Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta
29.02.2024 |
Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta kanssani vaan jättää vastaamatta tai vaikenee täysin aiheesta.
Kyseessä pitkäaikainen ystävä, tai niin luulin. Mutta yksi aihe on katkaissut välimme koska hän ei jostain syystä kykene keskustellaan aiheesta. Ei siis ollenkaan.
Joten annanko vain siis olla vai mitä?
Kyseinen aihe ei ole edes mitenkään häneen liittyvä, joten hän täysin ohittaa tai sivuuttaa minulle kiperän aihealueen josta minä haluaisin puhua. Mutta kun en voi puhua hänelle siitä, niin onko mitään järkeä edes yrittää jatkaa niin kutsuttua ystävyyttä?
Koska eihän tuollainen ole oikea ystävä minusta laisinkaan.
Kommentit (549)
Eräs ystäväni sai 2015 potkut työstään. Vaikka on vuosia tehyt työtä kahdessakin uudessa paikassa, jankkaa edelleen noista potkuista.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen, en jaksa enää samaa valitusvirttä, miten väärin ne potkut olivat.
Olen kuullut saman jo 100000000000 kertaa. Ignooraan koko jutun, hän lopettaa jossain vaiheessa kun en enää vastaa millään tavalla.
P. S. Ystäväni on hieno ihminen, mutta potkut olivat aiheelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Mulle ne tapahtui aiemmin, nyt muille.
Olen yli mutta autan muita.
Ja ongelma tulee siinä että tämä minulle tärkeä ystävä yleensä on ollut se kelle voin puhua, mutta nyt en enää siis voi edes mainita tätä aihetta joka ei enää edes liity minuun suoraan. Tai häneen.
Ok, ehkä sitten jätän hänet ulos kokonaan.
Ikävää jättää jotain pimentoon asioista. Sen se sit kai vaatii.
T. Ap"
Voit jättää hänet ulos kokonaan, jos haluat. Et tarvitse siihen hänen etkä kenenkään muunkaan lupaa. Se on vain ja ainoastaan sun oma päätöksesi. Keskity nyt niihin ihmisiin, joita nyt autat. Ja keskustele tästä aiheesta niiden kanssa, joilla on siitä omakohtaista kokemusta. Meillä palstalaisilla ei ole tietoa, mität ämän ystäväsi tai hänen lähipiirinsä elämässä tapahtuu. Todennäköisesti ei ole sinullakaan. Hän ei jaksa nyt tukea
Tämä:
"mutta kun viestitellään, hän kertoo taas omista vaikeuksistaan, mutta heti, kun alan kertoa omistani, hänellä on jokin syy, miksei enää ehdikään/jaksakaan/voikaan jatkaa viestittelyä. "
Tuntuu jotenkin tutulta tässä.
Syyksi itse ainakin olen aina ajatellut sen toisen itsekkyyden koska omista asioista voidaan puhua muttei sitten toisen.
Ystävyys kattaa molemmat, jollei niin jotain on pielessä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni sai 2015 potkut työstään. Vaikka on vuosia tehyt työtä kahdessakin uudessa paikassa, jankkaa edelleen noista potkuista.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen, en jaksa enää samaa valitusvirttä, miten väärin ne potkut olivat.
Olen kuullut saman jo 100000000000 kertaa. Ignooraan koko jutun, hän lopettaa jossain vaiheessa kun en enää vastaa millään tavalla.
P. S. Ystäväni on hieno ihminen, mutta potkut olivat aiheelliset.
Musta tuntuu kyllä pahalta kaverisi puolesta jos näin on. Hänellä on trauma ja sinä viis veisaat. Ystäviä kai on sitten moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni sai 2015 potkut työstään. Vaikka on vuosia tehyt työtä kahdessakin uudessa paikassa, jankkaa edelleen noista potkuista.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen, en jaksa enää samaa valitusvirttä, miten väärin ne potkut olivat.
