Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?

No aika harva on kiinnostunut sinusta. Muilla on ihan tarpeeksi kestämistä omissa ongelmissaan tai elävät omassa kuplassaan, mikä on hyvä sinun kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on näkemys tähän, koska olen pitkälti sellainen. Itsetunto on enemmänkin vakaa, sikäli että sitä ei ole tarvis edes ajatella. En jaksa ajatella itseäni jatkuvasti, se ei ole kiinnostavaa, oman itsen ympärillä pyöriminen ei ole kiinnostavaa. Ajattelen asioita joista olen kiinnostunut. Tänkaltaisessa itsetunnossa on mukana varmaan myös välinpitämättömyyttä. Kiinnostaa lähinnä omat asiat ja niiden parissa toimiminen. Ihan todella ne itse asiat ja niiden tekeminen, ei se miltä niitten asioitten parissa toimiminen näyttää ulospäin. 

Minä allekirjoitan tämän. Itsekin olen samanlainen ja ajattelen olevani hyvin välinpitämätön, minua ei kiinnosta, mitä joku merkityksetön tyyppi mistäkin ajattelee. Ja kun kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää, niin mitäpä sitä murehtimaan. 

se on sun päässäs että muut ajattelee sua, niittenkin pitää koska minäkin. pakkohan meijän on ottaa toiset huomioon ei tästä muuten mitään tulis.

Ihan sama, eipä kiinnostele.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on näkemys tähän, koska olen pitkälti sellainen. Itsetunto on enemmänkin vakaa, sikäli että sitä ei ole tarvis edes ajatella. En jaksa ajatella itseäni jatkuvasti, se ei ole kiinnostavaa, oman itsen ympärillä pyöriminen ei ole kiinnostavaa. Ajattelen asioita joista olen kiinnostunut. Tänkaltaisessa itsetunnossa on mukana varmaan myös välinpitämättömyyttä. Kiinnostaa lähinnä omat asiat ja niiden parissa toimiminen. Ihan todella ne itse asiat ja niiden tekeminen, ei se miltä niitten asioitten parissa toimiminen näyttää ulospäin. 

Tuossa on ajatusta. Kaikki lähtee siitä, että miten suhtautuu itseensä. Kun ei ajattele olevansa se maailman napa , vaan tajuaa olevansa yksi yksilö miljoonista ja tarkkailee ja ajattelee enemmänkin sitä ympäristöään. 
Esim. Jos tehdas jossa olen töissä suljetaan, niin eka reaktio ei ole se, että hei jään itse työttömäksi, vaan mietin sitä että mitä se tulee vaikuttaa koko paikkakuntaan ja yhteisöön täällä.
Tuohon vähän kun yhdistää sitä, että on selvittänyt itselleen omat hyvät arvot ja pyrkii aina tekemään parhaansa.
Ja kun aina toimii joka asiassa niin, että jos tekee jotain väärin tai jonkin virheen, niin ei siinä tavii häpeillä, koska voi aina sanoa/ajatella, että teen joka hetki parhaani niillä tiedoilla ja taidoilla joita sillä hetkellä on ollut olemassa. Sen enempään ei kukaan pysy, niin minusta silloin ei tarvi hävetä tai huolehtia siitä mitä muut ajattelee.

syntymällä rikkaaseen sukuun

Hyvä kysymys. Ei kai ihan niin kovaksi edes kuulu tulla, ettei mikään tuntuisi miltään, koska silloin aiheellinenkaan kritiikki ei osu, jolloin onkin muuttunut kusipääksi

Mknulla nyt ei varmaan ole kyse itsetunnosta, enemmänkin välinpitämättömyydestä. Ei vaan kiinnosta mitä muut ajattelee. Tulkoon sanomaan jos on asiaa.

Henkisyys ja sen kehittäminen, valaistuminen/tiedostaminen ja siinä pysyminen (ei välttämättä sidottuna mihikään erityiseen uskontoon, ellei halua, vaikka se on mahdollista kaikkien perinteiden kautta). Prosessissa egon merkitys muotona vähenee aste asteelta. Tunteet eivät häviä, mutta ne koetaan tianteissa asiaan kuuluvissa hetkellissä. Menneisyyden häpeään situtumiset, joista täällääkin kirjoitetaan, poistuvat kuitenkin, mikä vähentää tuskaa. Itse en ole vielä kuin vasta matkalla (hetkittäin kiinni tiedostamisessa), mutta kyllä tuo ikuinen häpeä on jo väistynyt ja pilkahtaa vain harvoin esiin. 

Lue Mel Robbinsin Let them theory kirja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on näkemys tähän, koska olen pitkälti sellainen. Itsetunto on enemmänkin vakaa, sikäli että sitä ei ole tarvis edes ajatella. En jaksa ajatella itseäni jatkuvasti, se ei ole kiinnostavaa, oman itsen ympärillä pyöriminen ei ole kiinnostavaa. Ajattelen asioita joista olen kiinnostunut. Tänkaltaisessa itsetunnossa on mukana varmaan myös välinpitämättömyyttä. Kiinnostaa lähinnä omat asiat ja niiden parissa toimiminen. Ihan todella ne itse asiat ja niiden tekeminen, ei se miltä niitten asioitten parissa toimiminen näyttää ulospäin. 

