Uusi perhekuva miehen entisestä perheestä

Ihmettelisin kyllä jos puoliso ei edes ohimennen mainitsisi että on käynyt jossakin ex-vaimon ja heidän yhteisten lastensa kanssa, se tuntuisi että ihan tarkoituksella yritetään salata jotakin. Meillä siis tapana jutella kummankin päivästä ja paljon pienemmistäkin asioista kerrotaan ihan muuten vaan. Ja me yleensä kerrotaan etukäteen jos on jotain tavallisuudesta poikkeavaa, tyyliin sovin Minnan kans että käydään huomenna lounaalla. Kyse ei ole kyttäämisestä vaan tavallisesta arjen ja oman elämän vapaaehtoisesta jakamisesta.

Vierailija kirjoitti:

-Upeaa, että vanhempasi uusine puolisoineen ovat pystyneet ottamaan sydämelleen teidän lasten ja tulevien lastenlasten edun.

Ongelmahan näissä on se, että lapsen etu on kovin subjektiivinen käsitys. Meillä miehen ex olisi halunnut yhteisjoulut miehen ja lapsensa kanssa heidän perheensä perinteillä. Se olisi kuulemma lapsen etu. Mihin siinä mahtuu minä ja minun lapseni? Miksi minun kahden lapsen etu saada mukaan heidän perinteitään on vähemmän tärkeää kuin miehen ja exänsä yhden lapsen etu? Vai olisiko meidän pitänyt mennä exäni luo? Jos kyllä, minne exäni vaimo ja hänen kolme lastaan olisivat menneet? 

 

Toivoisin edes joskus, että näissä keskusteluissa joku eronnut äiti miettisi lapsen edulla myös exänsä nyxän lapsia eikä vain omiaan.

(Toivottavasti lainaus tulisi nyt oikein.) Tämähän se. Lapsikorttia heiluttelemalla ollaan vaatimassa rusinoita pullasta nimeltä elämä ennen eroa. Ei siinä oikeasti ole lapsista useinkaan kyse, vain nostalgiasta ja vanhempien huonosta omastatunnosta ydinperheen rikkoutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Upeaa, että vanhempasi uusine puolisoineen ovat pystyneet ottamaan sydämelleen teidän lasten ja tulevien lastenlasten edun.

Ongelmahan näissä on se, että lapsen etu on kovin subjektiivinen käsitys. Meillä miehen ex olisi halunnut yhteisjoulut miehen ja lapsensa kanssa heidän perheensä perinteillä. Se olisi kuulemma lapsen etu. Mihin siinä mahtuu minä ja minun lapseni? Miksi minun kahden lapsen etu saada mukaan heidän perinteitään on vähemmän tärkeää kuin miehen ja exänsä yhden lapsen etu? Vai olisiko meidän pitänyt mennä exäni luo? Jos kyllä, minne exäni vaimo ja hänen kolme lastaan olisivat menneet? 

 

Toivoisin edes joskus, että näissä keskusteluissa joku eronnut äiti miettisi lapsen edulla myös exänsä nyxän lapsia eikä vain omiaan.

No minkälaisen kompromissin löysitte? mitä miehesi toivoi vai toivoiko mitään?

Vietämme joulun oman perheemme kesken. Lapset vuorovuosin kaikki paikalla yhtäaikaa. Joskus miehen lapsi vaihtaa paikkaa kesken joulun. Eli kukaan ex ei tule/mene minnekään. Mieheni oli täysi tossu, joka teki juuri niin kuin ex toivoi. Nykyään tekee niin kuin minä toivon, mutta koska tiedän, että hän on vahvasti miellyttämisenhaluinen ja välttää riitaa viimeiseen asti, pyrin ottamaan tämän huomioon ja en ole usein vaatimassa asioita. Miehen exän mielestä olen hirveä uusi puoliso joka pilasi toimivan systeemin. En ihan usko, että kukaan muukaan olisi selvinnyt paremmin. Se toimiva systeemi kun oli se, että kaikki tekevät niin kuin hän haluaa ja esim. lapsi tulee ja menee hänen aikataulujensa, ei muiden, mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä ex-riippuvaisissa naisissa hullunkurisinta on se, että tuskin yksikään heistä sietäisi sitä jos se oma uusi mies viettäisikin mökkiviikonloppuja oman exänsä kanssa. Senhän pitäisi kuitenkin olla ihan ok, oli lapsia tai ei.

