Miten löysit oman kotiseurakuntasi?

Vierailija kirjoitti:

Ne teot eivät tarkoita ehtoollisella käymistä. Lue se Jaakobin kirje kokonaan, älä irroittele jakeita kontekstistaan.

Taisin ymmärtää viestisi väärin edellisessä vastauksessani. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei Raamatussa tarkoiteta teoilla ehtoollisella käymistä. Siitä huolimatta Raamattu opettaa, ettei usko yksin pelasta, vaan sen lisäksi tarvitaan myös muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mä menin ihan vain siihen joka on kotipaikkakunnallani lähimpänä. En perusta Raamatun yksityiskohdista väittelemisestä, joten mulle ei ole niin isoa merkitystä mikä seurakunta on kyseessä. 

Tuo on muuten käytännöllinen valinta. Jos seurakunta on pitkän ja/tai hankalan matkan päässä, helposti alkaa luistaa messuissa käymisestä ja alkuinnostus kuivuu kasaan. Ei mikään seurakunta tai kirkko ole täydellinen, aina löytyy jotain vääntämistä pikkuasioista, jos haluaa hyvin tarkasti valkata. Ensin liittyy johonkin seurakuntaan ja mikäli meno ei miellytä, voi ihan vapaasti vaihtaa johonkin toiseen. Takaisinkin voi palata, jos muutos osoittautui pettymykseksi.

Tärkeintä on olla hyvä olo mennä kirkon tilaisuuksiin ja se hyvä olo jatkuu koko päivän tai vaikka seuraavaan jumalanpalvelukseen. Jos minulla ei olisi seurakuntayhteyttä, pyytäisin rukouksessa Jeesusta ohjaamaan oikealle tielle. Hän vastaa kyllä taatusti sinulle vaikka nukkuessasi ja aamulla herättyäsi valinta on kristallin kirkas. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on olla hyvä olo mennä kirkon tilaisuuksiin ja se hyvä olo jatkuu koko päivän tai vaikka seuraavaan jumalanpalvelukseen. Jos minulla ei olisi seurakuntayhteyttä, pyytäisin rukouksessa Jeesusta ohjaamaan oikealle tielle. Hän vastaa kyllä taatusti sinulle vaikka nukkuessasi ja aamulla herättyäsi valinta on kristallin kirkas. 

Miksi kuvittelet, että Jumala/Jeesus osoittaa kenelle tahansa oikean seurakunnan tuolla tavalla yhdessä yössä? Miksi kristikunta on jakaantunut tuhansiin keskenään erimielisiin puljuihin, jos oikean seurakunnan löytäminen on niin helppoa? Otathan vastauksessasi huomioon, että Jumala toivoo kovasti kristittyjen ykseyttä. Kristikunnan hajanaisuus ei siis voi johtua ainakaan Jumalasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne teot eivät tarkoita ehtoollisella käymistä. Lue se Jaakobin kirje kokonaan, älä irroittele jakeita kontekstistaan.

Kuten sanoin, pelkkä usko ei pelasta vaikka olisi kastettu ja kävisi ehtoollisella. Oletko itse lukenut Jaakobin kirjeen kokonaan ilman vahvaa ennakko-oletusta siitä, että pelkkä usko pelastaa?

Kyllä, usko näkyy teoissa. Mutta ne teot ovat koko elämäntapaa ja olemista koskevia tekoja, ei siinä tarkoiteta rituaaleihin osallistumista.

Yksinkertaisesti, ihminen ei pelastu sillä, että käy osallistumassa kirkon sakramentteihin. Pitää olla henkilökohtainen usko, joka (toivottavasti) näkyy myös teoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menin ihan vain siihen joka on kotipaikkakunnallani lähimpänä. En perusta Raamatun yksityiskohdista väittelemisestä, joten mulle ei ole niin isoa merkitystä mikä seurakunta on kyseessä. 

Tuo on muuten käytännöllinen valinta. Jos seurakunta on pitkän ja/tai hankalan matkan päässä, helposti alkaa luistaa messuissa käymisestä ja alkuinnostus kuivuu kasaan. Ei mikään seurakunta tai kirkko ole täydellinen, aina löytyy jotain vääntämistä pikkuasioista, jos haluaa hyvin tarkasti valkata. Ensin liittyy johonkin seurakuntaan ja mikäli meno ei miellytä, voi ihan vapaasti vaihtaa johonkin toiseen. Takaisinkin voi palata, jos muutos osoittautui pettymykseksi.

