Lue keskustelun säännöt.
Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?
Ei välitä ollenkaan siitä mitä muut ajattelee sinun elämäntavasta, elämänvalinnoista, ulkonäöstä, arvoista, kannanotoista, mielipiteistä. Ei juuri edes uhraa ajatustakaan sille, että mitä muut sinusta ajattelevat. Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?
Kommentit (488)
Yksi asia, joka auttaa, on muistaa, ettei muita ihmisiä oikeasti kiinnosta kuin he itse. En pidä itseäni mitenkään niin tärkeänä, että ajattelisin mitähän muut ajattelevat. Menen ihmisten ilmoille vaikka minkä näköisenä, huihai kunhan itsellä on ok olo.
Ajattelen myös, että muistanko tätä tapahtumaa jotain vaikka viikon/kk/vuoden päästä, saa suhteutettua sen.
Myös se, ettei kaikkia voi miellyttää niin miellytän vain itseni. Usein kanssaihmiset laukoo jotain ihan älytöntä mielipiteenään, sen kun vain. Eivät he minusta paljasta yhtään mitään, itsestään vain.
Kipuilin itsekin nuorempana mutta mitä enemmän tulee ikää sitä vähemmän kiinnostaa muiden ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnekylmät ihmiset eivät yleensä välitä siitä, mitä muut ajattelevat, koska eivät tunne yleensä myöskään häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmät ihmiset eivät yleensä välitä siitä, mitä muut ajattelevat, koska eivät tunne yleensä myöskään häpeää.
Ja tässä tuleekin se paradoksi, että tunnekylmistä ihmisistä ajatellaan paljon pahaa, mutta eivät välitä siitä. Paheksunta menee siis aivan hukkaan, jos tällaisen ihmisen yrittää saada muuttamaan käytöstään.
Mun vanhemmat kiusaa mua koska haluan olla punkkari ne haukkuu mun hiuksia ja vaatteita. Ne haukkuu mun mielipiteitä että saan olla vihdoin semmonen kuin haluan eikä mun tarvi esittää mitään kilttiä prinsessaa! tämä on koko mun elämän eka kerta kun olen tosissani onnellinen! Mitä mun kampaus heille edes kuuluu? En mene kouluun vaan teen itse ammattipolkuni itseoppineena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastoinkäymiset elämässä laittaa asioita tehokkaasti tärkeysjärjestykseen.
Muiden mielipiteet ovat aika alhaalla listalla nykyään.
Naiset useammin ajattelevat mitä muut ajattelevat. Me miehet ajatellaan vähemmän tuollaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä.
T. 52v
Tätä samaa olin tulossa sanomaan. Iän myötä ei ole enää aikaa pohtia niin paljon muiden asioita. Alkaa sitä omaakin kuormaa jo olemaan.
Kyllä yleensä vaatii joitain uhrauksia. Itse olen alunperin pudonnut ulos melkein kaikesta ja sen voitoksi kääntäminen vei vuosikymmeniä. Killuin pitkään jossain harmaassa maastossa missä syytin vuorotellen itseäni, sitten ympäristöä ja olin kykenemätön sitoutumaan mihinkään syvemmin. Tosin tuo esti myös poukkoilun eri kokeilujen välillä.
Ehkä usein vain aika yksinolo ja tietty määrä itsensäkehittämistä (ajan ilmiöiden seurailu, niistä taustojen etsiminen) edistää jonkinlaista asioiden loksahtelua missä oma henkinen perusta järjestyy.
Yksinäisyys mahdollistaa monenlaista riippumattomuutta ja vaikka on nuorena turhauttavaa, tuskallista niin tuosta ajasta voi kypsyä myöhemmin hyviä hedelmiä. Kykenee olemaan lopulta kiitollinen siitä ettei tempautunut johonkin ulkoisesti palkitsevaan mutta umpivalheelliseen. Nyt tälläisten ihmisten kohtaloa voi seurailla ulkoapäin. Tietäen että voitti sittenkin jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät mitä ihmiset sinusta ajattelevat?
En tiedäkään, mutta se ei kiinnostakaan. Elän niin kuin oikeaksi näen. Jos joku alkaa nokittelemaan, voin kyllä antaa sanan sanasta ja kaksi parhaasta. En ota paskaa vastaan keneltäkään mutta en myöskään häiriköi tai kiusaa ketään.
