Miten löysit oman kotiseurakuntasi?

Onko olemassa kristillisiä protestanttisia seurakuntia, joissa musiikki ei olisi niin suuressa roolissa? En osaa laulaa, soittaa eikä musiikki muutenkaan herätä mitään hengellisiä tunteita. On tylsää istua jumalanpalveluksessa, kun koko ohjelma on yhtä musiikkia. Onko tälle vaihtoehtoja?

Vierailija kirjoitti:

Etsijälle suosittelen käymään niin monissa hengellisissä kesäjuhlissa kuin suinkin ehtii ja pääsee. On matala kynnys, ja helppo mennä. Me puolisoni kanssa käydään Kirkastusjuhlilla Heinävedellä (Kansan raamattuseura). 

Samalla reissulla Valamon luostarissa, jossa voi majoittua. Aivan ihana paikka rauhaa rakastavalle. Sinne taas ensi kesänä, JHS.  

Jos tahdot kokea luostarin rauhaa ja hiljaisuutta kesällä, kannattaa ehdottomasti harkita myös Lintulan luostaria. Siellä on mahdollisuus vaatimattomaan majoitukseen, joka kannattaa varata hyvissä ajoin, koska huoneita on vain vähän tarjolla. Palvelut on huonommat kuin Valamossa ja nähtävää vähemmän, mutta rauhaa ja hiljaisuutta on paljon enemmän kuin Valamossa, jossa on kesäisin turistien suosiossa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tätä keskustelua lukee myös seurakunta-aktiivit ja -työntekijät. Monella olisi varmasti kiinnostusta tulla seurakuntayhteyteen, mutta se vaikuttaa nyt jotenkin hankalalta ja hahmottomalta. Nyt tuntuu, että pitää oikein väkisin änkeä ja tehdä itseään tykö, että saa jonkinlaisen seurakuntayhteyden. Että uusien ihmisten kohtaamisessa olisi seurakunnissa kehittämisen varaa. 

Uusien pöytä kuulostaa ihan hyvältä. Ehkä jokin merkki "minulta saa kysyä" voisi olla sellaisilla ihmisillä, joihin voi ottaa yhteyttä? Tai jos tosiaan on sopivaa varata keskusteluaika pastorille, niin sitä voisi vähän mainostaakin.

Siinä on kyllä syytä katsoa peiliin, jos ei tajua, että pappiin saa ottaa yhteyttä ilman että sitä erikseen mainostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Miinusta varmaan siksi kommentteihisi, ettet tiedä vapaiden suuntien ehtoollisesta mitään. Ei siellä mitään mehua ja keksiä ole, eikä pidetä muistoateriana. Olen käynyt ehtoollisella vapaiden suuntien seurakunnissa sekä ev.lut kirkossa. Nyt en kuulu mihinkään seurakuntaan. Ei se ev.lut ehtoollinen mitenkään pyhempi ollut millään kerralla, sellainen virallinen toimitus. Minusta myös käsitys siitä että lapsi ilman kastetta ei pääsisi taivasten valtakuntaan on suorastaan inhottava, eikä raamatullinen. Jeesus siunasi lapsia ja kehotti tulemaan heidän kaltaisekseen. Kun ymmärrys kasvaa, ihminen alkaa pohtimaan näitä asioita ja Jumala kutsuu hänet omakseen, jos tahdomme niin. Sitä se pyhä yksinkertaisuus on :)

