Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta
29.02.2024 |
Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta kanssani vaan jättää vastaamatta tai vaikenee täysin aiheesta.
Kyseessä pitkäaikainen ystävä, tai niin luulin. Mutta yksi aihe on katkaissut välimme koska hän ei jostain syystä kykene keskustellaan aiheesta. Ei siis ollenkaan.
Joten annanko vain siis olla vai mitä?
Kyseinen aihe ei ole edes mitenkään häneen liittyvä, joten hän täysin ohittaa tai sivuuttaa minulle kiperän aihealueen josta minä haluaisin puhua. Mutta kun en voi puhua hänelle siitä, niin onko mitään järkeä edes yrittää jatkaa niin kutsuttua ystävyyttä?
Koska eihän tuollainen ole oikea ystävä minusta laisinkaan.
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn terapiassa sen takia, ettei tarvitsisi kaataa omia, vaikeita asioita läheisten niskaan. Ei ole oikein kuormittaa toisia tietyillä (usein liian henkilökohtaisilla) jutuilla, koska niistä voi puhua ammattiauttajankin kanssa.
Ja lopulta kaverisi eivät enää tunne sinua ja sinun paras kaverisi on se terapeutti jolle sinä tosin merkitset vain rahaa.
Olen itsekin kokeillut terapiaa ja todennut että ei se tuntemattomalle puhuminenkaan ole aina se paras ratkaisu. Eikä helppoa sekään.
Eihän hänkään välttämättä aidosti kykene jakamaan sitä murhettasi.
Hän auttaa sinua käsittelemään sitä. Sen hän tekee, mutta eihän tuo terapia sitä ystävyyttä korvaa.
Joten asiat menevät limittäin, kyllä. Väkisinkin. Sitä se elämä on.
Terapiasta on tullut outo muoti ilmiö. Ilman ei osata elää tai käsitellä niitä asioita.
S
Hei mullakin oli kerran kaveri joka alko käymään terapiassa.
Sen jälkeen sainkin kuulla kaiken siitä terapiasta, terapeutista ja mitä hän kulloinkin oli sanonut. Sitä, tätä, plaa plaa plaa.
Kun terapia loppui, ei kaveristakaan enää mitää kuulunut. Koskaan.
Eli olisinko sitten ollut hälle vain se sylkykuppi, en edes kaveri.
Ihminen jolle purkaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lopulta kaverisi eivät enää tunne sinua ja sinun paras kaverisi on se terapeutti jolle sinä tosin merkitset vain rahaa.
Olen itsekin kokeillut terapiaa ja todennut että ei se tuntemattomalle puhuminenkaan ole aina se paras ratkaisu. Eikä helppoa sekään.
Eihän hänkään välttämättä aidosti kykene jakamaan sitä murhettasi.
Hän auttaa sinua käsittelemään sitä. Sen hän tekee, mutta eihän tuo terapia sitä ystävyyttä korvaa.
Joten asiat menevät limittäin, kyllä. Väkisinkin. Sitä se elämä on.
Terapiasta on tullut outo muoti ilmiö. Ilman ei osata elää tai käsitellä niitä asioita.
Sekin on minusta huolestuttavaa jo itsessään.
Terapeutin tehtävä ei ole jakaa murheita alkuunsakaan, terapeutti itse asiassa ei niin edes saa toimia, se olisi epäeettistä.
Terapeutti ei ole kaveri, hän on ammattilaine
Terapeutin työ on suurinta sosiaalip ornoa mitä mä tiiän.
Otit kaiken kovin kirjaimellisesti.
Toki se terapeutti ei ole sun kaveri, mutta sun suhde siihen saattaa muuttua matkalla (sinun suunnaltasi, ei hänen).
Mut pilkunviilaajat on pilkunviilaajia ja väärinymmärtäjiä. Ne ei edes terapiassa muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn terapiassa sen takia, ettei tarvitsisi kaataa omia, vaikeita asioita läheisten niskaan. Ei ole oikein kuormittaa toisia tietyillä (usein liian henkilökohtaisilla) jutuilla, koska niistä voi puhua ammattiauttajankin kanssa.
Ja lopulta kaverisi eivät enää tunne sinua ja sinun paras kaverisi on se terapeutti jolle sinä tosin merkitset vain rahaa.
Olen itsekin kokeillut terapiaa ja todennut että ei se tuntemattomalle puhuminenkaan ole aina se paras ratkaisu. Eikä helppoa sekään.