Olen itse seurustellut miehen kanssa, joka oli exänsä talutusnuorassa. Harvemmin on kyse vanhan suolan janottamisesta, vaikkei sekään ihan harvinaista ole (lukekaapa täältäkin exän-kaipaus-ketjuja). Kyse on vallankäytöstä. Siitä, että saa pitää langat käsissään vielä eron jälkeenkin. Pahimmillaan siitä, että saa pompotella ex-miestä ja ehkä tämän uutta puolisoakin ja hiekottaa heidän suhdettaan oman aseman turvaamiseksi. Itse näen ap:n kuvaaman valokuvaepisodin hienovaraisena vallan osoituksena ex-vaimolta uudelle naiselle. Mies tietää tämän, ja se on se syy, miksei kerro exään liittyvistä asioist

Kommentille 223:

meillä on lapsella toisessa kodissaan kahdet eri säännöt. Lapseni ruutuaikaa isänsä rajoittaa. Nukkumaan pitää mennä isän luona klo 22 arkisin ja puhelimen hän ottaa yöksi pois. Lapseni ei saa ottaa kaapista keksejä tai limonadia ilman lupaa. Lapseni tulee laittaa likaiset astiat astianpesukoneeseen ja tyhjentää puhtaat, sekä tehdä lumityöt oven edestä.

Kodissa asuu myös kaksi abaut saman ikäistä poikaa, vanhempi ei säännöllisesti vaan muutamia päiviä parissa viikossa. Heillä ei ole edellä mainittuja sääntöjä.

Itse ymmärrän hyvin esim nukkumaanmenoajan vaikken itse olekaan aivan yhtä tiukka ja kotitöihin pitää teinin osallitua jo ilman muuta. Mutta sitä en ymmärrä miksi kodissa on kahdet eri säännöt. Ilmeisesti ei ole päästy kompromissiin tai jotain. Lapseni kokee tilanteen toki epäoikeudenmukaiseksi, mutta se on heidän ongelmansa. En tietenkään haluaisi astua varpaille ja puuttua toisen naisen kotitalouden asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Upeaa, että vanhempasi uusine puolisoineen ovat pystyneet ottamaan sydämelleen teidän lasten ja tulevien lastenlasten edun.

Ongelmahan näissä on se, että lapsen etu on kovin subjektiivinen käsitys. Meillä miehen ex olisi halunnut yhteisjoulut miehen ja lapsensa kanssa heidän perheensä perinteillä. Se olisi kuulemma lapsen etu. Mihin siinä mahtuu minä ja minun lapseni? Miksi minun kahden lapsen etu saada mukaan heidän perinteitään on vähemmän tärkeää kuin miehen ja exänsä yhden lapsen etu? Vai olisiko meidän pitänyt mennä exäni luo? Jos kyllä, minne exäni vaimo ja hänen kolme lastaan olisivat menneet? 

 

Toivoisin edes joskus, että näissä keskusteluissa joku eronnut äiti miettisi lapsen edulla myös exänsä nyxän lapsia eikä vain omiaan.

No minkälaisen kompromissin löysitte? mitä

 

anteeksi, en hoksannut: ketä kuuluu teidän omaan perheeseen?

Entä sinun entisen miehesi omaan perheeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Upeaa, että vanhempasi uusine puolisoineen ovat pystyneet ottamaan sydämelleen teidän lasten ja tulevien lastenlasten edun.

Ongelmahan näissä on se, että lapsen etu on kovin subjektiivinen käsitys. Meillä miehen ex olisi halunnut yhteisjoulut miehen ja lapsensa kanssa heidän perheensä perinteillä. Se olisi kuulemma lapsen etu. Mihin siinä mahtuu minä ja minun lapseni? Miksi minun kahden lapsen etu saada mukaan heidän perinteitään on vähemmän tärkeää kuin miehen ja exänsä yhden lapsen etu? Vai olisiko meidän pitänyt mennä exäni luo? Jos kyllä, minne exäni vaimo ja hänen kolme lastaan olisivat menneet? 

 

Toivoisin edes joskus, että näissä keskusteluissa joku eronnut äiti miettisi lapsen edulla myös exänsä nyxän lapsia eikä vain omiaan.

