Lue keskustelun säännöt.
Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?
Ei välitä ollenkaan siitä mitä muut ajattelee sinun elämäntavasta, elämänvalinnoista, ulkonäöstä, arvoista, kannanotoista, mielipiteistä. Ei juuri edes uhraa ajatustakaan sille, että mitä muut sinusta ajattelevat. Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?
Kommentit (488)
Itselleni kirkastui ajatus, kun rupesin miettimään, kuka minun elämässä on oikeasti sellainen jonka mielipiteellä on minulle merkitystä ja samalla sellainen, jonka mielipidettä tarvitsen tai kaipaan. Pienellä ajatuskehittelyllä huomasin sellaisia ihmisiä olevan vain omat vanhemmat, puoliso, sisaruksista pari läheisintä ja pari sellaista vanhaa kaveria, jotka olen tuntenut jo ennen kun täytin 20. Töissä pari porrasta esimiehiä voi listata tähän joukkoon, koska työasioissa heidän vaikutuksensa on liian suuri olla ottamatta huomioon.
Muiden mielipiteet ja puheet ovat Waltarin Sinuhe Egyptiläistä lainaten "vain kärpästen surinaa korvissani"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys.
Oikeastaan ei mitenkään. Mutta oman itsetunnon oppii käytännössä helposti.
Kaikkia ei voi miellyttää ja se tekee siitä siksi hyvän kun ei välitä mitä muut asiasta ajattelee.
Jos on hyvä itsetunto ja toimii oikein ja oikeudenmukaisesti niin se osoittaa epäilijöille asenteen, arvojen sekä itsetunnon olevan perustellusti hyvä tai jopa erinomainen.
Tunne itsesi, arvosi ja asenteesi.
Muiden asenne vaikuttaa asioihin paljon ja arvoina ei päde samat lainalaisuudet kuin uskoville. Heidän toimintaa ohjataan ei siis ole itsenäisesti ajattelevia toimijoita.
Heikomman puolustaminen on arvo josta itsetunto kasvaa. Taistelussa vahvin ei pärjää ylivoimalla jos vastassa on oikeudenmukaisuus ja tästä itsetunto nouseekin arvoon arvaamattomaan.
Heikko itsetunto on yleinen ja sitä on suurimmalla osalla ihmisistä. Laumassa tyhmyys tiivistyy on vanha sanonta.
Tämä osoittaa hyvin miksi yksilön omat keksinnöt ja tutkimukset voivat toimia jopa sitä harhaa korostavana toimintana yhteisöissä.
Vahvan itsetunnon omaavat ei sorru samaan eikä yritä vakuuttaa muita omista tekemisistä eikä mistään muustakaan. He saavat pitää harhansa vaikka hekin tietävät totuuden ja asettuvat puolustus kannalle oman harhansa paremmuuden korostamista.
Tämä näkyy nyt politiikassa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut todella vaikea nuoruus. Olin lapsena koulukiusattu ja kärsin syömishäiriöstä. Tein 12-vuotiaasta asti pitkään töitä itsetunnon kehittämiseksi. Päätin että en halua olla koulukiusattu myös ylä-asteella. Kehityin ja vaikka olin edelleen heikko, voin pikkuhiljaa paremmin. Sitten juuri kun ysiluokalla sain stipendin siitä kuinka hyvin tulen toimeen kaikkien oppilaiden ja työntekijöiden kanssa koulussa, ja päätin ysiluokan hyvällä päättötotarilla, jouduin raiska tuksi. Siitä jatkui sitten alamäki oikein kertaheitolla. Itsetunto romuna, ja jatkumona aloin seurustella manipuloivan ja väkivaltaisen miehen kanssa. Suhteen päätyttyä hyppäsin heti uuteen, samanhenkiseen suhteeseen jossa olin koko varhaisen nuoruuteni aina viime vuoteen saakka. Menetin melkein henkeni yhdestä vahinkoraskaudesta suhteen aikana ja sain tietää samoihin aikoihin mieheni pettäneen minua. Kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä ja vakavasta masennuksesta
Voimia sinulle. Kamalaa mitä muut ihmiset ovat sinulle tehneet. Millaisia saastoja onkaan tuolla kuljeskelemassa vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, et oon aina ollu sellainen, et en oo pahemmin miettinyt mitä muut musta ajattelee. Tietenkin elän niin, et kunnioitan normeja ja pukeudun vaikka miten tilanne vaatii jne. Mutta muuten elän kuten parhaaksi näen ja olen sellainen kuin olen. Joku tykkää, joku ei. Jos elää sääntöjen ja lakien puitteissa, niin ei kai siinä ole ongelmaa?