Eihän hänkään välttämättä aidosti kykene jakamaan sitä murhettasi.
Hän auttaa sinua käsittelemään sitä. Sen hän tekee, mutta eihän tuo terapia sitä ystävyyttä korvaa.
Joten asiat menevät limittäin, kyllä. Väkisinkin. Sitä se elämä on.
Terapiasta on tullut outo muoti ilmiö. Ilman ei osat
Siltähän tuo kovin kuulostaa.
Aidon kaverin kanssa voi keskustella mistä vain.
"Heheh, silloin kun minä sairastin rintasyöpää (4v nyt hoidoista, toivotaan parasta... ) niin yksi ystäväni jaksoi vain jaaritella omasta vanhasta naapurikyttääjästä josta oli jo vuosia ehtinyt jaaritella... Annoin joskus aikoinaan neuvoja että laita valitusta tai ala katsella toista asuntoa mutta mitään ei tapahtunut ja suoranaisesti hieman jo ennen syöpähoitoja valitus ärsytti. Aina samat jutut....
Se samasta vanhasta jaarittelu alkoi tuossa tilanteessa tympiä niin paljon että laskin tämän ihmisen ystävästä kaveritasolle. Tuli olo että oma sama vanha juttunsa (jolle ei mitään ollut edes yrittänyt tehdä) vain kiinnostaa ja minun vointi ei yhtään vaikka kemoterapiat tiputteli tukkaa päästä, ripset silmistä ja sai limakalvot verille niin että aamuisin oli tyynyllä verta. Välillä olin jopa pyörätuolissa kun voimat oli niin nollissa etten jaksanut kävellä...
Vähän ohis, sry siitä... "
Tuli tästä mieleen oma syöpäaika. Kaveri sanoi: "En jaksa kuunnella mitään sun syöpäjuttujas." En sitten kertonut mitään. Oli aika vaikea vastata ihmettelyihin, miksi hiukset lähtee päästä ja posket pyöristyy tai miksi ravaan sairaalassa tai hengästyn vähästäkin kävelystä. Ihmettelin äidilleni kaverin käytöstä ja hän sanoi, että mun syöpä on aika rankkaa sille ystävälle. Joopa joo. Oli varmaan tosi rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 240: "Ja lopulta kaverisi eivät enää tunne sinua ja sinun paras kaverisi on se terapeutti jolle sinä tosin merkitset vain rahaa.
Olen itsekin kokeillut terapiaa ja todennut että ei se tuntemattomalle puhuminenkaan ole aina se paras ratkaisu. Eikä helppoa sekään.
Eihän hänkään välttämättä aidosti kykene jakamaan sitä murhettasi.
Hän auttaa sinua käsittelemään sitä. Sen hän tekee, mutta eihän tuo terapia sitä ystävyyttä korvaa.
Joten asiat menevät limittäin, kyllä. Väkisinkin. Sitä se elämä on.
Terapiasta on tullut outo muoti ilmiö. Ilman ei osata elää tai käsitellä niitä asioita.
Sekin on minusta huolestuttavaa jo itsessään."
Mä en ymmärrä tätä väitettä, että lopulta kaverit eivät enää tuntisi. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos koko elämä on yhtä umpisolmua ja kriisiä, jolloin ei ole ystävien kanssa mitään puhuttavaa. Mutta jos näin on, ei ole pian enää ystäviä muutenkaan (vaikkei terapiassa edes kävisi), jos kerran mitään muuta puhuttavaa ei ole.
On ihan normaalia, että ystävää tuetaan silloin, kun ystävällä on vaikeaa. Mutta ystävyyteen pitää kuulua muutakin kuin vain pelkkää negatiivista. Negatiiviset asiat vievät energiaa ja positiiviset taas tuovat energiaa. Positiivisia asioita pitää siis olla enemmän kuin negatiivisia, jotta ystävän voimavarat ystävyyssuhteeseen ei tule käytetyksi loppuun.
Vierailija kirjoitti:
"Heheh, silloin kun minä sairastin rintasyöpää (4v nyt hoidoista, toivotaan parasta... ) niin yksi ystäväni jaksoi vain jaaritella omasta vanhasta naapurikyttääjästä josta oli jo vuosia ehtinyt jaaritella... Annoin joskus aikoinaan neuvoja että laita valitusta tai ala katsella toista asuntoa mutta mitään ei tapahtunut ja suoranaisesti hieman jo ennen syöpähoitoja valitus ärsytti. Aina samat jutut....