Olen kuullut saman jo 100000000000 kertaa. Ignooraan koko jutun, hän lopettaa jossain vaiheessa kun en enää vastaa millään tavalla.
P. S. Ystäväni on hieno ihminen, mutta potkut olivat aiheelliset.
Musta tuntuu kyllä pahalta kaverisi puolesta jos näin on. Hänellä on trauma ja sinä viis veisaat. Ystäviä kai on sitten moneen junaan.
Oma äitini kuoli rintasyöpään viime vuonna, ainoa mista voimme puhua on vuoden 2015 potkut. Kun jäi kiinni päihtyneenä työskentelystä.
Niin että aloittajalla on oikeus vaatia, että juuri tämä ystävä keskustelee hänen kanssaan juuri asiasta x, "koska minä haluan"? Ei mitään väliä sillä, että kyseinen ystävä jostain syystä ei halua tästä asiasta puhua? Kyllä tällä ystävälläkin on oikeus olla keskustelematta asiasta, jonka kokee epämukavaksi, liian raskaaksi tms.
En kahlannut koko ketjua, mutta ainakaan ekalta sivulta ei käy ilmi mistä on kyse. Mutta kyllä, joudun itse joskus vaihtamaan puheenaihetta ja olemaan yhtään keskustelematta erään läheisen kanssa asioista, joita en vaan enää jaksa. Mikään neuvo asioiden hoitamiseksi tms. ei ole vuosien saatossa tuottanut tulosta. Aina vaan vellotaan samoissa asioissa ja jos joskus luulen, että pystyy jo järkevästi keskustelemaan ja annan siimaa kommentoimalla jotain tms., niin se sama itsesäälissä, katkeruudessa jne. vellominen on kohta taas täysillä päällä. Oma mielenterveys siinä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kykene kunnioittamaan ystäväsi rajoja, et ole kummoinen ystävä ollenkaan. Ai niin juu sori, sun ystävän kuuluu olla olemassa vain sua varten, täyttämään kaikki sun tarpeet, eikä sun kuulu olla lainkaan vastavuoroinen.
Katkaise välit, niin sun ystävän ei tarvitse enää sietää sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni sai 2015 potkut työstään. Vaikka on vuosia tehyt työtä kahdessakin uudessa paikassa, jankkaa edelleen noista potkuista.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen, en jaksa enää samaa valitusvirttä, miten väärin ne potkut olivat.
Olen kuullut saman jo 100000000000 kertaa. Ignooraan koko jutun, hän lopettaa jossain vaiheessa kun en enää vastaa millään tavalla.
P. S. Ystäväni on hieno ihminen, mutta potkut olivat aiheelliset.
Musta tuntuu kyllä pahalta kaverisi puolesta jos näin on. Hänellä on trauma ja sinä viis veisaat. Ystäviä kai on sitten moneen junaan.
Ystävät ovat ystäviä, eivät terapeutteja. Jos tällaista "siviiliterapeutin" roolia ei ole kokenut, niin ei varmastikaan ymmärrä, että se on kaukana normaalista ystävyydestä, jossa kuunnellaan toisen huolia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni sai 2015 potkut työstään. Vaikka on vuosia tehyt työtä kahdessakin uudessa paikassa, jankkaa edelleen noista potkuista.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen, en jaksa enää samaa valitusvirttä, miten väärin ne potkut olivat.
Olen kuullut saman jo 100000000000 kertaa. Ignooraan koko jutun, hän lopettaa jossain vaiheessa kun en enää vastaa millään tavalla.
P. S. Ystäväni on hieno ihminen, mutta potkut olivat aiheelliset.
Musta tuntuu kyllä pahalta kaverisi puolesta jos näin on. Hänellä on trauma ja sinä viis veisaat. Ystäviä kai on sitten moneen junaan.
Oma äitini kuoli rintasyöpään viime vuonna, ainoa mista voimme puhua on vuoden 2015 potkut. Kun jäi kiinni päihtyneenä työskentelystä.