Tärkeintä on olla hyvä olo mennä kirkon tilaisuuksiin ja se hyvä olo jatkuu koko päivän tai vaikka seuraavaan jumalanpalvelukseen. Jos minulla ei olisi seurakuntayhteyttä, pyytäisin rukouksessa Jeesusta ohjaam

Hyvään oloon ei todellakaan kannata luottaa, koska se voi johtua vaikka mistä: oman maun mukaisesta musasta, mukavista ihmisistä tai jostain ihan muusta.

Mormonitkin opettaa heidän uskonnostaan kiinnostuneita kysymään rukouksessa Jumalalta, onko Mormonin kirja totta. Rukoilua pitää heidän mukaansa jatkaa, kunnes rukoillessa tulee hyvä olo - siitä tietää, että Mormonin kirja on totta.

Minä tykkäsin käydä Vapaaseurakunnan tilaisuuksissa nuorempana.Mutta kokemukseni myrkyttyi parin naishenkilön toimesta, jotka katsoivat minua paheksuen.Muut olivat ihania ihmisiä.

Nämä kaksi kuitenkin saivat sen aikaan,etten enää halunnutkaan käydä siellä ja jäin paremmin kotiin .Uskoani pidän voimassa lukemalla aiheesta .Raamatusta osaankin jo ulkoa tärkeimmät asiat.Rakkaushan se on se tärkein.

EV LUT kirkko ei kiinnosta sen kylmien rituaalien ja ilmapiirin vuoksi.Ei tunnu missään.

Joku sanoi,että usko tulee KASTEESTA .Usko tulee Kristuksen sanan kuulemisesta,näin Raamatussa sanotaan.En ole ikinä kastetta saanut, mutta uskoni on vahva.Itse asiassa vahvempi kuin monellakaan muulla.Jos puhuisin uskostani minua syytettäisiin jumalanpilkasta, niin kuin Jeesusta aikanaan.Sillä uskoni on samanlainen kuin Hänen uskonsa, Jumalan usko.En usko Jumalaan vaan uskon kuin Jumala.

Uskon Jumalaan ja luen usein raamattua, ja on aina mielenkiintoista keskustella tutun teologin kanssa Raamatun tulkinnasta. Teologit ovat monella tavoin asiantuntijoita siinä, mitä Raamatun tekstit ovat saattaneet tarkoittaa ja miten silloinen ja sikäläinen maailma on ne ymmärtänyt. 

Mutta on sinänsä vaikea uskoa kenenkään leipäpapin väsynyttä ja kuulijoilleen  mahdollisimman mukavaksi tekemää saarnaa, ensinnäkään, nuo saarnat eivät aina sisällä uutta tietoa, toisekseen, kirkonmenot ja perinteet, ja mm. uskontunnustus ovat jonkinlaista pimeää keskiaikaa. Ne eivät kaikilta osin perustu Raamattuun eivätkä edes Jeesuksen aikaisiin käytänteihin. Kolmannekseen, uskovaiset kyllä paheksuvat ja ja neuvovat, mutta en näe heitä ensimmäisenä auttamassa hädänalaisia tai ymmärtämässä väärintekijän katumusta. Pikemminkin kirkko on pikkuporvallinen ja laiska. Miksi siis kuuluisin koko putiikkiin?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samassa tilanteessa kuin AP. Käyn silloin tällöin kirkossa ja tutkailen seurakunnan (ev lut, isossa kaupungissa seurakuntia ja kirkkoja on monta ja kaikissa erilaista toimintaa) mutta en oikein tiedä, mihin mennä mukaan. Tarjollahan olisi vaikka mitä salibandyvuoroista ja kuoroista raamattupiiriin. Olen itse nelikymppinen ja monet ainakin oman seurakuntani toiminnoista on suunnattu eläkeläisille ja pikkulapsiperheille - itse en kuulu kumpaankaan. Kaipaisin jotakin 90-luvun nuorten keskustelupiiriä tai hengellistä meditaatiota tms.  

 Voisitko harkita toiveesi esittämistä seurakuntasi jollekin papille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on olla hyvä olo mennä kirkon tilaisuuksiin ja se hyvä olo jatkuu koko päivän tai vaikka seuraavaan jumalanpalvelukseen. Jos minulla ei olisi seurakuntayhteyttä, pyytäisin rukouksessa Jeesusta ohjaamaan oikealle tielle. Hän vastaa kyllä taatusti sinulle vaikka nukkuessasi ja aamulla herättyäsi valinta on kristallin kirkas. 

