39v. ja tuntuu, että ikätovereiden kanssa vanhenemme eri tahtia

Koronapiikki

Haluan olla 40v. täyttäessäni paremmassa fyysisessä kunnossa kuin viimeiseen 20 vuoteen tai jopa ikinä. Treenaan kuntosalilla, lenkkeilen 2-4 krt/ viikko. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

odota kun tulee se 40v täyteen ja vähän päälle, tulet paljon tietoisemmaksi polvistasi, lonkistasi, selästäsi tms. Yksikin päivä rennosti sohvalla = olet kun kankikaikkonen seuraavana päivänä. t. 42v, norm.painoinen ja säännöllisesti liikkuva. Kroppa antaa tässä iässä todella nopeasti palautetta kaikesta. Ihmettelen miten jotkut kestävät liikkumatta. Itsekin siis pääosin kävelen ja joogaan, en vedä mitään överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

odota kun tulee se 40v täyteen ja vähän päälle, tulet paljon tietoisemmaksi polvistasi, lonkistasi, selästäsi tms. Yksikin päivä rennosti sohvalla = olet kun kankikaikkonen seuraavana päivänä. t. 42v, norm.painoinen ja säännöllisesti liikkuva. Kroppa antaa tässä iässä todella nopeasti palautetta kaikesta. Ihmettelen miten jotkut kestävät liikkumatta. Itsekin siis pääosin kävelen ja joogaan, en vedä mitään överiksi.

 

Minä ihmettelin tuota, kun jotkut sanoivat, että odota vaan kun tulee 40 vuotta täyteen, niin lonkat kipuilee, polvet kipuilee, selkä kipuilee, näkö heikkenee. Olen tässä nyt kymmenisen vuotta odotellut, milloin se alkaa. Pystyn hiihtämään murtsikkaa edelleen 8-12 km lenkkejä. Kesällä hölkkään, ja lenkit voi olla vaikka samanmittaisia kuin talvella hiihtäen. Isommat mäet kävelen ylös, muuten sujuu hitaasti juosten. Pyöräilen kesäaikaan kevyesti töihin tarvittaessa 16 km/suunta. Siinä on vaan oma laiskuus, ettei aina viitsi tai jos on huonompi sää. Ei ole vielä ongelmia viettää myöskään sohvalla leffoja katsellen vapaapäivää. Ei yhdessä päivässä mitään lonkkien ja polvien ja selän kipuja ainakaan minulle tule. Tai sitten en vaan huomannut, jos niitä oli 40 vuotta täytettyäni. Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin olen paremmassa kunnossa kuin 25-30-vuotiaana nuorena äitinä, jolloin liikuntaa tuli harrastettua paljon harvemmin.

En tiedä tuleeko se nyt yllätyksenä että ihmisten elämät menee eri polkuja? Olen nuorempi kuin sinä, reilu 30v, mutta omassakin kaveripiirissä tämä on selkeästi havaittavissa. Osa asuu edelleen kimppakämpässä kavereiden kanssa ja viettää huoletonta matkustelevaa elämää, osalla taas lapsia ja omakotitalo ja vakiintunut elämä. Osa luo uraa ja Osa edelleen opiskelee. Luonnollisesti myös kiinnostuksenkohteet ovat nykyään vähän erilaisia. 

Herättää ajatuksia että olet kateellinen tai joku nyt hiertää tai harmittaa. Mietin että mistä kumpuaa tuo negatiivinen sävy jolla kuvaat kavereitasi. Saatko itse tarpeeksi huomiota ja hyväksyntää esim mieheltäsi tai koetko onnistumisia töissä tai harrastuksissa? 

Minä ihmettelin tuota, kun jotkut sanoivat, että odota vaan kun tulee 40 vuotta täyteen, niin lonkat kipuilee, polvet kipuilee, selkä kipuilee, näkö heikkenee. Olen tässä nyt kymmenisen vuotta odotellut, milloin se alkaa. Pystyn hiihtämään murtsikkaa edelleen 8-12 km lenkkejä. Kesällä hölkkään, ja lenkit voi olla vaikka samanmittaisia kuin talvella hiihtäen. Isommat mäet kävelen ylös, muuten sujuu hitaasti juosten. Pyöräilen kesäaikaan kevyesti töihin tarvittaessa 16 km/suunta. Siinä on vaan oma laiskuus, ettei aina viitsi tai jos on huonompi sää. Ei ole vielä ongelmia viettää myöskään sohvalla leffoja katsellen vapaapäivää. Ei yhdessä päivässä mitään lonkkien ja polvien ja selän kipuja ainakaan minulle tule. Tai sitten en vaan huomannut, jos niitä oli 40 vuotta täytettyäni. Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin olen paremmassa kunnossa kuin 25-30-vuotiaana nuorena äitinä, jolloin liikuntaa tuli harrastettua paljon harvemmin.

