Uusi perhekuva miehen entisestä perheestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa. Se aionko miehelle asiasta sanoa on harknnassa. Ehkäi en. En halua tällaisiin asioihin mitään sääntöjä ja rajoituksia. Mieluummin avointa puhetta. 

Arvaappa mitä? Se kuva ei ollut sulle. Vaan muistoksi niille ihmisille, ketä siinä kuvassa oli. Jos miehesi ei olisi sitä halunnut, hän olisi voinut sen sanoa ennen kuin ex lähetti sen hänelle. Tai poistaa sen samantien kun se t

 

Aikuisilla ihmisillä on yhteinen ipad? Onko teillä yhteinen unilelukin? 

Vierailija kirjoitti:

"Itse olen muutaman kerran vuosien aikana nähnyt aikuisten lasteni ja heidän isänsä kanssa täysin ennalta sopimatta sattumalta ja voitu katsoa esim aikuisen poikamme koripallopeliä samalla penkkirivillä ja väliajalla porukalla haettu kahvit ja juteltu. Mutta kuten sanoin niin raja menee jossain. "

Eli ap, sinusta on ok, että itse kahvittelet oman lapsesi isän kanssa, mutta miehesi ruokailu oman "entisen perheensä" kanssa on se mihin asetat rajan? Etenkin kun miehen ex-kumppani oli kuin "Naantalin aurinko" tilanteesta otetussa kuvassa.

ok, gotcha :D

Tämä on aivan tyypillistä rationalisointia.

Tulee mieleen oman lapseni "bonusäiti" kuten hän tykkäisi tulla kutsutuksi. Hän oli sitä mieltä, ettei minun ja lapsen toisen vanhemman tarvitse viestein sopia esim lapsen siirtymisestä kotien välillä tai molempien osallistua vanhempainiltaan, tai käydä lapsen syntymäpäivänä yhdessä kahvilla. Koska 'entiset puolisot on entisiä, ei heidän kanssaan pitäisi olla mitään tarvetta olla missään yhteydessä. Lapsi voi aivan hyvin viedä viestiä ja huolehtia itse omat kulkemisensa'.

Sama nainen oli yhteisille ystävillemme miehen järjestämässä illanvietossa kertonut, että hän ja omien lastensa isä ovat "niin hyvissä ja mutkattomissa väleissä, että he voivat puhua mistä vaan ja usein istuvatkin teelle juttelemaan kaikenlaista kun toinen tuo lapsia isä/äitiviikolle". Ystävät olivat kysyneet miksi hänen miehensä on sitten kiellettyä olla tekemisissä lapsensa äidin kanssa. Vastausta ei löytynyt, sen sijaan myöhemmin illasta känninen itku ja aikainen kotiinlähtö vastentahtoisen miehen kanssa.

Mutta ehkä olin vain sellainen ex-riippuvainen surkimus kun tuo herätti hieman hilpeyttä ja närkästystäkin (mutta mikä selittää meidän ystäviemme vastaavan reaktion..?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä ex-riippuvaisissa naisissa hullunkurisinta on se, että tuskin yksikään heistä sietäisi sitä jos se oma uusi mies viettäisikin mökkiviikonloppuja oman exänsä kanssa. Senhän pitäisi kuitenkin olla ihan ok, oli lapsia tai ei.

Olen itse seurustellut miehen kanssa, joka oli exänsä talutusnuorassa. Harvemmin on kyse vanhan suolan janottamisesta, vaikkei sekään ihan harvinaista ole (lukekaapa täältäkin exän-kaipaus-ketjuja). Kyse on vallankäytöstä. Siitä, että saa pitää langat käsissään vielä eron jälkeenkin. Pahimmillaan siitä, että saa pompotella ex-miestä ja ehkä tämän uutta puolisoakin ja hiekottaa heidän suhdettaan oman aseman turvaamiseksi. Itse näen ap:n kuvaaman valokuvaepisodin hienovaraisena vallan osoituksena ex-vaimolta uudelle naiselle. Mies tietää tämän, ja se on se syy, miksei kerro exään liittyvistä asioista avoimesti. Tietää itsekin olevansa lapanen, jota