Ehkä nää on osittain myös persoonallisuuskysymyksiä. Et ole välttämättä "ihmisorientoitunut" persoonana?
Menet ja teet,yksi askel kerrallaan. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Itsetunto kun riippuu niin monesta asiasta ja tekijästä. Kasvuympäristöllä ja niillä olosuhteilla missä elää on paljon merkitystä itsetunnon kehittymiseen, mutta toisaalta myös niillä omilla ominaisuuksilla. Enkä nyt siis tarkoita että jokainen voi olla hyväitsetuntoinen jos vaan haluaa, vaan sellaisiakin ominaisuuksia mihin ei itse voi välttämättä vaikuttaa.
Itse olen saanut lapsuudessani sillä tavalla hyvät lähtökohdat hyvälle itsetunnolle, että kotona on aina ollut ok olla sellainen kuin olen. Minua on kannustettu ja olen kasvanut siihen ilmapiiriin, että muut eivät voi tietää asioitasi paremmin kuin sinä itse. Totta kai esimerkiksi teininä ulkonäköä mietti ajoittain tarkemmin, kun sosiaalinen paine oli kova, mutta kokonaisuudessaan koen päässeeni aika helpolla ja muiden ajatuksista suuremmin välittämättä. Kotona myös kannustettiin itse ajatteluun ja niihin omiin valintoihin ja tekemisiin keskittymiseen, että muiden miellyttäminen on loppujenlopuksi aika turhaa hommaa. Ja sinä itse parhaiten tiedät totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei riitä edes 60...
Vuotta vai?
Usein kun ikää tulee lisää, huomaa monta tärkeämpää asiaa pohdittavaksi kuin sen mitä muut sinusta, teoistasi yms ajattelee.
Hyvä ryhti ja ystävällinen ilme, näillä mennään
N63
Ymmärtämällä kaksi asiaa:
1) Se mitä ihmiset ajattelevat sinusta kertoo ainoastaan heistä, se ei kerro mitään sinusta
2) Useimmiten ihmiset eivät ehdi ajatella sinusta yhtään mitään, koska kaikki heidän aivokapasiteettinsa menee sen pohtimiseen, että mitähän muut ihmiset ajattelevat heistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Itsetunto kun riippuu niin monesta asiasta ja tekijästä. Kasvuympäristöllä ja niillä olosuhteilla missä elää on paljon merkitystä itsetunnon kehittymiseen, mutta toisaalta myös niillä omilla ominaisuuksilla. Enkä nyt siis tarkoita että jokainen voi olla hyväitsetuntoinen jos vaan haluaa, vaan sellaisiakin ominaisuuksia mihin ei itse voi välttämättä vaikuttaa.