Kuinka sinä otit sitten joulunviettosuunnitelmissasi huomioon miehesi lapsen aiemmasta liitosta?

Mun mieheni uusi puoliso otti kumppaninsa lapsen huomioon joulunvietossa niin, että joulu vietetään heidän kodissaan hänen lastensa isovanhempien ja tädin kanssa. mun lapseni isovanhemmat viettävät joulun kahdestaan. Miehensä (ja minun) vanhat joulukoristeet tuotiin laatikossa minulle, joka sopii mulle oikein hyvin, mutta ihmettelen vähän kun niissä ja muissa tauluissa ja koristeissa mitä mulle on ajautunut, on joukossa miehen omalta perheeltään saamia lahjoja. Miehen sisustustyyli ei kai oikein muutenkaan miellyttänyt kun yhtä design valaisinta lukuunottamatta kaikki hänen vanhat huonekalunsa ja tavaransa meni Torin kautta kiertoon.

Lapseni sai huonetoverin, toinen uusista veljeksistä sai oman huoneen :) Kai tässä kaikessa on jotenkin otettu minunkin lapseni huomioon, mutta jostain oudosta syystä hän haluaa kuitenkin olla enemmän minun ja puolisoni kodissa ja vähemmän isänsä.

Joku saattaisi kokea, että miehen entinen elämä raivattiin pois näkösältä siltä osin kuin mahdollista (lasta ei kai saa katoamaan tekemättä rikosta), mutta sehän olisi ilkeää puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Upeaa, että vanhempasi uusine puolisoineen ovat pystyneet ottamaan sydämelleen teidän lasten ja tulevien lastenlasten edun.

Ongelmahan näissä on se, että lapsen etu on kovin subjektiivinen käsitys. Meillä miehen ex olisi halunnut yhteisjoulut miehen ja lapsensa kanssa heidän perheensä perinteillä. Se olisi kuulemma lapsen etu. Mihin siinä mahtuu minä ja minun lapseni? Miksi minun kahden lapsen etu saada mukaan heidän perinteitään on vähemmän tärkeää kuin miehen ja exänsä yhden lapsen etu? Vai olisiko meidän pitänyt mennä exäni luo? Jos kyllä, minne exäni vaimo ja hänen kolme lastaan olisivat menneet? 

 

Toivoisin edes joskus, että näissä keskusteluissa joku eronnut äiti miettisi lapsen edulla myös exänsä nyxän lapsia eikä vain omiaan.

(Toivottavasti lainaus tulisi nyt oikein.) Tämähän se. Lapsikorttia heiluttelemalla ollaan vaat

Ja kuinkahan on tämän kahden lapsen äidin laita.. tuleeko heilutettua lapsikorttia ja poimittua rusinoita pullasta vai onko se aina vain se "miehen ex". Mitähän hänen lastensa isän nykyinen tuumaisi...

-anteeksi, en hoksannut: ketä kuuluu teidän omaan perheeseen?Entä sinun entisen miehesi omaan perheeseen? 

Minun perheeni: Mies, minä, molempien lapset

Exäni perhe: Ex, vaimonsa, mun ja exän lapset sekä exän vaimon lapset.

Kummallakaan ei ole yhteisiä lapsia nykyisen puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

-anteeksi, en hoksannut: ketä kuuluu teidän omaan perheeseen?Entä sinun entisen miehesi omaan perheeseen? 

Minun perheeni: Mies, minä, molempien lapset

Exäni perhe: Ex, vaimonsa, mun ja exän lapset sekä exän vaimon lapset.

Kummallakaan ei ole yhteisiä lapsia nykyisen puolison kanssa.

hmm..eli koska siis lapsesi viettävät joulua isänsä kanssa? Entä sisaruspuoliensa? Kenen perintein joulua vietetään teillä /entisen puolisosi luona?

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta muutama pointti:

Ap, olet kyllä kummallisen epävarma itsestäsi ollaksesi käsittääkseni jo keski-ikäinen nainen.

Se, että mies on hyvä isä omille lapsilleen, kertoo hänen arvoistaan. Parhaat miehet ovat hyviä isiä ei-biologisille lapsilleen. Tunnista ja arvosta hyvää miestä.

Se että ollaan joskus yhdessä ruokailtu tai samassa selfiessä, ei tarkoita yhtään mitään. Ei yhteydenpitoa, ei salailua, ei romantiikkaa, ei seksiä.

