Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.

Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.

 

Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.

 

Sitä en käsitä.

 

Etkös sinä juuri aiemmin sanonut että sinulle tämä on vaikea pala? Olitko nyt siis päässyt yli vai et? Ja jos olet, niin miksi kiusaat ystävääsi ottamalla aihetta esiin? 

 

Olen yli mutta vaikea pala se tulee olemaan aina.

Ei se siitä silene vaikka sen olen hyväksynyt.

Ei kukaan kuollutkaan henkiin herää vaikka asian kuinka käsittelisi.

Aihe tulee seuraamaan aina, ja sen sivuuttaminen tässä päivässä kokonaan on erittäin hankalaa koska ympärillä tapahtuu samaa jatkuvasti.

 

Kuulostat hirveän vaikealta ja raskaalta ihmiseltä. 

 

Ehkä asian käsittely psykoterapiassa auttaisi sekä tulevissa ystävyyssuhteisss että työelämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa.

Siinäpä todellinen kommunikaation helmi.

Aloittajalla tuskin olisi ongelmaa ystävänsä keskusteluhaluttomuuden kanssa, jos hänen sosiaaliset taitonsa olisivat kunnossa. Tässä ketjussa joku totesi hyvin, että uteliaisuus muuttuu helposti kiusaamiseksi. Niin käy silloin, kun ei osaa lukea toista ihmistä oikein ja pitää hyviä aikeita tärkeämpinä kuin tekojensa todellisia vaikutuksia. Myös puutteet kyvyssä nähdä asia toisen perspektiivistä johtavat siihen, ettei oman käytöksen vahingollisuutta tajua.

Tämä ketju on hyvä muistutus kaikille meille siitä, että niillä sosiaalisilla taidoilla on ihan oikeasti väliä. Ne eivät ole teeskentelyä, mielistelyä, jonkin roolin vetämistä tai muutakaan epäaitoutta. Niiden tarkoitus on sujuvoittaa ihmisten välistä kanssakäymistä mm. sen vuoksi, ettei tällaisia aloittajan kuvaamia pattitilanteita pääsisi muodostumaan. Umpikujaltahan tämä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin katsottuna. Ystävä lienee mennyt lopullisesti lukkoon aloittajan käytöksen takia eikä aloittaja näe toiminnassaan edelleenkään mitään ongelmaa, vaikka hänelle on useampi kirjoittaja - erityisesti mainittakoon Reipas ja tunnollinen lammas - kärsivällisesti vääntänyt rautalankaa viesti toisensa jälkeen.

Mun mieskään ei pysty puhumaan lapsuudestaan kanssani. En tiedä miksi.. koska hän ei tosiaan pysty asiaa mitenkään valottamaan. Jos kysyn jtn, hän vaikenee täysin.. hänen päässään kai raksuttaa ja pitkän  hiljaisuuden päätteeksi hän vastaa yhdellä sanalla. 

Minkäs teet.. mielestäni outoa silti..hän ei puhu lapsuudestaan siis mitään ei positiivista eikä negatiivista. Hän on läheinen perheensä kanssa, mutta kyseessä on uusperhehommeleita ja kuviossa ollut aikoinaan isä- ja äitipuolia jotka eivät enää ole mukana perheessä. 

 

Mieheni on hyvä isä lapsillemme ja muuten tavallinen asiansa hyvin hoitava, eli hän ei oireile muuten kuin puhumattomuudella. 

Jos on useita hyviä ystävyyssuhteita, tunneälyä ja hyvät sosiaaliset taidot, tällaista ongelmaa ei synny. Ystävyys on kunnioittamista, arvostamista ja toisen ihmisen rajojen huomioimista.

Hyvät ystävyyssuhteet suojaavat vaikeilta ihmisiltä. Vertaan uuden ihmisen käytöstä läheisten pitkäaikaisten ystävieni käytökseen. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta olen oppinut huomaamaan tietyt hälytysmerkit.

Jos huomaan uuden ihmisen jankuttavan, utelevan tai pyrkivän ohjaamaan keskustelun yhä uudelleen tiettyyn aiheeseen, alan sulkea ovia ja ohjaamaan kaveruutta tuttavuustasolle.

Vastavuoroisuus ystävyydessä ei ole vaihdantataloutta vaan hienovaraista sosiaalista tanssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vain jätä puhumatta aiheesta tuon ystävän kanssa? Hänelle se on selvästi epämiellyttävää, eikä tiedä mitä sanoisi.

En sitten puhu ollenkaan.

