Lue keskustelun säännöt.
On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
08.03.2024 |
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
On niin surullista kun jotkut kärvistelevät yksin vielä 50- vuotiaanakin.
No minkäs teet ku ei kelepaa, ni ei kelepaa.
No, ei se elämä kuule siitä huonosta parisuhteesta parane. Päinvastoin.
Toki erinomaisesta voisi parantua, mutta sellaisia ei ole tarjolla.
Sitä paitsi vaihdevuodet painaa päälle, eikä nyt ole ylimääräistä energiaa tuollaiseen ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä hylkäsin mun perheen. Pojan, hänen äitinsä ja miksi? Että voin nyt 5-kymppisenä kituutella parisuhteessa joka perustui valheelle? Niin oli läheisyys ja seksi tärkeitä ja ainoa mitä on jäljellä on vanha akka joka ei välittänyt sen vertaa, että olisi itsensä pitänyt kunnossa, seksielämä on kuollut ajat sitten ja ihan kaikki maailmassa on tärkeämpää kuin me. Ei kannattanut. Vaihtamalla ei parane. Jos olisin halunnut vanhan akan joka on lihonut muodottomaksi joka ajattelee vain itseään niin exä olisi riittänyt ja pojalla olisi "ehjä" perhe.
Tyypillinen lopputulema. Oli roolit kumminpäin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
On niin surullista kun jotkut kärvistelevät yksin vielä 50- vuotiaanakin.
No minkäs teet ku ei kelepaa, ni ei kelepaa.
Ei tarvitse olla surullinen ollenkaan, kiitos vaan. Oma valinta.
Miksi aplla on pakkomielle itselleen tuntemattomien parisuhteilijoiden asioista?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä eroamisen ylistämispuheita. Näistä tulee niitä sarjaeroavia. Erotaan aina kun alkaa vähän kyllästyttää ja se elämäntapa sitten muka on hyvinvointia.
No en kyllä sanoisi sarjaeroamiseksi, jos on 25 vuotta kestäneestä kuolleesta suhteesta lähtenyt ja nyt on toisessa suhteessa ja onnellinen.
Mutta niinhän se on, kun ei itse uskalla huonosta suhteesta lähteä, niin helppo haukkua heitä, jotka ovat onnellisessa uudessa suhteessa näin viisikymppisenä. Ehkäpä pieni kateuskin siinä.. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Mietin mistä johtuu.
Moni nainen ei uskalla elää omilla tuloillaan, tätä kuullut jatkuvasti; elintaso laskee, rahan takia tässä ollaan, kun on se omakotitalo tai mökkikin...
Lässähtänyt suhdekin on parempi kuin että omillaan olisi. Se on nähty. Ja siis aidosti huonoja suhteita missä ei rakkautta yhtään.
Mistäpä te kenenkään suhteen hyvyyttä tai huonoutta tiedätte? Sen tietää vain pariskunta itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä hylkäsin mun perheen. Pojan, hänen äitinsä ja miksi? Että voin nyt 5-kymppisenä kituutella parisuhteessa joka perustui valheelle? Niin oli läheisyys ja seksi tärkeitä ja ainoa mitä on jäljellä on vanha akka joka ei välittänyt sen vertaa, että olisi itsensä pitänyt kunnossa, seksielämä on kuollut ajat sitten ja ihan kaikki maailmassa on tärkeämpää kuin me. Ei kannattanut. Vaihtamalla ei parane. Jos olisin halunnut vanhan akan joka on lihonut muodottomaksi joka ajattelee vain itseään niin exä olisi riittänyt ja pojalla olisi "ehjä" perhe.
Sun huono valinta. Tietenkin pitää järkeä käyttää. Minä tiedän montakin, jotka voivat sanoa että vaihtamalla todellakin parani!! Myös minä voin niin sanoa. 😊
On tosi yleistä ja vanhempieni avioliitto on tällainen järjestely, yhdessä ollaan kesämökin ja pitkän historian, yhteisen omaisuuden takia. Ei uskalleta tehdä muutoksia ja on muutenkin melkoisen perinteiset arvot. Etenkin äidilläni joka on myöntänyt että eihän hän tästä nyt kun mökki ja asunto ja ja..muuten kyllä lähtisi! Mitään kunnioitusta tai rakkautta ei tunnu olevan. Alkuperin ihan rakkaudesta liitto varmasti alkanut ja kolme lasta saivat.