Jos sinä itse panet kaikkia, joiden kanssa olet yhteisessä ruokapöydässä tai selfiessä ikinä ollut, sinulla tässä on se ongelma. 

Tapaamisesta oli kerrottu, silti teit ainakin pääsi sisässä ja täällä numeron asiasta - epäilen että muutenkin - joten olet aivan hirveän mustasukkainen.

Tällaisen täysin mitättömän asian pohjalta sen miettiminen, missä raja kulkee, on todella suhteeton reaktio.

Mieti, miksi juuri sinä reagoit näin. Mistä se kertoo? Miksi olet tällainen? Siellä on monen asian avain, itsereflektiossa. Se on heikkoa sinulla tällä hetkellä.

Keski-ikäiset ihmiset kykenevät enää hyvin hyvin harvoin merkittävästi muuttumaan, joten sinun kannattaisi etsiä itsellesi lapseton ja exätön mies jostain äiteen peräkammarista.

-Ja kuinkahan on tämän kahden lapsen äidin laita.. tuleeko heilutettua lapsikorttia ja poimittua rusinoita pullasta vai onko se aina vain se "miehen ex". Mitähän hänen lastensa isän nykyinen tuumaisi...

No ainakin hän ja minä mahdumme sopuisasti samoihin juhliin. Miehen ex ei voi olla samoissa juhlissa kanssani. Hassua, että hän on katkonut välit moneen suuntaan mm. äitiinsä ja entiseen parhaaseen ystäväänsä. Mieheni ystävät ja vanhemmat iloitsivat miehen erosta. Mutta kyllä, silti minä olen meistä se hankala tyyppi hänen mielestään.

Koska olen saanut miehen exältä täyslaidallisen, yksi tavoitteistani elämässä on se, etten ole exäni nykyiselle samanlainen. Sain mm. elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen miehen exän takia. Tiedän miten kamalalta tuntuu, kun toinen haukkuu ja kyykyttää. En halua tehdä exäni nykyiselle niin. Ei hän ansaitse sellaista. Pikemminkin olen kiitollinen, että jaksaa lapsiani. Lasteni olen käskenyt olla ystävällinen hänelle. Ja ei, me emme tee asioita exän kanssa perheenä. Suurin syy on kunnioitus toisen nykyistä puolisoa kohtaan. Emme halua aiheuttaa epäsopua.

Olisi mielenkiintoista nähdä se erojen ketju näiden tarinoiden kontekstissa. Kuka lähti mistäkin liitosta ja millaiset ovat aikuisten suhteet toisiinsa näissä uusperheverkoissa. Miksi joku ajautuu suhteissaan kerta toisensa jälkeen umpikujaan, miksi toinen on suhde toisensa jälkeen se 'jättäjä'. Onnistuvatko kahden jätetyn ja kahden jättäjän suhteet varmemmin kuin jätetyn ja jättäjän.

Something to think about.

Ei tuossa nyt muuta erikoista ole kuin se ettei sinulle ole kerrottu tällaisesta tapaamissessiosta. Kyllä meillä jaetaan kaikki elämässä tapahtuvat asiat ja menot toiselle, etenkin tuollaiset jotka nyt varmaan on vähän harvinaisempia tapahtumia kuin ohimennen kaverin kanssa treffaaminen. 

Paitsi että kerrottiin:

"Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa"

Ongelma oli nyt se ruoka joka jäi mainitsematta ja ennenkaikkea se kuva. En ole ymmärtänyt miksi juuri se kuva. Ehkä hän pelkää, että kuva tulee esille jossain somessa ja se jollain lailla nakertaa hänen asemaansa muiden silmissä miehen nykyisenä puolisona(?)

No, minun lapseltani jäi saamatta muistoihin kuva rippijulhlistaan isän ja äidin kanssa. Mutta kukapa tässä lapselta mitään kysyykään, aikuisten ego on tietenkin tärkeämpää.

Oikeasti jos olisin tiennyt, että eron jälkeen on niin hemmetin vaikeaa ottaa huomioon edes lapsen perustoiveita, kuten että ei tarvitsisi kulkea viestinviejänä vanhempien välissä, tai että voisi poseerata vanhempien kanssa samassa kuvassa albumiaan varten, en olisi eronnut. Olisin jatkanut liikaa juovan miehen holhoamista ja hänen valituksensa kuuntelemista. Olimme kai molemmat tyytymättömiä, mutta kuitenkin sovussa ja hetken aikaa eron jälkeen jopa hyvät ystävät. Olisin kai kestänyt sitä vielä sen 9 vuotta jotta lapseni olisi ehtinyt aikuiseksi.

