Lue keskustelun säännöt.
Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?
Ei välitä ollenkaan siitä mitä muut ajattelee sinun elämäntavasta, elämänvalinnoista, ulkonäöstä, arvoista, kannanotoista, mielipiteistä. Ei juuri edes uhraa ajatustakaan sille, että mitä muut sinusta ajattelevat. Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?
Kommentit (461)
Minulla auttaa vain se, että olen riittävän vähän tekemisissä ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis oikeastaan vähän vinkkejä kaipaisin tähän. Ap
Noin yhdeksän vuotta koulukiusattuna oleminen antaa hyvän suhteellisuudentajun.
Mistä tiedät mitä ihmiset sinusta ajattelevat?
Samaa mietin. Koen aina häpeän tunnetta,kun töissä ei mennyt putkeen tms. En tiedä, miten tuosta tunteesta pääsee eroon, kun kaikki muut tuntuvat aina olevan kuin ei mitään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissain toisissa kulttuureissa sellaisen itsetunnon saavuttamista ei taideta pitää edes toivottavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kumminkin myös geneettisesti laumaeläimiä. Tutustu vaikka peilisoluihin. Siksi kysymys on hyvin vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät mitä ihmiset sinusta ajattelevat?
Eihän sitä voi tietääkään. Mutta kyse ei ole nyt siitä. Vaan siitä, ettei edes välitä mitä muut sinusta ajattelevat. Että se ei oikeastaan kiinnosta yhtään. Sitä ei edes ajattele, että mitä nuo muut ihmiset minusta ajattelevat, koko asia tuntuu niin yhdentekevältä. Haluaisin vinkkejä siihen miten tuollaisen itsetunnon saavuttaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ikinä ajattele mitenkään aktiivisesti muita ihmisiä - siis ollenkaan.
Siten että ymmärtää, ettei sillä ole mitään väliä mitä muut ajattelee, koska ne niiden mietteeet ei vaikuta mitenkään mun elämään. Minulla ei ole mitään hävittävää, eikä kukaan oikeasti ole kiinnostunut, eikä välitä, koska kaikki ihmiset oikeasti ajattelee 99% vain itseään ja omaa elämäänsä, ei naapurin erkin tekemisiä tai sanomisia jos ne ei vaikuta sun elämään radikaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on näkemys tähän, koska olen pitkälti sellainen. Itsetunto on enemmänkin vakaa, sikäli että sitä ei ole tarvis edes ajatella. En jaksa ajatella itseäni jatkuvasti, se ei ole kiinnostavaa, oman itsen ympärillä pyöriminen ei ole kiinnostavaa. Ajattelen asioita joista olen kiinnostunut. Tänkaltaisessa itsetunnossa on mukana varmaan myös välinpitämättömyyttä. Kiinnostaa lähinnä omat asiat ja niiden parissa toimiminen. Ihan todella ne itse asiat ja niiden tekeminen, ei se miltä niitten asioitten parissa toimiminen näyttää ulospäin.
itsestäni moni ajattelee että olen rotta ja vedän välistä rahoja sekä varastelen. joskus kauan sitten varastin muutaman kerran, mutta ihmiset vielä vuosienkin jälkeen ajattelee minusta niin, että olen epäluotettava ja ties mitä muuta.
pitkään yritin vakuutella ja käyttäytyä niin että maine muuttuisi, kunnes huomasin ettei ole järkeä muuttaa itseään ja omaa käytöstä vain sen takia että miellyttää muita.
mulla on menneisyys, josta en voi olla ylpeä ihan joka asiasta, mutta ainakin nykyään oon niin ettei mikään voisi vähempääkiinnostaa mitä minusta ajatellaan, koska en pysty vaikuttamaan muiden ajatuksiin tai tekoihin , joten parempi vaan olla ajattelematta yhtään mitään tuollaista. :) kunhan o hyvä olla itsellä niin se on tärkeintä ja parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele itsellesi kuin parhaalle kaverillesi kun ei mene putkeen. Ja kiitollisuusharjoituksilla ja mindfullness-harjoituksilla on ihan tutkittujakin positiivisia vaikutuksia.
Ei mitenkään. Jotka muuta väittävät valehtelevat. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja muiden välittäminen merkitsee jotain.
Mulla tuo piittaamattomuus muiden mielipiteistä on lähtöjään siitä, että ihmiset eivät erityisemmin pidä minusta. Ihan sama mitä teen ja millainen olen, katsotaan nenänvartta pitkin aina ja kaikkialla. Olen siis päätynyt olemaan juuri sellainen kuin haluan ja tekemään tasan tarkkaan, mikä minusta parhaalta tuntuu.
No tuo koulukiusaaminen. Kuulet jatkuvasti kommentteja itsestäsi ja tekemisistäsi, jotka ovat ihan päättömiä. Miten niitä voisi ottaa vakavasti? Tai antaa niiden vaikuttaa siihen mitä haluaa tehdä? Typeriä heittoja, joissa ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Täyttää 70v.
Kyllä 50 riittää.
Vertaistuki voisi auttaa. Että kuulee, että muutkin painii samojen asioiden kanssa. Toisaalta myös myönteinen seura, myönteiset ihmiset ja korjaavat kokemukset.
Voi tehdä yksi kerrallaan semmoisia asioita, joiden suhteen pelottaa muiden reaktiot/mielipiteet. Aloittaa helpoimman tuntuisesta ja edetä hiljalleen.
Pistä merkille edistys ja juhli pieniä voittoja.
Jaa-a, hyvä kysymys.