Tämä tekstiseinä on täynnä juuri sitä, mistä aiemminkin kirjoitin: kontrollinhalua ja vallankäyttöä. Kirjoittaja on jostain käsittämättömästä syystä mennyt tekemään lapsia miehen kanssa, joka on hänen mielestään lähes oikeustoimikelvoton, täysin kykenemätön huolehtimaan lapsistaan. Niinpä tämä justiina komentelee ja kontrolloi kaikkea, mitä mies tekee tai on tekemättä lastensa kanssa. Kirjoittaja ei ymmärrä, että mies on isäviikoillaan vastuussa lapsessa, eikä anna isän toteuttaa isyyttään itsenäisesti ja omalla tavallaan. Eikä tätä ymmärrä suurin osa muistakaan eroäideistä. Vain oma tapa kasvattaa on oikea, eikä ymmärretä eikä hyväksytä sitä, että lapset ovat yhtälailla myös isänsä, jolla on täysi oikeus kasvattaa eri tavalla. Lapsetkin oppivat nopeasti, että eri kodeissa on eri säännöt, mutta palstamammoille tämä on aivan kestämätön ajatus. Miksi? Koska vallanhalu, itsekkyys ja toisten rajojen kunnioittamattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse olen muutaman kerran vuosien aikana nähnyt aikuisten lasteni ja heidän isänsä kanssa täysin ennalta sopimatta sattumalta ja voitu katsoa esim aikuisen poikamme koripallopeliä samalla penkkirivillä ja väliajalla porukalla haettu kahvit ja juteltu. Mutta kuten sanoin niin raja menee jossain. "

Eli ap, sinusta on ok, että itse kahvittelet oman lapsesi isän kanssa, mutta miehesi ruokailu oman "entisen perheensä" kanssa on se mihin asetat rajan? Etenkin kun miehen ex-kumppani oli kuin "Naantalin aurinko" tilanteesta otetussa kuvassa.

ok, gotcha :D

 

 

Tämä on aivan tyypillistä rationalisointia.

Tulee mieleen oman lapseni "bonusäiti" kuten hän tykkäisi tulla kutsutuksi. Hän oli sitä mieltä, ettei minun ja lapsen toisen vanhemman tarvitse viestein sopia esim lapsen siirtymisestä kotien välillä tai molempien osallistua vanhempa

Ja lisään vielä, että helvetti jäätyy ennenkuin lapseni kutsuu tuota naista minkäänlaiseksi äidiksi. Kaikki tuo riitely ja hajottaminen ja mustasukkainen (myös lapsen ajasta isänsä kanssa, lapsen saamista joululahjoista jne) kyttääminen on saanut lapseni inhoamaan tuota naista. Valitettavasti myös suhde isäänsä on kärsinyt kun yhteiset harrastukset ja touhu on jäänyt kokonaan pois kun nainen monopolisoi isän kaiken ajan (ja rahan)käytön.

Vierailija kirjoitti:

"Mieheni edelleen rakastuneet vanhemmat ovat olleet naimisissa 55 vuotta ja edes heillä ei ole tuollaista."

Todellako miehesi vanhemmilla ei ole yksikään aiemmin oma ystävä muuttunut yhteiseksi ystäväksi jota porukalla tavattaisiin puolisoineen? Kyllä, harvinaista on 😄

Tietenkin on. Mutta on myös omia ystäviä eikä yhteistä padia. Omat on. Eikä kaikki asiat kuulu automaattisesti toiselle.

Viestissä 223 meni lainaukset päin prinkkalaa, mutta oli osoitettu sille joka vuodatti edellisellä sivulla pitkästi sitä, miten kelvoton hänen lastensa isä on vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä ex-riippuvaisissa naisissa hullunkurisinta on se, että tuskin yksikään heistä sietäisi sitä jos se oma uusi mies viettäisikin mökkiviikonloppuja oman exänsä kanssa. Senhän pitäisi kuitenkin olla ihan ok, oli lapsia tai ei.