Tämä tulee olemaan katumukseni aihe loppuelämäni. Varastin lapseltani liian paljon kun kuvittelin, että voimme suhtautua toisiimme vanhempina mutkattomasti vaikkemme yhdessä enää eläisikään.

Yksi asia mikä uusien puolisojen olisi hyvä ottaa huomioon: kun etenkin liitossaan jätetyksi tullut käsittelee eroaan, siihen kuuluu monesti kiukun tunne sitä entistä puolisoa kohtaan. Se on osa erotyötä, kokea jälkikäteen suuttumusta kaikista aiemmista vääryyksistä. Silloin voi olla vaikeaa nähdä mitään hyvää siinä vanhassa kumppanissa. Moni ei rohkene tehdä sitä erotyötä ennen kuin on uusi ihastus löytynyt, vaan siihen vanhaan kumppaniin ollaan henkisesti vielä aika koukussa. Uudelle puolisolle se entisen haukkuminen on hunajaa korville kun monesti saattaa olla epävarmuutta toisen vanhaa pitkää suhdetta kohtaan. Tästä voi tulla paria yhdistävä tekijä, vanhojen kumppanien haukkumisesta. Ikävä seuraus voi olla huomattavan negatiivinen suhtautuminen niihin exiin, joka vaikeuttaa yhteistyötä kun exillä on yhteisiä lapsia.

Itsekin tunnistan tämän kun mieheni lähti vanhasta suhteestaan ollakseen kanssani. Aluksi syyllisyys sai hänet pitämään yllä jotain outoa pyhimyskuvaa exästään ja koin sen todellakin loukkaavana vertailuna, oli se sitä tai ei. Sitten kun mies alkoi käsitellä mielessään sitä miksi hänellä oli niin huono olla suhteessa ja miksi siitä oli niin vaikea lähteä, oli hänen suhtautumisensa exäänsä aika synkkä. Paljoa hän ei asiasta puhunut (tapanaan ei ole haukkua muita), mutta ne asiat mitä hän kertoi olivat tietysti minulle helpotusta epävarmuuksiini. Mutta nehän ovat vain hänen näkemyksensä. En minä ollut kärpäsenä katossa, mistä minä tiedän mikä on totuus. Luultavasti joku pyhimyksen ja narsistisen hyväksikäyttäjän väliltä.

Onneksi heillä ei ole minkäänlaista yhteyttä, kun ei ole lapsiakaan tai muuta yhdistävää. Jos miehelläni olisi hänen kanssaan lapsi, toivoisin heille mieluummin lämpimiä välejä.

ap, usko pois, parempi sinulle, että miehesi on lastensa äidin kanssa hyvissä väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-anteeksi, en hoksannut: ketä kuuluu teidän omaan perheeseen?Entä sinun entisen miehesi omaan perheeseen? 

Minun perheeni: Mies, minä, molempien lapset

Exäni perhe: Ex, vaimonsa, mun ja exän lapset sekä exän vaimon lapset.

Kummallakaan ei ole yhteisiä lapsia nykyisen puolison kanssa.

 

hmm..eli koska siis lapsesi viettävät joulua isänsä kanssa?

joka toinen vuosi

Entä sisaruspuoliensa?

Tarkoitatko mieheni lasta? Joka toinen vuosi. En tiedä miten exän nykyisen puolison lapset ovat siellä. Ei kuulu minulle.

Kenen perintein joulua vietetään teillä

Yhdistelmällä eri perheiden perinteistä. Kaikki (myös miehen lapsi) saivat kertoa mikä on tärkeää ja mitä haluaisivat joululta ja esim. mitä ruokia pitäisi olla.

/entisen puolisosi luona?

En tiedä. Joulunvieton perinteet exäni luona eivät kuulu minulle. Voisin toki lasten edun nimissä mennä vaatimaan sitä ja tätä lapsilleni, mutta en tee niin. Kotirauha heille.