Jos kerran joku aihe on niin tabu ettei sitä vahingossakaan voi edes mainita niin anti olla.

Ei sitä pidä joutua varomaan sanojaan ystävän kanssa.

T. Ap 

Tiettysti ystävän kanssa pitää olla hienotunteinen ja varoa sanojaan, en minä kyllä kenellekään aivan suoraan omia aivotuksiani sanoisi, en edes äidille, siskolle tai parhaille ystäville jotka olen tuntenut 40v! =D EIhän sitä oikeesti kellekään voi mitä vaan mennä sanomaan! paitsi että ystävä on ystävä vaikka joku yks aihe ei oliskaan meille sopiva! silti me rakastetaan ja välitetään vaikka ei täydellisiä ollakkaan!

Yritin pitää ystävyyttä yllä yhden ihmisen kanssa joka halusi puhua AINA traumoistaan ja terpiastaan. Siis aina. Tuo avautuminen alkoi ihan tutustumisen alussa. Lisäksi nuo aiheet kiersivät kehää ja hän käytti jotenkin tosi spesifiä terapiakieltä, josta en saanut aina kiinni mitä tarkoittaa. En usein aidosti tiennyt mistä tämä puhui tai en pystynyt neuvomaan tavalla, mitä olisi toivonut.

Oma taustani myös hankaloitti tuota kaverisuhteen ylläpitoa. Taustamme ja traumamme olivat ihan päinvastaiset, siis niin että jos toisella oli äiti hakannut, toisella äiti oli ainoa turvallinen aikuinen lapsuudessa jne. Itsellänikin on trumoja ja mt-taustaa, hyvin rankkaakin sellaista, mutta en puhu siitä kuin yhdelle toiselle pitkäaikaiselle ystävälle jonka kanssa heitetään vitsiä taustoistamme puolin ja toisin. En ikinä kokenut tuossa yhdessä ystävyyssuhteessa turvalliseksi avata omia asioitani.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieskään ei pysty puhumaan lapsuudestaan kanssani. En tiedä miksi.. koska hän ei tosiaan pysty asiaa mitenkään valottamaan. Jos kysyn jtn, hän vaikenee täysin.. hänen päässään kai raksuttaa ja pitkän  hiljaisuuden päätteeksi hän vastaa yhdellä sanalla. 

Minkäs teet.. mielestäni outoa silti..hän ei puhu lapsuudestaan siis mitään ei positiivista eikä negatiivista. Hän on läheinen perheensä kanssa, mutta kyseessä on uusperhehommeleita ja kuviossa ollut aikoinaan isä- ja äitipuolia jotka eivät enää ole mukana perheessä. 

 

Mieheni on hyvä isä lapsillemme ja muuten tavallinen asiansa hyvin hoitava, eli hän ei oireile muuten kuin puhumattomuudella. 

Minulla samanlainen, mutta ei mitään uusperhekuvioita se kummemmin kuin vanhempien avioero. Omat vanhempani erosivat suunnilleen saman ikäisinä kuin hänen, en sitten tiedä onko ollut jotain äänekkäämpiä riitoja, nykyään ainakin tulevat toimeen oikein hyvin. Minun vanhempani eivät koskaan meidän lasten edessä riidelleet... En itse asiassa ole koskaan kuullut kenenkään isommin korottavan ääntään.

Mutta mies ei puhu. En tosin sitä kaipaakkaan kun muuten tunteensa näyttää, pyytää/tulee kainaloon, kyynel saattaa poskea pitkin valua ihan vain vaikka vain telkkarista tulevan hempeilyn vuoksi ja hymynsä on niin valloittava että koko katu tietää että nyt on ukko tyytyväinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa.

Siinäpä todellinen kommunikaation helmi.

 

Reps! Saatan joutua tilaamaan uuden näppiksen!!!!!! 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ne yleensä haluaa.

Samaa mieltä. Jollei tuota halua ole ei ole halua olla ystävä.

 

Niinhän se toinen onkin halunnut. On kaikesta ap:n inhottavasta käytöksestä huolimatta vielä hänen kanssaan tekemisissä. Ei vaan halua yhdestä aiheesta puhua, ja normaali ihminen ystävältään tuollaisen hyväksyy eikä ala mitään temppuilemaan ja painostamaan.

 

Kovin tässä vähätellään tätä että: "yhdestä aiheesta" ei haluta puhua, kun ongelma tuosta on tullut niin isoksi että se on jatkuva mörkö nurkassa, varjo päällä ja elefantti huoneessa mitä näitä on.

Niin ohita siinä nyt sit se vaikka se yksi aihe vain onkin.

