On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on jälleen kovin mustavalkoista ajattelua toisten parisuhteista ja siitä, millainen "huono suhde" on.
Me ollaan miehen kanssa oltu kymmeniä vuosia yhdessä. Suhteeseen on sisältynyt paljon huonoa, mutta myös paljon hyvää. Joka tapauksessa ongelmat on olleet meidän kahden välisiä, lapset ei niistä joutuneet kärsimään. Sitten lapset muuttivat omilleen ja kyllä, vuosien varrella olin välillä ajatellut että siinä vaiheessa eroaisin.
Meidän arki on mukavaa. Puhutaan paljon kaikenlaisesta, tehdään asioita yhdessä, hassutellaan, nauretaan, tuetaan ja tsempataan toista monessa asiassa. Kaikki lomat vietetään yhdessä 24/7, meillä on samat kiinnostuksen kohteet ja lomat on aina tosi onnistuneita. On paljon läheisyyttä ja seksiäkin. Monen mielestä meillä on aivan unelmaliitto.
Mutta ei ole. Luottamusta ei ole, eikä varmaan tulekaan, koska miehestä ei taida olla siihen. En voi luottaa hänen sanoihinsa ja se raastaa
Ehdottomat ja mustavalkoiset ihmisen muotoiset ovat usein sarjaeroajia ja joskus myös sarjapetttäjiä.
Jos mulla olisi rahaa säilyttää tämä sama elintaso, niin harkitsisin eroa. Vakavia ongelmia meillä ei ole, mutta ei toisaalta vahvaa yhteyttäkään.
Kun ajattelen tulevaisuudesta, haaveilen olevani yksin. Sitten kun mietin niitä realiteetteja, mitä ero vaatii, lannistun. En minä miehen siivellä elä, mutta tuloero on suuri.
Olisi ihanaa kun saisi kodin laittaa juuri mieleisekseen, kukaan ei vähän väliä pitäisi jotain ärsyttävää ääntä ja vessassa ei haisisi kenenkään muun p****.
Miksi surettaa toisten suhteet. En edes tiedä kenenkään suhteista enkä vaivaisi päätäni sellaisilla. Sairaudet olisi ainoa asia mikä surettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijat taas kertoo ainoita oikeita tapoja toimia..
Niin. Se ns huono suhde on usein vain sarjaeroajan keksimä keino paeta omaa itseään ja itsensä kohtaamista.
Suurin osa omassa kaveripiirissä näistä kärvistelijöistä on sellaisia, jotka eivät paremmasta tiedä. Alusta asti on ajateltu, että tietyt pskat piirteet on normaaleja ja tietyt käyttäytymismallit kuuluu parisuhteeseen. Ihan älyttömän surullista mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä suhteessa on jotain hyvää, jos siinäkärvistellään. Ihminen lähtee vasta sitten, kun huonoja asioita on enemmän kuin hyviä.
Ei todellakaan ole noin. Onneksi. Jotkut on vaan niin saamattomia (joka suhteessa 😁) että mieluummin pilaavat loppuelämänsä kuin että haluaisivat sille loppuelämälle vielä elämisen arvoista elämää.
Miksi riutua ja antaa elämän valua hukkaan? Itse tein ratkaisun, lähdin huonosta suhteesta ja nyt elän elämäni parhainta aikaa.
- N54v
No he saavat itselleen enemmän siitä, etteivät tee mitään kuin tekisivät jotain.
Vaakakupissa painaa enemmän se, ettei elämäön tule muutosta kuin että tulee muutosta.
Heidän mielestään muuttumattomuus on sitä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä suhteessa on jotain hyvää, jos siinäkärvistellään. Ihminen lähtee vasta sitten, kun huonoja asioita on enemmän kuin hyviä.
Monia suhteessa pitää pelko. Itsensä, lasten tai lemmikkien puolesta. Jätetty kumppani voi olla (hengen)vaarallinen.
Niin, eli on parempi asia olla suhteessa kuin erota.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroavat nykyään niin helposti.