Isältäni asiaa kysyin (eikö kannattaisi erota vielä) ja hänen kommenttinsa oli että ei se tässä iässä enää kannata. Hän oli silloin 73v. Melkoisen pitkät vuodet edessä.. oon niin kiitollinen että erosin huonosta suhteesta (lopuksi jo fyysistä väkivaltaa joten oli väistämätöntä) vähän reilu nelikymppisenä ja nyt todella hyvässä rakastavansa parisuhteessa neljättä vuotta. Tunnen syvää onnellisuutta tästä asiasta ihan päivittäin.
N48 (kolme lasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmillani on ihan kaamea suhde, eivätkä ole rakastaneet toisiaan vuosikymmeniin. Isäni juo paljon ja reuhaa. Eivät silti ole eronneet ja käy sääliksi yli 70vuotiasta äitiäni, jonka elämä meni tuohon. Yritän muistuttaa itselleni, että en voi vaikuttaa hänen elämäänsä jos ei itse sitä tee, etten murehtisi liikaa.
Itse meinasin lähteä samaa rataa paskan miehen kanssa, mutta onneksi löysin ihanan puolison ennen lasten tekoa ja naimisiin menoa ja sain oikean rakkaustarinan itselleni. Muistakaa, että myös lasten parisuhteen esimerkki lähtee vanhemmista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tuon ikäisenä ajattelee että ei enää kannata muuttaa mitään
ENÄÄ?! Aika surullista jos näin ajattelee, elämää jäljellä vaikka kuinka. Mutta joo, näitä jämähtäneitä valitettavasti on.
Todellakin! Tässä 50+ iässä se elämä vasta alkaakin! Seksuaalisuus herännyt ihan uuteen loistoon, kun on kumppani joka myös nauttii siitä ja muutenkin pitää itsestään huolta. Nyt ei tarvitse stressata ehkäisystäkään. En kyllä yhtään kaipaa sitä sohvalla mutisevaa elämäänsä kyllästynyttä eksääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen ukkoa/akkaa ap mahtaa kytätä vapautuvaksi? Sen verran naurettavaa hehkutusta eroamisesta ja uudesta suhteesta. Tosielämässä nämä eronneet jää luuppiin useisiin eri suhteisiin, kunnes ei löydä enää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. - Lapset mikä erinomainen ja suuremmoinen selitys - Vaikka Suomessa voi elää sinkkuna monin tavoin hyvää elämää, niin silti on vaikea tosinaan hahmottaa, mikä saa jotkut jatkamaan loukkaavassa ja satuttavassa parisuhteessa. Se voi tietysti olla pelko ja uhka ex-kumppanin käytöstä kohtaan. Toisaalta ei ehkä niinkään Suomessa mutta monessa muussa korostuneemmin se, että varallisuus sitoo ja pitää yhdessä; koska elintaso olisi taatusti aivan erilainen jos ero aktualsioitusi.
Ikävää. erinomaisen harmillsita ja surullista lapsien kannalta; ikään kuin lapsi tai lapset eivät aistisi ja tuntisi mitään; vaikkeivat aina näksi ja todistaisi fyysistä väkivaltaa mutta mahd henkistä julmuutta sitäkin enemmän.
- Jonkun juhlapäivän (tms) vieton johdosta eron pitkittäminen kuullostaa tekosyyltä. Kun eihäön sitä edes aviopuolsioiden tarvitse välttämättä asua ja elää yhdessä. - Jos siis haluaa juhlia ja viettää juhlia
Yksi ihminen ei tarvitse samaa tilaa ja peruselintaso on oikeastaan helppo järjestää. Kun ikä alkaa vitosella, olisi hyvä karsia turhat pois joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä hylkäsin mun perheen. Pojan, hänen äitinsä ja miksi? Että voin nyt 5-kymppisenä kituutella parisuhteessa joka perustui valheelle? Niin oli läheisyys ja seksi tärkeitä ja ainoa mitä on jäljellä on vanha akka joka ei välittänyt sen vertaa, että olisi itsensä pitänyt kunnossa, seksielämä on kuollut ajat sitten ja ihan kaikki maailmassa on tärkeämpää kuin me. Ei kannattanut. Vaihtamalla ei parane. Jos olisin halunnut vanhan akan joka on lihonut muodottomaksi joka ajattelee vain itseään niin exä olisi riittänyt ja pojalla olisi "ehjä" perhe.
