Lue keskustelun säännöt.
Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?
Ei välitä ollenkaan siitä mitä muut ajattelee sinun elämäntavasta, elämänvalinnoista, ulkonäöstä, arvoista, kannanotoista, mielipiteistä. Ei juuri edes uhraa ajatustakaan sille, että mitä muut sinusta ajattelevat. Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?
Kommentit (565)
Siinä onkin saavuttamista. Kun saa joskus itsetuntonsa kohdalleen ja rohkeasti ilmaisee jotain, tuleekin joku ilkimys lyttäämään kaiken. Näin käy usein käytännön elämässä. Sitten on aloitettava taas alusta kokoamaan ne rippeet, joita vielä jäi tuosta loukkauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eläisit yksin autiolla saarella sinun ei tarvise välittää muista ihmisistä, mutta muutoin sinun pitää välittää muista ihmisistä. Tämä on yksinäisten ihmisten ongelma, kirjoitella sosiaaliselle keskustelupalstalle ja kysyä muilta ihmisiltä että miten voisin olla välittämättä muista ihmisistä ja elää aivan kuin muita ihmisiä ei olisi olemassakaan, etkö näe tässä mitään ristiriitaa? Ei se mitenkään paranna itsetuntoasi olla välittämättä muista ihmisistä, se parantaisi itsetuntoasi jos alkaisit välittämään itsestäsi ja muista ihmisistä, ala tekemään vaikka hyväntekeväisyystyötä.
En muista koskaan miettineeni, mitä muut minusta ajattelevat. Jos itsellä on hyvä olla ja omatunto puhdas, ei syytä miettimiseen, turhaa ajanhaaskausta.
Vaikea antaa neuvoja, se taitaa olla sisään rakennettu luonteenpiirre, ettei vaan kiinnosta mitä muut ajattelee.
Mutta ehkä tiedostamalla.. Uskomalla itseensä ja ajattelemalla, että kaikki ovat samanlaisia syö, nuku, p*sko tyyppejä :)
Nuorempana ajattelin kyllä mitä muut miettii, nykyään en sitten yhtään. Olen mielestäni hyvä ja ehkä jopa paras, vaikka en oikeasti ole missään edes erityisen hyvä. Mutta itselle riitän ja silloin muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tätä mä tarkoitin sillä haluan olla narsisti postauksella.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Koen aina häpeän tunnetta,kun töissä ei mennyt putkeen tms. En tiedä, miten tuosta tunteesta pääsee eroon, kun kaikki muut tuntuvat aina olevan kuin ei mitään..
Kamala taakka, voisitko opetella sanomaan hups itsellesi jos nyt ei ihan putkeen mennyt ja opettelisit olemaan armollisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä onkin saavuttamista. Kun saa joskus itsetuntonsa kohdalleen ja rohkeasti ilmaisee jotain, tuleekin joku ilkimys lyttäämään kaiken. Näin käy usein käytännön elämässä. Sitten on aloitettava taas alusta kokoamaan ne rippeet, joita vielä jäi tuosta loukkauksesta.
Kaikille käy noin joskus mutta monet osaavat tehdä vastakysymyksiä; miksei muka käy, miten perustelet asian ym ja miksi tämä toinen olisi ilkimys jos hän haluaa viedä myös asiaa eteenpäin mutta erilailla? Mikset siis jatka keskustelua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yhdeksän vuotta koulukiusattuna oleminen antaa hyvän suhteellisuudentajun.
Miten toi on mahdollista? Eikö vanhempasi osanneet puuttua tarpeeksi tiukasti asiaan?
Mun kaveri jutteli lapsensa kiusaamisesta ensin open kanssa ja sen jälkeen soitti kiusaajan kotiin, jossa lateli varsin tiukasti säännöt miten kiusaajapentu pysyy erossa hänen pojastaan.Toimi tosi hyvin ja se kiusaajakin voi paremmin kun ei tarvinnut kiusata enää ja sai itsekin olla vaan tavallinen lapsi!