Ei, vaan menevät yhteen aivan liian helposti.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa omassa kaveripiirissä näistä kärvistelijöistä on sellaisia, jotka eivät paremmasta tiedä. Alusta asti on ajateltu, että tietyt pskat piirteet on normaaleja ja tietyt käyttäytymismallit kuuluu parisuhteeseen. Ihan älyttömän surullista mielestäni.
Ehkäpä he ajattelevat että se kuuluu heidän parisuhteeseensa, ja hyväksyvät sen. Eivät muiden parisuhteita mieti ja miksi pitäisikään? Eihän sitä kukaan ulkopuolinen voi määrittää, millainen parisuhteen pitäisi olla, tai varsinkaan mikä on normaalia/epänormaalia.
Minäkin olen nyt vaan sen asian hyväksynyt että omassa suhteessa asiat on näin. Ihan sama, onko se jonkun mielestä normaalia vai hirveää. Ja palstalla yleensä muiden mielipide on jälkimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa omassa kaveripiirissä näistä kärvistelijöistä on sellaisia, jotka eivät paremmasta tiedä. Alusta asti on ajateltu, että tietyt pskat piirteet on normaaleja ja tietyt käyttäytymismallit kuuluu parisuhteeseen. Ihan älyttömän surullista mielestäni.
Ehkäpä he ajattelevat että se kuuluu heidän parisuhteeseensa, ja hyväksyvät sen. Eivät muiden parisuhteita mieti ja miksi pitäisikään? Eihän sitä kukaan ulkopuolinen voi määrittää, millainen parisuhteen pitäisi olla, tai varsinkaan mikä on normaalia/epänormaalia.
Minäkin olen nyt vaan sen asian hyväksynyt että omassa suhteessa asiat on näin. Ihan sama, onko se jonkun mielestä normaalia vai hirveää. Ja palstalla yleensä muiden mielipide on jälkimmäinen.
No sepä se olikin pointti ettei paremmasta tiedä kun on naimisissa tyyliin ekan poikaystävän kanssa. Mielestäni elämä on liian lyhyt epämieluisassa parisuhteessa roikkumiseen. Mä olen onnekas löydettyäni ihanan tyypin leskeyden jälkeen nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olisi rahaa säilyttää tämä sama elintaso, niin harkitsisin eroa. Vakavia ongelmia meillä ei ole, mutta ei toisaalta vahvaa yhteyttäkään.
Kun ajattelen tulevaisuudesta, haaveilen olevani yksin. Sitten kun mietin niitä realiteetteja, mitä ero vaatii, lannistun. En minä miehen siivellä elä, mutta tuloero on suuri.
Olisi ihanaa kun saisi kodin laittaa juuri mieleisekseen, kukaan ei vähän väliä pitäisi jotain ärsyttävää ääntä ja vessassa ei haisisi kenenkään muun p****.
Uskon että pystyisit rakentamaan yllättävän kivan elämän ja asunnon pienemmilläkin tuloilla. Ellei kiva sisustuksesi koostu uutena kaupan hyllyltä ostetuista statussymboleista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin vanhemmat sinnitteli huonossa suhteessa, mutta kun tuli vanhuus, huomasivat yllätyksekseen, että hyvä, että ei erottu ja alkoivat uudelleen rakastaa ja tarvita toisiaan.
Tiedän useammankin pariskunnan jolla meni huonosti "lapsiaikana" mutta kun lapset muutti pois, vanhemmilla alkoi "uusi nuoruus" 😂 ja hyvin menee.
Juu eihän siinä mene kuin vähintään 18 vuotta kärvistelyä elämästä hukkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin vanhemmat sinnitteli huonossa suhteessa, mutta kun tuli vanhuus, huomasivat yllätyksekseen, että hyvä, että ei erottu ja alkoivat uudelleen rakastaa ja tarvita toisiaan.
Tiedän useammankin pariskunnan jolla meni huonosti "lapsiaikana" mutta kun lapset muutti pois, vanhemmilla alkoi "uusi nuoruus" 😂 ja hyvin menee.
