Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
39v. ja tuntuu, että ikätovereiden kanssa vanhenemme eri tahtia
19.02.2024 |
Ikätovereitani ovat 1984 syntyneet. Tuntuu, että vanhenemme eri tahtia.
- Itse keksisin vaikka mitä tekemistä ja kokemista, jotkut kokee ettei elämällä ole enää mitään uutta annettavaa. Kokeilen mielelläni uusia asoita ja käytän mm. TikTokkia, joita monet eivät käytä. Facebook ja Instagram on ikäisteni sosiaalinen media. Mielestäni TikTokissa on hyviä vinkkejä esim. kauneudenhoitoon, matkusteluun jne. liittyvissä asioissa.
- Monet ikäiseni pukeutuvat tätimäisiin vintage tyylisiin vaatteisiin ja alkavat muistuttaa mummoaan jo alle 40v. Itse yritän pitää tyylini freshinä, joskin en tavoittele napapaidoilla ja muilla nuorekkaampaa ulkonäköä. Mielestäni napapaidat eivät sovi kenellekään.
- Joillakin ikäisilläni lapset ovat jo rippikouluikäisiä. Tuntuu hurjalta. Muistan edelleen itseni ja meidät rippikouluiässä.
- Parisuhteet, jotka ovat solmittu silloin teini-iässä alkavat jo tulla monella päätökseen. Itse olen mennyt naimisiin 3 vuotta sitten ja parisuhteemme on perustanut aikuisen iän tuomiin seikkoihin ja aitoon viehätysvoimaan eikä siiihen, että samalta kylältä valitaan vähiten epäsopivin.
mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (161)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minä ymmärrän AP. On jännittävää, kuinka eri tahtia henkinen vanheneminen etenee. En oikein itse jaksa pukeutua ikätyypillisesti, ja minusta kyllä _on_ olemassa eräänlainen pukeutumistandardi 35-50-vuotiaille suomalaisille naisille. Eniten naurattaa se, että ei saa liian nuorekkaasti pukeutua. En ole vastaavaan törmännyt nimittäin muiden kulttuurien naisten pukeutumisessa.
Minulla on ollut rankkoja tapahtumia koko elämäni läpi. Nykyisin on myös vaivoja, on närästystä, on nivelkipua ja vaikka mitä. Mutta en keskity niihin. En keskity myöskään kaikkeen ikävään, vaan heti kun on hyvä vaihe, etsin iloa kaikkialta mistä sitä löytyy. On se sitten tanssiminen, iloiset värit, nuorison seura, mitä vain.
On totta, että vanhenen. 50-vuotispäivä lähestyy. Mutta miksi siihen pitäisi oikein porautua ja heittää tuhkaa päälleen ja itkeä kun on niin vanha. Sitten sitä vasta vanheneekin. Yleensä sanon ihmisille heti reilusti ikäni. En yritä olla nuorempi kuin olen. Viihdyn jopa itseäni vanhempien seurassa. Mutta vaivojen valittaminen, kaapuihin pukeutuminen ja naama mutrussa kulkeminen, sellaiseen en hyvinä päivinä suostu. Olkoot se sitten vaikka nuorekkuutta, en välitä. Pahat päivät ovat opettaneet minulle tämän. Iloa pitää etsiä sieltä mistä sitä ikinä löytyy.