En bluffaa, paitsi pokeripöydässä, jossa se kuuluu asiaan. Työelämässä olen osaava ammattilainen, ja ammattiylpeä myös. Arvostan niitä jotka myös osaavat asiansa. Vanhempia ja kokeneempia kuuntelen, koska heillä voi olla näkökulmia mitä en itse ole huomannutkaan. Ja nuorempia arvostan, koska heistä voi kasvaa osaajia vaikkeivat vielä olisikaan. Pelkän aseman vuoksi en kunnioita ketään.
Oletettavasti osa tykkää ja osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat kiusaa mua koska haluan olla punkkari ne haukkuu mun hiuksia ja vaatteita. Ne haukkuu mun mielipiteitä että saan olla vihdoin semmonen kuin haluan eikä mun tarvi esittää mitään kilttiä prinsessaa! tämä on koko mun elämän eka kerta kun olen tosissani onnellinen! Mitä mun kampaus heille edes kuuluu? En mene kouluun vaan teen itse ammattipolkuni itseoppineena.
Jossain kohtaa elämää ehkä huomaat, että jonkunlainen tutkinto olisi hyvä olla suoritettuna. Mutta tuossakin on jo hyvin pohjaa, että itse hahmotat itsellesi tärkeät asiat. Ennättää niitä kouluja käydä myöhemminkin jos niitä näkee tarvitsevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmät ihmiset eivät yleensä välitä siitä, mitä muut ajattelevat, koska eivät tunne yleensä myöskään häpeää.
Narsistille imago on kaikki kaikessa. Jos se ottaa tarpeeksi osumaa, muut ihmiset alkavat karttaa ja vältellä tätä, eikä narsku pääse jatkamaan toisten kusettamista, haavoittamista ja hyväksikäyttöä, joista saa kaiken energiansa. Narsisti on tunnekylmä, muttei pärjää ilman mahdollistajia ja liitoapinoita, jotka tekevät narsistin puolesta rikoksia ja mustaavat tämän vihollisten mainetta.
Sinun tapauksessasi ei mitenkään, ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettelee lukemaan mikroilmeitä
Joillekin läheisten ihmisten ajatuksilla on huomattavasti suurempi painoarvo, kuin muiden ihmisten. Riittää, että pienessä ydinporukassa on hyväksytty. Silloin on helpompaa olla miettimättä sitä, että mitäs jotkut etäisemmät ihmiset ajattelevat. Saavat ajatella mitä haluavat. Kyse ei välinpitämättömyydestä muiden hyväksynnän suhteen, mutta sitä haetaan rajatummasta joukosta.
Jos saat elää takkatulen ääressä ja sinulla on lämmin niin et ehkä jaksa miettiä sitä, mistä kaikkialta muualta sitä lämpöä voisi etsiä. Tiedät, että voit palata takkatulen ääreen, jos sinulla sattuu olemaan kylmä, kun olet etäämmällä käymässä. Ajatuskin lämmittää jo mieltäsi ja voit käyttää loput energiasi muihin asioihin. Sille jolla ei ole tietoakaan takkatulesta on jatkuva tarve etsiä sitä lämpöä ja hyväksyntää kaikkialta, eikä ole varmuutta sen jatkuvuudelle. On riippuvaisempi siitä mitä milläkin hetkellä saa ympäristöstään.
Tietysti on olemassa myös kaikkeen välinpitämättömästi suhtautuvia ihmisiä, joille muut ihmiset eivät ole niin arvokkaita, että heidän hyväksyntäkään oli minkään arvoista.
Vierailija kirjoitti:
"Mun vanhemmat kiusaa mua koska haluan olla punkkari ne haukkuu mun hiuksia ja vaatteita. Ne haukkuu mun mielipiteitä että saan olla vihdoin semmonen kuin haluan eikä mun tarvi esittää mitään kilttiä prinsessaa! tämä on koko mun elämän eka kerta kun olen tosissani onnellinen! Mitä mun kampaus heille edes kuuluu? En mene kouluun vaan teen itse ammattipolkuni itseoppineena. "
Hyvä nuori ihminen, ansaitset monta yläpeukkua asenteestasi. Saat tietenkin etsiä oman tiesi ja persoonasi ja irtaantua vanhempiesi arvoista.