Tuohan onkin ihanteellista, kun työ ei ilmeisesti kuormita (kun et sitä mainitse) ja siihen päälle pystyy harrastamaan monipuolisesti liikuntaa. 

Tilanne onkin sitten ihan toinen, kun olet tehnyt 20 v kuormittavaa työtä, on työn takia vikaa olkapäissä, ranteissa, polvissa, selässä... Kylläpä ne vaan aika monella siinä neljänkympin tienoilla alkaa oireilla. 

Vierailija kirjoitti:

Tä on oikeesti mielenkiintoista, miten eri vaiheessa voidaan tässä iässä olla. Rasittavia on pikkulasten vanhemmat, jotka yrittävät saada mut takaisin hiekkalaatikolle. Se juna meni jo ja paluuta ei ole.

Onhan tämä vähän omituista, kun omat lapset on aikuisia ja toisella samanikäisellä on taaperoita. Omat lapset oli taaperoita joskus 20 vuotta sitten :D

Minä olisin ap:n mittarilla ollut vanha täti jo alle kolmekymppisenä, kun olin meikkien ja instagramin sijaan kiinnostunut käsitöistä ja puutarhan hoidosta ja halusin noudattaa ekologisia arvoja. Somea en käytä juurikaan, en edes sitä instaa, facebookissa olen harrastuksiin liittyvien ryhmien takia. Nyt olen lähemmäs sen 40, ja alkaa tuntua että muutkin ikätoverit on viime aikoina alkaneet kiinnostua samoista jutuista.

Toisaalta en koe henkisesti juurikaan vanhentuneeni 10 vuodessa, edelleen olen innokas kokeilemaan uutta, heittäytymään, kokeilemaan. En sitä tiktokkia, sitä en ihan periaatteesta halua. Riittävästi tulee ruutua tuijotettua muutenkin. Muotia tykkään seurata, mutta muista kanavista, ja edelleen ne ekologiset arvot huomioiden, eli en ostele jatkuvasti trendivaatteita enkä varsinkaan uutena. Liikuntaa harrastan ja omaan kai myös hyvät geenit, joten kroppakin on aivan hyvässä kunnossa. Babyface olen ollut aina, nykyään se ikäistäni nuoremmaksi luuleminen ei enää harmita kuten nuorempana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tä on oikeesti mielenkiintoista, miten eri vaiheessa voidaan tässä iässä olla. Rasittavia on pikkulasten vanhemmat, jotka yrittävät saada mut takaisin hiekkalaatikolle. Se juna meni jo ja paluuta ei ole.

Onhan tämä vähän omituista, kun omat lapset on aikuisia ja toisella samanikäisellä on taaperoita. Omat lapset oli taaperoita joskus 20 vuotta sitten :D

Joo, 40-50v on siitä jännä ikä, että osalla on tosiaan jo lapset aikuisia ja varsinkin viittäkymppiä lähestyessä ekoilla jo lapsenlapsia, toiset elää sitä pikkulapsivaihetta. Ja tietysti kaikilla ei lapsia ole ollenkaan eikä tule. Elämäntilanteet on siis ihan tosi erilaisia.

Jokainen kulkee omia polkujaan eikä kaikken voi itse vaikuttaa niin paljon kuin tunnut kuvittelevan. Onko sulla lapsia tai suunnitteletko hankkivasi? On hyvin luonnollista, että lapsiperheet elävät erilaista elämää kuin sinkut.

Lasten kanssa aika menee hujauksessa. Vaikka minäkin, sinua vanhempi, muistan yhä oman rippikouluikäni, antaa se uutta perspektiiviä elämään, kun suunnittelee oman lapsensa -aikanaan ehkä lastenlastensa- rippi- ja ylioppilasjuhlia. 