Sori nyt vaan, mutta joissain vapaisiin suuntiin kuuluvissa seurakunnissa jaetaan "ehtoollisella" mehua ja keksejä. Ja se "ehtoollinen" on heille pelkkä muistoateria, jota vietetään pelkästään siksi kun Jeesus käski tekemään niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miinusta varmaan siksi kommentteihisi, ettet tiedä vapaiden suuntien ehtoollisesta mitään. Ei siellä mitään mehua ja keksiä ole, eikä pidetä muistoateriana. Olen käynyt ehtoollisella vapaiden suuntien seurakunnissa sekä ev.lut kirkossa. Nyt en kuulu mihinkään seurakuntaan. Ei se ev.lut ehtoollinen mitenkään pyhempi ollut millään kerralla, sellainen virallinen toimitus. Minusta myös käsitys siitä että lapsi ilman kastetta ei pääsisi taivasten valtakuntaan on suorastaan inhottava, eikä raamatullinen. Jeesus siunasi lapsia ja kehotti tulemaan heidän kaltaisekseen. Kun ymmärrys kasvaa, ihminen alkaa pohtimaan näitä asioita ja Jumala kutsuu hänet omakseen, jos tahdomme niin. Sitä se pyhä yksinkertaisuus on :)

Sori nyt vaan, mutta joissain vapaisiin suuntiin kuuluvissa seurakunnissa jaetaan "ehtoollisella" mehua ja keksejä. Ja se "ehtoollinen" on heille pelkkä muistoateria, jota v

Tiedän, että eräässä ev.lut. seurakunnassakin on käytetty lapsiperheille suunnatun messun ehtoollisella rypälemehua. Ei siis alkoholitonta viiniä vaan ihan tavallista mehua. Surullista, kuinka alas kirkossa on vajottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miinusta varmaan siksi kommentteihisi, ettet tiedä vapaiden suuntien ehtoollisesta mitään. Ei siellä mitään mehua ja keksiä ole, eikä pidetä muistoateriana. Olen käynyt ehtoollisella vapaiden suuntien seurakunnissa sekä ev.lut kirkossa. Nyt en kuulu mihinkään seurakuntaan. Ei se ev.lut ehtoollinen mitenkään pyhempi ollut millään kerralla, sellainen virallinen toimitus. Minusta myös käsitys siitä että lapsi ilman kastetta ei pääsisi taivasten valtakuntaan on suorastaan inhottava, eikä raamatullinen. Jeesus siunasi lapsia ja kehotti tulemaan heidän kaltaisekseen. Kun ymmärrys kasvaa, ihminen alkaa pohtimaan näitä asioita ja Jumala kutsuu hänet omakseen, jos tahdomme niin. Sitä se pyhä yksinkertaisuus on :)

Sori nyt vaan, mutta joissain vapaisiin suuntiin kuuluvissa seurakunnissa jaetaan "ehtoollisella" mehua ja keksejä. Ja se

Tiedän, että eräässä ev.lut. seurakunnassakin on käytetty lapsiperheille suunnatun messun ehtoollisella rypälemehua. Ei siis alkoholitonta viiniä vaan ihan tavallista mehua. Surullista, kuinka alas kirkossa on vajottu.

Biblia-käännöksessähän uusi viini käännettiin marjamehuksi. Eli ei ihan tuulesta temmattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tätä keskustelua lukee myös seurakunta-aktiivit ja -työntekijät. Monella olisi varmasti kiinnostusta tulla seurakuntayhteyteen, mutta se vaikuttaa nyt jotenkin hankalalta ja hahmottomalta. Nyt tuntuu, että pitää oikein väkisin änkeä ja tehdä itseään tykö, että saa jonkinlaisen seurakuntayhteyden. Että uusien ihmisten kohtaamisessa olisi seurakunnissa kehittämisen varaa. 

Uusien pöytä kuulostaa ihan hyvältä. Ehkä jokin merkki "minulta saa kysyä" voisi olla sellaisilla ihmisillä, joihin voi ottaa yhteyttä? Tai jos tosiaan on sopivaa varata keskusteluaika pastorille, niin sitä voisi vähän mainostaakin.

Siinä on kyllä syytä katsoa peiliin, jos ei tajua, että pappiin saa ottaa yhteyttä ilman että sitä erikseen mainostetaan.

Teidän seurakuntaan ei näköjään kaivata uusia ihmisiä. Ihme asenne.