 

Vierailija kirjoitti:

Paitsi että kerrottiin:

"Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa"

 

Ongelma oli nyt se ruoka joka jäi mainitsematta ja ennenkaikkea se kuva. En ole ymmärtänyt miksi juuri se kuva. Ehkä hän pelkää, että kuva tulee esille jossain somessa ja se jollain lailla nakertaa hänen asemaansa muiden silmissä miehen nykyisenä puolisona(?)

 

No, minun lapseltani jäi saamatta muistoihin kuva rippijulhlistaan isän ja äidin kanssa. Mutta kukapa tässä lapselta mitään kysyykään, aikuisten ego on tie

Mulla vähän sama tilanne, mies petti ja päätin, että en lähde ennen kuin lapset on aikuisia. Tunnen tuon miehen erittäin hyvin ja eka vako joka avaa reitensä miehelle tulee päättäämään kaiken. Tosta miehestä ei ole vastaan sanomaan.. pitkä on tie ollut, mutta omasta mielestä kannatti, lapsilla menee kaikki hyvin ja heillä on hyvät välit molempiin vanhempiin. J ehtii tässä omaa elämääkin vielä elämään, näilä näkymin 20-30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-anteeksi, en hoksannut: ketä kuuluu teidän omaan perheeseen?Entä sinun entisen miehesi omaan perheeseen? 

Minun perheeni: Mies, minä, molempien lapset

Exäni perhe: Ex, vaimonsa, mun ja exän lapset sekä exän vaimon lapset.

Kummallakaan ei ole yhteisiä lapsia nykyisen puolison kanssa.

 

hmm..eli koska siis lapsesi viettävät joulua isänsä kanssa?

joka toinen vuosi

Entä sisaruspuoliensa?

Tarkoitatko mieheni lasta? Joka toinen vuosi. En tiedä miten exän nykyisen puolison lapset ovat siellä. Ei kuulu minulle.

Kenen perintein joulua vietetään teillä

Yhdistelmällä eri perheiden perinteistä. Kaikki (myös miehen lapsi) saivat kertoa mikä on tärkeää ja mitä haluaisivat joululta ja esim. mitä ruokia pitäisi olla.

/entise

 

perheessä ollaan avoimia ja jutellaan kaikesta arkisesta ja vähemmän arkisesta, mutta lapsista kukaan ei kerro mitä toisen perheen joulunvietossa puuhattiin /syötiin /tapahtui. Erikoista.

Kyllä minä tiedän, että lapseni on kertonut isälleen, että meillä aina joutuu aattona mieheni vanhempien haudalle pönöttämään, ja tiedän senkin että exäni on sanonut, että se on miehelleni tärkeä tilanne ja lapseni tulisi sitä kunnioittaa kun äitinsä puolisosta kerran välittää.

Miehet ovat monesti kaikessa käytännönläheisyydessään yksinkertaisesti fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi että kerrottiin:

"Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa"

 

Ongelma oli nyt se ruoka joka jäi mainitsematta ja ennenkaikkea se kuva. En ole ymmärtänyt miksi juuri se kuva. Ehkä hän pelkää, että kuva tulee esille jossain somessa ja se jollain lailla nakertaa hänen asemaansa muiden silmissä miehen nykyisenä puolisona(?)

 

No, minun lapseltani jäi saamatta muistoihin kuva rippijulhlistaan isän ja äidin kanssa. Mutta kukapa tässä lapselta mitään kysyykään, aikuisten ego on tie

Miksi ja miten rippijuhlien kuva jäi ottamatta? Sanottiinko se ääneen, ettei saa. Estettiin fyysisesti.

Kysyn siksi, että mieheni ex ei halunnut minua lapsensa rippijuhliin. Ei vaikka mieheni on lähivanhempi ja vietän enemmän aikaa lapsen kanssa kuin äitinsä. Sanoin erikseen etukäteen, että kuva vanhempien kanssa on varsin ok, ettei vain tule epäselvyyksiä. Sellaista ei otettu. Liekö siellä sitten syytelty minua, ettei voi ottaa.

Kummipoika piirsi kuvan perheestään, kuvassa oli äiti ja koira ja kolme naapurissa asuvaa poikaa.

Joka toinen viikko lapsi on isällä ja tämän uuden perheen kanssa. Jostain syystä he eivät ole mukana piirroksissa. Tuo kuva oli muuten piirretty ns. isäviikolla.