Lue keskustelun säännöt.
On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
08.03.2024 |
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suhde taas on melko intohimoton kaverisuhde, niin olen enemmän kuin tyytyväinen. En ole enää nuori, enkä jaksa mitään romantiikkahömppää eikä seksi kauheasti nappaa (kenenkään kanssa). Mielestäni suhteessa on paljon hyvää verrattuna yksinoloon, tuetaan toinen toistamme, on kaveri matkoille ja vapaa-ajan rientoihin, apua saa kun tarvitsee jne ja seuraa ylipäätään. Tottakai voidaan kumpikin silti tehdä myös omia juttujamme, omien kavereiden kanssa ja yksin. Pärjäisin myös yksin, mutta toistaiseksi vaaka kallistuu suhteen puoleen. Yhteinen lapsikin on, mutta sitähän nyt pidetään vääränä syynä olla yhdessä, ettei haluta lapselle vuoroviikkoelämää. Joten en nyt siihen vetoa.
Kaverisuhde kai voi olla ilmankin että asutaan yhdessä. Kyllä parisuhteeseen kuuluu henkinen ja fyysinen läheisyys. Kertomaasi en itse edes PARIsuhteeksi kutsuisi.
Joo tätä mieltä minäkin. Kaverisuhteita on yleensä useita ja parisuhde on sitten jotain ihan muuta. En mä edes haluaisi asua kenenkään kaverin kanssa yhdessä vaikka tärkeitä mulle ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää uutta kumppania ei helposti enää 5-kymppisenä löydä.
No sit ollaan sinkkuna. Mikä järki sitkuttaa huonossa suhteessa? Htin vellihousuja, sekä naiset että miehet, jotka eivät uskalla elää!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää uutta kumppania ei helposti enää 5-kymppisenä löydä.
No sit ollaan sinkkuna. Mikä järki sitkuttaa huonossa suhteessa? Htin vellihousuja, sekä naiset että miehet, jotka eivät uskalla elää!!
Se on hienompaa olla edes paperilla suhteessa.
Vanhan kansan ongelma. Niillä naisilla ei aina ole mitään. Jos omaa varallisuutta on ollut mahdollisuus tienata niin se kaikki on mennyt perheen elättämiseen ja yhteiseen kotiin, mutta suurinosa tai kaikki mahdollisessa erossa konkretisoitava varallisuus ja omaisuus on kuitenkin miehen nimissä. Nainen tietää ettei pärjää taloudellisesti yksin, lasten hankinnasta vieläpä sakotetaan naisia tulonmenetyksien muodossa. Ajatus toimeentulotuen hakemisesta koetaan hävettävänä.
Olen todistanut myös sellaisia tapauksia joissa nainen on lapsena oppinut sen sairaan mallin että naisen paikka olisi miestä hoivaamassa, eivätkä sitten osaa elää muulla tavoin. Ja mieshän oikein mielellään heittäytyy hoivattavaksi. Usein näissä suhteissa mies alkoholisti ja/tai hakkaa vaimoaan. Ovat riippuvaisia toisistaan sairaalla tavalla.
Juuri ne juhlapäivät kuten joulu voivat ollakin niitä ahdistavimpia, koska pintaan ja näkyviin nousee, ettei ole yhteyttä eikä rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää uutta kumppania ei helposti enää 5-kymppisenä löydä.
No sit ollaan sinkkuna. Mikä järki sitkuttaa huonossa suhteessa? Htin vellihousuja, sekä naiset että miehet, jotka eivät uskalla elää!!
Se on hienompaa olla edes paperilla suhteessa.
Tämä ajattelutapa on ongelma. Naisia on historiallisesti häpäisty vanhapiika jutuilla ja samaan aikaan haukuttu huorniksi (silloinkin vaikka ei sinkkuna harrastaisi seksiä yhtään kenenkään kanssa), että vanhemmilla sukupolvilla oli sosiaalinen pakko olla se aviomies siinä vieressä ikäänkuin jonain todisteena että kelpaa ja että antaa vain yhdelle miehelle - ja koska hyviä miehiä ei riitä läheskään kaikille niin aika moni päätyi sen ensimmäisen halukkaan kautta avioitumaan itse Saatanan kanssa. Ettei vaan kukaan pääse ajattelemaan ja sanomaan mitään pahaa, koska juorut ja ulkopuoliseksi jättäminen tosiaan riitti tuhoamaan naisen elämän yhteiskunnassa joka perustui pieniin pysyviin yhteisöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos talousasiat pelottavat. Muuten en. On tyhmää olla huonossa suhteessa. Joku selkäranka pitää löytyä.