Kiusaamiseen pitää puuttua yhtä napakasti kuin varoittaa lastaan ettei auton alle saa juosta.
Ei niitä vanhempia yleensä kiinnosta
-toinen (vähintään) 9v koulukiusattu
Olen tosi pahoillani puolestasi!Tiedätkö, että voit itse alkaa tykkäämään itsestäsi!
Mene siis peilin eteen, katsele itteäsi ja sano, että olet oikeasti kiva ja nätti.ym ja kun minusta tulee aikuinen en ole tämän asian vanki, vaan opiskelen ja puurran, että pääsen eroon tästä kaikesta.
Terv. kokenut ja onnistunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä välitä mitä muut ajattelevat arvoistani ja mielipiteistä, koska seison niiden takana ja olen ylpeä niistä. Ehkä eniten itsetuntoon ottaa se, että en ole saavuttanut joitakin asioita joita haluan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eksentrismi
Tuossa on vain se ongelma, ettet voi itse päättää ryhtyä eksentrikoksi. Ihminen ei voi muuttaa luonnettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Jotka muuta väittävät valehtelevat. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja muiden välittäminen merkitsee jotain.
Mitä kauemmin olen elänyt ja ollut ihmisten kanssa, sitä vähemmän tällä on merkitystä.
Tottakai pitää itseä pitää tärkeimpänä ja rakkaimpana ihmisenä. Pitää muita NPC:ina ja itse olla paras. Sitten peilin eteen toistamaan "sinä olet maailman rakkain ja tärkein ihminen ja upea kuin mikäkin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelman ratkaisee riittävä sosiaalisuus ja kontaktit ihmisten kanssa.
Silloin ymmärtää paremmin, että yhdellä peppureiällä on yksi mielipide sinusta ja toisella toinen eikä nämä riipu mitenkään toisistaan.
No minulla on sellainen. Teininä toki mietti muiden ajatuksia, mutta siitä pitää vain päästä yli ja ymmärtää, että maailma ei pyöri minun ympärilläni. Kaikilla on omat juttunsa, eivät minun tekemiseni ole niin ihmeellisiä, että niillä olisi jotain merkitystä. Eli pää pois omasta ahterista. Keskittyy muuhun maailmaan eikä omassa egossa/itsesäälissä/ulkonäössä rypemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttaa vain se, että olen riittävän vähän tekemisissä ihmisten kanssa.
Kannattaa valita se seura viisaasti, että kun tutustuu uusiin ihmisiin, niin hylkää semmoiset, jotka osoittautuvat joksikin muuksi kuin mitä tutustuttaessa esitettiin. Kaikki semmoiset näyttelijät pois heti pois ensimmäisenä ja tällä näyttelijöillä en tarkoita ammattikuntaa eli henkilöitä, joiden naamat näkyvät televisiossa ja valkokankaalla. Näyttelijöillä tarkoitan tässä asiayhteydessä niitä kaksnaamasia ja tuhatkasvoisia henkilöitä, jotka ovat edessäpäin ystäviä, takanapäin vihollisia. Jotkut vaihtavat naamariaan taitavasti aina sen mukaan, mikä on kulloinkin tilanne, puheenaihe, aika ja paikka ja ketkä sattuu olemaan paikalla. Siinä ei ole kyse enää mistään valitettavan normaalista kaksnaamaisuudesta, vaan se on jotain enemmän - tuhatkasvoisuudesta, tuhannesta naamiosta. Varmaan jokainen osaa nimetä vähintään yhden henkilön, joka on osoittautunut vähintään siksi kaksnaamaiseksi tai "parhaimmillaan" tuhannen naamion tyypiksi. Vähänkin jos jotain häiritsevää outoutta ilmenee toisessa, josta tulee tunne, että tämä tulee vielä koitumaan vahingoksi, niin samantien lähtee eri suuntaan sellaisen kanssa. Niillä semmoisilla tuhannen naamion miehillä, naisilla on poikkeuksetta aina helvetin suuri ja laaja tuttavapiiri, jotta ympärillä voi olla mahdollisimman monta resurssipankkia, joita voi käyttää hyväkseen ja hyödyntää, kun ei ne omat eväät riitä muuhun kuin kaikesta valehteluun ja kieroiluun.