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa kristillisiä protestanttisia seurakuntia, joissa musiikki ei olisi niin suuressa roolissa? En osaa laulaa, soittaa eikä musiikki muutenkaan herätä mitään hengellisiä tunteita. On tylsää istua jumalanpalveluksessa, kun koko ohjelma on yhtä musiikkia. Onko tälle vaihtoehtoja?

Tätä kaipailisin itsekin. Haluan kuulla Herran sanaa ja opetusta, mutta tilaisuuksista on 75% puolimaallista jytää rautalankasoittimilla. Olisi edes hartaita virsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä ymmärtää, että yhtään täydellistä kirkkoa ei ole edes olemassa. Tutustumalla mahdollisimman moniin, löytää lopulta sen, mikä omimmalta tuntuu. Ensivaikutelman ei kannata hämätä, koska se helposti pettää. 

Moni tulee etsimään uutta hengellistä kotia, kun ev.lut. kirkko aloittaa homo- ja lesboparien kirkkovihkimiset. Raamatun Sanaan uskova ei voi, eikä halua kuulua sellaiseen kirkkoon. 

Johan siellä on vuosia vihkitty homoja, lesboja, avionrikkojia, esiaviollista seksiä harrastavia jne. Miten tämä voi tulla nyt joillekin yllätyksenä että siellä ei noudateta Raamatun sanaa? 

Ei tule yllätyksenä, homojen hyysääminen ja muu jumalattomuus on viety liian pitkälle. Monelle riitti ja tämä on se viimeinen niitti! 

Sääli Lutherin kirkkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Etsijälle suosittelen käymään niin monissa hengellisissä kesäjuhlissa kuin suinkin ehtii ja pääsee. On matala kynnys, ja helppo mennä. Me puolisoni kanssa käydään Kirkastusjuhlilla Heinävedellä (Kansan raamattuseura). 

Samalla reissulla Valamon luostarissa, jossa voi majoittua. Aivan ihana paikka rauhaa rakastavalle. Sinne taas ensi kesänä, JHS.  

Tämä vaatii rahaa ja auton. Enemmän kiinnostaisi sellainen omalla paikkakunnalla ympäri vuoden kokoontuva seurakunta, ei niinkään elämyslomailu.

Miten ortodoksiseurakunnassa suhtaudutaan käytännössä homoseksuaaleihin? Tiedän että se on ortodoksien raamatuntulkinnan mukaan syntiä, mutta näkyykö tämä esimerkiksi syrjimisenä? Itse erosin ortodoksikirkosta, koska minulla on lähipiirissä useita homoseksuaaleja, enkä halua kannattaa mitään sellaista järjestöä joka on heitä vastaan. Mielestäni jokainen saa tulkita asian miten haluaa ja omassa mielessään tuomita muiden synnit jos haluaa, mutta edellytän kuitenkin tasa-arvoista ja asiallista kohtelua. Kukaan ei ole synnitön. 

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tätä keskustelua lukee myös seurakunta-aktiivit ja -työntekijät. Monella olisi varmasti kiinnostusta tulla seurakuntayhteyteen, mutta se vaikuttaa nyt jotenkin hankalalta ja hahmottomalta. Nyt tuntuu, että pitää oikein väkisin änkeä ja tehdä itseään tykö, että saa jonkinlaisen seurakuntayhteyden. Että uusien ihmisten kohtaamisessa olisi seurakunnissa kehittämisen varaa. 

Uusien pöytä kuulostaa ihan hyvältä. Ehkä jokin merkki "minulta saa kysyä" voisi olla sellaisilla ihmisillä, joihin voi ottaa yhteyttä? Tai jos tosiaan on sopivaa varata keskusteluaika pastorille, niin sitä voisi vähän mainostaakin. 