Olen itse seurustellut miehen kanssa, joka oli exänsä talutusnuorassa. Harvemmin on kyse vanhan suolan janottamisesta, vaikkei sekään ihan harvinaista ole (lukekaapa täältäkin exän-kaipaus-ketjuja). Kyse on vallankäytöstä. Siitä, että saa pitää langat käsissään vielä eron jälkeenkin. Pahimmillaan siitä, että saa pompotella ex-miestä ja ehkä tämän uutta puolisoakin ja hiekottaa heidän suhdettaan oman aseman turvaamiseksi. Itse näen ap:n kuvaaman valokuvaepisodin hienovaraisena vallan osoituksena ex-vaimolta uudelle naiselle. Mies tietää tämän, ja se on se syy, miksei kerro exään liittyvistä asioist

 

Huoltaja on lain mukaan velvollinen huolehtimaan huollettavansa koulunkäynnistä ja perustarpeiden tyydyttämisestä. Siinä mitään mielipiteitä mittailla kasvatusmetodeista kun laki edellyttää riittävästä unesta ja ravinnosta sekä koulunkäynnistä huolehtimista. Vaihtoehto on toki käräjäoikeuteen hakemus yksinhuoltajuudesta. Kun keskustelu on uuden puolison määräyksellä kielletty niin se hakemus tulee sitten ilman ennakkovaroitusta. Mutta tämä on ilmeisest sitten se toivottu lähestymistapa ja uusi nainenkin voi riemuita, että kaksi kärpästä yhdellä iskulla:entinen lapsi ja entinen vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Viestissä 223 meni lainaukset päin prinkkalaa, mutta oli osoitettu sille joka vuodatti edellisellä sivulla pitkästi sitä, miten kelvoton hänen lastensa isä on vanhempana.

Tulit ymmärretyksi silti.

Mieheni ex on juuri näitä. Vaati, että lapsellaan on samat säännöt molemmissa kodeissa. Ei millään tajunnut, että meillä ei voi olla eri säännöt eri lapsille ja kaikkea ei voida tehdä vain hänen lapsensa edellä. Että hänen kullannuppunsa ei nyt vaan yksinkertaisesti ole meillä ainoa lapsi. Ei muuten menty minunkaan säännöillä, vaan tehtiin kompromissi. Miehen exää kai kiukutti, kun ei saanut osallistua keskusteluun. Mun exä ei ole vastaavaa koskaan vaatinut enkä itsekään ole exäni kodin sääntöihin puuttunut.

Vierailija kirjoitti:

"Mieheni edelleen rakastuneet vanhemmat ovat olleet naimisissa 55 vuotta ja edes heillä ei ole tuollaista."

Todellako miehesi vanhemmilla ei ole yksikään aiemmin oma ystävä muuttunut yhteiseksi ystäväksi jota porukalla tavattaisiin puolisoineen? Kyllä, harvinaista on 😄

Vanhempani tuntevat toki osan toistensa ystävistä, mutta vaikeaa olisi kuvitella, että jakaisivat toisilleen itse joltakulta saamansa viestit, varsinkaan ilman erillistä kehotusta tai lupaa.

Mun vanhemmat ovat eronneet (hyvissä väleissä), meillä edelleen otetaan perhekuvia missä ollaan me lapset ja vanhemmat vaikka molemmilla vanhemmillani on uudet puolisot olleet jo kauan ja heidän kanssaan on yhteisiä isoja lapsiakin jo. Meistä tämä on kiva perinne, me lapset ollaan kuitenkin meidän vanhempiemme lapsia ja se näkyy ulkonäössäkin on hauska vertailla kuka on perinyt keneltäkin mitä kun ollaan samassa kuvassa. Me myös edelleen (me lapset ollaan kolmikymppisiä) tehdään yhdessä vanhempiemme kans erinnäisiä asioita yhdessä, vasta käytiin hohtokeilaamassa ja syömässä kun pikkuveljeni täytti vuosia ja haluttiin kokoontua "meidän perheenä" yhteen. Vanhempani ovat tosiaan hyvissä väleissä ja ovat edelleen ystäviä ihan suurella sydämellä. 