Tämä on oman kokemukseni mukaan ihan tavallista tällaisille energiasyöpöille. Vaikka sillä kaverilla olisi mikä tilanne, niin se oma ongelma on aina vaan pahempi ja akuutimpi.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Mulle ne tapahtui aiemmin, nyt muille.
Olen yli mutta autan muita.
Ja ongelma tulee siinä että tämä minulle tärkeä ystävä yleensä on ollut se kelle voin puhua, mutta nyt en enää siis voi edes mainita tätä aihetta joka ei enää edes liity minuun suoraan. Tai häneen.
Ok, ehkä sitten jätän hänet ulos kokonaan.
Ikävää jättää jotain pimentoon asioista. Sen se sit kai vaatii.
T. Ap"
Voit jättää hänet ulos kokonaan, jos haluat. Et tarvitse siihen hänen etkä kenenkään muunkaan lupaa. Se on vain ja ainoastaan sun oma päätöksesi. Keskity nyt niihin ihmisiin, joita nyt autat. Ja keskustele tästä aiheesta niiden kanssa, joilla on siitä omakohtaista kokemusta. Meillä palstalaisilla ei ole tietoa, mität ämän ystäväsi tai hänen lähipiirinsä elämässä ta
Minä en enää edes yritä ymmärtää kaikkia, ihmiset on outoja ja suurella osalla jotain outoja juttuja, joita ei vaan voi ymmärtää.
Vaikka kuinka yrittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni sai 2015 potkut työstään. Vaikka on vuosia tehyt työtä kahdessakin uudessa paikassa, jankkaa edelleen noista potkuista.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen, en jaksa enää samaa valitusvirttä, miten väärin ne potkut olivat.
Olen kuullut saman jo 100000000000 kertaa. Ignooraan koko jutun, hän lopettaa jossain vaiheessa kun en enää vastaa millään tavalla.
P. S. Ystäväni on hieno ihminen, mutta potkut olivat aiheelliset.
Musta tuntuu kyllä pahalta kaverisi puolesta jos näin on. Hänellä on trauma ja sinä viis veisaat. Ystäviä kai on sitten moneen junaan.
Oma äitini kuoli rintasyöpään viime vuonna, ainoa mista voimme puhua on vuoden 2015 potkut. Kun jäi kiinni päihtyneenä työskentelystä.
Tällainen oma tilanne ei kyllä todellakaan ole.
Taas menee ääripäihin. Myös välimaastossa on vaihtoehtoja. Asia ei ole niin mustavalkoinen edelleenkään.
Kyllä hänen aiheista voidaan puhua. Muttei sitten juuri muusta.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni sai 2015 potkut työstään. Vaikka on vuosia tehyt työtä kahdessakin uudessa paikassa, jankkaa edelleen noista potkuista.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen, en jaksa enää samaa valitusvirttä, miten väärin ne potkut olivat.
Olen kuullut saman jo 100000000000 kertaa. Ignooraan koko jutun, hän lopettaa jossain vaiheessa kun en enää vastaa millään tavalla.
P. S. Ystäväni on hieno ihminen, mutta potkut olivat aiheelliset.
Musta tuntuu kyllä pahalta kaverisi puolesta jos näin on. Hänellä on trauma ja sinä viis veisaat. Ystäviä kai on sitten moneen junaan.
Oma äitini kuoli rintasyöpään viime vuonna, ainoa mista voimme puhua on vuoden 2015 potkut. Kun jäi kiinni päihtyneenä työskentelystä.
Heheh, silloin kun minä sairastin rintasyöpää (4v nyt hoidoista, toivotaan parasta... ) niin yksi ystäväni jaksoi vain jaaritella omasta vanhasta naapurikyttääjästä josta oli jo vuosia ehtinyt jaaritella... Annoin joskus aikoinaan neuvoja että laita valitusta tai ala katsella toista asuntoa mutta mitään ei tapahtunut ja suoranaisesti hieman jo ennen syöpähoitoja valitus ärsytti. Aina samat jutut....