Nyt taas ei ymmärretä tätä kokonaiskuvaa ollenkaan vaan keskitytään yksityiskohtiin.

Asia vaivaa niin se vaivaa, on se s

Projisoit.

Lainaukset ei taas toimi joten vastaan Tunnollisen lampaan edelliseen tässä:

Ei mulla ole tarve sitä asiaa hänen kanssaan käsitelläkään. Se että jostain puhuu ei aina tarkoita että sitä käsittelisi tai olisi tarve käsitellä.

Esimerkkinä vaikka tämä:

Mä kuulen että toinen ystäväni on myös saanut nyt potkut. Joka on myös tän toisen vanhoja tuttuja.

Mä mainitsen siitä tälle toiselle, että kuulitko sä tän?

Ei mitään vastausta. Ei mitään kommenttia. Ei mitään. Ei koskaan.

Ihan kun se ois et EVVK vaan.

Tuossa nyt yksi esimerkki että onko mulla tässä se tarve käsitellä tätä asiaa.

Vaiko kenties hänellä?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei taas toimi joten vastaan Tunnollisen lampaan edelliseen tässä:

Ei mulla ole tarve sitä asiaa hänen kanssaan käsitelläkään. Se että jostain puhuu ei aina tarkoita että sitä käsittelisi tai olisi tarve käsitellä.

Esimerkkinä vaikka tämä:

Mä kuulen että toinen ystäväni on myös saanut nyt potkut. Joka on myös tän toisen vanhoja tuttuja.

Mä mainitsen siitä tälle toiselle, että kuulitko sä tän?

Ei mitään vastausta. Ei mitään kommenttia. Ei mitään. Ei koskaan.

Ihan kun se ois et EVVK vaan.

Tuossa nyt yksi esimerkki että onko mulla tässä se tarve käsitellä tätä asiaa.

Vaiko kenties hänellä?

T. Ap

Ystäväsi ei ole kolmevuotias etkä sinä ole ystäväsi äiti. Lopeta yritykset kasvattaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.

Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.

 

Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.

 

Sitä en käsitä.

 

Etkös sinä juuri aiemmin sanonut että sinulle tämä on vaikea pala? Olitko nyt siis päässyt yli vai et? Ja jos olet, niin miksi kiusaat ystävääsi ottamalla aihetta esiin? 

 

Olen yli mutta vaikea pala se tulee olemaan aina.

Ei se siitä silene vaikka sen olen hyväksynyt.

Ei kukaan kuollutkaan henkiin herää vaikka asian kuinka käsittelisi.

Aihe tulee seuraamaan aina, ja sen sivuuttaminen tässä päivässä kokonaan on erittäin hank

Ihan oikeasti, mä olen ihan fine enkä kaipaa terapiaa. Kaikki on kunnossa.

Paitsi tämä outo ystävä ongelma. Jonka kai jätän tästä nyt taakseni. 

Koska kovin yksipuolinen ystävyys ei juuri kiinnosta enkä mäkään mitään draamoja halua.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei taas toimi joten vastaan Tunnollisen lampaan edelliseen tässä:

Ei mulla ole tarve sitä asiaa hänen kanssaan käsitelläkään. Se että jostain puhuu ei aina tarkoita että sitä käsittelisi tai olisi tarve käsitellä.

Esimerkkinä vaikka tämä:

Mä kuulen että toinen ystäväni on myös saanut nyt potkut. Joka on myös tän toisen vanhoja tuttuja.

Mä mainitsen siitä tälle toiselle, että kuulitko sä tän?

Ei mitään vastausta. Ei mitään kommenttia. Ei mitään. Ei koskaan.

Ihan kun se ois et EVVK vaan.

Tuossa nyt yksi esimerkki että onko mulla tässä se tarve käsitellä tätä asiaa.

Vaiko kenties hänellä?

T. Ap

Ystäväsi ei ole kolmevuotias etkä sinä ole ystäväsi äiti. Lopeta yritykset kasvattaa häntä.

Kasvattaa? Millä perusteella mä nyt kasvatan häntä?

Alkaa mennä kyl liian pitkälle tämäkin jo.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei taas toimi joten vastaan Tunnollisen lampaan edelliseen tässä:

Ei mulla ole tarve sitä asiaa hänen kanssaan käsitelläkään. Se että jostain puhuu ei aina tarkoita että sitä käsittelisi tai olisi tarve käsitellä.

Esimerkkinä vaikka tämä:

Mä kuulen että toinen ystäväni on myös saanut nyt potkut. Joka on myös tän toisen vanhoja tuttuja.