Miksi kuvittelet, että Jumala/Jeesus osoittaa kenelle tahansa oikean seurakunnan tuolla tavalla yhdessä yössä? Miksi kristikunta on jakaantunut tuhansiin keskenään erimielisiin puljuihin, jos oikean seurakunnan löytäminen on niin helppoa? Otathan vastauksessasi huomioon, että Jumala toivoo kovasti kristittyjen ykseyttä. Kristikunnan hajanaisuus ei siis voi johtua ainakaan Jumalasta.

Sanoinko, että yhdessä yössä? En. Mutta Jeesus kyllä näkee kamppailun, mihin kuulua ja vastaa rukouksiin. Sitä minä en voi tietää, miksi kristikunta on ajan myötä jakaantunut, ehkä on ollut käytännön asioista erimielisyyksiä. Kristittyjen ykseys on uskomista samaan kolmiyhteiseen Jumalaan. Minusta on hyvä olla erilaisia vaihtoehtoja, koska ihmisiäkin on niin erilaisia eri mieltymyksineen. Tärkeintä on kerätä eksyneitä lampaita Jumalan yhteyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menin ihan vain siihen joka on kotipaikkakunnallani lähimpänä. En perusta Raamatun yksityiskohdista väittelemisestä, joten mulle ei ole niin isoa merkitystä mikä seurakunta on kyseessä. 

Tuo on muuten käytännöllinen valinta. Jos seurakunta on pitkän ja/tai hankalan matkan päässä, helposti alkaa luistaa messuissa käymisestä ja alkuinnostus kuivuu kasaan. Ei mikään seurakunta tai kirkko ole täydellinen, aina löytyy jotain vääntämistä pikkuasioista, jos haluaa hyvin tarkasti valkata. Ensin liittyy johonkin seurakuntaan ja mikäli meno ei miellytä, voi ihan vapaasti vaihtaa johonkin toiseen. Takaisinkin voi palata, jos muutos osoittautui pettymykseksi.

Tärkeintä on olla hyvä olo mennä kirkon tilaisuuksiin ja se hyvä olo jatkuu koko päivän tai vaikka seuraavaan jumalanpalvelukseen. Jos minulla ei olisi seuraku

Hyvään oloon ei todellakaan kannata luottaa, koska se voi johtua vaikka mistä: oman maun mukaisesta musasta, mukavista ihmisistä tai jostain ihan muusta.

Mormonitkin opettaa heidän uskonnostaan kiinnostuneita kysymään rukouksessa Jumalalta, onko Mormonin kirja totta. Rukoilua pitää heidän mukaansa jatkaa, kunnes rukoillessa tulee hyvä olo - siitä tietää, että Mormonin kirja on totta.

 

Hyvä olo tulee Jeesuksen läsnäolon tuntemisesta jumalanpalveluksissa ja muissakin tilaisuuksissa. Tietysti silloin kokee yhteyttä Häneen ja Hänen hyväksyntänsä. Se, jolla ei vielä ole Pyhää Henkeä ei tuota tunnetta koe.

Musiikki on kieltämättä tärkeässä osassa messuissa ja yleensä se tarkoittaa virsien veisuuta Jumalan kunniaksi. Siinä laulan koko sydämestäni muiden kanssa. En myöskään ole ystäviä etsimässä kirkosta vaan Jeesus on kaikista tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Uskon Jumalaan ja luen usein raamattua, ja on aina mielenkiintoista keskustella tutun teologin kanssa Raamatun tulkinnasta. Teologit ovat monella tavoin asiantuntijoita siinä, mitä Raamatun tekstit ovat saattaneet tarkoittaa ja miten silloinen ja sikäläinen maailma on ne ymmärtänyt. 

Mutta on sinänsä vaikea uskoa kenenkään leipäpapin väsynyttä ja kuulijoilleen  mahdollisimman mukavaksi tekemää saarnaa, ensinnäkään, nuo saarnat eivät aina sisällä uutta tietoa, toisekseen, kirkonmenot ja perinteet, ja mm. uskontunnustus ovat jonkinlaista pimeää keskiaikaa. Ne eivät kaikilta osin perustu Raamattuun eivätkä edes Jeesuksen aikaisiin käytänteihin. Kolmannekseen, uskovaiset kyllä paheksuvat ja ja neuvovat, mutta en näe heitä ensimmäisenä auttamassa hädänalaisia tai ymmärtämässä väärintekijän katumusta. Pikemminkin kirkko on pikkuporvallinen ja laiska. Miksi siis kuuluisin koko putiikkiin?

