahalta. Siihen se kaikki piikittely päälle, niin tunteet vain lopahti kertaheitolla.
TLDR, ap lähde pois nyt, kun olet tuhlannut vasta kaksi kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta. Tuhlasin 1,5 vuotta elämästäni, ainutkertaisesta elämästäni, tuollaiseen mieheen.
Kuten ap sanoi, tilannetta on vaikea kuvailla, sillä minunkin miehessäni oli myös paljon hyvää ja hän oli hyvin karismaattinen, supliikki ja seurallinen tyyppi - sille päälle sattuessaan. Mutta tuo piikittely oli jotain sellaista, minkä vasta jälkikäteen olen kunnolla tajunnut. Kaikki, mistä pidin, mitä tein tai miten elin elämääni oli systemaattisesti väärin pidetty, väärin tehty ja väärin eletty. Lempielokuvani olivat lapsellisia, katsomani tv-sarjat "hirveää p*skaa", lukemani kirjat hömppää (Sapiensista Jane Austeniin, you name it), syömistottumukseni niin vääriä että vatsakivut olivat itseaiheutettuja (olen kärsinyt IBS:sta vuosia ja kaikki ruokavaliot kokeiltu), kotikasvatukseni vääränlainen, käyttämäni vaatteet rumia, jne jne. Siis jopa koiraani ulkoilutin väärää reittiä - omassa naapurustossani, jota mies ei edes tu
Miten edes olette päätyneet yhteen, kun ette pidä mistään samoista asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin paljon yhdeltä puolitutulta tyypiltä, jopa noine vttuilu on välittämistä -kommentteineen. Se on jotenkin hänellä vain tapa puhua ja olla, ja varmasti vielä jotenkin saattaa korostua, kun tykkää susta ja yrittää tehdä vaikutusta, vaikkakin hassulla tavalla.
Mä katsoisin vielä hetken, tasaantuuko tilanne, vaikka tuntuisikin nyt tympeältä. Ainakin tällä tuntemallani vastaavalla tapauksella on hurjan iso sydän, vaikka kieli välillä laulaa. (Toisaalta olen itse nuoresta lähtien tuntenut tällaisia ihmisiä, enkä osaa heistä niin helposti hermostua).
Ei ole yhtä ainutta syytä sietää tuollaista kohtelua. Tiedätköhän mitä suurella sydämellä edes tarkoitetaan? Ei todellakaan sitä, että ilkeilee ja pahoittaa läheistensä mielen. Jos tykkääminen ilmaistaan loukkauksilla, niin on syytä juosta karkuun j
Merkkaako tuossa siis vain se, mitä mies itse sanomisillaan tarkoittaa, vai onko sillä mitään väliä, miltä naisesta tuntuu? Jos huumorintajut eivät kohtaa, niin ehkä silloin miehen pitää etsiä sellainen nainen, jonka mielestä piikittelyvitsit ovat hauskoja. Ei muiden tarvitse alkaa sietää niitä vain siksi, että mies "ei tarkoita loukata". Itse en jäisi kuuntelemaan sellaista puhetta, jonka kokisin loukkaavaksi tai epämiellyttäväksi, oli sillä mikä perimmäinen tarkoitus tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Elin tuollaisen kanssa ja tapailin toista samanlaista. Näin jälkikäteen ajatellen olen sitä mieltä, että se piikittely oli heidän tapansa kontrolloida minua tai ainakin yrittää kontrolloida. Etten vaan tajuaisi arvoani, enkä jättäisi heitä. Tarkoitus on siis murentaa itsetuntosi.
Aivan samaa mieltä! Itse olin miestäni yli 10 vuotta nuorempi, hyvästä ja tasapainoisesta perheestä, mukava, ystävällinen, hyvässä kunnossa ja ihan nättikin, joten olen jälkikäteen ajatellut tuon olleen hänen yrityksensä romuttaa itsetuntoani, jotten vahingossakaan jättäisi häntä. Tämä on sinänsä ihan uskomatonta, sillä olin mieheen todella ihastunut, en koskaan antanut merkkiäkään lähtemisestä ja osoitin kärsivällisyyttä ja sitoutumishalukkuuta päivästä toiseen. Mutta tuolla käytöksellään hän itse ajoi minut lopulta valitsemaan hänen sijaan itseni, sillä tuntui, ettei kukaan muukaan minua valinnut.
Sano hänelle miesmakusi olevan surkea.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta. Tuhlasin 1,5 vuotta elämästäni, ainutkertaisesta elämästäni, tuollaiseen mieheen.