Itse olen saanut lapsuudessani sillä tavalla hyvät lähtökohdat hyvälle itsetunnolle, että kotona on aina ollut ok olla sellainen kuin olen. Minua on kannustettu ja olen kasvanut siihen ilmapiiriin, että muut eivät voi tietää asioitasi paremmin kuin sinä itse. Totta kai esimerkiksi teininä ulkonäköä mietti ajoittain tarkemmin, kun sosiaalinen paine oli kova, mutta kokonaisuudessaan koen päässeeni aika helpolla ja muiden ajatuksista suuremmin välittämättä. Kotona myös kannustettiin itse ajatteluun ja niihin omiin valintoihin
Olen niin kateellinen! Kaikille ei suoda samoja lähtökohtia. Äitini oli ihana ja rakastava, mutta isä sen sijaan täysi hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut todella vaikea nuoruus. Olin lapsena koulukiusattu ja kärsin syömishäiriöstä. Tein 12-vuotiaasta asti pitkään töitä itsetunnon kehittämiseksi. Päätin että en halua olla koulukiusattu myös ylä-asteella. Kehityin ja vaikka olin edelleen heikko, voin pikkuhiljaa paremmin. Sitten juuri kun ysiluokalla sain stipendin siitä kuinka hyvin tulen toimeen kaikkien oppilaiden ja työntekijöiden kanssa koulussa, ja päätin ysiluokan hyvällä päättötotarilla, jouduin raiska tuksi. Siitä jatkui sitten alamäki oikein kertaheitolla. Itsetunto romuna, ja jatkumona aloin seurustella manipuloivan ja väkivaltaisen miehen kanssa. Suhteen päätyttyä hyppäsin heti uuteen, samanhenkiseen suhteeseen jossa olin koko varhaisen nuoruuteni aina viime vuoteen saakka. Menetin melkein henkeni yhdestä vahinkoraskaudesta suhteen aikana ja sain tietää samoihin aikoihin mieheni pettäneen minua. Kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä ja vakavasta masennuksesta
Voi ei, en tiedä onko mikään saanut minua vähään aikaan näin surulliseksi mitå olen täällä lukenut :( tsemppiä ja voimia sinulle. Ja hienoa että haet opiskelemaan! Aina on aikaa eikä koskaan liian myöhäistä. Terv. N66😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä. Olen nyt 60v ja vasta nyt alan olla siinä pisteessä. Toki siis ei ole tarvetta sanoa ihmisille pahasti tai käyttäytyä jotenkin provosoivasti, mutta uskallan pitää mielipiteeni, olen lempeämpi muilla ja myös itselleni. Kiitollisuus, siitä saa voimaa, samaten olen kyllä joutunut käymään terapiassa. Olen riittävä, tälläisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse onnekkaasti ollut sellainen jo lapsesta pitäen.
Olen aina pukeutunut juuri niin kuin itse haluan.
Teen asioita, jotka itselleni kivoja ja tärkeitä.
En ole koskaan juossut ns muotijuttujen perässä.
Itsestäni tuntuu todella hassulta, kun tuli muodiksi ostaa valkoinen farmariauto, niin kaikki työkaverit tekivät niin.
Kun tuli muodiksi haaveilla Espanjaan muutosta, kaikki työkaverit teki niin.
Kun tuli muodiksi luopua kodikkaasta kodista ja sisustaa se mustavalkoiseksi, kaikki teki niin.
Nyt sähköautot kaikilla ja sitten harmitellaan, kun ne ei toimi. Ja sen tekevät kaikki yhdessä.
Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät haaveilla ja toteuttaa niitä ihan itse. Omia haaveita. Ei jonkun lehden tai ohjelman.
Siinä onnellisen elämän salaisuus.
Se tulee iän myötä. 60-vuotiaat alkaa olla melko pitkälti jo sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Jotka muuta väittävät valehtelevat. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja muiden välittäminen merkitsee jotain.