Itsekin nautin hyvistä keskusteluista tuttavapiirin teologian maisterin ja yhden kirkkoherran kanssa. Mutta viehätyn myös todella paljon niistä osin hyvin vanhiosta perinteistä ja rituaaleista, joita esimerkiksi jumalanpalvelukseen kuuluu, enkä ole kovin usein kuullut "väsynyttä leipäpapin saarnaa", vaan päin vastoin ihan mielenkiintoisia puheenvuoroja päivän teemaan liittyen. Osa humoristisia ja arjesta ammentavia, osa enemmän opinkappaleita pohtivia. Papitkin niin erilaisia ja eri ikäisiä. Tykkään kyllä käydä jumalanpalveluksissa ja nautin siitä pyhyyden kokemuksesta ja yhteisöllisyydestä. Meillä päin kirkossa on usein jälkikäteen tarjolla kahvit tai keittolounas, ja jään aina juttelemaan ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkäsin käydä Vapaaseurakunnan tilaisuuksissa nuorempana.Mutta kokemukseni myrkyttyi parin naishenkilön toimesta, jotka katsoivat minua paheksuen.Muut olivat ihania ihmisiä.

Nämä kaksi kuitenkin saivat sen aikaan,etten enää halunnutkaan käydä siellä ja jäin paremmin kotiin .Uskoani pidän voimassa lukemalla aiheesta .Raamatusta osaankin jo ulkoa tärkeimmät asiat.Rakkaushan se on se tärkein.

EV LUT kirkko ei kiinnosta sen kylmien rituaalien ja ilmapiirin vuoksi.Ei tunnu missään.

Joku sanoi,että usko tulee KASTEESTA .Usko tulee Kristuksen sanan kuulemisesta,näin Raamatussa sanotaan.En ole ikinä kastetta saanut, mutta uskoni on vahva.Itse asiassa vahvempi kuin monellakaan muulla.Jos puhuisin uskostani minua syytettäisiin jumalanpilkasta, niin kuin Jeesusta aikanaan.Sillä uskoni on samanlainen kuin Hänen uskonsa, Jumalan usko.En usko Jumalaan vaan uskon kuin Jumala.

Raamatussa sanotaan selvästi, että kaste pelastaa: "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton." (1. Piet. 3:21)

Kannattaa huomata, että siinä puhutaan pelkästä kasteesta eikä mainita uskoa sanallakaan. Se antaa todella painavan syyn uskoa, että kasteella on todella pelastava vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa sanotaan selvästi, että kaste pelastaa: "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton." (1. Piet. 3:21)

Kannattaa huomata, että siinä puhutaan pelkästä kasteesta eikä mainita uskoa sanallakaan. Se antaa todella painavan syyn uskoa, että kasteella on todella pelastava vaikutus.

Sanos muuta. On raamatunvastaista väittää, että kaste on pelkkä tyhjä rituaali jolla ei ole pelastavaa vaikutusta. Ja jos kaste ei pelasta ihmistä lahjoittamalla tälle uskoa, millä tavalla se sitten pelastaa? Voiko ihminen muka pelastua pelkän kasteen perusteella ilman uskoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne teot eivät tarkoita ehtoollisella käymistä. Lue se Jaakobin kirje kokonaan, älä irroittele jakeita kontekstistaan.

Kuten sanoin, pelkkä usko ei pelasta vaikka olisi kastettu ja kävisi ehtoollisella. Oletko itse lukenut Jaakobin kirjeen kokonaan ilman vahvaa ennakko-oletusta siitä, että pelkkä usko pelastaa?

Kyllä, usko näkyy teoissa. Mutta ne teot ovat koko elämäntapaa ja olemista koskevia tekoja, ei siinä tarkoiteta rituaaleihin osallistumista.

Yksinkertaisesti, ihminen ei pelastu sillä, että käy osallistumassa kirkon sakramentteihin. Pitää olla henkilökohtainen usko, joka (toivottavasti) näkyy myös teoissa.

Koita lukea Jaakobin kirje avoimin mielin, olettamatta valmiiksi että ihminen pelastuu yksin uskosta. Jaakobin kirjeestä käy kyllä ilmi, että usko ja teot on eri asioita:

"Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja." (Jaak. 2:26)

Tuossa siis uskoa verrataan ruumiseen, joka voi olla olemassa ilman henkeä samoin kuin uskokin voi olla olemassa ilman tekoja. Ja kuten toisaalla sanotaan, usko ilman tekoja on hyödytön:

"Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?" (Jaak. 2:20)

Raamatun mukaan ihminen ei siis pelastu yksin uskosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne teot eivät tarkoita ehtoollisella käymistä. Lue se Jaakobin kirje kokonaan, älä irroittele jakeita kontekstistaan.