Se samasta vanhasta jaarittelu alkoi tuossa tilanteessa tympiä niin paljon että laskin tämän ihmisen ystävästä kaveritasolle. Tuli olo että oma sama vanha juttunsa (jolle ei mitään ollut edes yrittänyt tehdä) vain kiinnostaa ja minun vointi ei yhtään vaikka kemoterapiat tiputteli tukkaa päästä, ripset silmistä ja sai limakalvot verille niin että aamuisin oli tyynyllä verta. Välillä olin jopa pyörätuolissa kun voimat oli niin nollissa etten jaksanut kävellä...
Vähän ohis, sry siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni sai 2015 potkut työstään. Vaikka on vuosia tehyt työtä kahdessakin uudessa paikassa, jankkaa edelleen noista potkuista.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen, en jaksa enää samaa valitusvirttä, miten väärin ne potkut olivat.
Olen kuullut saman jo 100000000000 kertaa. Ignooraan koko jutun, hän lopettaa jossain vaiheessa kun en enää vastaa millään tavalla.
P. S. Ystäväni on hieno ihminen, mutta potkut olivat aiheelliset.
Musta tuntuu kyllä pahalta kaverisi puolesta jos näin on. Hänellä on trauma ja sinä viis veisaat. Ystäviä kai on sitten moneen junaan.
Oma äitini kuoli rintasyöpään viime vuonna, ainoa mista voimme puhua on vuoden 2015 potkut. Kun jäi kiinni päihtyneenä työskentelystä. 
Hui ja auts. Sairaudet on kyllä vaikea aihealue.
Ja myös niihin suhtautuminen ulkopuolisena voi olla haastavaa ja moni ei sitten osaakaan suhtautua ja jää suhde sitten siihen.
Nää on näitä elämän karikkoja. Voimia!
Alkaa ajatus kirkastuu tässä kyllä sen verran että kun olen yrittänyt sitä täälä miettiä että tosiaan se tuntuu menevän juurikin niin että mistään häneen liittymättömistä asioista ei voida puhua, muut aiheet yleensä sitten liittyneetkin häneen edes jotenkin, niin näkisin sen olevan se syy tällekin aiheelle.
En todella usko että aihe noin muuten aiheuttaa näppyjä, ei, siksi tämä onkin ollut kummallista.
Mutta ehkä sain nyt selkeyden kun oivalsin näistä viesteistä että ihminen on jotenkin kylmä ja haluaa vaan puhua siitä mikä omassa elämässä on käynnissä, ei kaverin aiheista.
Kiittää ja kumartaa.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlainen ystävä. Jotenkin hämmentävä tilanne, kun ensin puhutaan kaikesta ja hän kertoo suruistaan ym. Yhtäkkiä vain tuleekin täysi hiljaisuus. Tämä voi toki selittää jollain että asia on hänelle vaikea. Mutta välillä hiljaisuus tulee jostain aivan arkisesta asiasta. Esimerkiksi jos mainitsen ostaneeni uudet kengät. Ystävä ei kommentoi MITÄÄN ja antaa selvästi olettaa, että ne uudet kengät eivät jotenkin miellytä häntä. Ei siis edes yritä teeskennellä pitävänsä niistä. Eikä edes tarvitsisi teeskennellä, vaan jotenkin kohteliaasti huomioida mitä juuri sanoin. Siis ei vastaa yhtään mitään. Ei edes Ok tai millään tavalla huomioi. Mielestäni hämmentävää ja epäkohteliasta.
Mulla on ystävä, testaajakin, ja nyt olen kurkkua myöten täynnä. Oltu ystäviä vuosikymmeniä ja nyt parin vuoden aikana havainnut piirteitä joista en vain pidä, enkä näitä piirteitä ole ennen nähnyt. Hänellä on ollut vaikeaa ja olen tukenut häntä paljon ja toki ihmiset muuttuvat vuosien aikana, mutta en käsitä tätä kuitenkaan. Ystävänä harmittaa hänen vaikeutensa ja todella toivoisin ettei niitä olisi, tuen parhaani mukaan mutta jaksaminen on koetuksella.