Minä en ymmärrä. Varsin selkärangatonta olla toisen rahojen takia suhteessa.
Entä omien rahojen jos tietää ettei saa niitä takaisin erossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri ne juhlapäivät kuten joulu voivat ollakin niitä ahdistavimpia, koska pintaan ja näkyviin nousee, ettei ole yhteyttä eikä rakkautta.
JOULUN takia pitää olla latteassa parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos talousasiat pelottavat. Muuten en. On tyhmää olla huonossa suhteessa. Joku selkäranka pitää löytyä.
Talousasiat pelottaa, ja on hienompaa omistaa miehen ansiota mökki ja omakotitalo ja auto.
Nää naiset on ihan tossuja, haukkuvat miehiä mutta ei, eivät kykene yksin mihinkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos talousasiat pelottavat. Muuten en. On tyhmää olla huonossa suhteessa. Joku selkäranka pitää löytyä.
Talousasiat pelottaa, ja on hienompaa omistaa miehen ansiota mökki ja omakotitalo ja auto.
Nää naiset on ihan tossuja, haukkuvat miehiä mutta ei, eivät kykene yksin mihinkään
Huom! Ei ne miehetkään kykene mihinkään ilman sitä naista joka mahdollistaa heidän urakehityksen omansa kustannuksella. Jokaisen mahtimiehen takana on nainen jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ne juhlapäivät kuten joulu voivat ollakin niitä ahdistavimpia, koska pintaan ja näkyviin nousee, ettei ole yhteyttä eikä rakkautta.
JOULUN takia pitää olla latteassa parisuhteessa?
Moni on. Minäkin. Todella rankkaa esittää sitä mukaonnellista perheidylliä.
En vaan voi lähteä suhteesta, joo tiedän, olen se vellihousu. Mulla niin pienet tulot että en pärjäisi yksin. Toisaalta meillä on sen verran omaisuutta, on talot ja mökit ym, että varmaan sen takia taas mies ei lähde. Meillä vielä kaksi lasta kotona, voi olla melkoisen hiljaista sitten kun he lähtevät.
Meillä ei ole ollut seksiä moneen vuoteen. En tunne miestäni kohtaan haluja, eikä kai hänelläkään sitten ole minua kohtaan niitä, en tiedä eikä oikeastaan kiinnostakaan.
Elämä valuu kyllä hukkaan mutta itsepä olen niin halunnut. En kyllä suosittelisi muille. Tekisi kyllä mieli vielä joskus olla haluttu ja haluta. Tämän miehen kanssa se ei ole mahdollista. Ikää minulla 48.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ehkä heillä ei olekaan niin kamala suhde/liitto kuin sinä kuvittelet?
Elä omaa elämääsi ja anna muidenkin elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suhde taas on melko intohimoton kaverisuhde, niin olen enemmän kuin tyytyväinen. En ole enää nuori, enkä jaksa mitään romantiikkahömppää eikä seksi kauheasti nappaa (kenenkään kanssa). Mielestäni suhteessa on paljon hyvää verrattuna yksinoloon, tuetaan toinen toistamme, on kaveri matkoille ja vapaa-ajan rientoihin, apua saa kun tarvitsee jne ja seuraa ylipäätään. Tottakai voidaan kumpikin silti tehdä myös omia juttujamme, omien kavereiden kanssa ja yksin. Pärjäisin myös yksin, mutta toistaiseksi vaaka kallistuu suhteen puoleen. Yhteinen lapsikin on, mutta sitähän nyt pidetään vääränä syynä olla yhdessä, ettei haluta lapselle vuoroviikkoelämää. Joten en nyt siihen vetoa.
Kaverisuhde kai voi olla ilmankin että asutaan yhdessä. Kyllä parisuhteeseen kuuluu henkinen ja fyysinen läheisyys. Kertomaasi en itse ed
Mutta jos toinen kokee toisin, niin mikä sinä olet tuomitsemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En mä edes haluaisi asua kenenkään kaverin kanssa yhdessä vaikka tärkeitä mulle ovatkin."