Näyttää pahasti siltä, että nämä luterinkirkon leipätyöläiset tekevät vain sen pakollisen palkkansa eteen. Ei heitä varmaan itseäänkään kiinnosta hengelliset asiat, saati jonkun etsivän toiveet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tätä keskustelua lukee myös seurakunta-aktiivit ja -työntekijät. Monella olisi varmasti kiinnostusta tulla seurakuntayhteyteen, mutta se vaikuttaa nyt jotenkin hankalalta ja hahmottomalta. Nyt tuntuu, että pitää oikein väkisin änkeä ja tehdä itseään tykö, että saa jonkinlaisen seurakuntayhteyden. Että uusien ihmisten kohtaamisessa olisi seurakunnissa kehittämisen varaa. 

Uusien pöytä kuulostaa ihan hyvältä. Ehkä jokin merkki "minulta saa kysyä" voisi olla sellaisilla ihmisillä, joihin voi ottaa yhteyttä? Tai jos tosiaan on sopivaa varata keskusteluaika pastorille, niin sitä voisi vähän mainostaakin.

Siinä on kyllä syytä katsoa peiliin, jos ei tajua, että pappiin saa ottaa yhteyttä ilman että sitä erikseen mainostetaan.

Teidän seurakuntaan ei näköjään kaivata uusi

Kotoako sut pitäisi tulla hakemaan vai mitä odotat?!

Vierailija kirjoitti:

Miten ortodoksiseurakunnassa suhtaudutaan käytännössä homoseksuaaleihin? Tiedän että se on ortodoksien raamatuntulkinnan mukaan syntiä, mutta näkyykö tämä esimerkiksi syrjimisenä? Itse erosin ortodoksikirkosta, koska minulla on lähipiirissä useita homoseksuaaleja, enkä halua kannattaa mitään sellaista järjestöä joka on heitä vastaan. Mielestäni jokainen saa tulkita asian miten haluaa ja omassa mielessään tuomita muiden synnit jos haluaa, mutta edellytän kuitenkin tasa-arvoista ja asiallista kohtelua. Kukaan ei ole synnitön. 

Miksi erosit ortodoksisesta kirkosta homoseksuaalien vastustamisen takia, jos et edes tiedä miten ortodoksisissa kirkossa suhtaudutaan homoseksuaaleihin?

Vastaan kysymykseesi pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukouksen avulla, jonka monet ortodoksit rukoilee joka päivä pääsiäistä edeltävän suuren paaston aikana:

"Herra, elämäni valtias!

Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.

Anna minulle, sinun palvelijallesi,

sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.

Oi, Kuningas ja Herra!

Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,

sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.

Aamen."

Siinä ei pyydetä Jumalalta homoseksuaalisuuden hengeltä välttymistä vaan sitä, että kiinnittäisi huomiota omiin synteihinsä eikä tuomitsisi muita.

Vierailija kirjoitti:

Miten ortodoksiseurakunnassa suhtaudutaan käytännössä homoseksuaaleihin? Tiedän että se on ortodoksien raamatuntulkinnan mukaan syntiä, mutta näkyykö tämä esimerkiksi syrjimisenä? Itse erosin ortodoksikirkosta, koska minulla on lähipiirissä useita homoseksuaaleja, enkä halua kannattaa mitään sellaista järjestöä joka on heitä vastaan. Mielestäni jokainen saa tulkita asian miten haluaa ja omassa mielessään tuomita muiden synnit jos haluaa, mutta edellytän kuitenkin tasa-arvoista ja asiallista kohtelua. Kukaan ei ole synnitön. 

* Homoseksuaalisuutta on ortodoksisen kirkon piirissä pidetty syntinä, mutta ei yhteisöstä pois sulkevana syntinä kuten ei esimerkiksi aviorikostakaan. Kirkossa on tilaa meille kaikille eri tavoin puutteellisille ja keskeneräisille ihmisille, Hattunen selittää.

Esimerkiksi metropoliitta Ambrosius on linjannut, että kirkko ei vihi eikä koskaan tule vihkimään homoseksuaaleja avioliittoon, mutta yhteinen koti voidaan siunata.*

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-homoseksuaaliset-teot-ovat-syntia-su…

 

Synti syntien joukossa, eikä kukaan meistä puhdas ole. Vihkimistä ei tule koskaan tapahtumaan, koska ortodokseilla avioliitto on sakramentti.