Jokainen toimii tavalla joka sopii parhaiten omaan elämään. On ihan turha kysellä muilta miltä sinusta tuntuisi jos Minä tapaan todella usein entisen aviomieheni, lasten ja lastenlasten juhlissa ja eri tilaisuuksissa. Nykyinen aviomieheni on muusikko kuten eksänikin, joten heillä on juhlissa enemmän juteltavaa keskenään kuin minulla ja eksälläni. Lapset ovat edelleen eksän kanssa yhteiset, samoin lapsenlapset, joten näin me nivoudumme heidän silmissään samaan, suurempaan perhekäsitykseen. Se ei ole kenellekään ongelma, ei minulle nykyisen kanssa, eikä eksälle nykyisensä.

Ajatuksia herättävä keskustelu monella tapaa.

Tunteeko joku miestä, jota häiritsee puolison yhteydenpito lastensa isän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ovat eronneet (hyvissä väleissä), meillä edelleen otetaan perhekuvia missä ollaan me lapset ja vanhemmat vaikka molemmilla vanhemmillani on uudet puolisot olleet jo kauan ja heidän kanssaan on yhteisiä isoja lapsiakin jo. Meistä tämä on kiva perinne, me lapset ollaan kuitenkin meidän vanhempiemme lapsia ja se näkyy ulkonäössäkin on hauska vertailla kuka on perinyt keneltäkin mitä kun ollaan samassa kuvassa. Me myös edelleen (me lapset ollaan kolmikymppisiä) tehdään yhdessä vanhempiemme kans erinnäisiä asioita yhdessä, vasta käytiin hohtokeilaamassa ja syömässä kun pikkuveljeni täytti vuosia ja haluttiin kokoontua "meidän perheenä" yhteen. Vanhempani ovat tosiaan hyvissä väleissä ja ovat edelleen ystäviä ihan suurella sydämellä. 

Jokainen saa tehdä kuten lystää. Itse en lähtisi uudeksi puolisoksi tuollaiseen kuvioon, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Se on tosiaan ihan sama miten joku muu asiat hoitaa, kunhan itse saa toimia tavalla joka tuntuu hyvälle.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ovat eronneet (hyvissä väleissä), meillä edelleen otetaan perhekuvia missä ollaan me lapset ja vanhemmat vaikka molemmilla vanhemmillani on uudet puolisot olleet jo kauan ja heidän kanssaan on yhteisiä isoja lapsiakin jo. Meistä tämä on kiva perinne, me lapset ollaan kuitenkin meidän vanhempiemme lapsia ja se näkyy ulkonäössäkin on hauska vertailla kuka on perinyt keneltäkin mitä kun ollaan samassa kuvassa. Me myös edelleen (me lapset ollaan kolmikymppisiä) tehdään yhdessä vanhempiemme kans erinnäisiä asioita yhdessä, vasta käytiin hohtokeilaamassa ja syömässä kun pikkuveljeni täytti vuosia ja haluttiin kokoontua "meidän perheenä" yhteen. Vanhempani ovat tosiaan hyvissä väleissä ja ovat edelleen ystäviä ihan suurella sydämellä. 

Upeaa, että vanhempasi uusine puolisoineen ovat pystyneet ottamaan sydämelleen teidän lasten ja tulevien lastenlasten edun. Ihailtavaa <3 jokainenhan tekee lapsen tähän maailmaan aivan vilpittömänä tahtonaan toimia aina kuten lapsen eduksi on. Valitettavasti usein eron jälkeen tai viimeistään kun kuvioon saapuu uusia ihmisiä, tämä etu jää toissijaiseksi erilaisten odotusten ristipaineessa. Katumuksen kanssa joutuu elämään loppuelämänsä, nimim kokemusta on..

Eikö lapset saisi muistoksi kuvaa perheestään? Sinähän et siihen kuvioon mitenkään kuulu.

-Upeaa, että vanhempasi uusine puolisoineen ovat pystyneet ottamaan sydämelleen teidän lasten ja tulevien lastenlasten edun.

Ongelmahan näissä on se, että lapsen etu on kovin subjektiivinen käsitys. Meillä miehen ex olisi halunnut yhteisjoulut miehen ja lapsensa kanssa heidän perheensä perinteillä. Se olisi kuulemma lapsen etu. Mihin siinä mahtuu minä ja minun lapseni? Miksi minun kahden lapsen etu saada mukaan heidän perinteitään on vähemmän tärkeää kuin miehen ja exänsä yhden lapsen etu? Vai olisiko meidän pitänyt mennä exäni luo? Jos kyllä, minne exäni vaimo ja hänen kolme lastaan olisivat menneet? 