Sinunhan ei tarvitsekaan. Jos toiset haluaa, niin ehkä se suhde kuitenkin on erilainen kuin sinun kaverisuhteesi?
Sait kuulostamaan jutun siltä, kuin me 50-vuotiaat oltais jotain ikäloppuja :D
Hmm, mikähän sinun intressisi tässä avauksessa on. Työkaverisi on ihana, mutta olet ymmärtänyt että tämä on huonossa suhteessa. Nyt kun täällä vähän rohkaiset, niin jättää puolisonsa ja saat omaksesi?
Vai puhutko itsestäsi, ja kolmas persoona viestissä etäännyttää ja valaa rohkeutta sinuun itseesi? Tai oletko joku naapurikyylä, jolla ei ole omaa elämää vaan pitää pöyriä toisten suhteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä suhteessa on jotain hyvää, jos siinäkärvistellään. Ihminen lähtee vasta sitten, kun huonoja asioita on enemmän kuin hyviä.
Ei todellakaan ole noin. Onneksi. Jotkut on vaan niin saamattomia (joka suhteessa 😁) että mieluummin pilaavat loppuelämänsä kuin että haluaisivat sille loppuelämälle vielä elämisen arvoista elämää.
Miksi riutua ja antaa elämän valua hukkaan? Itse tein ratkaisun, lähdin huonosta suhteesta ja nyt elän elämäni parhainta aikaa.
- N54v
Tämä. Moni on huonossa suhteessa myös, koska ei uskalla lähteä. Tai sitten edes tiedä muusta: ettei kurjuus ole elämän ja parisuhteen oletustila. Tuttu helvetti on monelle parempi kuin tuntematon ja pelottava eroaminen.
Mitäpä se ulkopuolisille kuuluu millaisessa surkeudessa kukin haluaa elämänsä viettää, mutta pari huomiota: huono suhde katkeroittaa, on pahasta niin mielelle kuin kehollekin. Se sairastuttaa, mutta estää tehokkaasti ettei ihminen koskaan voi kukoistaa. Se johtaa monesti myös moraalin heikkenemiseen, kun rakkauden tarvetta haetaan muualta ja yhtäkkiä totuus alkaa muuttaa muotoaan.
Ja pahinta tietysti on (!), että nämä ihmiset tuomita vihamielisesti eroavat ihmiset ja syyttelevät muita törkeästi itsekkyydestä, seksin perässä juoksemisesta jne. Kyllähän se jalostaa paljon enemmän kun kulkee hamaan hautaan asti naama näkkärillä vihamiehensä kanssa vuoteen jakaen. Ettei vain tarvitsisi ainakaan jäädä yksin ja että olisi kaikin puolin kunnollinen ihminen, kirkkaimman kruunun kantaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä suhteessa on jotain hyvää, jos siinäkärvistellään. Ihminen lähtee vasta sitten, kun huonoja asioita on enemmän kuin hyviä.
Ei todellakaan ole noin. Onneksi. Jotkut on vaan niin saamattomia (joka suhteessa 😁) että mieluummin pilaavat loppuelämänsä kuin että haluaisivat sille loppuelämälle vielä elämisen arvoista elämää.
Miksi riutua ja antaa elämän valua hukkaan? Itse tein ratkaisun, lähdin huonosta suhteesta ja nyt elän elämäni parhainta aikaa.
- N54v
Tämä. Moni on huonossa suhteessa myös, koska ei uskalla lähteä. Tai sitten edes tiedä muusta: ettei kurjuus ole elämän ja parisuhteen oletustila. Tuttu helvetti on monelle parempi kuin tuntematon ja pelottava eroaminen.
Mitäpä se ulkopuolisille kuuluu millaisessa surkeudessa kukin haluaa elämänsä viett
Pahoittelen typoja
178, kirjoitit ihan äärimmäisen hyvin!!
Kaverisuhde kai voi olla ilmankin että asutaan yhdessä. Kyllä parisuhteeseen kuuluu henkinen ja fyysinen läheisyys. Kertomaasi en itse edes PARIsuhteeksi kutsuisi.