Vierailija kirjoitti:

* Homoseksuaalisuutta on ortodoksisen kirkon piirissä pidetty syntinä, mutta ei yhteisöstä pois sulkevana syntinä kuten ei esimerkiksi aviorikostakaan. Kirkossa on tilaa meille kaikille eri tavoin puutteellisille ja keskeneräisille ihmisille, Hattunen selittää.

Esimerkiksi metropoliitta Ambrosius on linjannut, että kirkko ei vihi eikä koskaan tule vihkimään homoseksuaaleja avioliittoon, mutta yhteinen koti voidaan siunata.*

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-homoseksuaaliset-teot-ovat-syntia-su



 

Synti syntien joukossa, eikä kukaan meistä puhdas ole. Vihkimistä ei tule koskaan tapahtumaan, koska ortodokseilla avioliitto on sakramentti.

Miten se estää homovihkimiset, että avioliitto on sakramentti? Aluksi ortodoksisessa kirkossa vihittiin ihmisiä vain ensimmäiseen avioliittoon, mutta jossain vaiheessa hyväksyttiin myös toinen ja kolmas avioliitto. Ortodoksinen avioliittokäsitys on siis muuttunut aikojen saatossa. Miksei sekin olisi mahdollista, että jossain vaiheessa myös homopareja vihitään avioliittoon?

Siten että homous on syntiä, toisin kuin uudelleen naimisiin meno. Toisekseen homot eivät voi mennä avioliittoon koska avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen. Mikään muu liitto ei ole avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut käsityksen, että "pyhimys" ja "pyhä" olisi eri asia. Noissa Uuden testamentin kohdissa kai tarkoitettiin pyhillä kristittyjä. Katolisen kirkon pyhimysjärjestelmä ei tarkoita ketä vaan tavallista kristittyä.

Tästä voisi vääntää vaikka kuinka paljon, alkaen siitä ketkä on kristittyjä. Jokainen kastettu ihminen on kristitty, mutta onko jokainen kastettu ihminen pyhä?

Sorry, pitkä vastaus. Jaa-a, kysyt vaikeita. Joku teologi ehkä tietäisi? Kastettu ihminen on kristitty, kyllä. Mutta jos hän ei usko Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä omalla kohdallaan, niin en tiedä, voiko hän olla pyhä?

Tulee mieleen konfirmaatio. Wikipedia tietää: "Konfirmaation juuret ovat kastetapahtumassa. Suomessa evankelis-luterilaisessa rippikoulussa annettavan kasteopetuksen jälkeen voi tulla konfirmoiduksi, jolloin kastettu tunnustautuu kristityksi ja seurakunta rukoilee uskon vahvistusta."

Eli jos on kastettu vaikka jo vauvana ja uskoo kasteen pelastavaan voimaan, eli että on kastettu Kristukseen, niin kyllä, on pyhä. Jos näin ei ole, niin tilanne on toinen. Martti Lutherkin totesi epäuskon hetkinään: "Olen kastettu, olen pelastuva."

"Herramme Jeesus Kristus sanoo: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää (Matt. 28:19-20); joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen (Mark. 16:16)

Pyhä tohtori Martti Luther kirjoittaa katekismuksessa kasteessa: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, k*oleman ja Pe*keleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.

Lainauksen lähde: Juha Heinilän blogi Kotimaa-lehdessä 6.3.2014

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon Jumalaan mutta en kuulu yhteenkään seurakuntaan. Mulle uskovaiset näyttäytyy ainakin tämän palstan perusteella tosi ylimielisinä ja tuomitsevina. Minusta tuntuu, että en heidän mittapuullaan usko tarpeeksi, en tiedä Raamatusta tarpeeksi, ja minulla ei ole vastausta ja mielipidettä jokaiseen uskonkysymykseen. Minulle on täällä jossain uskontokeskustelussa jopa sanottu, että en ole kristitty. Selvä, pitäkää siis tunkkinne. Tuntuisi teennäiseltä valita että olen nyt katolilainen, evlut, ortodoksi kun ei minulle ole oikeasti niin isoa väliä millään opillisilla yksityiskohdilla. Minulle on ok ajatella, että en tiedä kaikkea.  Minulle on tärkeää Jumala, ei uskonto yksityiskohtineen ja rituaaleineen. Ev lut seurakunnan tapahtumissa olen joskus käynyt ja on ollut mukavaa. 