Kyllä ne muut ihmiset yleensä silti välittävät ihmisestä, jolla on hyvä itsetunto. Miksi jatkuvasti toitotetaan, että ihminen on joku "sosiaalinen eläin", kun toisaalta yhä useampi haluaisi muuttaa jonnekin korpeen pois ihmisten ilmoilta? Minä en ole mikään sosiaalinen eläin, silti minulla on ystäviä ja ihmisiä jotka minusta välittävät ja minulla on erittäin hyvä itsetunto. Teen omia ratkaisujani ja olen aina tehnyt. Minun ratkaisujeni ei tarvitse miellyttää ketään. Meni sitten pieleen tai onnistui on aivan oma asiani. Töissä nyt jokainen tekee virheitä, jopa pomokin, eihän siinä mitään kummempaa. Niistä vaan puhutaan ja selvitetään asiat. Näin myös yksityiselämässä. Minulla ei ole ollut helppo elämä, mutta sisulla on porskutettu eteenpäin. Leskeksi jäin nuorena alle 50 v. ja senjälkeen olen yksin elänyt. En tosiaankaan ajattele koskaan, mitä muut minusta ajattelevat, se on turhaa energia kulutusta ja oman elämänsä vaikeuttamista. Koulukiusattu olin myös, mutta ne nk. ahdistukset tuolta ajalta olen ilman minkäänlaisia terapeutteja jättänyt jälkeeni. Opiskelin ulkomailla omilla rahoillani ja tein paljon töitä saavuttaakseni mitä halusin. Nyt on hyvä ja seesteinen olo, saa olla rauhassa ja pascat ihmiset ovat pudonneet pois elämästäni itsestään. En ole riippuvainen kenestäkään enkä mistään. Aikuinen nainen elää kuten haluaa.
Tämä olikin hyvä kysymys. Itse olen melkein sellainen ihminen. Minua kyllä kiinnostaa, että en tahallani loukkaisi muita ihmisiä, olisi epäkohtelias, jne. Haluaisin tehdä muille hyvää, mutta järki päässä. Sen sijaan minua ei tippaakaan kiinnosta, jos joku ei esimerkiksi tykkää minun arvoistani ja asenteistani.
Miksi pitäisi? Ei kaikkia voi miellyttää, ihan sama miten toimii, aina joku ei tykkää. Parasta kun valitsee vain oman linjan elää. Ne ihmiset jotka ei siitä tykkää, tippuu kyllä kyydistä vuosien mittaa. Sen sijaan ne ihmiset, jotka siitä tykkää, tulee mukaan. Paljon ihmisiä on lähtenyt ja paljon ihmisiä on tullut ja koska voin olla oma itseni, voin elää miettimättä jatkuvasti mitä kukin ajattelee.
Kun oikein mietin, muistan että koulussa en vielä ollut sellainen. En ollut kiusattu, mutta en myöskään mikään suosittu tyyppi, pikemminkin arka. Sen jälkeen menin armeijaan ja pääsin erikoisjoukkoihin, mikä oli elämäni rankin kokemus. Muistan, että sen jälkeen ego oli niin huipussa, että pidin kaikkia muita ihmisiä itseäni huonompina. Vuoden päästä ego oli taas kutistunut sille tasolle, että tiesi olevansa kova jätkä ja pystyvänsä mihin vain, mutta pystyi myös kunnioittamaan muita ihmisiä, jotka pääosin olivat toisilla osa-alueilla parempia.
Joten ehkä se on siinä, että opi ensin kunnioittamaan itseäsi. Tee jotain mihin et pysty ja muutkaan eivät pysty.
Eiköhän se ole sisäänrakennettu ominaisuus, ettei hae liikaa toisten hyväksyntää ja arvostaa omia valintojaan. Pitää myös tuntea itsensä, että voi ymmärtää tekemiään valintoja.
Kun omistaa omakotitalon hybeiid maasturij ja tilillä on 200 000e ei oikeastaan millän ole väliä
Paitsi että oma terveys kestää
Pks seudulla
Somen vähentäminen, terveellinen ruokavalio, liikunta joka on mieluista, nukkuminen, itsetutkiskelu, oleminen ihmisten kanssa ketä arvostaa, ulkona liikkuminen, mieluisten harrastusten keksiminen kuten neulominen, piirtäminen, nikkarointi tms, itselleen nätisti puhuminen jne.