Kuten sanoin, pelkkä usko ei pelasta vaikka olisi kastettu ja kävisi ehtoollisella. Oletko itse lukenut Jaakobin kirjeen kokonaan ilman vahvaa ennakko-oletusta siitä, että pelkkä usko pelastaa?

Kyllä, usko näkyy teoissa. Mutta ne teot ovat koko elämäntapaa ja olemista koskevia tekoja, ei siinä tarkoiteta rituaaleihin osallistumista.

Yksinkertaisesti, ihminen ei pelastu sillä, että käy osallistumassa kirkon sakramentteihin. Pitää olla henkilökohtainen usko, joka (toivottavasti) näkyy myös teoissa.

Usko ei näy teoissa vaan uskon lisäksi vaaditaan tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne teot eivät tarkoita ehtoollisella käymistä. Lue se Jaakobin kirje kokonaan, älä irroittele jakeita kontekstistaan.

Kuten sanoin, pelkkä usko ei pelasta vaikka olisi kastettu ja kävisi ehtoollisella. Oletko itse lukenut Jaakobin kirjeen kokonaan ilman vahvaa ennakko-oletusta siitä, että pelkkä usko pelastaa?

Kyllä, usko näkyy teoissa. Mutta ne teot ovat koko elämäntapaa ja olemista koskevia tekoja, ei siinä tarkoiteta rituaaleihin osallistumista.

Yksinkertaisesti, ihminen ei pelastu sillä, että käy osallistumassa kirkon sakramentteihin. Pitää olla henkilökohtainen usko, joka (toivottavasti) näkyy myös teoissa.

Usko ei näy teoissa vaan uskon lisäksi vaaditaan tekoja.

Tarkoitit varmaan, ettei usko näy välttämättä teoissa? Tuntuu hullulta ajatella, että usko olisi niin täydellisesti pelkkä päänsisäinen asia, ettei se voisi lainkaan vaikuttaa siihen miten ihminen toimii.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitit varmaan, ettei usko näy välttämättä teoissa? Tuntuu hullulta ajatella, että usko olisi niin täydellisesti pelkkä päänsisäinen asia, ettei se voisi lainkaan vaikuttaa siihen miten ihminen toimii.

Olet oikeassa. Kirjoitin huolimattomasti ja tarkoitin tosiaan juuri sitä, ettei tekojen voi väittää olevan ikään kuin osa uskoa tai jotenkin väistätön seuraus uskosta. Usko ja teot on eri asioita, ja kumpaakin vaaditaan pelastumiseen.

Otsikko oli MITEN LÖYSIT OMAN KOTISEURAKUNTASI?

Olisi mukava, jos keskusteltaisiin otsikon aiheesta. Teologialle voitte perustaa oman ketjun.

Seurakunnat on homoille. Me heterot ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkäsin käydä Vapaaseurakunnan tilaisuuksissa nuorempana.Mutta kokemukseni myrkyttyi parin naishenkilön toimesta, jotka katsoivat minua paheksuen.Muut olivat ihania ihmisiä.

Nämä kaksi kuitenkin saivat sen aikaan,etten enää halunnutkaan käydä siellä ja jäin paremmin kotiin .Uskoani pidän voimassa lukemalla aiheesta .Raamatusta osaankin jo ulkoa tärkeimmät asiat.Rakkaushan se on se tärkein.

EV LUT kirkko ei kiinnosta sen kylmien rituaalien ja ilmapiirin vuoksi.Ei tunnu missään.

Joku sanoi,että usko tulee KASTEESTA .Usko tulee Kristuksen sanan kuulemisesta,näin Raamatussa sanotaan.En ole ikinä kastetta saanut, mutta uskoni on vahva.Itse asiassa vahvempi kuin monellakaan muulla.Jos puhuisin uskostani minua syytettäisiin jumalanpilkasta, niin kuin Jeesusta aikanaan.Sillä uskoni on samanlainen kuin Hänen uskonsa, Jumalan usko.En usko Jumalaan vaan uskon kuin Jumala.

 

Raamatussa sanotaan selvästi, että kaste pelastaa: "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton." (1. Piet. 3:21)

Kannattaa huomata, että siinä puhutaan pelkästä kasteesta eikä mainita uskoa sanallakaan. Se antaa todella painavan syyn uskoa, että kasteella on todella pelastava vaikutus.

Kaste on Jumalan Sanan kuulemista. Kysymys on samasta asiasta. "Jolla on korvat se kuulkoon"