Usein puidaan pelkästään hänen ongelmiaan, minun asiat käsitellään lauseella parilla. Hän tuntuu unohtavan, että jokaisella on asioita omassa elämässä, jotka ovat pinnalla, hänen asiat eivät aina voi olla se ykkönen. Lisäksi automaattisesti pitäisi olla hänen puolellaan, mutta käytöksensä on toisia kohtaan nykyään joskus todella huonoa, joten en ihmettele ettei jokin asia välttämättä suju. Kyseenalaistaa ei saa.
Nykyään kun hän suuttuu jostain, tulee ns radiohiljaisuus. Sellainen on nykyään suht säännöllisesti meneillään. Ilmeisesti en ole johonkin asiaan reagoinut tarpeeksi kiinnostuneesti. Minun pitäisi toki ottaa asiasta selvää, mutta nyt en jaksa.
Nuo testit joita tekee. Kysyy jotain ihan tavallista asiaa esim. harrastukseen liittyen ja johon vastaan. Suuttuu, koska vastatessani kysymykseen en ymmärtänyt reagoida hänen sen hetken muuhun vaikeaan tilanteeseen (välttämättä en edes tiennyt, että on myös kriisiä tässä muussa asiassa), vaan olen kiinnostunut typerästä harrastuksesta.
Jos siis vastaan "väärin", mut ignoorataan. Minä en jaksa tuollaista pelleilyä. Jos on suuttunut, ystävälle kerrotaan se ja myös se miksi ja mistä on suuttunut. Jos ei muuten vaan jaksa vastata sekin olisi hyvä kertoa. Minulla on omakin elämä ja haasteet. En pyydä anteeksi jotain mitä en tiedä tehneeni väärin.
Huomionarvoista minusta on, että kun tilanne on päällä, hänellä vaikeaa, hän todella näyttää sen, tiuskii, äksyilee jättää vastaamatta. Tässä pitäisi sitten tukena olla kun käytös antaa ymmärtää, että juuri minä olen aiheuttanut kaikki hänen ongelmansa, vaikka tiedän ettei näin ole. Itse kun puhun ystävälle jostain ongelmasta, en tee siitä hänenkin ongelmaa huonolla käytöksellä. Joo, ollaan erilaisia, mutta tuollainen käytös syö energiaa valtavasti.
Mulla on vähän hyviä ystäviä, mutta kohta niitä on yksi vähemmän, koska en vain jaksa. Hänellä on ystäviä todella paljon joten tuskin on ongelma jos tämä tähän päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen ystävä. Jotenkin hämmentävä tilanne, kun ensin puhutaan kaikesta ja hän kertoo suruistaan ym. Yhtäkkiä vain tuleekin täysi hiljaisuus. Tämä voi toki selittää jollain että asia on hänelle vaikea. Mutta välillä hiljaisuus tulee jostain aivan arkisesta asiasta. Esimerkiksi jos mainitsen ostaneeni uudet kengät. Ystävä ei kommentoi MITÄÄN ja antaa selvästi olettaa, että ne uudet kengät eivät jotenkin miellytä häntä. Ei siis edes yritä teeskennellä pitävänsä niistä. Eikä edes tarvitsisi teeskennellä, vaan jotenkin kohteliaasti huomioida mitä juuri sanoin. Siis ei vastaa yhtään mitään. Ei edes Ok tai millään tavalla huomioi. Mielestäni hämmentävää ja epäkohteliasta.
Täysi ymmärrys minulta tähän.
Ihmissuhteet osaa olla haastavia mutta tokihan ne meille kaikille on arvokkaita.
Tasapainoilua se sitten vaatii jokaiselta kai.
Koska eihän tälläiseen ole mitään "ratkaisua" olemassa.