 

Toivoisin edes joskus, että näissä keskusteluissa joku eronnut äiti miettisi lapsen edulla myös exänsä nyxän lapsia eikä vain omiaan.

Vierailija kirjoitti:

-Upeaa, että vanhempasi uusine puolisoineen ovat pystyneet ottamaan sydämelleen teidän lasten ja tulevien lastenlasten edun.

Ongelmahan näissä on se, että lapsen etu on kovin subjektiivinen käsitys. Meillä miehen ex olisi halunnut yhteisjoulut miehen ja lapsensa kanssa heidän perheensä perinteillä. Se olisi kuulemma lapsen etu. Mihin siinä mahtuu minä ja minun lapseni? Miksi minun kahden lapsen etu saada mukaan heidän perinteitään on vähemmän tärkeää kuin miehen ja exänsä yhden lapsen etu? Vai olisiko meidän pitänyt mennä exäni luo? Jos kyllä, minne exäni vaimo ja hänen kolme lastaan olisivat menneet? 

 

Toivoisin edes joskus, että näissä keskusteluissa joku eronnut äiti miettisi lapsen edulla myös exänsä nyxän lapsia eikä vain omiaan.

No minkälaisen kompromissin löysitte? mitä miehesi toivoi vai toivoiko mitään?

Perhepyskologi Julia Pöyhönen:

 Lapsen kannalta paras tilanne on se, että vanhemmat asuvat lähekkäin ja heillä on hyvä keskusteluyhteys, jolloin lapsella on yksi elinpiiri ja elämä molempien vanhempien luona suhteellisen samanlaista, Pöyhönen kertoo.

Pöyhönen suosittelee, että vanhemmat tekevät virallisen sopimuksen, jota toteutetaan joustavasti.

- Lasta auttaa se, että vanhemmat ovat suunnilleen samaa mieltä asioista. Lapselle on helpompi kestää suuretkin muutokset, kun vanhemmat osoittavat olevansa samaa mieltä ja vetävänsä yhtä köyttä.

Minulla on "äitipuoli", joka ei kestänyt olla missään tilanteessa samassa paikassa äitini kanssa. Ei rippijuhlissani, ei yo-juhlissa, ei silloin kun valmistuin, ei mummini hautajaisissa (oli isäni kanssa läheinen vaikka oli äidinäiti). Näissä isäni oli yksin, ja jälkeenpäin meni aina useampi kuukausi, kerran vuosikin, että äitipuoli ei halunnut nähdä myöskään minua. 

Kun oli häitteni vuoro, tilanteesta tuli sellainen selkkaus ettei isäni tullut ollenkaan. Eikä sitten myöhemmin nimiäisiin, eikä toisiin, eikä kolmansiin. 

Lopputulema on, että en ole isäni kanssa juurikaan tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

-Upeaa, että vanhempasi uusine puolisoineen ovat pystyneet ottamaan sydämelleen teidän lasten ja tulevien lastenlasten edun.

Ongelmahan näissä on se, että lapsen etu on kovin subjektiivinen käsitys. Meillä miehen ex olisi halunnut yhteisjoulut miehen ja lapsensa kanssa heidän perheensä perinteillä. Se olisi kuulemma lapsen etu. Mihin siinä mahtuu minä ja minun lapseni? Miksi minun kahden lapsen etu saada mukaan heidän perinteitään on vähemmän tärkeää kuin miehen ja exänsä yhden lapsen etu? Vai olisiko meidän pitänyt mennä exäni luo? Jos kyllä, minne exäni vaimo ja hänen kolme lastaan olisivat menneet? 

 

Toivoisin edes joskus, että näissä keskusteluissa joku eronnut äiti miettisi lapsen edulla myös exänsä nyxän lapsia eikä vain omiaan.

Kuinka sinä otit sitten joulunviettosuunnitelmissasi huomioon miehesi lapsen aiemmasta liitosta? Entä entisen puolisosi lapset?