Mä mainitsen siitä tälle toiselle, että kuulitko sä tän?

Ei mitään vastausta. Ei mitään kommenttia. Ei mitään. Ei koskaan.

Ihan kun se ois et EVVK vaan.

Tuossa nyt yksi esimerkki että onko mulla tässä se tarve käsitellä tätä asiaa.

Vaiko kenties hänellä?

T. Ap

 

Tuo sun esimerkkisi on mun mielestä siinä mielessä huono, että eiköhän ole toisen ystäväsi tehtävä kertoa saamistaan potkuista ystävällesi. Monelle potkujen saaminen on sen verran kova kolaus, etteivät he halua, että heidän asioistaan juoruillaan muille. Kertovat sitten itse, jos katsovat tarpeelliseksi kertoa. Minäkään en pidä siitä, että jonkun toisen asioita juoruillaan mulle, koska silloin tiedän myös, että kyseinen henkilö juoruilee myös mun asioitani muille.  Onko sulla jotain toista esimerkkiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ne yleensä haluaa.

Samaa mieltä. Jollei tuota halua ole ei ole halua olla ystävä.

 

Niinhän se toinen onkin halunnut. On kaikesta ap:n inhottavasta käytöksestä huolimatta vielä hänen kanssaan tekemisissä. Ei vaan halua yhdestä aiheesta puhua, ja normaali ihminen ystävältään tuollaisen hyväksyy eikä ala mitään temppuilemaan ja painostamaan.

 

Kovin tässä vähätellään tätä että: "yhdestä aiheesta" ei haluta puhua, kun ongelma tuosta on tullut niin isoksi että se on jatkuva mörkö nurkassa, varjo päällä ja elefantti huoneessa mitä näitä on.

Niin ohita siinä nyt sit se vaikka se yksi aihe vain onkin.

Nyt taas ei ymmärretä tätä kokonaiskuvaa ollenkaan vaan keskitytään yksityisko

Miten projisoin kun asia ei ole mulle ongelma?

Jos sanon sanan 'potkut', niin se riittää tuon toisen ihmisen reaktioon.

On siinä aika kummasti ihminen ehdollistunut johonkin tuossa kun tulee hiton outo reaktio.

Luulisi minua vaivaavan, ei häntä, mutta kyllä mä termiä voin käyttää ilman että etsin hirttonarua sen jälkeen.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei taas toimi joten vastaan Tunnollisen lampaan edelliseen tässä:

Ei mulla ole tarve sitä asiaa hänen kanssaan käsitelläkään. Se että jostain puhuu ei aina tarkoita että sitä käsittelisi tai olisi tarve käsitellä.

Esimerkkinä vaikka tämä:

Mä kuulen että toinen ystäväni on myös saanut nyt potkut. Joka on myös tän toisen vanhoja tuttuja.

Mä mainitsen siitä tälle toiselle, että kuulitko sä tän?

Ei mitään vastausta. Ei mitään kommenttia. Ei mitään. Ei koskaan.

Ihan kun se ois et EVVK vaan.

Tuossa nyt yksi esimerkki että onko mulla tässä se tarve käsitellä tätä asiaa.

Vaiko kenties hänellä?

T. Ap

 

Tuo sun esimerkkisi on mun mielestä siinä mielessä huono, että eiköhän ole toisen ystäväsi tehtävä kertoa saamistaan potkuista ystävällesi. Monell

Ei kyl me ollaan puhuttu yhteisten ystävien jutuista ihan ennenkin.

Ja mukaan ei haittaa jos joku niitä musta kertoo koska ei ne mitään salaisuuksia ole.

Saa puhua, sekin on laitonta tässä. Juoruilu on ilkeää ja tahallista, vähän eri asia on se.

Kun puhua ohimennen mitä jollekin kuuluu.

"Ei kyl me ollaan puhuttu yhteisten ystävien jutuista ihan ennenkin.

Ja mukaan ei haittaa jos joku niitä musta kertoo koska ei ne mitään salaisuuksia ole.

Saa puhua, sekin on laitonta tässä. Juoruilu on ilkeää ja tahallista, vähän eri asia on se.

Kun puhua ohimennen mitä jollekin kuuluu."