Et vielä koe niin mutta juuri tällaisen onnistuneen eriytymisen ansiosta tulet myöhemmin vähän ikäännyttyäsi kykenemään voimaan hyvin myös heidän lähellään. Ja jakamaan sittemmin ehkä osan heidän nyt vielä niin tunkkaisista arvoistaan 😊
Se miksi laitoin alapeukun oli tuo viimeisin virkkeesi. Kenenkään nuoren ihmisen ei kannata jättää tahallaan kouluja käymättä. Älä pilaa tulevaisuuttasi. Nykyään ei ole samoja mahdollisuuksia saada työtä. kouluttamattomana kuin joskus aiemmin.
Vaikka sittemmin haluaisitkin esimerkiksi tatuointitaiteilijaksi, johon ei varmaan ole omaa koulutuspolkua, sinun on siinäkin tärkeä osata esimerkiksi kieliä ja talous- ja markkinointipuolen asioita.
Tai mikä hyvänsä se oma tiesi tulee olemaan, mikään koulutus ei sitä pilaa. Muutoinkin ne omat mielipiteet ja toiveet muuttuvat usein suurestikin iän myötä. Toivon että mietit asiaa. Mikäli sinulla on vaikeuksia keskittyä tms, niihin on mahdollista saada apua.
Vanhempasi ovat mitä tahansa mutta kyllä he omasta rajallisuudestaan huolimatta haluavat sinulle hyvää. Tee itsellesi hyviä, omannäköisiä ja kuitenkin aina fiksuja päätöksiä. Koulutus ja työ on asioita, jota kukaan ei voi sinulta viedä silloin kun muutoin elämä potkii.
Sillä sitäkin se tulee tekemään. Elämän suunnitelma ei ole kellään valmis parikymppisenä eikä se ikinä toteudu kellään kaikessa niin kuin toivoisi.
Kaikkea hyvää sinulle, arvokas nuori ihminen! Älä itse leikkaa itseltäsI siipiä!
Empatiakyvyttömyys ei mielestäni ole hyvä tavoite ihmisellä, mutta kun on terve itsetunto, voi ottaa kritiikin vastaan tunnistaen milloin se on aiheesta ja milloin se on aiheetonta.
En osaa sanoa kun en ole koskaan ollut siinä tilassa, että olisi kiinnostanut pätkääkään tavallisen rahvaan tekemiset ja mielipiteet. Omia kiinnostuksiani seuraamalla olen kouluttautunut huipuille, saanut huipputulot, voin elää ja elän elämääni juuri niin kuin itseäni huvittaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa miten jonkun mielestä keski-ikäisen kovatuloisen tohtorin "pitäisi" pukeutua, harrastaa, elää tai tehdä yhtään mitään. Omalla elämälläni teen juuri niin kuin haluan. En ole tänne pyytänyt päästä ja kun täällä joudun olemaan niin vähintä on se, että teen sen vapaasti omalla tavallani myötäilemättä kenenkään toisen kapeita käsityksiä siitä miten jonkin asian "pitäisi" olla.
Vierailija kirjoitti:
"En osaa sanoa kun en ole koskaan ollut siinä tilassa, että olisi kiinnostanut pätkääkään tavallisen rahvaan tekemiset ja mielipiteet. Omia kiinnostuksiani seuraamalla olen kouluttautunut huipuille, saanut huipputulot, voin elää ja elän elämääni juuri niin kuin itseäni huvittaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa miten jonkun mielestä keski-ikäisen kovatuloisen tohtorin "pitäisi" pukeutua, harrastaa, elää tai tehdä yhtään mitään. Omalla elämälläni teen juuri niin kuin haluan. En ole tänne pyytänyt päästä ja kun täällä joudun olemaan niin vähintä on se, että teen sen vapaasti omalla tavallani myötäilemättä kenenkään toisen kapeita käsityksiä siitä miten jonkin asian "pitäisi" olla."
Teemu Keskisarja vauvalla kesken persujen ryhmäkokouksen 🙈
Kaikki meistä ei kuitenkaan toimi "sosiaalisen eläimen" tavoin. Mun lapsista yhdellä on autismi, ja hänelle muiden mielipiteet on oikeasti yks hailee. Hän ei välitä sosiaalisista "portaista" yhtään mitään. Ei yritä päästä porukkaan.
On varmaan muitakin erikoistapauksia jotka eivät ole varsinaisesti niitä sosiaalisiä eläimiä. Vaikka nyt psykopaatti. Ei ole katumusta, ei häpeää, ei kiintymystä. Muiden mielipiteet on yhdentekeviä.