Riittää että joku ymmärtää jotain väärin niin sillä voi olla odottamaton seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä, testaajakin, ja nyt olen kurkkua myöten täynnä. Oltu ystäviä vuosikymmeniä ja nyt parin vuoden aikana havainnut piirteitä joista en vain pidä, enkä näitä piirteitä ole ennen nähnyt. Hänellä on ollut vaikeaa ja olen tukenut häntä paljon ja toki ihmiset muuttuvat vuosien aikana, mutta en käsitä tätä kuitenkaan. Ystävänä harmittaa hänen vaikeutensa ja todella toivoisin ettei niitä olisi, tuen parhaani mukaan mutta jaksaminen on koetuksella.
Usein puidaan pelkästään hänen ongelmiaan, minun asiat käsitellään lauseella parilla. Hän tuntuu unohtavan, että jokaisella on asioita omassa elämässä, jotka ovat pinnalla, hänen asiat eivät aina voi olla se ykkönen. Lisäksi automaattisesti pitäisi olla hänen puolellaan, mutta käytöksensä on toisia kohtaan nykyään joskus todella huonoa, joten en ihmettele ettei jokin asia välttämättä suju. Kyseenalaistaa ei saa.
Nykyään kun hän suuttuu jostain, tulee ns ra
Tähänkin samaistun täydellisesti.
Kumma kun tämä raati osaa vääntää asian niin mustavalkoiseksi että AP olisi se joka tukehduttaa kaverin yhdellä omalla asiallaan, vaikka kyllä se suhde on AINA kahdensuuntainen ja jos se kallistuu yhtään kumpaankaan suuntaan, niin toinen kärsii siitä. Jollain tavalla.
Ihan sama nyt sit kumpi siinä on se tukahduttaja, kumpikaan ei saa sitä olla. Piste.
Käyn terapiassa sen takia, ettei tarvitsisi kaataa omia, vaikeita asioita läheisten niskaan. Ei ole oikein kuormittaa toisia tietyillä (usein liian henkilökohtaisilla) jutuilla, koska niistä voi puhua ammattiauttajankin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Käyn terapiassa sen takia, ettei tarvitsisi kaataa omia, vaikeita asioita läheisten niskaan. Ei ole oikein kuormittaa toisia tietyillä (usein liian henkilökohtaisilla) jutuilla, koska niistä voi puhua ammattiauttajankin kanssa.
Ja lopulta kaverisi eivät enää tunne sinua ja sinun paras kaverisi on se terapeutti jolle sinä tosin merkitset vain rahaa.
Olen itsekin kokeillut terapiaa ja todennut että ei se tuntemattomalle puhuminenkaan ole aina se paras ratkaisu. Eikä helppoa sekään.
Eihän hänkään välttämättä aidosti kykene jakamaan sitä murhettasi.
Hän auttaa sinua käsittelemään sitä. Sen hän tekee, mutta eihän tuo terapia sitä ystävyyttä korvaa.
Joten asiat menevät limittäin, kyllä. Väkisinkin. Sitä se elämä on.
Terapiasta on tullut outo muoti ilmiö. Ilman ei osata elää tai käsitellä niitä asioita.
Sekin on minusta huolestuttavaa jo itsessään.
Alue: Aihe vapaa
"Mulle ne tapahtui aiemmin, nyt muille.
Olen yli mutta autan muita.
Ja ongelma tulee siinä että tämä minulle tärkeä ystävä yleensä on ollut se kelle voin puhua, mutta nyt en enää siis voi edes mainita tätä aihetta joka ei enää edes liity minuun suoraan. Tai häneen.
Ok, ehkä sitten jätän hänet ulos kokonaan.
Ikävää jättää jotain pimentoon asioista. Sen se sit kai vaatii.
T. Ap"
Minä olen saanut aikanaan potkut, antanut potkut, saanut toiset potkut jne. Tiedän miten neuvotellaan sopiva korvaus, miten siihen tottuu ja miten pitää tunteet erossa.
Kaverisi ei jää yhtään mistään pimentoon tai ulos. Se ei ole kiinnostavaa.