Mulla sama, uskon kyllä, mutta en edes kaipaa seurakuntaa. En oikein ole kotonani ev.lutissa enkä sinne k

Olen pahoillani, että olet saanut meistä kristityistä noin ikävän kuvan. Moni on kyllä ihan rakkaudellinen ja mukava arkielämässä. Tämä palsta on ehkä erityinen paikka. Useinmiten osallistuessaan kristinuskoa käsitteleviin keskusteluihin kristitty saa täällä kauheaa solvausta ja pilkkaa osakseen ateisteilta, suoranaista sanallista ja hengellistä väkivaltaa.

Tietysti on autuasta saada kärsiä Kristuksen tähden mutta kristittykin on vajavainen ihminen ja joskus tulee mitta täyteen ja voi tulla sanottua aika napakasti. Joten monet kristityt täällä voivat olla hieman "siilipuolustuksessa", vaikkei kukaan olisikaan ns. hyökkäämässä kimppuun mutta se on aina mahdollista.   

Ja Sinulle sanoisin vielä: kenenkään ihmisen ei pidä mittailla toisen uskoa, ei tällä palstalla eikä muuallakaan. Vain Jumala näkee sydämen. Eikä Raamatun tuntemuskaan ole mikään kristityn mitta. Jos jaksaa ja ehtii lukea Raamattua, niin Jumala itse hoitaa ja ravitsee Sanansa kautta. Mutta ei sekään mikään suoritus tai kilpailun aihe ole. 

Kannattaa käydä niissä hengellisissä tilaisuuksissa, joissa koit olosi kotoisaksi. Siunausta Sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Löysin seurakuntani vauvana pakkokasteen myötä, mistä seurasi monenlaista aivopesua aina seurakunnan kerhosta ja pyhäkoulusta koulun uskonnonopetukseen ja ripariin. Vasta täysi-ikäisenä pystyin eroamaan seurakunnasta ja sen pakkoverosta.

Erottuani isäni laittoi minuun välit poikki, sillä uskonnon harjoittajat ovat niin lämminsydämisiä ja rakastavia. Koska en ollut uskossa, oli hihhuli-isäni tulkinta tilanteesta se, että kasvatus on epäonnistunut, ja poika muuttunut saatananpalvojaksi. Todella loogista: jos en usko raamattuun, niin kuitenkin palvoisin jotain sen satuhahmoa?!

Mikä teitä uskovaisia oikein vaivaa?!

Onpa todella surullista, mitä kohtelua sait isäsi taholta. Me kristitytkin olemme erilaisia - toiset näkevät asiat jyrkemmin ja mustavalkoisemmin, toiset näkevät enemmän harmaan sävyjä ja värejäkin. Ei varmaan kasvatuksesi ole epäonnistunut, hän kasvatti sinusta omilla aivoillaan ajattelevan ihmisen.

Eikä meitä kristittyjä vaivaa varmaan mikään sen kummemmin paitsi syntihän se aina vetää ja houkuttelee. Eikä kannata tehdä yhden ihmisen toiminnan perusteella johtopäätöksiä koko ryhmästä. 

Kaikkea hyvää sinulle, olet varmasti lämpimästi tervetullut takaisin seurakuntaan ja Jumalan luo, jos mielesi muuttuu joskus, mitä kristittynä tietysti toivon. Usko kuitenkin  Jumalan lahja eikä sitä voi itsestään puristaa. Voit sitten joskus rukoilla uskon lahjaa itsellesi, jos ja kun Jumala alkaa kutsua.