Okei. Mietin, oletko puhunut muiden ihmisten saamista potkuista ystäväsi kanssa ennenkuin sait itse potkut? Voisiko ystäväsi tulkita, että olisit jotenkin vahingoniloinen, kun joku muukin tuntemasi ihminen saa potkut? Ja sen vuoksi ei vastaa  sulle tällaisiin viesteihin? Oletan, että hän kuitenkin vastaa sulle ihan kuten ennenkin, jos asia ei koske sun eikä kenenkään muunkaan työttömyyttä. Eli voitte keskustella ihan kuten ennenkin kaikesta muusta paitsi ei tästä yhdestä asiasta? Ja yleensä keskustelettekin kaikesta muusta ja työttömyys tulee esille vain harvoin?

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei taas toimi joten vastaan Tunnollisen lampaan edelliseen tässä:

Ei mulla ole tarve sitä asiaa hänen kanssaan käsitelläkään. Se että jostain puhuu ei aina tarkoita että sitä käsittelisi tai olisi tarve käsitellä.

Esimerkkinä vaikka tämä:

Mä kuulen että toinen ystäväni on myös saanut nyt potkut. Joka on myös tän toisen vanhoja tuttuja.

Mä mainitsen siitä tälle toiselle, että kuulitko sä tän?

Ei mitään vastausta. Ei mitään kommenttia. Ei mitään. Ei koskaan.

Ihan kun se ois et EVVK vaan.

Tuossa nyt yksi esimerkki että onko mulla tässä se tarve käsitellä tätä asiaa.

Vaiko kenties hänellä?

T. Ap

 

Ahaa, nyt minä ymmärränkin! Ystäväsi ei pidä juoruilusta ja ohittaa sen. Sinä väkisin haluat juoruilla. Tämä selittääkin kaiken!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei taas toimi joten vastaan Tunnollisen lampaan edelliseen tässä:

Ei mulla ole tarve sitä asiaa hänen kanssaan käsitelläkään. Se että jostain puhuu ei aina tarkoita että sitä käsittelisi tai olisi tarve käsitellä.

Esimerkkinä vaikka tämä:

Mä kuulen että toinen ystäväni on myös saanut nyt potkut. Joka on myös tän toisen vanhoja tuttuja.

Mä mainitsen siitä tälle toiselle, että kuulitko sä tän?

Ei mitään vastausta. Ei mitään kommenttia. Ei mitään. Ei koskaan.

Ihan kun se ois et EVVK vaan.

Tuossa nyt yksi esimerkki että onko mulla tässä se tarve käsitellä tätä asiaa.

Vaiko kenties hänellä?

T. Ap

 

Ahaa, nyt minä ymmärränkin! Ystäväsi ei pidä juoruilusta ja ohittaa sen. Sinä väkisin haluat juoruilla. Tämä selittääkin kaiken!

Sattuu kyllä pitämään.

Että hälle ois yhtäkkiä tullut jokin mielenhäiriö että en enää koskaan ikinä sano sanaakaan kenestäkään muusta vaikka ikänsä on sitäkin harrastanut ihan itsekin.

Enpä usko. Ei tämäkään.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

"Ei kyl me ollaan puhuttu yhteisten ystävien jutuista ihan ennenkin.

Ja mukaan ei haittaa jos joku niitä musta kertoo koska ei ne mitään salaisuuksia ole.

Saa puhua, sekin on laitonta tässä. Juoruilu on ilkeää ja tahallista, vähän eri asia on se.

Kun puhua ohimennen mitä jollekin kuuluu."



Okei. Mietin, oletko puhunut muiden ihmisten saamista potkuista ystäväsi kanssa ennenkuin sait itse potkut? Voisiko ystäväsi tulkita, että olisit jotenkin vahingoniloinen, kun joku muukin tuntemasi ihminen saa potkut? Ja sen vuoksi ei vastaa  sulle tällaisiin viesteihin? Oletan, että hän kuitenkin vastaa sulle ihan kuten ennenkin, jos asia ei koske sun eikä kenenkään muunkaan työttömyyttä. Eli voitte keskustella ihan kuten ennenkin kaikesta muusta paitsi ei tästä yhdestä asiasta? Ja yleensä keskustelettekin kaikesta muusta ja työttömyys tulee esille vain harvoin?

Kyllä juuri näin siis. Muu aihe tuottaa vastauksen kyllä, nopeastikin.

Ja se että olisin vahingoniloinen, ei kukaan voi luulla niin. Ei ainakaan kukaan kuka tuntee mut. Mä tunnen suurta sympatiaa aiheesta muita kohtaan. Tiedän mitä se on.

En olisi vahingoniloinen.

Voiko sitten olla että hän on itsekin samassa tilanteessa sitten? 

Eli joko ei kiinnosta nyt ystävyys ollenkaan, mutta miksi muuten sit vastaa.