Kaikille paras vaihtoehto, ilmiselvästi.
Vierailija kirjoitti:
Kenen ukkoa/akkaa ap mahtaa kytätä vapautuvaksi? Sen verran naurettavaa hehkutusta eroamisesta ja uudesta suhteesta. Tosielämässä nämä eronneet jää luuppiin useisiin eri suhteisiin, kunnes ei löydä enää ketään.
No niin, sieltä taas tuli oikein kunnolla elämänkokemusta 😁 ihan pienen katkeruuden kera.
Itse voin kertoa olevani onnellisessa uudessa suhteessa eron jälkeen. Ei oo ollut luuppeja. Parempaa onnea suhderintamalla toivon toki sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Mä hylkäsin mun perheen. Pojan, hänen äitinsä ja miksi? Että voin nyt 5-kymppisenä kituutella parisuhteessa joka perustui valheelle? Niin oli läheisyys ja seksi tärkeitä ja ainoa mitä on jäljellä on vanha akka joka ei välittänyt sen vertaa, että olisi itsensä pitänyt kunnossa, seksielämä on kuollut ajat sitten ja ihan kaikki maailmassa on tärkeämpää kuin me. Ei kannattanut. Vaihtamalla ei parane. Jos olisin halunnut vanhan akan joka on lihonut muodottomaksi joka ajattelee vain itseään niin exä olisi riittänyt ja pojalla olisi "ehjä" perhe.
Jos vaimon, ei tietenkään itsesi, lihominen on se parisuhteen isoin ongelma, niin varmaan löydät seuraa anorektikoiden sivuilta. Ja seksin määrään voi vaikuttaa sen laadulla. Nuoren akan, joka ajattelee vain sinua taidat löytää enää vain rahalla, mutta mitäs tuota säästelemään.
Eli, vähän vakavammin, pidä mielessä ne ehdottomat vaatimukset kumppanillesi, kun suhteeseen alat. Ja suhteet perustuvat vastavuoroisuuteen.
Hullua olla naimisissa jonkin kesämökin ja omakotitalon kanssa... sillä niin tuossa tehdään.
Eikö nämä ihmiset käsitä, että joutuvat luopumaan niistä joka tapauksessa. Ei kukaan jaksa lopun elämäänsä hoitaa niitä, arvo laskee ja voimat vähenee. Ja uusia saa. Myös vuokraamalla. Viimeistään perikunta pistää rahoiksi, jos joku huolii.
Nämä on näitä sitkuttelijoita jotka eivät suostu myöskään vanhenemaan tai muuttamaan edes halvaantuneina pois.
Me ainakin saatiin uusi parisuhde ilman eroamatta. On paljon läheisyyttä, romanttisia iltoja, todella hyvää seksiä mutta parasta että toisen kanssa saa rauhan <3 Eletään myös ruuhkavuosia..
Vanha totuus on, että usein vaihtamalla ei parane ja yhä vanhempana ei ole sen uuden kanssa mitään yhteistä ja mitä yhteistä muistella.
Vaikka nykyistä ja alkuperäistä puolisoani en palavasti rakastakaan, on meillä silti monia yhteisiä asioita ja lapset mistä jutella. Matkoillakin käydään joskus; varsinkin lyhyitä viikonloppureissuja.
Mä hylkäsin mun perheen. Pojan, hänen äitinsä ja miksi? Että voin nyt 5-kymppisenä kituutella parisuhteessa joka perustui valheelle? Niin oli läheisyys ja seksi tärkeitä ja ainoa mitä on jäljellä on vanha akka joka ei välittänyt sen vertaa, että olisi itsensä pitänyt kunnossa, seksielämä on kuollut ajat sitten ja ihan kaikki maailmassa on tärkeämpää kuin me. Ei kannattanut. Vaihtamalla ei parane. Jos olisin halunnut vanhan akan joka on lihonut muodottomaksi joka ajattelee vain itseään niin exä olisi riittänyt ja pojalla olisi "ehjä" perhe.