Ja muuten, ne joiden lapset ovat ovat "jo" rippikouluiässä, ehtivät viettää vielä myöhäistä keski-ikää ruhssa ja silloin keskittyä omaan aikaan.  

Minä tunnen monia nelikymppisiä jotka on tosi nuorekkaita ja elää "toista nuoruuttaan" tai nauttii ehkä siitä että pikkulapsivuodet on takana ja jää taas enemmän aikaa myös itselleen. Eikä tämä tarkoita (välttämättä) mitään hillitöntä biletystä vaan sitä että aloitetaan uusia harrastuksia, matkaillaan,  tavataan ystäviä. Joskus tietysti myös juhlitaan. Osalla tulee se erokin, ja uusia parisuhteita, tai vaan sinkkuudesta nauttimista. Tietenkin suurin osa ajasta on sitä perhe-elämää edelleen, kun kyllähän ne isommatkin lapset vanhempiaan tarttee vaikka eivät enää 24/7 läsnäoloa. 

Mua vieläkin naurattaa, kun viime kesänä olin siskollani kylässä ja hänen lapset leikkivät pihalla naapurien lapsien kanssa. Joku lapsista satutti itsensä niin huikkasin, että 'käyn hakemassa jonkun aikuisen katsomaan haavaa'. Siskoni lapsi kysyi myöhemmin, että enkö minä sitten ole aikuinen? Olen siis 37 vuotias, mutta en kyllä tosiaan tunne itseäni vieläkään aikuiseksi.

Meitä on neljän naisen ystäväporukka, kahdella aikuinen lapsi, kahdella ei ole koskaan ollut lapsia. Mietimme kerran mihin kaikki muut ystävät joutuivat ja tulimme siihen tulokseen että tiet erkanivat siinä kohtaa kun ystävä sai lapsen. Lapsiperhe-elämä ja sinkkuelämä eivät ole sovitettavissa yhteen. Miehet ovat parempia kuin naiset ottamaan lapsiperhearjessa omaa aikaa ja tapaamaan ystäviään, harrastamaan tai vain istumaan baarissa.

Onhan se nyt aika noloa jos tuossa iässä vielä bilettää, käy festareilla ja käyttää alkoholia. Kyllä tuon ikäisten luulisi ymmärtävän käyttäytyä sivistyneesti ilman alkoholia. Vähän sama juttu kuin saman ikäinen aikuinen mies pelaisi vielä jotain lasten tietokonepelejä.

Vierailija kirjoitti:

Ap luulee kulostavansa nuorekkaalta, mutta todellisuudessa vaikuttaa lapselliselta ja vähän säälittävältä.

Tämä. Olen itse saman ikäinen ja aloitusta lukiessa tuli mieleen, että onpas omituinen kirjoitus. Liekö trolli?

Keski-ikä alkaa jo 35-vuotiaana! Se onkin pitkä elämänvaihe. Elämänkaaripsykologia.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on neljän naisen ystäväporukka, kahdella aikuinen lapsi, kahdella ei ole koskaan ollut lapsia. Mietimme kerran mihin kaikki muut ystävät joutuivat ja tulimme siihen tulokseen että tiet erkanivat siinä kohtaa kun ystävä sai lapsen. Lapsiperhe-elämä ja sinkkuelämä eivät ole sovitettavissa yhteen. Miehet ovat parempia kuin naiset ottamaan lapsiperhearjessa omaa aikaa ja tapaamaan ystäviään, harrastamaan tai vain istumaan baarissa.

Tai sitten se on edelleen miehille vain helpompaa? Jos isäihminen istuu baarissa, ei tule kysymyksiä että missä sun lapset on? Mutta auta armias, jos äiti tekisi niin.

On mukavaa ihastella omaa nuorekkuuttaan ja hämmästellä muitten elämää. Ihan äsken olin rippikoulussa!!

no ei se meikkaaminen ja kauneudenhoito pahasta ole. Olen ammatiltani lihakarjankasvattaja ja rakastan hiustenlaittoa ja kasvojenhoitoa,meikkaamista ym. tälläystä. laitan kasvoni ja hiukseni jokapäivä ,vaikka mullukat ei sitä ehkä vaadi ,  ,vaan ihan itseni iloksi :D. ikääkin on jo 58, ja olen pienestäpitäen ollut tällainen, joten miksi muuksi muuttuis!!