Juu eihän siinä mene kuin vähintään 18 vuotta kärvistelyä elämästä hukkaan
Harvalla vakaalla ihmisellä menee. Toki epävakaa on pohjasakkaa vanhempana ja puolisona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin vanhemmat sinnitteli huonossa suhteessa, mutta kun tuli vanhuus, huomasivat yllätyksekseen, että hyvä, että ei erottu ja alkoivat uudelleen rakastaa ja tarvita toisiaan.
Tiedän useammankin pariskunnan jolla meni huonosti "lapsiaikana" mutta kun lapset muutti pois, vanhemmilla alkoi "uusi nuoruus" 😂 ja hyvin menee.
Juu eihän siinä mene kuin vähintään 18 vuotta kärvistelyä elämästä hukkaan
Miten se olisi mennyt "hukkaan", kun onni löytyikin uudelleen oman puolison kanssa ja nyt menee hyvin? Omituisia mielipiteitä sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijat taas kertoo ainoita oikeita tapoja toimia..
Niin. Se ns huono suhde on usein vain sarjaeroajan keksimä keino paeta omaa itseään ja itsensä kohtaamista.
Mikä ihmeen sarjaeroaja? Jos 25 vuotta ollut ensimmäinen suhde ja nyt toisessa ja ONNELLISESSA suhteessa, niin en kovinkaan sarjaeroajaksi sanoisi.
Mutta ymmärrän toki että pahalta tuntuu, kun ei itse saa aikaiseksi lähteä pois huonosta suhteesta. 🙃
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki kärvistele. Jotkut on ihan tyytyväisiä tilanteeseen.
Tai saamattomia lampaita tehdäkseen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olisi rahaa säilyttää tämä sama elintaso, niin harkitsisin eroa. Vakavia ongelmia meillä ei ole, mutta ei toisaalta vahvaa yhteyttäkään.
Kun ajattelen tulevaisuudesta, haaveilen olevani yksin. Sitten kun mietin niitä realiteetteja, mitä ero vaatii, lannistun. En minä miehen siivellä elä, mutta tuloero on suuri.
Olisi ihanaa kun saisi kodin laittaa juuri mieleisekseen, kukaan ei vähän väliä pitäisi jotain ärsyttävää ääntä ja vessassa ei haisisi kenenkään muun p****.
No nimenomaan elät siivellä. Toivottavasti miehesi tajuaisi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijat taas kertoo ainoita oikeita tapoja toimia..
Niin. Se ns huono suhde on usein vain sarjaeroajan keksimä keino paeta omaa itseään ja itsensä kohtaamista.
Mikä ihmeen sarjaeroaja? Jos 25 vuotta ollut ensimmäinen suhde ja nyt toisessa ja ONNELLISESSA suhteessa, niin en kovinkaan sarjaeroajaksi sanoisi.
Mutta ymmärrän toki että pahalta tuntuu, kun ei itse saa aikaiseksi lähteä pois huonosta suhteesta. 🙃
Sellaiset tarinat sitten siellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olisi rahaa säilyttää tämä sama elintaso, niin harkitsisin eroa. Vakavia ongelmia meillä ei ole, mutta ei toisaalta vahvaa yhteyttäkään.
Kun ajattelen tulevaisuudesta, haaveilen olevani yksin. Sitten kun mietin niitä realiteetteja, mitä ero vaatii, lannistun. En minä miehen siivellä elä, mutta tuloero on suuri.
Olisi ihanaa kun saisi kodin laittaa juuri mieleisekseen, kukaan ei vähän väliä pitäisi jotain ärsyttävää ääntä ja vessassa ei haisisi kenenkään muun p****.
No nimenomaan elät siivellä. Toivottavasti miehesi tajuaisi lähteä.
Jos mies ottaisi eron, niin se olisi helpotus. Vaan kun mies ei sitä tee.
Meillä on reilu systeemi kulujen jakamiseen; niitä maksetaan suhteessa tuloon. Nuorena elin suhteessa, jossa kaikki maksettiin prikulleen tasan, ja minulle ei jäänyt paljoa omaa rahaa. Nykyinen mies pitää tärkeänä sitä, että meillä on tulotasosta riippumatta sama elintaso. Hän ei ole lokki-ajattelija.
Asiantuntijat taas kertoo ainoita oikeita tapoja toimia..