Se samasta vanhasta jaarittelu alkoi tuossa tilanteessa tympiä niin paljon että laskin tämän ihmisen ystävästä kaveritasolle. Tuli olo että oma sama vanha juttunsa (jolle ei mitään ollut edes yrittänyt tehdä) vain kiinnostaa ja minun vointi ei yhtään vaikka kemoterapiat tiputteli tukkaa päästä, ripset silmistä ja sai limakalvot verille niin että aamuisin oli tyynyllä verta. Välillä olin jopa pyörätuolissa kun voimat oli niin nollissa etten jaksanut kävellä...
Vähän ohis, sry siitä... "
Tuli
Tuo kyllä tosiaan on et joopa joo.
Itsekäs kaveri vaan.
Sun vika et on syöpä? Ja kauhee jos siitä halusit mitään puhua. Hyi sua
Etoo tollaset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen oma syöpäaika. Kaveri sanoi: "En jaksa kuunnella mitään sun syöpäjuttujas." En sitten kertonut mitään. Oli aika vaikea vastata ihmettelyihin, miksi hiukset lähtee päästä ja posket pyöristyy tai miksi ravaan sairaalassa tai hengästyn vähästäkin kävelystä. Ihmettelin äidilleni kaverin käytöstä ja hän sanoi, että mun syöpä on aika rankkaa sille ystävälle. Joopa joo. Oli varmaan tosi rankkaa.
Taisi olla ap:n sepustama tarina tämä jälkimmäinen... Jos oli niin oikeasti, eikö ihan tosissaan olisi jo peiliin katsomisen aika?
Jos ei ollut ap niin pahoitteluni tästä... (vaikka kyllä se taisi kuitenkin ap olla)
Ystävyys ja kaveruus ei ole velvollisuuksia. Ystävyyteen ei kuulu vaatimukset, vaan yhdessä jakaminen.
Ap:n asenne, että ystävän pitäisi ap:n mieliksi pystyä johonkin, mihin tämä ei pysty ei ole ystävyyttä ap:n puolelta, vaan vallankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi sanoa ystäväoletettu. Tyyliin miesoletettu, naisoletettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen oma syöpäaika. Kaveri sanoi: "En jaksa kuunnella mitään sun syöpäjuttujas." En sitten kertonut mitään. Oli aika vaikea vastata ihmettelyihin, miksi hiukset lähtee päästä ja posket pyöristyy tai miksi ravaan sairaalassa tai hengästyn vähästäkin kävelystä. Ihmettelin äidilleni kaverin käytöstä ja hän sanoi, että mun syöpä on aika rankkaa sille ystävälle. Joopa joo. Oli varmaan tosi rankkaa.
Taisi olla ap:n sepustama tarina tämä jälkimmäinen... Jos oli niin oikeasti, eikö ihan tosissaan olisi jo peiliin katsomisen aika?
Jos ei ollut ap niin pahoitteluni tästä... (vaikka kyllä se taisi kuitenkin ap olla)
En ole ap. Mistä moinen oletus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys ja kaveruus ei ole velvollisuuksia. Ystävyyteen ei kuulu vaatimukset, vaan yhdessä jakaminen.
Ap:n asenne, että ystävän pitäisi ap:n mieliksi pystyä johonkin, mihin tämä ei pysty ei ole ystävyyttä ap:n puolelta, vaan vallankäyttöä.
Täysin samaa mieltä, mutta lisäisin tuohon vielä että ystävät _haluaa_ toistensa kanssa jakaa ne ilot ja surut. Se halu on hyvin kiinteä osa ystävyyttä, ja kukaan ei ikuisesti _halua_ olla likasanko.
Vierailija kirjoitti:
Parempi sanoa ystäväoletettu. Tyyliin miesoletettu, naisoletettu.
Terapeuttioletettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 240: "Ja lopulta kaverisi eivät enää tunne sinua ja sinun paras kaverisi on se terapeutti jolle sinä tosin merkitset vain rahaa.
Olen itsekin kokeillut terapiaa ja todennut että ei se tuntemattomalle puhuminenkaan ole aina se paras ratkaisu. Eikä helppoa sekään.
Eihän hänkään välttämättä aidosti kykene jakamaan sitä murhettasi.
Hän auttaa sinua käsittelemään sitä. Sen hän tekee, mutta eihän tuo terapia sitä ystävyyttä korvaa.