"Olen tosi pahoillani puolestasi!
Tiedätkö, että voit itse alkaa tykkäämään itsestäsi!
Mene siis peilin eteen, katsele itteäsi ja sano, että olet oikeasti kiva ja nätti.ym ja kun minusta tulee aikuinen en ole tämän asian vanki, vaan opiskelen ja puurran, että pääsen eroon tästä kaikesta.
Terv. kokenut ja onnistunut!"
Sitten tulee joku joka sanoo että "tee näin ja näin niin olo paranee". Tyhjää puhetta. Vastuun vierittämistä sille kaltoinkohdellulle. Laiskuutta. "En tee mitään mutta huudan kovaa 'ota ittees niskasta kii' jolloin voin tuntea olevani parempi ihminen". Edelleen se oma perse kiinnostaa. Ei kukaan muu. Eikä tilanne muutu ainakaan paremmaksi. Kaikella todennäköisyydellä menee vaan huonommaksi.
Iän kertyminen voi auttaa. Iän myötä huomaa, että muutkin mokailee, ja ettei mun tekemiset ihan kauheasti heitä kiinnosta, kun ovat täysin keskittyneitä omiin tekemisiinsä. Yleensä ottaen, kun vetää sen katseensa pois omasta navasta, niin se jo auttaa asettamaan asiat tolkullisiin mittasuhteisiin.
"Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille."
Tähän jo sisältyy se, että asetat itsesi alttiiksi muiden arvioinnille, arvostelulle ja tuomiolle.
Että käytännössä 'miten olla välittämättä muiden kritiikistä, kunhan olen siis ensiksi hyvä ja moraalisesti kunnollinen ihminen'.
Koska arvaapa mitä. Voit loukata muita vaikka miten verisesti olemalla poliittisesti epäkorrekti tahallaan tai vahingossa, olemalla eri mieltä, omaamalla väärän uskonnon tai elämänkatsomusen, hankkimalla lapsia, olemalla hankkimatta lapsia...
Aiheutat myös aivan varmasti jonkinlaista tarpeetonta kärsimystä, ellet elä ilman vesiä ja sähköjä kotimais-raakavegaanina vailla lemmikkejä jossain kuusen alla.
Joku -monikin- voi kokea, että olet moraalisesti täysin rappiolla jo siksi että syöt mitään eläinperäistä, ettet voi tehdä täysin eettisiä valintoja kulutustottumuksissasi tai jos haluat vaikka ajaa bensa-autoa, ostaa pikamuotia tai käydä ulkomailla. Mitä jos haluat pitää lemmikkinä vaikka corgia? Entä mopsia? Entä häkkieläintä? Mitä jos syöt pekonia vain koska huvittaa. Olet hirviö -joidenkin mielestä.
"Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?"
Minulla ei ole hyvä itsetunto, mutta olen oppinut huikaisevien kolmenkymmenenkolmen maallisen vuoteni aikana, Todella Herkkänä ihmisenä joka haluaa toimia oikein, että se on loputon suo.
Niinpä olen ulkoistanut tämän 'hyvän itsetunnon ' sen sijaan siihen muotoon, että minulla on hyvin rajallinen aika tällä pallolla, enkä ole mikään sotaloordi-biljardööri.
Minulla on oikeus nauttia ajastani kuten parhaaksi katson ja muilla on oikeus räksyttää minulle, mutta minun ei tarvitse jäädä sitä kuuntelemaan.
Elä hyvin ja elä itsesi näköinen elämä.
Eikö siihen riitä pelkästään se ettei kaikki palaute ole negatiivista? Oma lähtökohtainen negatiivinen asenne kyllä voi paisuttaa kaikkea negatiivista ja vähätellä positiivista ympärillä.