Kuten ap sanoi, tilannetta on vaikea kuvailla, sillä minunkin miehessäni oli myös paljon hyvää ja hän oli hyvin karismaattinen, supliikki ja seurallinen tyyppi - sille päälle sattuessaan. Mutta tuo piikittely oli jotain sellaista, minkä vasta jälkikäteen olen kunnolla tajunnut. Kaikki, mistä pidin, mitä tein tai miten elin elämääni oli systemaattisesti väärin pidetty, väärin tehty ja väärin eletty. Lempielokuvani olivat lapsellisia, katsomani tv-sarjat "hirveää p*skaa", lukemani kirjat hömppää (Sapiensista Jane Austeniin, you name it), syömistottumukseni niin vääriä että vatsakivut olivat itseaiheutettuja (olen kärsinyt IBS:sta vuosia ja kaikki ruokavaliot kokeiltu), kotikasvatukseni vääränlainen, käyttämäni vaatteet rumia, jne jne. Siis jopa koiraani ulkoilutin väärää reittiä - omassa naapurustossani, jota mies ei edes tu
Kuulostaa aivan hirveälle miten mies kohteli sinua. Olen pahoillani ja onneksi pääsit hänestä eroon. Kaikki nuo tilanteet kuulostaa siltä, että hän on pelkästään halveksinut sinua ja pitänyt sinua jotenkin itseään huonompana. Kunnon misogyniaa ja sovinismia taustalla. Varmaan tuokin ää liö löytää itselleen uuden uhrin, jonka avulla hän voi kiillotella omaa heteromiehen kuningasegoaan. Tuollaisessa ei ole mitään vitsiä tai huumoria vaikka hän sinun kustannuksellaan itseään viihdyttikin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin paljon yhdeltä puolitutulta tyypiltä, jopa noine vttuilu on välittämistä -kommentteineen. Se on jotenkin hänellä vain tapa puhua ja olla, ja varmasti vielä jotenkin saattaa korostua, kun tykkää susta ja yrittää tehdä vaikutusta, vaikkakin hassulla tavalla.
Mä katsoisin vielä hetken, tasaantuuko tilanne, vaikka tuntuisikin nyt tympeältä. Ainakin tällä tuntemallani vastaavalla tapauksella on hurjan iso sydän, vaikka kieli välillä laulaa. (Toisaalta olen itse nuoresta lähtien tuntenut tällaisia ihmisiä, enkä osaa heistä niin helposti hermostua).
Ihminen, jolla on suuri sydän, ja joka ei halua loukata ja ilkeillä, ja joka välittää toisesta, ei suinkaan reagoi toisen loukkaantumiseen puolustautumalla "se oli vaan huumoria" tai syyttämällä toista herkkähipiäisyydestä. Ihminen, joka välittää toisesta, välittää aidosti, miltä tästä tuntuu. Joten sellainen ihminen sanoisi esim: "Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata ja olen pahoillani, en tajunnut että tuo oli tyhmästi sanottu." Ja sitten sen jälkeen hän EI ENÄÄ KOSKAAN toimi samalla tavalla. Ihminen, joka ei halua ilkeillä ja loukata, oppii virheistään ja huomatessaan, että tietynlaiset asiat loukkaavat, ei enää sano sellaisia.
Sen sijaan ihminen, joka ei välitä, miltä toisesta tuntuu, jatkaa samalla tavalla. Niin tekee myös ihminen, joka kuitenkin vähän haluaakin ilkeillä ja loukata - "huumorin" varjolla. Kannattaa muistaa, että huumori ei ole hauskaa, jos kaikilla ei ole hauskaa.
" Että sellanen pick me girl. "
Sori en pysty nyt lainaamaan alkuperäistä tekstiä, mutta kirjoittaja tietää mihin toi liittyy. Käsittääkseni "pick me" liittyy sellaisiin naisiin, jotka naisia yleisesti alentaen nostaa itseään. Sisäistetty misogynismi taustalla.
Mun vastaus ei liittynyt sellaiseen, enkä siinä haukkunut naisia. Kerroin vain omasta kokemuksesta. Rakastan mieheni outoa huumorintajua ja meillä on hauskaa joka päivä. Tiedän, että minun ja miehen huumori poikkeaa valtaväestöstä, mutta me viihdytään hyvin yhdessä ja se on mun mielestä yksi tärkein asia suhteessa; että on hyvä olla, on hauskaa ja elämä on kivaa yhdessä, yhteisillä molemmille sopivilla ehdoilla.
Selkeästi ap:llä ei ole hauskaa, miehellä on. Jos noissa asetelmissa tuo suhde jatkuu, niin lopulta nainen kärsii hyvin paljon, koska tuollainen vitsailu todella syö itsetunnon ja on mun mielestä ihan silkkaa henkistä väkivaltaa, vaikkakin verhottua sellaista. Nyt vain nopeasti loppuun tuo suhde. Miehelle ei kannata selitellä, koska hän vain yrittäisi muuttaa tapoja, mutta vain hetkeksi. Todellinen luonne on jo selvillä ja luonne ei muutu.
Alue: Aihe vapaa
Linkkaa määritelmä, mitä vittuilu tarkoittaa, niin poistun ketjusta.
olen ketjussa, koska mies itse sanoo miesten aina vittuilevan toisilleen.