Joten asiat menevät limittäin, kyllä. Väkisinkin. Sitä se elämä on.
Terapiasta on tullut outo muoti ilmiö. Ilman ei osata elää tai käsitellä niitä asioita.
Sekin on minusta huolestuttavaa jo itsessään."
Mä en ymmärrä tätä väitettä, että lopulta kaverit eivät enää tuntisi. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos koko elämä on yhtä umpisolmua ja kr
Jako ei nyt olekaan negatiiviset tai positiiviset asiat.
Vaan nähtävästi hänen asiat tai muiden.
Jos vain hänen asiat käy niin onhan se homma nyt aika selkeä.
Ei kyse ole negatiivisista tai positiivisista.
Toisen negatiivinen voi muutenkin olla sille toiselle positiivinen joten sekin viel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi sanoa ystäväoletettu. Tyyliin miesoletettu, naisoletettu.
Terapeuttioletettu
Mä oon ihmisoletettu
Minä oletettu
Sinä oletettu
Minäkin kuvittelin aikoinaan, että olemme sydänystäviä. Hän vaikersi usein omia surujaan mulle ja kuuntelin myötätunnolla. Mutta kun minä olin tosi vaikeassa tilanteessa, hän ilmoitti, ettei aio kuunnella murheitani. Sitten soittelin auttavaan puhelimeen suruani, kun ei ollut muitakaan kuuntelijoita. Kylläpä tunsin hylätyksi itseni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys ja kaveruus ei ole velvollisuuksia. Ystävyyteen ei kuulu vaatimukset, vaan yhdessä jakaminen.
Ap:n asenne, että ystävän pitäisi ap:n mieliksi pystyä johonkin, mihin tämä ei pysty ei ole ystävyyttä ap:n puolelta, vaan vallankäyttöä.
Täysin samaa mieltä, mutta lisäisin tuohon vielä että ystävät _haluaa_ toistensa kanssa jakaa ne ilot ja surut. Se halu on hyvin kiinteä osa ystävyyttä, ja kukaan ei ikuisesti _halua_ olla likasanko.
Niin ne yleensä haluaa.
Samaa mieltä. Jollei tuota halua ole ei ole halua olla ystävä.
Nro 255: "Jako ei nyt olekaan negatiiviset tai positiiviset asiat.
Vaan nähtävästi hänen asiat tai muiden.
Jos vain hänen asiat käy niin onhan se homma nyt aika selkeä.
Ei kyse ole negatiivisista tai positiivisista.
Toisen negatiivinen voi muutenkin olla sille toiselle positiivinen joten sekin viel."
Mikäli olet ketjun aloittaja - kuten oletan - aiemmin ketjussa kirjoitit, että ystäväsi on tukenut sinua monen monta kertaa. Kyse ei siis ole ollut vain hänen asioistaan vaan hyvin monta kertaa myös sinun asioistasi, vaikka myös sinä olet ollut tukemassa ystävääsi silloin, kun hän on tukeasi tarvinnut. Mistä pääsenkin sitten siihen mietteeseen, että onko teidän koko ystävyyssuhteenne perustunut vain toinen toisillenne tukemisesta? Ette keskustele ettekä tee mitään yhdessä silloin, kun kummallakaan ei ole tuen tarvetta?
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys ja kaveruus ei ole velvollisuuksia. Ystävyyteen ei kuulu vaatimukset, vaan yhdessä jakaminen.
Ap:n asenne, että ystävän pitäisi ap:n mieliksi pystyä johonkin, mihin tämä ei pysty ei ole ystävyyttä ap:n puolelta, vaan vallankäyttöä.
Että kun ei ihminen anna mitään vastakaikua, koska hän "ei pysty", niin sitten se on vallankäyttöä toiselta.
No on tuossa sitten suhde. Onnea.
Alue: Aihe vapaa
Terapeutin tehtävä ei ole jakaa murheita alkuunsakaan, terapeutti itse asiassa ei niin edes saa toimia, se olisi epäeettistä.
Terapeutti ei ole kaveri, hän on ammattilainen. Terapeutin tehtävä on olla se, joka auttaa jäsentelemään ajatukset sellaiseen järjestykseen että ne kuormittavat ihmistä vähemmän ja myös että hän osaa ne kommunikoida niin että ei aja ystäviä pois.
Jos etsit maksettua kaveria niin prostituoitu tai joku muu seuralaispalveluammattilainen on se jolta kannattaa aikaa ostaa, ei terapeutti.