Minä allekirjoitan tämän. Itsekin olen samanlainen ja ajattelen olevani hyvin välinpitämätön, minua ei kiinnosta, mitä joku merkityksetön tyyppi mistäkin ajattelee. Ja kun kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää, niin mitäpä sitä murehtimaan. 

Allekirjoitan myös. Itsetuntoa ei voi rakentaa muiden mielipiteiden ja palautteen varaan. Toisinaan muiden huomiot ovat hyvästä ja voivat auttaa jonkin tärkeän asian oivaltamisessa. Kuitenkin kun tietää, kuinka yleistä projisointi ja hätäiset olettamukset kanssaihmisistä ovat, niin muiden näkemyksiin on hyvä oppia suhtautumaan terveellä skeptisyydellä. Purematta ei kannata niellä mitään.

Se auttaa myös, että keskittyy tosiaan niihin itseä kiinnostaviin asioihin ja ilmiöihin eikä mieti sitä, millaisista asioista "kuuluisi" olla kiinnostunut tai että mitä asioita elämässä "pitäisi" arvostaa. Huomio on hyvä suunnata välillä itsestä ulospäin eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään vapaaehtoistyötä tms. yleisesti epäitsekkäänä pidettyä. Itse asiassa painostus muiden auttamiseen ja  palvelemiseen saattaa vain rapauttaa itsetuntoa, koska silloin tulee sitoneeksi oman arvon siihen, kuinka paljon pystyy antamaan muille ihmisille. Se ironisesti voi horjuttaa myös autettavan itsetuntoa, sillä pelkästä auttajan egonpönkityksen tarpeesta annettu apu ei ole oikeastaan apua ollenkaan.

Ajattele takaisin.

Aivovaurio (joko synnynnäisen poikkeaman takia tai esimerkiksi synnytyksen aikana hapenpuutteen aiheuttama), tai vittuillaan niin kauan päin näköä että joko tekee itsarin tai kehittää adamantiumpanssarin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on näkemys tähän, koska olen pitkälti sellainen. Itsetunto on enemmänkin vakaa, sikäli että sitä ei ole tarvis edes ajatella. En jaksa ajatella itseäni jatkuvasti, se ei ole kiinnostavaa, oman itsen ympärillä pyöriminen ei ole kiinnostavaa. Ajattelen asioita joista olen kiinnostunut. Tänkaltaisessa itsetunnossa on mukana varmaan myös välinpitämättömyyttä. Kiinnostaa lähinnä omat asiat ja niiden parissa toimiminen. Ihan todella ne itse asiat ja niiden tekeminen, ei se miltä niitten asioitten parissa toimiminen näyttää ulospäin. 

Minä allekirjoitan tämän. Itsekin olen samanlainen ja ajattelen olevani hyvin välinpitämätön, minua ei kiinnosta, mitä joku merkityksetön tyyppi mistäkin ajattelee. Ja kun kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää, niin mitäpä sitä murehtimaan. 

Muut ihmiset siinä ympärillä helposti (=yleensä) tulkitsevat tuollaisen ylimielisyytenä ja omahyväisyytenä

-nimim."kokemusta on"

Taas modet vetivät herneen nenään

Kehittyy itsestään ainakin ikävuosien myötä, mutta taitaa mennä myös oman seksuaalisen viriiliyden mukaan.

Kyllä tähän tavallisen ihmisen kohdalla liittyy lähinnä se, että on lähtökohtaisesti rakentavasti ja kohteliaasti toimiva ihminen, jolla on terve minäkuva ja itsetunto.

Jos kohtelee muita ihmisiä hyvin ja asiallisesti, niin ei ole juurikaan syytä miettiä mitä he sinusta ajattelevat käytöksesi perusteella. Hyvä minäkuva ja itsetunto sitten auttavat siinä, ettei välitä siitä, että selän takana joku pikkusieluinen juoruaa, jos sattuu nyt vaikka olemaan jossain asiassa vähän erilainen tai epätyypillinen.

Eri asia ovat sitten tyypit, jotka tekevät ja sanovat itsekkäästi melkein mitä tahansa muista välittämättä. Siinä on kyse jonkin sortin häiriöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuo piittaamattomuus muiden mielipiteistä on lähtöjään siitä, että ihmiset eivät erityisemmin pidä minusta. Ihan sama mitä teen ja millainen olen, katsotaan nenänvartta pitkin aina ja kaikkialla. Olen siis päätynyt olemaan juuri sellainen kuin haluan ja tekemään tasan tarkkaan, mikä minusta parhaalta tuntuu.

 

 

Täsmälleen noin.

Minulle ei edes kukaan puhu.

Saan huomiota ja ystävällisyyttä vain, jos myyjä tajuaa, että minulla on rahaa.

Sen saa riittävän vahvalla taloudellisella riippumattomuudella koska sitten ei olisi väliä vaikka saisi potkut (omien puheiden seurauksena).

Ei millään muulla,

Me kaikki kuollaan eikä meitä tulla muistamaan enää 100 vuoden päästä eli millään mitä me tehdään ei ole oikeasti mitään väliä. Ihmiset ovat valtaosin itsekkäitä eli kiinnostuneita vain omasta elämästään.